keskiviikko 8. elokuuta 2018

Oman elämänsä sisällöntuottaja oli vähän kesälomalla

lasten kanssa albaniassa, Himaren uimaranta

Hupsista, postaustauko venähti odottamattomasti pitkäksi. Olen ollut niin kiireinen tuottamassa sisältöä omaan elämääni, että blogin sisällöntuotanto unohtui lain. Lisäksi olen tehnyt töitä melkein koko kesän. Ne ajat, jotka olen ollut vapaalla, olen tietenkin reissannut.

Blogissani ei siis ole hehkutettu Krakovan Kazimierzin yöelämää, harmiteltu lasten mahatautia Albaniassa tai ihasteltu Wienin kaupunkikulttuuria. En ole kertonut uusitusta Baltic Princessistä, Korfun massiivisesta jäteongelmasta tai edes siitä, kun lapseni oppi matkoilla uimaan. Nämä kaikki tarinat ja tusina muuta, odottavat vielä luonnoksissa. Edes viime syksyisen Tokion-matkani kaikki jutut eivät ole nähneet päivänvaloa.

Lasten kanssa Albaniassa, kokemuksia Sarandasta, Himaresta ja Ksamilista

Lukuhetki junassa matkalla Wienistä Brno'hon / yksinmatkaUlkomailla matkustelun lisäksi olen nauttinut kotimaassa vuosisadan kesästä. Olen pitkän tauon jälkeen höpsähtänyt lukemisesta ja ahmin nyt kirjoja kasapäin. Olen riemuinnut lasten kanssa uimisesta, retkeilystä perheen kanssa ja Helsingin lämpimistä illoista. Arki on saanut helpotusta etätöistä kotiseudullani Pohjois-Savossa ja rapakuntoni on kohentunut työmatkapyöräilystä Helsingistä Espooseen. 

Minä olen kokeillut suppaamista, lapseni skeittaamista ja mieheni koti-isyyttä. Olen ajanut yksin lasten kanssa Iisalmesta Helsinkiin ja melkein saanut sakot Pyhäsalmessa (vain huomautus!). Olen surrut äitini haudalla, nauranut ystävieni kanssa ja iloinnut sukulaisistani. Olen syönyt jäätelöä enemmän, kuin uskallan koskaan tunnustaa kenellekään.

Oikeastaan kesän ainoa puute on se, etten tullut koonneeksi yhtään palapeliä. Mutta ehkä se onkin enemmän talviharrastuksiani.

Lasten kanssa Iisalmen kaupungin uimarannalla
On tehnyt erittäin hyvää pitää taukoa bloggaamisesta ja miettiä, miksi sitä teen. Aikani ei riitä kaikkeen, joten mitä jätän tekemättä kun kirjoitan? Onko minulla oikeasti sanottavaa niin paljon, että jaksan jakaa postauksiani satojen muiden bloggaajien jatkoksi? Onko bloggaaminen tässä elämäntilanteessa enemmän kuormittavaa kuin voimaa antavaa? Työni on hyvin vaativaa, eikä mehuja meinaa riittää enää muuhun, kuin tuottamaan sisältöä siihen ihan omaan elämään.

Ravintola Loiste, näköalapaikka Helsingin keskustaan



Lisäksi blogin olemassaolon, vajaan kahden vuoden aikana, asiat ovat muuttuneet. Kun aloitin blogin, en osannut arvatakaan, mihin kaikkialle elämäni minut vie. En tiennyt, että vaihdan työpaikkaa, meinaan hukkua ruuhkavuosiin ja siihen, että minua revitään joka suuntaan. Luulin kirjoittavani pelkästään leppoisista perhematkoista, enkä vielä tiennyt kaipaavani yksinmatkoja tai ajautuvani ystäväni perässä Tokioon saakka. Nyt huomaan, että suurempi osa matkoistani on ollutkin ihan muita, kuin perhematkoja. En muuten myöskään osannut arvata, miten paljon neljän hengen roudaaminen maailmalle maksaa...

Lauttasaaren uimaranta, lasten kanssa uimassa Helsingissä
Jatkossa postaustahti edelleen hidastuu, mutta kirjoittamista en halua jättää. En halua blogin aiheen määrittää omaa matkustamistani ja siitä kirjoittamista, joten blogi muuttuu. Ehkä kantava teema tulee olemaan ruuhkavuosiaan tarpovan kahden lapsen äidin matkapäiväkirjat. En tiedä. Katsotaan mihin suuntaan tarinat vie. Ja matkat.

Matkailussa minut tekee onnelliseksi tunteet, havainnot ja kokemukset. Ei niinkään se, että mitkä nähtävyydet olen ehtinyt kiertää ja mitkä minun mielestä sinunkin pitäisi. Matka on ihan erilainen, jos olen siellä yksin, ystävän kanssa, miehen kanssa tai koko perheen kanssa. Tämä kaikki saa näkyä myös teksteissäkin.

Wien Museum Quartier, museokortteleiden ruokafestarit / food festival
Ehkä tämän kaiken jälkeen saan ajatukset ojennukseen ja jatkan blogia jostain keskeneräisestä tekstistä. Enkä mielessäni pyytele anteeksi sitä, että kirjoitan taas lapsettomasta reissusta. Tai perhereissusta, jossa ei ehditty taaskaan tekemään sitä, mitä olisi haluttu. Tai sitä, ettei minun elämä ole instagrammattavaa (tai en ainakaan ehdi instagrammata), eikä minusta taaskaan ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

Hassua sinänsä: tämän kahden kuukauden postaustauon aikana blogissa on ollut enemmän lukijoita kuin koskaan. Matkablogit selkeästi kiinnostaa, joten ehkä näille minun elämänmakuisille tarinoille on sitten kuitenkin kysyntää.

Silti, kaikista tärkeintä on se blogin ulkopuolinen elämä.

Mustaa jäätelöä Korfulla, Kerkyra

10 kommenttia:

  1. Eikö olekin mahtavaa huomata, että lukijoita riittää vaikka pitäisikin taukoa bloggaamisesta! Se on todiste siitä, että kirjoittaa kiinnostavia juttuja ja on onnistunut hakukoneoptimoinnissa. Samalla se on myös helpottava tieto bloggaajalle: blogi ei todellakaan kuole heti kun pitää vähän taukoa :)

    Minäkin tuskailin hetki sitten blogin identiteetin kanssa: kuinka voin olla matkabloggaaja kun en juurikaan enää matkusta? Hetken kriiseiltyäni päätin lisätä blogini toiseksi teemaksi ulkosuomalaisen lifestylen. Nyt ei enää tarvitse miettiä sopiiko juttuni matkablogiin - sillä kirjoittamista en kuitenkaan halua lopettaa, enkä myöskään rajoittaa!

    Blogataan juuri niin usein tai harvoin ja niistä aiheista kuin itsestä hyvältä tuntuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan täysin naulan kantaan! Toisaalta olen ihan iloinen, että ensimmäisen 1,5 vuotta jaksoin kirjoittaa tosi ahkerasti ja harjoitella hakukoneoptimointia. Nyt sitä sitten nauttii tuloksista. Mutta toisaalta, samalla loin itselleni jotenkin rytmin, jota kuvittelen olevan pakko noudattaa. Ihan hullua! Mutta tuntui kyllä tosi hyvälle, että pari kuukautta sinne tänne. Ei tunnu missään! Hyvää tekee vaan vähän lepuuttaa aivoja.

      Minusta on aivan ihana ollut lukea sun ulkosuomalaisen näkökulmia ja elämää Kreetalta. Minusta se tietyllä tavalla menee myös hieman matkailugenreen, sillä itse olen kiinnostunut normaalista elämästä maailmalla. En ehkä samalla tavalla kiinnostuisi, jos kertoisit samoja asioita Pieksämäeltä. :D Ehkä. Mutta silläkään ei lopulta olisi väliä, jos itse tykkäisit juuri siitä kirjoittaa.

      Blogataan miten halutaan! :)

      Poista
  2. Eri mutta silti niin sama tilanne! Vaikka itse olen kai profiloitunut juuri sooloreissaajaksi, tämän vuoden harvat reissut olen tehnyt seurassa. Juttuja on kyllä vielä vuodenkin takaa rästissä, aika ei meinaa riittää, blogin tarpeellisuus mietityttää... Ja silti tilastoissa on kerrankin ilahduttavia lukemia. :D

    Tällä erää täälläkin kyllä porskutetaan eteenpäin - en oikein tiedä mitä sitä tekisi, jos ei olisi omaa Luovaa Tilaa. Tsemppiä! Asiat ottaa välillä aikansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, eri mutta sama tilanne. Muistan, kun alkuvuodesta nopeasti ehdittiin vaihtaa nopeat kuulumiset ja kerroit silloinkin harvasta postaustahdista. Ihana kuulla, että sinäkin olet saanut hyvät lukemat kaikesta huolimatta! Juttujasi on aina niin kiva lukea, että toivottavasti löydät oman twistisi myös muista, kuin yksinmatkoista.

      Kiitos tsempeistä. Asiat taitaa todellakin joskus ottaa hieman aikaa, että järjestyvät kuten niiden pitääkin. <3

      Poista
  3. Mun mielestä liian usein matkablogeissa harmitellaan liian hidasta postaustahtia! Tää huoli on ehkä enemmän läsnä lifestyleblogeissa ym, joissa on ns "enemmän seurattavaa" kuin matkablogeissa. Googlella löytää postauksiin ja postaukset on ajankohtaisia pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin mua ärsytti! Että pitää vielä narista jostain blogitauosta, jota kukaan ei ole todennäköisesti edes huomannut! Ja vaikka lasten kanssa matkustelu on vähentynyt, niin harva blogia seuraava muutenkaan kaikkia juttuja lukee. Googlesta ne suurimmat lukijamäärät tulee. Mutta nämä ajatukset oli vaan sanottava ja julkaistava, että voisin jatkaa. :D

      Poista
  4. Ihana teksti Kati! Tunnistan niin monta kohtaa, jotka erityisesti kesä, töiden aloittaminen ja uudet tiukat aikataulut ovat tuoneet itsellenikin mukanaan. Ei ehdi, ei jaksa, eikä aina huvitakaan. Mutta samaan tulokseen olen tullut, että onneksi ei tarvitsekaan. Kirjoittamisen pitää olla hauskaa ja luontevaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi! <3 Ihan varmasti on melkoinen härdelli sielläkin meneillään. Ihan samaa mieltä, aina ei tarvitse jaksaa eikä edes huvittaa. Sitten hetken päästä taas maistuu paremmin. Ja kuitenkin blogia tärkeämpää on oma elämä. Sen myötä tulee sitten ne paremmat blogitekstitkin - vaikka sitten hieman harvemmin.

      Poista
  5. Huh,säikähdin jo että lopetat kokonaan bloggaamisen. Minun pitää myös muistuttaa itseäni silloin tällöin, että tämä on vain harrastus eikä kukaan odota kieli vyön alla niitä postauksia. Sitä on vaan itselleen muodostanut pään sisään jonkun aikataulun jonka mukaan pitäisi koko ajan mennä. Mulla on ollut aiheiden kanssa päinvastainen ongelma. Alkukesästä tuntui, ettei meinaa keksiä mitään järkevää kirjoitettavaa, kun lähes kaikki reissut oli jo blogissa koluttu läpi. Tein sitten jotain täytepostauksia, joista kirjavinkit osoittautuivat ihan hitiksi. Niitä luettiin todella paljon. Nyt on Kalifornian reissusta vielä monta juttua kirjoitettavana, mutta syksyllä saa laittaa taas aivonystyrät töihin. Yritetään olla stressaamatta ja tehdään sellaista blogia, joka itsestä tuntuu hyvältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! On kyllä ihanaa, kun saa kollegoilta kannustusta vaikeina aikoina. Jokaisella on kai ne omat "suossa rämpimisen" hetkensä. Hyvä on tietää, että lukijoita riittää, vaikka hetkeen ei tulisikaan kirjoitettua. Tehdään juuri niin kuin sanoit, niin kuin itsestä hyvältä tuntuu! <3

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017