torstai 21. maaliskuuta 2019

Mikä se semmoinen matkabloggaaja on, joka tykkää oleskella kotioloissa?


Monesti saattaa olla mielikuva, että me matkabloggaajat ollaan niitä aktiivisia ihmisiä, jotka viilettävät kaiken vapaa-aikansa mitä erilaisimmissa riennoissa. Ja ehkä niin useimpien kohdalla onkin.

Ja sitten tulee tämä Lähinnä Kauempana -blogi. Tämä perhe tykkää kyllä matkustella ja välillä on meilläkin reissua reissun perään. Touhukkaiden aikojen jälkeen palataan kotiin ja... ai että. Onpa ihana olla kotona! Siksikin on ollut niin ihana vaihtaa vaihdetta vähän löysemmälle ja pysytellä omissa ympyröissä.

Vaikka oma vaihde ei kyllä ole ollut löysällä. Reilu vuosi sitten kirjoittelin, että vaihdoin työpaikkaa ja uusi työ on hyvin vaativaa. Sehän ei itsessään vielä ole kummallinen tilanne, mutta kun sen päälle on vielä pari alle kouluikäistä ipanaa ja vuorotyötä tekevä mies. Kaiken kukkuraksi aloitin vuodenvaihteessa vielä opiskelut avoimessa yliopistossa, joten blogiharrastus on valitettavasti jäänyt tauolle. Ja matkustelu. Ja kissanristiäiset.

Rakastan matkustelua, mutta viime vuosien matkamyllytys aiheutti sen, että matkoja ei enää ole ehtinyt suunnittelemaan - ei edes kunnolla kuumeilemaan, kun on pitänyt lähteä jo uuteen nousuun.

Matkustelun lisäksi rakastan myös matkahaaveilua ja -kuumeilua sekä matkasuunnitelmien tekoa. On ollut ikävä sitä tunnetta, kun selailee Google Mapsiä sillä mielellä, että seuraavaksi voisi varata matkan *tuonne*... katsonpa heti Skyscannerista lentoja! Tällaiseen haaveiluun ei ole ollut pitkään aikaan aikaa eikä inspiraatiota, mutta nyt olen löytänyt itseni yhä useammin matkahaaveiden parista. Se on ihanaa!

Rakastan matkustelua, mutta joskus on vaan ihana käpertyä iltaisin kotisohvalle. Ja tietää se, että huomennakin saan käpertyä raskaan päivän jälkeen kotisohvalle. Eikä tarvitse lähteä mihinkään. Kotonakin on hyvä olla.

Viime aikoina reissulta on tuntunut jo se, kun lähden illalla taloyhtiön saunaan. Vähän niin kuin retkimielessä, sillä onhan meillä omakin sauna. Opintopäivät Jyväskylässä on tuntuneet lähes kaukomatkalta. Ainakin kunnon irtiotolta arjesta. Opiskelu itsessään on tuntunut samoissa sydämen sopukoissa kuin matkustelukin: on ihana avartaa omaa ajatteluaan ja kokea oivalluksia.

Kun mies on lasten kanssa harrastamassa ja minulla olisi mahdollisuus lähteä kavereiden kanssa rientoihin, olenkin valinnut ennemmin tyhjästä kodista nauttimisen. Se, jos mikä tuntuu hermolomalta ja antoisimmalta matkailulta: olla ihan yksin omassa kotona. Ruuhkavuosia elävälle perheenäidille se on luksusta.



Mitä tällä kaikella nyt haluan sanoa? 


Aina ei tarvitse jaksaa! Aina ei tarvitse päästä jokaiseen kissanristiäiseen tai ehtiä kaikkiin niihin instagrammattaviin kohteisiin, joista some huutaa kurkku suorana. Se on jonkun toisen elämää. Maailma odottaa kyllä.

Tänä ilmastoraportin jälkeisenä aikakautena olisin saanut kiillotettua itselleni häikäisevän kruunun. Lopetin matkustamisen, sillä ajattelen ilmastoa! Valitettavasti se ei olisi pitänyt paikkaansa. Toki ajattelen ympäristöä ja haluaisin tehdä paljon enemmän sen eteen, kuin oikeasti teen. Mutta jos elämäntilanteeni olisi toisenlainen, matkustelisin varmasti enemmän.

Kaikki nämä ajatukset kirjoitan myös itselleni, sillä yllätin itseni miettimästä, että meneekö elämäni kotona hukkaan? No ei mene. Onko elämässäni tapahtunut mitään, jos en ole laittanut siitä kuvia Instaan? No on tietenkin. Elämää tehdään itselle, eikä oletetulle someyleisölle. Virtuaaliyleisö on siellä jossain, vaikka oma blogi olisikin tauolla eikä instagramiakaan jaksa päivittää.

***

Te, jotka minut oikeassa elämässä tunnette, arvaattekin mistä on kysymys. Välttelen erään ison opintotehtävän kirjoittamista, joten eksyin päivittämään blogia. Ja tämähän alkoikin tuntumaan taas ihan mukavalta.

Ehkä tästä blogi taas kevättä kohti virkistyy? Aivan kuten matkasuunnitelmammekin. Mutta blogi pysyy amatöörinä ja kuvat tärähtäneinä, aivan kuten aiemminkin. Ei minulla riitä aika järjestää hehkutuskuvia.

Paljastuksena kerrottakoon, että tiedossa on matkoja ainakin Baltiaan ja Moldovaan. Ehkä repäisemme kunnolla ja lähdemme hakemaan ikimuistoiset kokemukset myös Billundin Legolandista! Matkustan jatkossakin yksin, aikuisten kesken ja tietenkin lasten kanssa. Jos aidot tarinat matkoilta ja kotialbumista repäistyt viimeistelemättömät kuvat kiinnostavat, pysyttele jatkossakin mukana.

Ruuhkavuosista olen kirjoittanut ennenkin:



2 kommenttia:

  1. Mä en kestä että sä oot menossa Moldovaan. Mä haluun kans, se on mun haavelistalla. Ja melkein oli jo lennot varattuna huhtikuulle, mut reissuseura ei sit pystynytkään lähtemään.

    Ja sitä paitsi, pois sieltä kotoa nyt. Mulla on jo ikävä. Myös näitä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moldova on ollut meilläkin (varsinkin mulla) pitkään haaveissa. Erityisesti kiinnostaa yksipuolisesti itsenäiseksi itsensä julistanut Transnistria. Meidän reissu on vasta syyskuussa, mutta onpahan mitä odottaa. Käykää te siellä ennen meitä, niin saadaan hyvät vinkit!

      Nyt kun olen pitkän talven kyköttänyt kotona, onkin hyvä lähteä ihmisten ilmoille. Enää yksi iso deadline tässä kuussa... Huomaan muutenkin, että auringonvalon lisääntyessä (ja kuntoilun lisäännyttyä!) mun mieliala on noussut hurjasti. Niin paljon, että ensi talvea en kotona kökötä. :D

      Mulla on ollut kans ikävä. Niin sinua kuin tätä kirjoittamistakin. <3

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017