perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kuurin kynnäs - hiekkadyynejä, uimarantoja ja pikkukyliä



Lautalle on ruuhkaa. Madellaan hiljaa autojonossa, kun takapenkkiläiselle iskee pissahätä. Eipä hätää, ehditään hyvin käymään puskapissillä ja hypätä takaisin auton kyytiin. Jono liikkuu niin hitaasti, monella kaistalla. Vihdoin ajetaan kassakioskien läpi ja maksetaan reilu 12 euroa lossista. Hinta sisältää myös paluumatkan. 

Monta lossia vetää vain parinsadan metrin levyistä ylitystä. Vaikka autoja on paljon, pian mekin päästään ajamaan lossin kyytiin. Kyytiin tulee paljon myös kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Ylitys mantereen Klaipedasta Kuurinkynnään puolelle Smiltyneen kestää ehkä viisi minuuttia, ehditään pieni hetki haukata happea lossin laidalla.

Kuurin kynnäälle siirtyminen kestää jonotuksineenkin ehkä puoli tuntia. Korkeintaan 45 minuuttia. Siihen ruuhkaan nähden se tuntuu ihan kohtuulliselta. Lapsetkaan eivät ehtineet hermostua.

Kynnään päätielle ei kuitenkaan muodostu jostain syystä ruuhkaa, vaan saatiin ajella omaan tahtiin. On jännittävää ajaa kynnäällä, jota on niin monta kertaa tutkinut kartasta. Tuo ohkainen kaistale Liettuan ja Kaliningradin välissä ja joka on ollut jo pitkään haavelistallani. Nyt se sitten toteutui. Täällä ollaan.



Välillä ajamme kuin vihreässä tunnelissa, sillä kapean tien molemmin puolin kasvaa vehreää metsää. Välillä näemme merta ja toisaalla valtavia dyynikumpareita. Suurimmaksi osaksi näkymä on kuitenkin metsäinen, joskin metsittyneet dyynit tunnistaa kyllä.

Juodkrantén kylä


Pysähdymme 16 kilometrin jälkeen Juodkrantén kylässä. Käytämme lapsia leikkitauolla ja jäätelöllä viehkeässä puutalon ravintolassa. Ravintolassa käy se klassinen: minun tilaamani olut tarjoillaan miehelleni ja minä saan hänen kahvinsa. Baltian matkalla näin kävi minulle usein - eikö täällä naiset juo kaljaa?

Juodkrantén kylä on niin idyllinen, että tekisi mieli jäädä jo tänne. Tunnelmallinen rantakatu ja veikeä luontopolku noitakukkulalla, jossa piipahdin myöhemmin minäkin ihmettelemässä outoja puuveistoksia. 

Meidän matka jatkuu kuitenkin Neringan niemellä Nidaan saakka, ihan Kaliningradin rajan tuntumaan.




Nida sopii hyvin Kuurin kynnään tukikohdaksi


Meidän majoitus on Nidassa asuntoalueella, ison erillistalon yläkerrassa. Ilmaista parkkitilaa on reilusti ja riemastumme pihalla olevista hyvistä leikkipaikoista. Asunnoltamme on kävelymatka keskustaan ja lähellä on nähtävää, camping alue ja pari hiekkarantaa. Erinomaista!

Kylä on selkeästi kesäisin hyvin vireä. Kylän keskustasta löytyy kivoja ravintoloita terasseineen, leikkipaikkoja, baareja... ja näyttäisi olevan oikea sunnuntaipyöräilijöiden paratiisi! Kaduilta löytyi kauniita puutaloja, joita kulkiessamme ihailtiin. Nida on ihana, söpö, nätti.





Kuolleita ja harmaita hiekkadyynejä


Kävimme kuolemanlaaksossa, Death Valleyssä, joka on helposti saavutettavissa Nidasta vaikka ilman autoa. Jos ei jaksa patikoida, autolla pääsee melko pitkälle. Rihkamamyyjät möivät parkkiksella matkamuistoja ja kulahtaneita meripihkatuotteita. Death Valley oli silti oiva paikka käydä ihailemassa maisemia ja tiirailemassa Kaliningradin puolelle. (Jonne me ei siis aikomuksista huolimatta mentykään...

Dyyneiltä löytyy portaita ja polkuja, jonka varrelle on sijoiteltu patsaita ja muistomerkkejä. Lapset juoksivat kilpaa alamäkeen hiekka pöllyten, uudestaan ja uudestaan. Ihastelimme hiekassa vipeltäviä ötököitä (hulvattomin oli joku pihtihäntäinen, labidura riparia) ja ihmettelimme hiekan määrää (myös jälkikäteen autossamme). 



Vierailimme myös "harmailla dyyneillä" (Gray Dunes) eli ison kansallispuiston valtavilla hiekkakumpareilla, josta näkymä oli erityisen kaunis laguunin puolelle. Pysähtyminen olikin tarpeen, sillä otti voimille tarpoa melkein kilometri löysässä hiekassa, ylä- ja alamäissä. Merkityllä reitillä on pysyttävä, eikä mitään saa poimia ympäristöstä. Kun me aikuiset ihastelimme maisemia, lapset hyppivät alas näköalatornista. Onneksi muistimme ottaa vettä mukaan, päivä oli muutenkin kuuma.

Turisteja oli ajoittain aika paljon, mutta emme antaneet sen häiritä. Oli hauska huomata, että myös dyyneiltä olisi löytynyt leirintäalueita innokkaille telttailijoille. Niitä näytti löytyvän paljon pitkin Kuurin kynnästä, joten retkeilijöille tämä on erinomainen kohde!




Moni voi mieltää Kuurin kynnään luontokohteeksi, jonne ei tule lähdettyä lasten kanssa. Vakuutan kuitenkin, että Kuurin kynnäältä löytyy paljon lapsiperheitä kiinnostavia aktiviteetteja. Pitkin kynnästä on uimarantoja moneen makuun, kilometritolkulla. Voi löytää ruuhkaisen rannan palveluiden ääreltä tai sitten rauhallisen sopen ilman muita ihmisiä. Lähde vain etsimään!

Leikkipaikkoja löytyi jokaisesta kylästä ja kadut olisivat sopineet myös rattaiden kanssa kulkeville. Ja tokihan lapset ovat innoissaan maailman suurimmasta hiekkalaatikosta.




Ainoa virhe oli varata majoitus vain yhdeksi yöksi. Kuurin kynnäällä aika pysähtyy ja tekee mieli pysähtyä sen mukana. Vaikka päänähtävyydet kierrettiinkin, olisi tehnyt mieli jäädä vielä ajelehtimaan tähän omanlaatuiseen tunnelmaan. Ja vuokrata pyörät, hengailla raitilla, patikoida useampia luontopolkuja sekä kiivetä vielä kerran jollekin dyynille ja ehkä pulahtaa sen jälkeen jälleen mereen.

Muita tarinoita Kuurin kynnäältä:
Kuurinkynnäs // Wikipedia

Minulla oli tätä kirjoittaessa kauhea tuska, kun en oikein ollut varma tulisiko Kuurin kynnäs kirjoittaa yhteen vai erikseen. Vai Kuurinkynnäs, miten Wikipedia käyttää? Vai onko molemmat oikein? Käytin lopulta erikseen, koska Koituskin käyttää. Miten se sinun mielestä pitäisi kirjoittaa?

LUE KOKO POSTAUS »

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Uusi matkailuaiheinen podcast - Milloin ollaan perillä?




Milloin ollaan perillä? - Tarinoita matkoista ja lapsista


Viime keväänä sen keksimme, nauhottaisimme Lähtöselvitetty-Katjan kanssa podcastin lasten kanssa matkustelusta. Olimme jo monesti jutelleet siitä, että blogiin ei saa kerrottua kaikkia matkasattumuksia, vaan ne on parhaimmillaan kaverille kerrottuna. Podcast olisi meidän paikkamme kertoa ne mehevät jutut, jotka blogista usein jäi uupumaan.

Tapasimme muutaman kerran suunnittelun (ja viinin) merkeissä ja mietimme, millaisen podcastin haluaisimme tehdä ja varsinkin - millaista itse haluaisimme kuunnella. Mistä jaksoissa keskusteltaisiin ja tulisiko mukaan vieraita. Kävimme myös läpi, mitkä asiat yleensä askarruttavat matkustavia vanhempia Lasten kanssa matkailu -ryhmässä.

Lasten kanssa matkailleena molemmille oli hyvin tuttu auton takapenkiltä kuultu hokema "milloin ollaan perillä?". Tätä hokemaa kuulee heti siitä lähtien, kun kulkuväline nytkähtää liikkeelle. Hokema päätyi hyvässä yhteisymmärryksessä myös podcastin nimeksi, sillä "mulla on pissihätä!" ei olisi yhtä houkutteleva nimi podcastille.

Kun suunnitelma oli kunnossa, sovittiin nauhoituspäivät... mikä ei ollut kovin helppoa. Koska elimme kiireisiä ruuhkavuosia ja siihen päälle reissattiin tahoillamme pitkin maailmaa, oli yhteisten nauhoitusajankohtien löytäminen haastavaa. Jaksot päädyimme äänittämään meidän taloyhtiön kerhohuoneella, joka toimi mainiosti äänitysstudiona.

Onneksi saimme jälkitöihin avuksi myös alan ammattilaisia, sillä äänityöt ovat tehneet Jere-Matias Koiso-Kanttila ja Janne Jankeri / Piippu Film Sound. Suuri kiitos heille! Graafisen ilmeen meille loihti ihana ystäväni Anette Siili.


Äänittäminen oli yllättävän jännittävää, työlästäkin, mutta hyvin hauskaa ja lopputuloksesta tuli meidän molempien mielestä hyvä. Palautteen perusteella myös muiden mielestä onnistuimme.


Podcastista sanottua:
"Tää Podcast on niin kuin kahvihetki samanhenkisten kavereiden kanssa "
"Monia matkajuttuja kuunnellut, mut tää oli niin omalle tuntuva!"
"Olenkin etsiskellyt hyviä podcasteja! Nyt löytyi! Ja olen hyvin nirso puhujien äänien ja artikulaation suhteen ja teissä ei ole mitään vikaa!"

Podcastia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa sekä podcastia voi kuunnella Spotifyssä ja Castboxissa. Ja suora linkki podcastiin löytyy myös tämän blogin sivubannerista. Jaksoja on äänitetty kaikkiaan yhdeksän ja uusi jakso ilmestyy aina tiistaisin.

Palautetta ja ideoita otamme mielellämme vastaan, sillä uusi tuotantokausi on jo suunnitteilla. Ideoita ja palautteita voi laittaa joko kommentteihin, podcastin somekanaviin tai vaikka sähköpostiosoitteeseen: milloinollaanperilla( at )gmail.com.

Tervetuloa mukaan matkailukeskusteluihin! 

LUE KOKO POSTAUS »

Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017