tiistai 28. elokuuta 2018

Reissatessa roiskuu: kommelluksia Korfulla ja Albaniassa

Horjahtelua Albaniassa
Nyt kun kesäkuisesta Korfun ja Albanian matkasta on jo hieman aikaa, on hauska koota makoisimmat kommellukset yhteen postaukseen! Kohdevinkkien ja muiden tunnelmien aika on myöhemmin. Pitemmittä puheitta:

PELKOA JA INHOA KORFULLA


Ensimmäinen yö valvottiin matkustaessa, koska Norwegianin suora lento laskeutuu Korfulle vasta aamuyöllä. Seuraavana yönä me aikuiset ei edes ehditty nukkumaan, kun pienimmällä alkoi oksennustauti. Ja oksentelikin sitten ankarasti koko yön. Pikkuruisessa, askeettisessa kreikkalaishotellissa.

Arvaa muistinko maitohappobakteereja tai nesteytyspusseja? No en.

Mies nukkui yhdessä sängyssä ja minä molempien lasten kanssa parisängyssä. Minä nukuin keskellä, jotta sain nopeasti siirrettyä pojan laidan yli oksentamaan - noin vartin välein. Siitä johtuen poika tipahti ehkä kolme kertaa sängystä, jos satuin hetkeksi torkahtamaan.

Tytär ei tiennyt yöllisestä painajaisesta mitään!

Ja voi luoja sitä sotkua ja epätoivoa pienessä huoneessa. "Onneksi" heti seuraavana aamuna lähdettiin Albanian lautalle. Siitä selvittiin hengissä, kun oli oksupussit koko ajan valmiudessa. Vointikin alkoi toisen päivän iltana nopeasti paranemaan.

Kuten arvata saattaa, seuraavaksi sairastui Tytär.



MIES MENI VESSAAN JA JÄI SINNE JUMIIN


Albaniassa meillä oli ihan hyvä huoneisto. Alkeellinen ja hieman puutteellinenkin, mutta tilava.

Lapsiperheet tietää kuvion: lapsille mikään ei ole pyhää. Ipanat ramppaa vessassakin kyselemässä kaikenlaista. Siitäkin huolimatta, vaikka joku olisi siellä juuri tarpeillaan.

Eräs aamu mies meni vessaan asioille ja laittoi oven kerrankin lukkoon. Joskus ne asiat on ihan mukava hoitaa omassa rauhassa. Kun urakka oli saatu päätökseen, ovipa ei auennutkaan. Me rynkytettiin ovea molemmilta puolilta. Lopulta ei auttanut muu, kuin käydä kysymässä yläkerran vuokranantajia apuun.

Vanha mamma tuli paikalle ja selvitettiin tilanne Google-kääntäjän avulla. Mamma kaivoi kaapin perukoilta avaimen ja alkoi työstämään lukkoa auki. Ei saatu auki vieläkään.

Pienin keksi käyttää pideetä käsipesualtaana. Ei annettu juoda, vaikka kuinka yritti.


Viittomalla hän viestitti, että pieni hetki vain, haen lisäapua. Minä nauroin.

Pian mamma tuli paikalle sukulaismiehen kanssa. Parivaljakko totesi, ettei onnistu vieläkään ja hakivat naapurihuoneistosta pari remonttimiestä. Minä nauroin edelleen ja otin kuvia, kun kolme miestä työsti vessanovea. Miehet irrottelivat karmeja, tunkivat erinäisiä työkaluja lukkopesään, syöksyivät olkapää edellä ovea kohti ja BÄM lopulta ovi saatiin auki.

Helpottunut mies astui vapauteen. 




MATKAPAHOINVOINTIA MONESTA TUUTISTA


Olen aiemminkin kertonut, että lapseni kärsivät matkapahoinvoinnista. Tällä reissulla molemmat mukulat antoivat oman osuutensa ja Lähtöselvitetty-Katjan vinkki Ikean minigrip-pusseista tuli käyttöön. Niistä kun saa suuaukon kääntämällä napakan kupin ja tarvittaessa sulkee rojut sisäänsä.

Matkalla Sarandasta Gjirokasteriin meillä oli vuokrattuna kuski ja auto turvaistuimineen. Paikallisella kuskilla oli sen verran reipas ote vuoristossa ajelemiseen, etten ihmetellyt yhtään Tyttären valahtamista kalpeaksi. Minigrip-oksupussi sai kyytiä useamman kerran mutta yhtään tippaa ei roiskunut sen yli. Eikä Tyttärellekään jäänyt traumoja automatkasta, kun kaikki sujui niin siististi.

Sen sijaan 2-vuotias poikamme ei pusseihin oksennellut. Hän - siistinä miehenä - halusi odottaa siihen asti, että pääsee ulos. Matkalla Himaresta vuoristoteitä takaisin Sarandaan hän kiemurteli penkillään koko puolitoista tuntia mutta selviytyi perille saakka. Kun oltiin saatu tavaramme bussista, hän ilmoitti pahasta olosta. Nostin pojan aidan yli oksulle... suoraan arkeologisille kaivauksille.

Sama kuvio toistui, kun ajelimme Korfulla kiemuratietä Pantokratoraksesta alaspäin. Vasta, kun pysähdyimme lounaalle, Tappi ilmoitti auton pysähtyessä olostaan. Ojensin pussia, mutta ei kelvannut. Hän halusi oksentaa ulos. Selvä, sopiihan se.

Sain tällä matkalla tarpeekseni oksuhommista.





AJOKORTTI KOTONA - TAAS!


En tiedä kehtaanko tätä edes julkaista täällä. Mutta menköön nyt.

Meidän oli tarkoitus ajella vuokra-autolla sekä Albaniassa että Korfulla. Minun mies unohti reissuun lähtiessä ajokorttinsa kotiin, joten suunnitelmat menivät uusiksi. Ei muuten ole ensimmäinen kerta.

Albaniassa vuokrattiin auton lisäksi myös kuski, joten ongelma ratkesi siellä sillä.

Korfulla minä vuokrasin auton ja lupauduin olemaan kuskina. Lapset ihmettelivät, että miksi ihmeessä minä menen isin paikalle! Onneksi autona oli pikkuinen Nissan Micra, jota oli tosi näppärä ja kiva ajaa. Tosin kiemuraisten vuoristoteiden kohdalla luovutin kuitenkin ratin miehelle... Olihan se kuskinvaihto vähän riskipeliä, kun vakuutus ei kattaisi rekisteröimättömän kuskin törttöilyjä. Mutta näin ainakin säästyttiin ilman törttöilyjä. 

Sovittiin sitten, että jatkossa mies ottaa ajokortin mukaan joka ikiselle reissulle.

Halusin Korfulla ostaa hedelmäautosta välipalaa, mutta myyjä halusi ottaa yhteisselfien.


PASSI SIELLÄ - MINÄ TÄÄLLÄ


Minulla on tapana pitää reissuilla kaikki langat käsissä. Minulla on tieto missä majoitutaan, mihin on vielä majoitukset maksamatta ja muutenkin on kaikki dokumentit ojennuksessa.

Korfulla uskottavuuteni joutui koetukselle, kun sähläsin passini kanssa. Sisäänkirjautumisen yhteydessä luovutin passini respaan säilöön ja sen saisi pois kirjautuessa ulos hotellista. Lähtöpäivä tuli ja maksoin huoneen. Juttelin respan tyypin kanssa mukavia ja kehuin kovasti Korfua ja Kassiopin hotellia.

Hypättiin vuokra-autoomme ja hurautettiin toiselle puolelle saarta. Oli kauhean kuuma ja lapset todella nälkäisiä. Perillä huomasin, että mukanani on vain kolme passia. Ei h*lvetti, minun passi on edelleen hotellin respassa!

Yritin soittaa hotelliin, mutta sieltä ei vastattu. Laitoin sähköpostia ja pommitin kaikkiin numerohin - perhana faksinumeroonkin - puheluita. Onneksi lentomme lähtisi vasta myöhään illalla, mutta ei huvittanut yhtään lähteä ajamaan samaa reittiä takaisin majapaikkaan.

Vihdoin puhelimeen vastasi sama tyyppi, joka oli minua hyvästelemässä aamulla. Kerroin tilanteen ja alettiin vääntämän passin palautuksesta. Respan mukaan minun olisi pitänyt muistaa kysyä passia ja minä ajattelin, että kyllähän niiden olisi pitänyt se muistaa minulle antaa. Lopulta löytyi ratkaisu: koska lentomme lähti vasta myöhään yöllä, respatyyppi voisi viedä passin lentokentän poliisille, sillä hänellä oli muutenkin illalla asiaa kaupunkiin.

Täydellistä! Jatkoimme lomailua kevyin mielin (okei, illan tullen aloin hermoilemaan että saikohan se toimitettua passini, kun mitään kuittausta ei tullut). Ja niin vain passini löytyi lentokentän poliisin hellästä huomasta.

Pienin katosi Korfulla - löytyi lopulta kaapista.


Tämmöistä matkailu on meidän perheessä. Tapahtuuko teille koskaan reissulla kommelluksia?

Lue myös:
Kommelluksia Dublinissa - kun majoitusvalinta ei mene ihan nappiin...
Epäonnistuneet matkakuvat ja tarinat niiden takana
Odotettu resortmajoitus olikin pettymys - talossamme olikin jo asukkaat!

Seuraa meidän matkasähläystä myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi -portaalissa!

Tosi kiva leikkipaikka Sarandassa! Harmi, että lentokoneen sisällä oli kakka.

2 kommenttia:

  1. Kyllä teitä on koeteltu! Meillä jäi Vietnamissa pienempi lapsista vessaan jumiin. Ei saanut paikalliset ovea auki millään. Lopulta oli itse sinne murtauduttava. Ei mitään pahoittelua tai muutakaan sieltä ravintolasta tullut. Arvatakin saattaa, että ei menty uudestaan sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan kamalaa, että lapsi jää jumiin vessaan! Oliko hän hädissään? Mietittiinkin oman vessaepisodin jälkeen, että onneksi se oli mies, joka sinne jumiin jäi. Ja onneksi kenelläkään muulla ei ollut samaan aikaan kova hätä. :D Ja vielä se, että onneksi sinä aamuna ei ollut mihinkään kiire; esimerkiksi lautalle tai päiväretkelle! Nyt sai vaan nauraa!

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017