Tulevat matkasuunnitelmat ovat itään päin kallellaan

Kun on ollut puoli vuotta juurikaan matkustelematta, on ollut aikaa herätellä matkakuumetta ja tehdä matkasuunnitelmia.

Blogi on ollut ihan hunningolla, sillä vähäiset vapaa-aikani olen käyttänyt matkojen suunnitteluun. Se onkin ollut ihanaa! Koska viime vuodesta kehkeytyi lopulta melko kiireinen matkavuosi, manasin reissujen välillä sitä, etten ehtinyt enää valmistautumaan matkoihin - edes kuumeilemalla!

Todellisen ruuhkavuosihuipun takia matkustelu (ja blogi) jäi hieman telakalle ja keskityin muihin elämän osa-alueisiin. Hyvä niin, sillä jotenkin tässä välissä kehkeytyi ihan mielenkiintoinen matkapläni tälle kesäkaudelle!

Perhematkalla Kroatian Splitissä

Kesäkauden matkasuunnitelmat (huhtikuusta syyskuuhun) 2018

Vaikka kesälle ei ole montaa vuosilomapäivää, voi sitä matkustella myös pidennetyin viikonlopuin saldovapaita käytellen. Kesälomareissua varten on otettava vähän palkatonta vapaata, mutta onneksi loppuvuodesta on tiedossa veronpalautuksia. Tilanteesta huolimatta reissuja on tulossa ihan mukavasti, vaikka matkavuosi tulee näyttämään ohuelta - ainakin kahteen edelliseen verrattuna.

Ystävyysmatka Krakovaan

Tämän ystävän luona olin viime syksynä Tokiossa, mutta sitä edeltävät ystävyysreissut (Prahaan ja Thaimaahan) on tehty kauan ennen lapsia. Tokiossa ollessamme heitimme ilmoille idean Krakovasta ja tässä sitä nyt ollaan! Lähdön kynnyksellä nimittäin. Tämän huhtikuun viimeisen viikonlopun vietämme Puolan toiseksi suurimmassa kaupungissa.

Aiomme nauttia kirjavasta ravintolatarjonnasta, kahviloista, terasseista, iltaelämästä, kaupungilla luuhailusta, nähtävyyksien ihmettelystä ja uskoisin meidän tutustuvan muutamaan museoonkin. Sekä tietenkin toistemme seurasta, sillä asumme eri kaupungeissa - ajoittain jopa eri maissa.

Vaikka suunnitelmamme muilta osin kuulostaa hyvin kepeältä, aiomme me käydä myös Auschwitzissä. Molemmat olimme sitä mieltä, että sitä ei vaan voi jättää kokematta.

Ystäväni ja minä Prahassa pinteessä.

Perheen kesäreissu Korfulle ja Albaniaan

Tänä vuonna meidän perhe ei tee kaukomatkaa, vaan pysyttelemme Euroopassa.

Varsinkin parin vuoden takaisen Kroatian-matkan jälkeen olemme haaveilleet Balkanista. Ihan alunperin meidän piti ottaa lennot Dubrovnikiin ja valua sieltä Albaniaan asti. Mutta kun tiivistahtisesta työstä on vain tuo kaksi viikkoa kesälomaa, ei kovin seikkailuntäyteistä reissua nyt vaan jaksa. Kaipaan enemmän sitä lomaa.

Myöskin autoilu ja muu vaativa sompailu matkapahoinvoivien lapsien kanssa vaarallisessa liikenteessä tuntuu nyt mahdottomalta ajatukselta. Niinpä otimme lennot Korfulle ja menemme sieltä lautalla Albaniaan. Albaniassa kiertelemme lähinnä Rivieralla, eli Sarandassa, Himaressa ja Ksamilissa. Korfulla ollaan mennen tullen muutama yö.

Nyt kun katson yllä olevaa suunnitelmaa, niin onhan sitä reppuelämää tuossakin!

Tätä matkaa odotan ihan hirveän paljon, sillä luvassa on niin kiireetöntä allasmeininkiä, seikkailua, rannalla loikoilua, perhematkailua, yhdessäoloa ja kulttuuria - uutta ja jännittävää!

Skidit viettää rantaelämää Kroatiassa

En juhli - olen matkoilla

Kipuilin pitkään nelikymppisteni kanssa. En siis ikää vaan sen maagisen numeron täyttämistä! Synttärini on pöljästi heinäkuun lopussa: silloin kaikki lomailevat ja ovat kukin mökeillään ja reissuillaan.

Minä en todellakaan jaksa järjestää juhlia ja olisi tylsää täyttää normaaliarjessa vuosia ilman mitään erikoista. Olin aina haaveillut, että juhlin pyöreitä matkoilla. Euroopassa on turkasen kuuma ja sesonki kiihkeimmillään, joten vähän arveluttaa nopea perhematkakin. Etenkin kun mies on juuri edellisenä viikonloppuna ollut festaroimassa Tsekeissä, joten jaksaisiko lähteä mukaan?

Suunnittelimme jo jotain pientä kylpylälomaa vaikka Tallinnaan, kunnes kuulin ystävältäni ilouutisen: hän muuttaisi kesäksi Wieniin!

No, mutta siinähän ratkesi samalla minun 40v juhlapäivä. Menisin Itävaltaan täyttämään vuosia! Wien on tuttu miehen ja minun aiemmilta reissulta, joten nyt voisi nähtävyyksien sijaan keskittyä kaupungin tunnelmaan. Ja käydä päiväretkillä Slovakian Bratislavassa ja vaikka Tsekkien Brnossa.

Siinä olisi minulle syntymäpäivälahjaa kerrakseen!

Wienin yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä: Hundertwasserhaus

Romanttinen parisuhdematka itään

Taas sitä mennään, toivottavasti! Jos lapsenvahtiasiat saadaan syksylle järjestymään, suuntaamme yllättävän lähelle - Minskiin. Itä-Eurooppa on tunnetusti kiehtonut meitä jo pitkään ja nyt Romania ja Ukraina saavat jatkoa Valko-Venäjästä. Lentoliput meillä on jo hommattuna: suorat lennot Belavia Airlinesilla Helsingistä Minskiin.

Minskistä en tiennyt etukäteen yhtään nähtävyyttä. Mutta nyt kohdetta alustavasti hieman tutkineena olen erittäin innostunut tutustumaan! Reissulta odotan pitkiä illallisia, leppoisia kaupunkikävelyjä sekä ehkä pieni retki Njasvitziin tai Miriin.

Bloggaaja itse puolisoineen Kiovassa

Toki tähän vuoteen mahtuu näiden lisäksi niin kotimaan reissuja kuin lyhyitä piipahduksia Tukholmassa tai Tallinnassa, mutta ne nyt ei tähän listaukseen mahtuneet.

Ja otan erittäin mielelläni vastaan vinkkejä ja kokemuksia tai vaikka matkatarinoita mistä tahansa näistä tulevista kohteista! Tai mille reissulle sinä näistä lähtisit mieluiten?

Millaisia reissuja teille on tulossa tänä kesänä? 

Seuraa Lähinnä Kauempana -blogin reissumeininkiä myös Facebookissa, 

Instagramissa ja löytyvätpä tarinat myös Blogit.fi'stä! 

LUE KOKO POSTAUS »

Pirita Spa Hotel - totuus Tallinnan betonibunkkerista

Älä googlaa tätä hotellia. Saat eteesi ihan hirveän määrän haukkuja ja kauheita kuvia. Tai jos olet jo kuullut kauhutarinoita Pirita Spasta etkä sen takia koskaan halua hotelliin, lue tämä juttu.

Osa pitää Pirita Spa Hotelin betonibunkkerimaista ulkokuorta puistattavana, mutta minä olen viehättynyt tästä neuvostoarkkitehtuurista. Jos tästä jylhästä ulkokuoresta ei pidä, niin ei kannata kuitenkaan säikähtää. Ihan näin karu hotelli ei ole sisäpuolelta.

Pirita Spa Hotel on rakennettu vuonna 1980 Olympialaisten purjehduskisoja varten. Vuonna 2016 hotelli on ainakin osittain remontoitu ja osa nettiparjauksista lienee ajalta ennen remppaa.

Hotellin sijainti

Pirita Spa Hotel ei sijaitse Tallinnan keskustassa, vaan noin vartin ajomatkan päässä. Keskustasta Piritaan pääsee helposti usealla bussilla, mutta satamasta ei pääse sinne suoraan julkisilla. Jos pieni kävelymatka keskustaan päin onnistuu, niin bussi on ihan varteenotettava vaihtoehto satamastakin. Uber-kyyti ei maksa montaa euroa eikä taksimatkakaan mahdoton ole.

Hotellin lähellä on iso Selver-kauppa sekä Piritan keskustan palvelut. Me käytiin läheisen Pirita Keskuksen Little Indiassa syömässä ja pidettiin kovasti niin tunnelmasta kuin sisustuksestakin. Siitä lisää myöhemmin.

Vaikka hotellista onkin matkaa keskustaan, niin pitäisin Pirita Span sijaintia oikein hyvänä. Kesällä alue on varmasti hurjan ihana, kun vieressä on Tallinnan tunnetuin uimaranta palveluineen!

Lähellä on esimerkiksi: Teletorn, Filmimuseo, ravintoloita, ulkoilumahdollisuuksia...

Pirita Spa Hotellin sisustus ja Marine Family Room

Olin lukenut netin kommenteista: "Ei kannata mennä sinne, ihan hirveä paikka." tai "Huono valinta, yövytään me teltassakin mieluummin." Odotin pahinta.

Kun saavuttiin ulkokuoren järkyttäminä sisälle, huokaisin helpotuksesta.

Aulatila oli avara ja valoisa, vaikkei miltään trendihotellilta vaikuttanutkaan. Aula ja valtavan pitkät hotellikäytävät olivat kuitenkin sen verran siistin näköisiä, ettei mitään välitöntä vaaraa pitäisi olla. Kosteusläikkiä tai pinttynyttä likaa emme nähneet, vaikka kokolattiamatot aina vähän inhoja ovatkin.

Hotelli ei todellakaan ole esteetön ja liikkuminen siellä oli todella ärsyttävää. Meidän huoneemme oli 1. kerroksessa, johon piti kuitenkin mennä 2. kerroksen kautta. Toisen kerroksen käytävälle pääsi aulasta hissillä, mutta käytävältä pääsi 1. kerroksen huoneisiin vain portaita pitkin. Ja siis juuri PERHEHUONE on sijoitettu portaiden päähän. Eli rattaita saatiin kanniskella...

Huoneeseen saavuttua viimeistään rentouduttiin. Puhtaat lakanat, kaunis parkettilattia ja uuden oloiset sängyt. Ei luteita, tarkistin heti. Mutta kun katsoimme ulos...

...räjähdimme nauruun. Huoneen kehuttu merinäköala oli ison hiekkakasan takana piilossa!

Ja ne parvekkeet! Ehkä maailman epäkäytännöllisimmät. Aurinkoisella säällä olisi varmasti mukava paistatella lämmössä, mutta kun parvekkeilla ei ollut mitään kalusteita. Eikä suojaa: ei naapureiden katseilta eikä säältä. Lapsia sinne ei uskaltaisi edes päästää, sillä pari matalaa metalliputkea ei pidättelisi ipanoita sekuntia pitempään.

Huoneessa oli muutamia huvittavuuksia: vedenkeitin kyllä löytyi, mutta ei kahvia/teetä eikä minibaaria. Marine Family Roomissa piti olla vuoteet neljälle, mutta vuoteita oli vain kolme ja lisäksi vuodesohva. Päivän aikana huoneeseemme oli toimitettu varavuode, mutta sitä ei lopulta otettu edes käyttöön. Samoin huoneeseen piti kuulua kylpytakit ja tossut, mutta löysimme vain pyyhkeitä. Koska emme lopulta käyneet uimassa, emme kylpytakkien perään kyselleet.

Koska perhehuoneeseemme ei kuulunut minkäänlaista jääkaappia, laitoimme pienet iltapalaostoksemme (oluet!) parvekkeelle kylmään. Kun illalla aloimme kaivamaan kassia, oli lokki käynyt ruokavarkaissa ja tökkinyt miehen oluttölkinkin puhki. 

Alla vielä kuva parvekkeelta kohti luvattua merinäköalaa. Ensimmäinen kuva on otettu sunnuntaina 1.4.2018 ja alempi pääsiäispäivänä 2.4.2018.

Vaikka huoneen yleisilme oli puhdas ja siisti, niin remontti on ollut kyllä hyvin pintapuolinen. Kylppärin ovenkarmit irvistivät pahanoloisesti kosteudesta ja kalusteissa oli isoja kulumia.

Hotellin palvelut

Koska maanantaiaamu alkoi sankalla lumipyryllä ja pääsiäisen takia suunnittelemamme paikat olivatkin kiinni, päätimme viettää hotellissamme erityisen hitaan aamun. Joskus reissulla ne saattavatkin olla todella mukavia matkamuistoja.

Aamupala

Aamupalaa tarjottiin hotellin 5. kerroksen Regatta-ravintolassa. Näkymät sieltä olisi varmaan hienot, jos ei olisi sekä lumipyryä että valtavat työmaat hotellin ympärillä. 

Aamupalan valikoima oli ihan hyvä ja jokaiselle löytyi hyvin syötävää - Tytär arvosti erityisesti Nutellaa. Harmiksemme hotellissa majoittui samaan aikaan useita nuorten jääkiekkojoukkueita ympäri maailman. Voitte uskoa, että 18-vuotiailla on loputon nälkä, joten laarit huusivat usein tyhjyyttään nuorison santsaamisen jäljiltä. Varsinkin Tyttärellä oli usein suru puserossa, kun letut loppuivat aina juuri nenän edestä! Tämä ei tietenkään ollut hotellin vika. 

Lasten leikkihuone

Olimme innoissamme, kun hotellissa oli myös leikkihuone. Se oli kyllä melkoisen vaatimaton, mutta onhan pieni leikkihuone aina parempi kuin ei leikkihuonetta ollenkaan! Leikkiaika loppui ajateltua nopeammin, kun Tytär satutti jalkansa ja Pojalla tuli se isompi asia housuun. Lähistöllä oli vain kylpylän vessat pienen matkan päässä. Oli muuten ärsyttävää lähteä vessahätäisen lapsen kanssa etsimään vessaa, kun ei yhtään tiennyt mistä sellaisen löytäisi.

Lapset kuitenkin sen hetken tykkäsivät leikkihuoneesta, vaikka vanhemmat eivät niinkään. Leikkihuone oli ihan toisessa osassa hotellia ja sinne oli yllättävän pitkä matka meidän omasta huoneesta - lapsia se ei haitannut, kun saivat juosta pitkin pitkiä käytäviä ja tehdä kärrynpyöriä.

 

Kylpyläosasto ja hoidot

Niin, luulimme pääsevämme kylpylään jossa on trooppinen ilmasto, porealtaita hieromapisteineen ja lämpimiä lastenaltaita. Virossa kylpylä tarkoittaa uima-allasta ja sitä se todellakin tarkoitti myös Pirita Spa Hotellissa: kylpylä oli kuusiratainen syvä uima-allas. Aamulla mies ja Tytär lähtivät uimaan, mutta uima-altaan nähdessään Tytär sanoi ehdottomasti EI. Altailla pari perhettä lapsineen kuitenkin uivat kellukkeiden kanssa, joten lapset saa uima-altaille tulla.

Minä kävin hetken mielijohteesta hieronnassa. Vapaana oli samalle aamupäivälle enää 25 minuutin aika, muuten tarjolla olisi ollut ihan kaikenlaista! Hierontojen ja vesihoitojen lisäksi löytyy mm. sähköhoitoa, laserhoitoa, magneettihoitoa... katso koko lista täältä: Hera Salongid

Hieronnasta maksoin 18 euroa (One Club -kortilla sain -10% alennuksen), ei siis mielestäni mitenkään erityisen edullinen. Heti alkuun hieroja riuhtaisi kyselemättä leggarit pakaroiltani ja alkoi paljasta peffaani vaivaamaan. Suomessa olen tottunut hieman hienovaraisempaan aloitukseen! Hieronta oli ihan hyvä, vaikkakin tuntui kuin kolmen vartin sessio olisi mahdutettu puoleen tuntiin.

Menisinkö uudelleen Pirita Spa Hotelliin?

Me maksoimme koko nelihenkiseltä perheeltä Megastar-laivoineen ja majoituksineen noin 130 euroa. Mielestäni se ei ole kovin paljon pääsiäismatkasta, joskin varmasti edullisemminkin pääsisi. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin kohdallaan. Pirita Span hinnalla en luksusmajoitusta odottaisikaan.

Vaikka Pirita Spa'ssa oli omat puutteensa, pitäisin netin kauhisteluja ylimitoitettuina. Toki meille taisi osua vastikään remontoitu huone, en tiedä onko osa huoneista vielä remontoimatta.

Pirita Spa ei varmasti jatkossa tule olemaan ykkösvalinta, mutta voisin aivan hyvin majoittua siellä kesällä uudelleen. Läheinen Piritan ranta olisi mukava (ja helppo!) kokea lasten kanssa ja nyt osaisimme suunnitella vaikka mitä tekemistä Piritan alueelle. Piritan kaupunginosa on yllättävän laaja ja sieltä löytyy nähtävää ja tehtävää moneen makuun.

Esimerkiksi:
Tallinnan Teletorn // Lähinnä Kauempana
Tallinnan Maarjamägi - uusi päiväkohde koko perheelle // Lähtöselvitetty
Piritan seikkailupuisto // viralliset sivut

...ja paljon, paljon muuta.

Onko sinulla kokemuksia Pirita Spa Hotellista? Oletko kuullut samat kauhukertomukset ja jättänyt siksi menemättä?  

LUE KOKO POSTAUS »

Menovinkki: Tallinnan Teletorn - hupia ja näköaloja

Olimme pääsiäisenä hotelliyön Tallinnassa Pirita Spa Hotellissa (siitä lisää myöhemmin). Koska majoituimme keskustan ulkopuolella Piritassa, etsittiin tekemiset läheltä majapaikkaa. Vasta avattu ja kehuttu Filmimuuseum oli pääsiäisen takia kiinni, joten piti keksiä jotain muuta. Onneksi mies ehdotti läheistä Teletornia, sillä se oli ehdottomasti meidän reissun paras kokemus.

Hyppäsimme Pirita Span kohdalta bussiin ja hurautimme kuuden pysäkinvälin Teletornille. Busseja kulkee tornin ohi monta, joten aikatauluja ei tarvitse kovin tarkkaan syynätä. Bussit on siistejä, rattaiden kanssa matkustaa vaivattomasti ja kuskille voi maksaa matkan käteisellä. Tai olla halutessaan maksamatta - kukaan ei kysele lippuja.

Sisääntulon yhteydessä on näyttely, josta löytyi tuttu vuosiluku.

Teletorn sopii todella hyvin kohteeksi myös pienten lasten kanssa. Pihassa on kesäaikaan kiva leikkipuisto (nyt se oli lumen peitossa), ala-aulassa hauska leikkipaikka tietoiskuineen ja mahdollisuus kuvata oma uutispätkä - ollaanhan TV-tornissa. Iso miinus vain siitä, että kassa ja hissit on 2. kerroksessa eikä sinne pääse rattailla. Onneksi meidän porukasta kaikki on kävelykykyisiä.

Teletorn uusittiin vuonna 2012 eli jo kuusi vuotta sitten. Sisustus on kuitenkin hyvin säilynyt ja yleisilme on edelleen siisti ja ihan ajanmukainen.

Kaikkialla on jotain hauskaa ja mielenkiintoista. Valaisimet ovat jaloistaan katossa kiinni olevia isopäisiä ukkeleita. On väriä ja kuvioita, katsottavaa ja kosketeltavaa. Lapset olivat riemuissaan!

Hissi hurautti meidät 21. kerrokseen, 170 metriin, tornin huipun ollessa 314 metrissä.

Edessä oleva näkymä oli melkein futuristinen. Näköalatasanne oli täynnä omituisia tötteröitä! Jos lapset olivat alakerrassa riemuissaan, nyt he olivat suorastaan riehakkaita.

Hetken maisemia puoliväkisin ihailtuaan he ryntäsivät tutkimaan tötteröiden antia. Niissä oli karttoja, tietoiskuja, videopätkiä, visailuja, musiikkia (isi, isi, täältä kuuluu Ramonesia!)... lapset viihtyivät tötteröiden parissa pitkään. Ehkä koululaisille ja kauempaa ulkomailta tuleville niiden anti on parhaimmillaan.

Lattiassa oli siellä täällä pieniä aukkoja. Oli veikeä tunne seista reiän päällä ja katsella  näkymää 170 metriä alas maahan. Onneksi reikien vieressä oli kytkimet, joista näkymän sai myös pois päältä. Tämän kytkimen ränkkääminen oli 2-vuotiaan mielestä ehkä parasta ikinä.

Välillä ipanat halusivat ottaa juoksuleikkiä. Tai tehdä kuperkeikkoja kokolattiamatolla. Tai seistä päälleen sohvatuoleilla. Nauru raikasi ja muiden vierailijoiden lapset yhtyivät mukaan leikkiin.

Yläkerran ravintola oli tyylikäs ja siisti. Niin tyylikäs, että hieman hävetti meidän lasten sirkus. Hintatasoltaan se oli yllättävän edullinen, vaikkei tällä kertaa siellä ehditty ruokailemaankaan. Samassa yhteydessä on myös pieni kahvila, joten lyhyempikin tauko onnistuu siellä mainiosti. Ravintolasta pääsee ulkona olevalle näköalatasanteelle. Muista siis ottaa talvella takki mukaan yläkertaan!

Ravintolan ainoa harmitus tuli pelkästään alakerrassa sijaitsevista vessoista. On tosi ärsyttävää kiikuttaa molempia lapsia vuoron perään pitkän matkan päähän pissalle.

Niin, näki sieltä tornista tosiaan maisemiakin. Nyt näkymä oli hieman talvisen ankea, mutta varmasti kesällä saa maisemastakin vielä enemmän irti. Vaikka itse näköalatasanne menee kiinni joka päivä kello 18, on ravintola auki viikolla iltayhdeksään ja viikonloppuisin yhteentoista asti. Sieltä näkee siis kaupungin valomeren pimeän tultua. Me ei kyetty olemaan niin pitkään.

Liput Teletorniin maksoivat meiltä aikuisilta 10 €/henkilö ja alle 7 vuotiaamme pääsivät ilmaiseksi. Netistä ostamalla välttäisi ruuhkat, mutta meidän käydessä koko tornissa ei montaakaan ihmistä meidän lisäksemme ollut. Ehkä aiemmin päivällä ollut legendaarinen porrasjuoksu vaikutti asiaan.

Teletornissa mainostettiin hurjapäille myös järkyttävän kuuloista Äärelläkävelyä, siinä jollekin huimapäälle haastetta. Äärelläkävelyssä saa tepastella näköalatasanteen 22. kerroksen ulkoreunalla - tietenkin turvavaljaissa - 25 euron hintaan. Ei tällä kertaa...

Joskus sitä lapset nauttii odottamattomista asioista. Onneksi niin, sillä se antaa hyvän syyn suunnitella reissuille aina muutakin, kuin pelkkiä lasten leikkipuistoja - jotka toki nekin ovat meidän reissuilla aina toivelistalla. 

Teletorn sijaitsee Tallinnan keskustasta noin 20 minuutin ajomatkan päässä, joten kannattaa varata vierailulle hyvin aikaa!

Lue lisää täältä: Tallinna Teletorn // viralliset sivut suomeksi

LUE KOKO POSTAUS »