tiistai 28. elokuuta 2018

Reissatessa roiskuu: kommelluksia Korfulla ja Albaniassa

Horjahtelua Albaniassa
Nyt kun kesäkuisesta Korfun ja Albanian matkasta on jo hieman aikaa, on hauska koota makoisimmat kommellukset yhteen postaukseen! Kohdevinkkien ja muiden tunnelmien aika on myöhemmin. Pitemmittä puheitta:

PELKOA JA INHOA KORFULLA


Ensimmäinen yö valvottiin matkustaessa, koska Norwegianin suora lento laskeutuu Korfulle vasta aamuyöllä. Seuraavana yönä me aikuiset ei edes ehditty nukkumaan, kun pienimmällä alkoi oksennustauti. Ja oksentelikin sitten ankarasti koko yön. Pikkuruisessa, askeettisessa kreikkalaishotellissa.

Arvaa muistinko maitohappobakteereja tai nesteytyspusseja? No en.

Mies nukkui yhdessä sängyssä ja minä molempien lasten kanssa parisängyssä. Minä nukuin keskellä, jotta sain nopeasti siirrettyä pojan laidan yli oksentamaan - noin vartin välein. Siitä johtuen poika tipahti ehkä kolme kertaa sängystä, jos satuin hetkeksi torkahtamaan.

Tytär ei tiennyt yöllisestä painajaisesta mitään!

Ja voi luoja sitä sotkua ja epätoivoa pienessä huoneessa. "Onneksi" heti seuraavana aamuna lähdettiin Albanian lautalle. Siitä selvittiin hengissä, kun oli oksupussit koko ajan valmiudessa. Vointikin alkoi toisen päivän iltana nopeasti paranemaan.

Kuten arvata saattaa, seuraavaksi sairastui Tytär.



MIES MENI VESSAAN JA JÄI SINNE JUMIIN


Albaniassa meillä oli ihan hyvä huoneisto. Alkeellinen ja hieman puutteellinenkin, mutta tilava.

Lapsiperheet tietää kuvion: lapsille mikään ei ole pyhää. Ipanat ramppaa vessassakin kyselemässä kaikenlaista. Siitäkin huolimatta, vaikka joku olisi siellä juuri tarpeillaan.

Eräs aamu mies meni vessaan asioille ja laittoi oven kerrankin lukkoon. Joskus ne asiat on ihan mukava hoitaa omassa rauhassa. Kun urakka oli saatu päätökseen, ovipa ei auennutkaan. Me rynkytettiin ovea molemmilta puolilta. Lopulta ei auttanut muu, kuin käydä kysymässä yläkerran vuokranantajia apuun.

Vanha mamma tuli paikalle ja selvitettiin tilanne Google-kääntäjän avulla. Mamma kaivoi kaapin perukoilta avaimen ja alkoi työstämään lukkoa auki. Ei saatu auki vieläkään.

Pienin keksi käyttää pideetä käsipesualtaana. Ei annettu juoda, vaikka kuinka yritti.


Viittomalla hän viestitti, että pieni hetki vain, haen lisäapua. Minä nauroin.

Pian mamma tuli paikalle sukulaismiehen kanssa. Parivaljakko totesi, ettei onnistu vieläkään ja hakivat naapurihuoneistosta pari remonttimiestä. Minä nauroin edelleen ja otin kuvia, kun kolme miestä työsti vessanovea. Miehet irrottelivat karmeja, tunkivat erinäisiä työkaluja lukkopesään, syöksyivät olkapää edellä ovea kohti ja BÄM lopulta ovi saatiin auki.

Helpottunut mies astui vapauteen. 




MATKAPAHOINVOINTIA MONESTA TUUTISTA


Olen aiemminkin kertonut, että lapseni kärsivät matkapahoinvoinnista. Tällä reissulla molemmat mukulat antoivat oman osuutensa ja Lähtöselvitetty-Katjan vinkki Ikean minigrip-pusseista tuli käyttöön. Niistä kun saa suuaukon kääntämällä napakan kupin ja tarvittaessa sulkee rojut sisäänsä.

Matkalla Sarandasta Gjirokasteriin meillä oli vuokrattuna kuski ja auto turvaistuimineen. Paikallisella kuskilla oli sen verran reipas ote vuoristossa ajelemiseen, etten ihmetellyt yhtään Tyttären valahtamista kalpeaksi. Minigrip-oksupussi sai kyytiä useamman kerran mutta yhtään tippaa ei roiskunut sen yli. Eikä Tyttärellekään jäänyt traumoja automatkasta, kun kaikki sujui niin siististi.

Sen sijaan 2-vuotias poikamme ei pusseihin oksennellut. Hän - siistinä miehenä - halusi odottaa siihen asti, että pääsee ulos. Matkalla Himaresta vuoristoteitä takaisin Sarandaan hän kiemurteli penkillään koko puolitoista tuntia mutta selviytyi perille saakka. Kun oltiin saatu tavaramme bussista, hän ilmoitti pahasta olosta. Nostin pojan aidan yli oksulle... suoraan arkeologisille kaivauksille.

Sama kuvio toistui, kun ajelimme Korfulla kiemuratietä Pantokratoraksesta alaspäin. Vasta, kun pysähdyimme lounaalle, Tappi ilmoitti auton pysähtyessä olostaan. Ojensin pussia, mutta ei kelvannut. Hän halusi oksentaa ulos. Selvä, sopiihan se.

Sain tällä matkalla tarpeekseni oksuhommista.





AJOKORTTI KOTONA - TAAS!


En tiedä kehtaanko tätä edes julkaista täällä. Mutta menköön nyt.

Meidän oli tarkoitus ajella vuokra-autolla sekä Albaniassa että Korfulla. Minun mies unohti reissuun lähtiessä ajokorttinsa kotiin, joten suunnitelmat menivät uusiksi. Ei muuten ole ensimmäinen kerta.

Albaniassa vuokrattiin auton lisäksi myös kuski, joten ongelma ratkesi siellä sillä.

Korfulla minä vuokrasin auton ja lupauduin olemaan kuskina. Lapset ihmettelivät, että miksi ihmeessä minä menen isin paikalle! Onneksi autona oli pikkuinen Nissan Micra, jota oli tosi näppärä ja kiva ajaa. Tosin kiemuraisten vuoristoteiden kohdalla luovutin kuitenkin ratin miehelle... Olihan se kuskinvaihto vähän riskipeliä, kun vakuutus ei kattaisi rekisteröimättömän kuskin törttöilyjä. Mutta näin ainakin säästyttiin ilman törttöilyjä. 

Sovittiin sitten, että jatkossa mies ottaa ajokortin mukaan joka ikiselle reissulle.

Halusin Korfulla ostaa hedelmäautosta välipalaa, mutta myyjä halusi ottaa yhteisselfien.


PASSI SIELLÄ - MINÄ TÄÄLLÄ


Minulla on tapana pitää reissuilla kaikki langat käsissä. Minulla on tieto missä majoitutaan, mihin on vielä majoitukset maksamatta ja muutenkin on kaikki dokumentit ojennuksessa.

Korfulla uskottavuuteni joutui koetukselle, kun sähläsin passini kanssa. Sisäänkirjautumisen yhteydessä luovutin passini respaan säilöön ja sen saisi pois kirjautuessa ulos hotellista. Lähtöpäivä tuli ja maksoin huoneen. Juttelin respan tyypin kanssa mukavia ja kehuin kovasti Korfua ja Kassiopin hotellia.

Hypättiin vuokra-autoomme ja hurautettiin toiselle puolelle saarta. Oli kauhean kuuma ja lapset todella nälkäisiä. Perillä huomasin, että mukanani on vain kolme passia. Ei h*lvetti, minun passi on edelleen hotellin respassa!

Yritin soittaa hotelliin, mutta sieltä ei vastattu. Laitoin sähköpostia ja pommitin kaikkiin numerohin - perhana faksinumeroonkin - puheluita. Onneksi lentomme lähtisi vasta myöhään illalla, mutta ei huvittanut yhtään lähteä ajamaan samaa reittiä takaisin majapaikkaan.

Vihdoin puhelimeen vastasi sama tyyppi, joka oli minua hyvästelemässä aamulla. Kerroin tilanteen ja alettiin vääntämän passin palautuksesta. Respan mukaan minun olisi pitänyt muistaa kysyä passia ja minä ajattelin, että kyllähän niiden olisi pitänyt se muistaa minulle antaa. Lopulta löytyi ratkaisu: koska lentomme lähti vasta myöhään yöllä, respatyyppi voisi viedä passin lentokentän poliisille, sillä hänellä oli muutenkin illalla asiaa kaupunkiin.

Täydellistä! Jatkoimme lomailua kevyin mielin (okei, illan tullen aloin hermoilemaan että saikohan se toimitettua passini, kun mitään kuittausta ei tullut). Ja niin vain passini löytyi lentokentän poliisin hellästä huomasta.

Pienin katosi Korfulla - löytyi lopulta kaapista.


Tämmöistä matkailu on meidän perheessä. Tapahtuuko teille koskaan reissulla kommelluksia?

Lue myös:
Kommelluksia Dublinissa - kun majoitusvalinta ei mene ihan nappiin...
Epäonnistuneet matkakuvat ja tarinat niiden takana
Odotettu resortmajoitus olikin pettymys - talossamme olikin jo asukkaat!

Seuraa meidän matkasähläystä myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi -portaalissa!

Tosi kiva leikkipaikka Sarandassa! Harmi, että lentokoneen sisällä oli kakka.
LUE KOKO POSTAUS »

torstai 23. elokuuta 2018

Ootko käynyt viime aikoina Kouvolassa?

Tykkimäen Saunalla kaveriporukalla / Kouvola
Yhteistyössä: VisitKouvola*
Pahkasikaa lukeneet muistavat vanhan vitsin: Kouvola on Suomen turhin kaupunki. Täytyy sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa. Ei ollenkaan!

Jos siis et ole hetkeen käynyt Kouvolassa tai ajattelet, että siellä on vain Tykkimäki ja betonisia maamerkkejä - lue erityisellä huolella tämä postaus!

VisitKouvola kutsui kourallisen meitä matkabloggaajia tutustumaan tähän mollattuun kaupunkiin. Kyseessä oli siis blogimatka jonka ohjelman VisitKouvola oli meille järjestänyt maksutta.

Repoveden parhaimmat näköalapaikat Mustanlamminvuoren näkötornista / Kouvola kesällä 2018
Kuva: Hanneli / Duunireissaaja



Päivä oli säiden puolesta mitä upein. Onneksi, sillä huonon ilman sattuessa moni rasti olisi jäänyt tyngäksi, tai jouduttu korvaamaan. Mukana Kouvola-kiertueella oli lisäkseni bloggaajat Lähtöselvitetty-Katja, Toisiin maisemiin -Hanneli, Merjan Matkassa -Merja ja Maa quzuu -Outi. Eli säiden lisäksi myös seura oli mitä parhainta.

Me ehdimme päivän aikana toteuttaa kaiken tämän, mutta alla olevasta listasta voit hyvin poimia vinkit vaikka ensi vuoden Kouvolan Asuntomessujen kylkeen lisäohjelmaksi.

VisitKouvola

Repoveden kansallispuisto järveltä käsin

Tiesitkö, että Repoveden kansallispuistoon voi tutustua myös järviseikkailuna? Tilaa vesitaksi, joka kuljettaa seurueesi ohi jylhien kallioiden parhaiden patikointireittien varrelle. Vai mitä olisit mieltä näin leppoisasti toteutettavasta kesäpäivästä:

Repoveden kansallispuisto vesitaksilla järvellä
Kuva: Outi / Maa Quzuu
Repoveden venetaksi Kuutinkolo / Kouvola kesä 2018



Totta puhuen, emme me pelkästään ottaneet aurinkoa veneellä. Teimme myös pienen patikoinnin Mustanlamminvuoren näkötorniin (postauksen toinen kuva ylhäältä). Maisemat olivat matkan varrella aivan mielettömän kauniit ja näköalatornista ne vasta olivatkin!

Näköalatorni voi olla hieman haasteellinen korkeanpaikankammoiselle, mutta jos yhtään haluat haastaa itseäsi, niin kannattaa nousta. Näkymät ovat vaikuttavat: silminkantamattomiin pelkkää metsää ja vesistöä.

Meidän retkemme Repovedelle räätälöi Kuutinkolon venetaksi. Oli hienoa saada yhdellä kertaa sekä kuljetus että opastus. Vaikka mieheni onkin viettänyt Repoveden kansallispuistossa viikonloppuja telttaillen, meloen ja patikoiden, oli tämä itselleni ensimmäinen kerta Repoveden alueella.

Repoveden kansallispuiston parasta antia onkin se, että eräjormailun voi toteuttaa siellä niin monella tavalla: voi tehdä pitkiä patikointeja, meloa tai soudella sekä yöpyä teltassa tai erämajassa. Mutta luontoon pääsee myös ilman aiempaa kokemusta tai valtavaa varustelua - ihan vaikka vaan hetkeksi hengittelemään metsän keskelle.

Kouvolan Repoveden kansallispuisto / kajakointi, melominen, vesitaksi

Repoveden parhaimmat näköalapaikat / Mustanlamminvuoren näkötorni

Lapinsalmen riippusillasta on sanottava, että se oli jo rikki, kun pääsimme paikalle! Onneksi meidän ei ollut tarkoituskaan ylittää riippusiltaa, vaan alittaa se. Oli vähän surullista nähdä se reppana repsottavan rakkauslukkoineen. Toivottavasti riippusilta uusitaan pian, jotta pääsen itsekin jännittämään salmen ylitystä jalkaisin.

Romahtanut Lapinsalmen riippusilta Repoveden kansallispuistossa / Kouvola

Repoveden kansallispuistovisiitin yhteyteen sopii pari mainioita ja lähellä sijaitsevaa levähdyspaikkaa. Valitse alla olevista sopivampi - tai käy vaikka molemmissa!

Rakkautta ja korvapuusteja Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskuksessa

Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskus on ennen ollut kirkko ja nyt se on rakkausteemainen luonto- ja kulttuurikeskus. Mahtipontisten rappusten varrella on hauska rakkauspuu rakkauslukkoineen ja sisäpihalla viihtyisä rakkauspuisto vaikka kuhertelua varten.



Erinomaisen akustiikan vuoksi kirkossa siis kulttuurikeskuksessa pidetään konsertteja ja kesäisin valoisan salitilan valtaavat vaihtuvat näyttelyt.

Tällä hetkellä viimeisiään vetävä Järviemme Veijarit -näyttely on enää vain muutaman päivän esillä. Jos ehdit, käy ainakin katsomassa upeat Norppa-valokuvat ja aivan mielettömät vedenalaiset kalavalokuvat.



Kaikista tärkeintä on kuitenkin kokea paikan tavaramerkki: muhkea itse tehty korvapuusti. Ne korvapuustit on ehkä maailman parhaimmat. Niitä on legendan mukaan tultu syömään pitemmänkin matkan takaa. Enkä ihmettele, veivät kielen mennessään - kuten alta näet.

Lue lisääVuohijärven luonto- ja kulttuurikeskus

Kuva: Katja / Lähtöselvitetty



Orilammen lomakeskus tarjoaa á la cartea ja majoitusta

Kävimme Oriveden lomakeskuksessa myöhäisellä lounaalla. Paikka olikin puitteiltaan mielenkiintoinen ja ravintolasalista oli upea näköala järvelle. Valkoiset pöytäliinat, herkulliset yksityiskohdat sisustuksessa ja monipuolinen ruokalista sai meidän porukan viihtymään siellä hyvin.

Ainoa särö idylliin tuli heti päärakennuksen ulkopuolella, kun lähimmässä majoitusmökissä oli jo iltapäivällä kovaääninen porukka kaljaa lipittelemässä - olleet ehkä jo pidemmän aikaa. No, kyllähän Suomen kesään mahtuu monenlaista, enkä minä toisten ilakoinnista mieltäni pahoittanut. Osaan minä itsekin juhlia. Ehkä he olivat jatkamassa vielä Orilammen lomakeskuksen iltaohjelmaan, sillä siellä on kesäviikonloppuisin esiintyjiä ja teemailtoja.

Orilammen lomakeskus on kuitenkin oiva paikka ruokailulle parempaankin tilaisuuteen! Jopa minun Nanan-leipäni näytti juhlavalta (vaikka suolakurkut jätinkin syömättä). Ja annos oli tietenkin tehty Orilammen omassa uunissa paistetulle leivälle.

Lue lisää: Orilammen lomakeskus



Pienoisrautatiemuseo Semaforo

Jos olet saanut raitisilmamyrkytyksen ja kaipaat keskustasta tekemistä, valintasi voisi olla Pienoisrautatiemuseo. Ihan Kouvolan keskustassa, piilossa toimistotalojen kainalossa, on vanha puutalo. Siinä on toiminut aiemmin VR:n oma koulu, mutta nykyisin siellä pärisee mielenkiintoinen pienoisrautatiemuseo.

Tänne poikkean myöhemmin koko perheen kanssa. Kolmevuotias poikani tulee rrrrrakastamaan tätä paikkaa! Siitäkin huolimatta, että museon pitäjä vähän epäili pienimpien lasten viihtymistä. Omani ainakin ovat paikasta innoissaan ja viimeistään Brion leikkijunarata saa aikaan lähtöitkut. Ja vitriinien takana oli vaikka mitä mielenkiintoista (turvassa olevaa) tutkittavaa.

Minä haltioiduin täysin junaradasta yksityiskohtineen.

Lue lisää: Pienoisrautatie Museo Semaforo





Suppailua ja Tykkimäen Sauna

Veneilyn ja patikoinnin jälkeen maistuikin toisenlainen luontoaktiviteetti. SUP station Kouvola tarjosi meille tunnin suppailuaikaa Kouvolan Käyrälammella, Tykkimäen saunan yhteydessä. Kaunis, aurinkoinen sää muuttui juuri samaan aikaan pilviseksi ja tuuliseksi. Vain kaksi meistä, minä ja Katja, oltiin suppailtu kerran aiemmin.

Tutisevin jaloin hypättiin kuitenkin kaikki viisi rohkeaa laudoille ja lähdettiin urakoimaan eteenpäin. Tuuli yltyi lammen keskiosassa niin paljon, että sai tehdä hartiavoimin töitä, että pääsi oikeaan suuntaan. Vaikka olosuhteet olivatkin hieman haastavat, oli suppailu tälläkin kertaa ihanaa!

SUP stationin paikka oli hyvä suppailuun: on hauska pyörähtää Tykkimäen rannan edustalla, lammella on hyvin tilaa ja suppilaudoilta pääsi juoksemaan suoraan saunaan.





Suppailun jälkeen maistuikin sauna ja uinti. Tykkimäen saunalla on biokaasulla lämmitettävä jättikiuas ja siihen saunaan mahtuu 50 henkilöä. Ei siis tarvitse ihan kylki-kyljessä istua, ellei halua. Ärhäkät löylyt saatiin sympaattisella saunalautalla, jonka saa vuokrattua yksityiskäyttöönkin.

Huomioitavaa on, että saunat ovat sekasaunoja ja niissä saunotaan uikkareissa. Tämä on siinä mielessä kiva, että kerrankin saunominen onnistuu isolla kaveriporukalla tai vaikka oman perheen kesken.

Terasseilta on helppo mennä uimaan ja vesi olikin ihanan lämmintä. Nauruilta ei voinut välttyä, kun osa porukasta yritti päästä kuvassakin näkyvälle punaiselle kelluvalle trampoliinille. Toiset naurut saatiin, kun noustiin vedestä: humuspitoinen vesi tekee aika huvittavan efektin kaikille ihokarvoille...

Saunan ja uinnin jälkeen vilvoittelimme terassilla, katselimme hämärtyvässä illassa tyyntä järveä ja nautimme grillistä pientä suolapalaa. Tähän oli hyvä päättää järjestetty ohjelma ja palata Kouvolan keskustaan.

Lue lisääTykkimäen Sauna ja SUP station Kouvola

Kouvolan yöelämä! 

Kouvola on siinä mielessä vähän kuin Jyväskylä, että baarihyppely on helppoa. Ravintolat sijaitsevat kaikki hyvin lähellä toisiaan. Meidän naisporukka etsi rauhallista ravintolaa jossa voisimme notkua keskustellen, viinilasillisten ääressä.

Ehdittiin kiertämään aika monta pubia ja baaria, että rauhallinen viinipaikka löydettiin. Kaupungissa oli samaan aikaan Kymijoki Beer Festival -tapahtuma, joten yöelämä oli poikkeuksellisen vilkasta. Tulipa kuitenkin kierrettyä tehokkaasti koko Kouvolan kattaus aina räkälöistä trendimestojen oville.

Aluksi riennettiin siemaisemaan parinkympin asiakasomistajaviinimme Amarillossa ja epätoivoisen baarikierroksen jälkeen päädyttiin vihdoin Bar Downtowniin rauhalliseen loossiin sangrialle. Iltaa olisi voinut hyvinkin vielä jatkaa, mutta raskas päivä kaatoi seurueen lepoasentoon.



Kouvolan betonibunkkerit

Koska itse olen viehättynyt neuvostoarkkitehtuurista, haluaisin tehdä vielä erikseen pyhiinvaelluksen ihaillakseni Kouvolan "betonibunkkereita". Niistä kuuluisimpia lienee Pohjola-talo, Kouvolan vanha poliisilaitos ja keskuskirkko. Mitä muita näkemisen arvoisia rakennuksia siellä vielä on? Vinkkaa Kouvostoliiton karuimmat paikat vaikka kommenttilootaan, niin minä kipaisen uudelleen Kouvolaan.

Kouvolan blogipäivä oli niin onnistunut, että pölyttyneet mielikuvani pyörähti kertaheitolla ympäri. Seuraavan kerran tullaan koko perheen voimin ja pienoisrautatiemuseon lisäksi testataan kaupungin parhaimmat leikkipaikat ja ehkäpä myös Tykkimäki. Kuka tietää, ehkä saan mieheni houkuteltua myös Asuntomessuille...

Kiitos Henna ja Mikael sekä VisitKouvola. Teitte päivästämme erinomaisen ja näytitte Kouvolan parhaat puolet!

Mitkä on sinun kokemukset tai käsitykset Kouvolasta? Ootko käynyt?

Lue myös muiden Kouvola-päivän kokemukset:
Kouvola - minne mennä, mitä tehdä? / Merjan matkassa
Miltä näytti Kouvola keravalaisen silmin? / MaaQuzuu
Uusia näkökulmia Kouvolaan / Lähtöselvitetty
Kouvolaan luonto- ja kulttuurimatkalle? / Toisiin maisemiin

Kuva: VisitKouvola

LUE KOKO POSTAUS »

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Oman elämänsä sisällöntuottaja oli vähän kesälomalla

lasten kanssa albaniassa, Himaren uimaranta

Hupsista, postaustauko venähti odottamattomasti pitkäksi. Olen ollut niin kiireinen tuottamassa sisältöä omaan elämääni, että blogin sisällöntuotanto unohtui lain. Lisäksi olen tehnyt töitä melkein koko kesän. Ne ajat, jotka olen ollut vapaalla, olen tietenkin reissannut.

Blogissani ei siis ole hehkutettu Krakovan Kazimierzin yöelämää, harmiteltu lasten mahatautia Albaniassa tai ihasteltu Wienin kaupunkikulttuuria. En ole kertonut uusitusta Baltic Princessistä, Korfun massiivisesta jäteongelmasta tai edes siitä, kun lapseni oppi matkoilla uimaan. Nämä kaikki tarinat ja tusina muuta, odottavat vielä luonnoksissa. Edes viime syksyisen Tokion-matkani kaikki jutut eivät ole nähneet päivänvaloa.

Lasten kanssa Albaniassa, kokemuksia Sarandasta, Himaresta ja Ksamilista

Lukuhetki junassa matkalla Wienistä Brno'hon / yksinmatkaUlkomailla matkustelun lisäksi olen nauttinut kotimaassa vuosisadan kesästä. Olen pitkän tauon jälkeen höpsähtänyt lukemisesta ja ahmin nyt kirjoja kasapäin. Olen riemuinnut lasten kanssa uimisesta, retkeilystä perheen kanssa ja Helsingin lämpimistä illoista. Arki on saanut helpotusta etätöistä kotiseudullani Pohjois-Savossa ja rapakuntoni on kohentunut työmatkapyöräilystä Helsingistä Espooseen. 

Minä olen kokeillut suppaamista, lapseni skeittaamista ja mieheni koti-isyyttä. Olen ajanut yksin lasten kanssa Iisalmesta Helsinkiin ja melkein saanut sakot Pyhäsalmessa (vain huomautus!). Olen surrut äitini haudalla, nauranut ystävieni kanssa ja iloinnut sukulaisistani. Olen syönyt jäätelöä enemmän, kuin uskallan koskaan tunnustaa kenellekään.

Oikeastaan kesän ainoa puute on se, etten tullut koonneeksi yhtään palapeliä. Mutta ehkä se onkin enemmän talviharrastuksiani.

Lasten kanssa Iisalmen kaupungin uimarannalla
On tehnyt erittäin hyvää pitää taukoa bloggaamisesta ja miettiä, miksi sitä teen. Aikani ei riitä kaikkeen, joten mitä jätän tekemättä kun kirjoitan? Onko minulla oikeasti sanottavaa niin paljon, että jaksan jakaa postauksiani satojen muiden bloggaajien jatkoksi? Onko bloggaaminen tässä elämäntilanteessa enemmän kuormittavaa kuin voimaa antavaa? Työni on hyvin vaativaa, eikä mehuja meinaa riittää enää muuhun, kuin tuottamaan sisältöä siihen ihan omaan elämään.

Ravintola Loiste, näköalapaikka Helsingin keskustaan



Lisäksi blogin olemassaolon, vajaan kahden vuoden aikana, asiat ovat muuttuneet. Kun aloitin blogin, en osannut arvatakaan, mihin kaikkialle elämäni minut vie. En tiennyt, että vaihdan työpaikkaa, meinaan hukkua ruuhkavuosiin ja siihen, että minua revitään joka suuntaan. Luulin kirjoittavani pelkästään leppoisista perhematkoista, enkä vielä tiennyt kaipaavani yksinmatkoja tai ajautuvani ystäväni perässä Tokioon saakka. Nyt huomaan, että suurempi osa matkoistani on ollutkin ihan muita, kuin perhematkoja. En muuten myöskään osannut arvata, miten paljon neljän hengen roudaaminen maailmalle maksaa...

Lauttasaaren uimaranta, lasten kanssa uimassa Helsingissä
Jatkossa postaustahti edelleen hidastuu, mutta kirjoittamista en halua jättää. En halua blogin aiheen määrittää omaa matkustamistani ja siitä kirjoittamista, joten blogi muuttuu. Ehkä kantava teema tulee olemaan ruuhkavuosiaan tarpovan kahden lapsen äidin matkapäiväkirjat. En tiedä. Katsotaan mihin suuntaan tarinat vie. Ja matkat.

Matkailussa minut tekee onnelliseksi tunteet, havainnot ja kokemukset. Ei niinkään se, että mitkä nähtävyydet olen ehtinyt kiertää ja mitkä minun mielestä sinunkin pitäisi. Matka on ihan erilainen, jos olen siellä yksin, ystävän kanssa, miehen kanssa tai koko perheen kanssa. Tämä kaikki saa näkyä myös teksteissäkin.

Wien Museum Quartier, museokortteleiden ruokafestarit / food festival
Ehkä tämän kaiken jälkeen saan ajatukset ojennukseen ja jatkan blogia jostain keskeneräisestä tekstistä. Enkä mielessäni pyytele anteeksi sitä, että kirjoitan taas lapsettomasta reissusta. Tai perhereissusta, jossa ei ehditty taaskaan tekemään sitä, mitä olisi haluttu. Tai sitä, ettei minun elämä ole instagrammattavaa (tai en ainakaan ehdi instagrammata), eikä minusta taaskaan ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

Hassua sinänsä: tämän kahden kuukauden postaustauon aikana blogissa on ollut enemmän lukijoita kuin koskaan. Matkablogit selkeästi kiinnostaa, joten ehkä näille minun elämänmakuisille tarinoille on sitten kuitenkin kysyntää.

Silti, kaikista tärkeintä on se blogin ulkopuolinen elämä.

Mustaa jäätelöä Korfulla, Kerkyra

LUE KOKO POSTAUS »

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017