Vaihtelun vuoksi risteily Turusta: uusittu Baltic Princess

yhteistyössä TallinkSilja*

Olin jo pitkään puhunut perheelleni, että olisi joskus hauska kokeilla Tukholman-risteilyä Turusta. Vaikka tykkään Siljan Helsingistä lähtevistä Serenadesta ja Symphonystä, olisi kerrankin hauska kokeilla eri laivaa ja reittiä.

Toukokuussa toive toteutui, kun TallinkSilja järjesti bloggaajamatkan Turusta Tukholmaan uusitulla Baltic Princessillä, jolle meidänkin perhe sai kutsun. Olin innoissani, sillä nyt päästiin kokeilemaan uutta reittiä ja näkemään, millaisia uudistuksia SiljaLandiin oli meidän haastattelun jälkeen tehty. (Olimme vuosi sitten muutaman matkabloggaajan kanssa lapsineen antamassa kommentteja, kokemuksia ja vinkkejä leikkipaikoista.)

Reissu ei kuitenkaan alkanut ihan mutkattomasti. Ensinnäkin bloggaajamatka piti järjestää jo maaliskuussa, mutta kuivatelakointi venyi ja blogimatka järjestyi vasta toukokuussa.

Kun matka sitten vihdoin koitti, huomasin vasta bussissa matkalla Turkuun unohtaneeni kameran kotiin. Noh, onneksi puhelimessa oli kamera, sillä piti pärjätä. Toisaalta se karsi liiallista kuvien räpsimistä ja ehdin enemmän viilettää vauhdikkaiden lasten kanssa.

Pahoittelen kuitenkin kuvien heikkoa tasoa.

Baltic Princessin aikataulut

Turusta lähtevät risteilyt ovat siinä mielessä lapsiperheelle hankalia, että lähtöaika on vasta illalla kahdeksan jälkeen. Toki lapset saavat risteilyiltoina valvoa normaalista pitempään, mutta se asettaa hieman haasteita buffetista selviytymiseen. Katastrofin suuruus korreloituu nälkä- ja vireystason mukaan.

Meidän toukokuista risteilyä edelsi Radio Rockin risteily, jonka jälkeen siivoustyöt venytti laivaannousua entisestään. Oli muuten hauska näky, kun terminaalissa meitä odotti aika mustanpuhuva juhlakansa... edelleen juhlatunnelmissa.

Jos haluat viettää vain päivän Tukholmassa, on laivaa vaihdettava paluumatkalle. Ja päivä Tukholmassa on todella pitkä, sillä Baltic Princess on Tukholmassa jo aamukuudelta (paikallista aikaa). Joten buffetissa ja Muumi-diskossa ei kannata kuitenkaan ihan liian myöhään valvoa.

Suosittelen ennemmin siis 23 tunnin risteilyä. Silloin seuraavana päivänä on kunnolla aikaa kierrellä ja puuhailla laivalla, sillä Baltic Princess on takaisin Turussa vasta 19:15.

Lasten Festarit ja uusittu SiljaLand

Baltic Princess tunnetaan bilelaivana, mutta se muuntautuu sunnuntailähdöillä Lasten Festareiksi. Maanantaisin paluumatkalla Tukholmasta Turkuun laivalla on esiintyjiä ja ohjelmaa. Meidän risteilyn aikaan sattui esiintymään Hevisaurus, joka on meillä koko perheen suosikki. Ja Hevisaurus veti taas potin kotiin! Perheemme kuopus erityisesti oli aivan onnessaan, kun pääsi antamaan kaikille hevidinoille ylävitoset. Vaikka vähän jännittikin.

Tytär rokkasi eturivissä blogiystäviensä kanssa koko keikan ajan. (Kyllä, siinä missä me bloggaajat ystävystyvät, ystävystyvät myös bloggaajien lapset!)



Täytyy sanoa, että vaikka ohjelma oli hyvää, niin Lasten Festareilla me vanhemmat oltiin jo hieman äärirajoilla. Laiva täynnä lapsiperheitä ajoi meidät välillä etsimään väljempiä vesiä muualta laivasta. Esimerkiksi 10-kannen disko oli mitä parhain biletyspaikka blogiporukan lapsille, kun siellä ei ollut juuri muita. Suosittelen aina etsimään vaihtoehtoisia paikkoja laivalta.

Myös laivan kylpyläosasto oli lähes tyhjä, kun menimme sinne muutaman seurueemme perheen kanssa. Vaikka allasosasto oli pieni, oli se yllättävän toimiva. Siellä on vauvallekin sopiva kahluuallas ja isommat lapset saivat kunnon uintileikit syvässä altaassa. Lasten festareiden aikaan voisi tosin olla tarjolla enemmän vesileluja ja kellukkeita, vaikka jotain löytyikin.

Naisten pukkarissa oli pieni ongelma. Onneksi kylpylässä oli todella vähän porukkaa, muuten useampi asiakas olisi nähnyt minut ja muutaman muun naisten pukuhuoneessa ilman vaatteita. Oli hivenen rasittavaa, että kun joku avasi oven, näkymä pukkarista avautui suoraan altaille. Sain kiljahdellen hypähdellä oven taakse useamman kerran.




Vaikka uusittu SiljaLand oli erinomaisesti onnistunut, oli se Lasten Festareiden aikaan niin täynnä, ettei aina sisään mahtunut. Ja kun mahduttiin sisään, ei siellä ollut juurikaan istumapaikkoja meille laiskoille vanhuksille. Parveilimme seisaaltamme kaikkien tiellä ja selailimme puhelimiamme.

Parasta SiljaLandissa oli lasten mielestä pallomeri, parkkitalo ja leikkikeittiö. Lapsia ei tungos haitannut. Suuren osan leikkipaikasta kahmaissut iWall pääsi meillä leikkeihin, mutta ei innostanut sen enempää vielä 2- ja 5-vuotiaita lapsiamme.

Syvempi analyysi SiljaLandista löytyy Lähtöselvitetty-blogista: Uudistuneesta SiljaLandista löytyy paljon hyvää.

Lasten Festareiden ja syyslomaviikon ohjelma täältä: Lasten Festarit ja koko perheen syyslomaviihdettä

Ruokailut laivalla

Nyt päästiin asiaan! 

Me ollaan buffetporukkaa. Tykätään syödä notkuvista pöydistä ja lapsillekin löytyy aina edes jotain mielekästä syötävää. Vaikka usein päätyvät syömään lasten pöydästä, on buffet hyvä paikka myös maistattaa lapsille uusia ja erilaisia makuja. 

Varsinkin tässä vaiheessa, kun lapset eivät erikseen maksa buffetista. Sekä aamupalalla että illallisbuffetti on siis ollut hinta-laatusuhteellaan meille erinomainen. Vaikka joskus ryysis ahdistaa ja ruokapisteille jonottaminen ärsyttää, ollaan oltu buffetin antimiin tyytyväisiä. 

Vaikka Grande Buffetin uudistuminen olikin hyvä uutinen, oli ihana päästä testaamaan blogimatkan puitteissa myös Grill Housen aamupala ja lounas. Ja nyt täytyy sanoa, että voisin hyvin skipata joskus illallisbuffetin ja valita sen sijaan Grill Housesta pelkän alkupalabuffetin pääruokana: vain 20 euroa. Jälkkäribuffan (mm. alla oleva suklaaputous) kanssa 28 euroa. Ei paha!

Grill Housesta löytyy myös kattava lasten menu, jossa on muutakin kuin ranskalaisia. Tsekkaa vaikka: Grill House lasten menu

Maanantai-iltana ennen laivasta poistumista oli hyvä hakea uusitusta Fast Lanesta vielä iltapalat, jotta jaksettiin pitkä bussimatka vielä takaisin Helsinkiin. Tykkään todella paljon Fast Lanen hillityn tyylikkäästä uudistuksesta, erityisesti lattia on todella kaunis!

Parasta Baltic Princessillä on maisemat

Oli harmillista, että unohdin kamerani kotiin ja jouduin pärjäämään kännykällä. Nimittäin Turku-Tukholman risteilyreitillä saaristomaisemia riittää ja riittää. Voin hyvin sanoa, että maisemat on ehdottomasti Itämeren parhaat.

Jos lapset eivät olisi mukana ja sää sallisi, istuisin kannella tai ikkunan ääressä koko paluumatkan ihastellen saaristoa. Kuvat alla eivät todellakaan tee oikeutta kauneudelle!

Kehitysvinkki

Baltic Princess on aikaisin aamulla Tukholmassa. Menomatkalla laiva pysähtyy aamuyöllä Lågnäsissä ja paluumatkan iltapäivällä vasta Maarianhamina. Jos olisin menossa Ahvenanmaalle, haluaisin vaihtoehdon jäädä vasta paluumatkalla Maarianhaminaan. Näin ei tarvitsisi lapsia herätellä keskellä yötä maihinnousuun, vaan voisi ensimmäisen yön nukkua laivassa rauhassa (ja ehkä valvoa vähän pitempään) ja vasta sitten seuraavana päivänä lähteä maihin.

Ehkä tämä vaihtoehto sotkee laivan varauskapasiteetin, kun tämän reitin varaaminen ei ole mahdollista ainakaan nettivarauksen kautta. Mutta ehkä täydellisessä maailmassa onnistuisi!

Oletko sinä jo ehtinyt testaamaan Baltic Princessin? Mitäs pidit?

Lue muiden blogimatkalaisten kokemukset:
Matkakuume.net: Gluteenittomana uudistuneella Baltic Princessilla
Lähtöselvitetty: Kyllä meitä vanhempiakin kuunnellaan! Uudistuneesta SiljaLandista löytyy paljon hyvää.

Valkeat Laivat: Lasten festarit Baltic Princessillä

Teehetkien koti: Risteilläänhän yhdessä turvallisesti. Tallink Silja uudistuu kesäksi.

Beach House Kitchen: Uudistunut Baltic Princess ja Lasten Festarit -risteily

Yhteistyön puitteissa sekä matkat Turkuun, 23h risteily 
että ruokailut tarjottiin bloggaajille perheineen.

LUE KOKO POSTAUS »

Kolme ihanaa kaupunginosaa Tokiossa

Tokio on muutakin kuin ne tunnetuimmat kaupunginosat: Shinjuku, Shibuya, Asakusa, Ginza... Kun nämä suosituimmat kohteet on koluttu, tai haluaa rauhallisempiin maisemiin, minulla on muutama ehdotus.

Suosittelen piipahtamaan Tokion matkallasi myös näissä kolmessa ihastuttavassa ja rauhallisessa kaupunginosassa.

1. DAIKANYAMA - kansainvälistä hipsterimeininkiä

Tokiossa majoituin ystäväni luona Daikanyamassa. En tiedä, olisiko minun tullut muuten käytyä koko kaupunginosassa. Siitäkin huolimatta, että Daikanyama sijaitsee vain noin vartin kävelymatkan päässä maailman vilkkaimmasta risteyksestä, Shibuya Crossingista.

Daikanyama on monikulttuurinen, rauhallinen ja erittäin tyylikäs kaupunginosa. Se on täynnä siirtomaatyylisiä rakennuksia, vaihtelevaa ja kokeilevaa arkkitehtuuria, pieniä putiikkeja ja persoonallisia ravintoloita ja kahviloita.

Daikanyamassa näin myös kaikista eniten lastenistuimellisia pyöriä (joissa oli myös lapsille sadekuomut ja kiinteät kädenlämmittimen sarvissa! Mindblown!) ja ylipäänsä valtavan paljon polkupyöriä. Ja leikkipaikkoja!







Tokion T-site on eräänlainen kirjasto, kirjakauppa, olohuone, ravintola ja myymälä. Pelkästään T-siten takia kannattaa tulla Daikanyamaan. Älyttömintä T-sitessa on se, että se menee kiinni vasta aamuyöllä!

Olin pöyristynyt siitä, miten niin makea paikka on olemassa. Haluan Helsingin keskustakirjasto Oodista tämmöisen samanlaisen asukkaiden keitaan. Paikka, missä ihmiset haluavat oleskella, tutkia, lueskella ja juoda vaikka lasillisen viiniä.

Testaa T-siten lisäksi ainakin:

• Hacienda Del Cienlo, moderni meksikolainen ravintola kattoterassilla.  
• Blue Jam Cafe, tunnelmallinen kahvila, jossa sain santsina ainakin neljä kuppia kahvia
• Tenohan satumainen sisäpiha ja mielenkiintoiset putiikit sen ympärillä
• Ja vain käveleksi kaduilla! Toimii niin valoisaan kuin pimeään aikaan. 

Daikanyamasta löydät tunnelmalliset terassit, ihania kauppoja ja erityisesti lastentarvikemyymälöitä (joista ehkä kolmasosassa ehdin piipahtaa). Koko kaupunginosa oli jotenkin tosi jännä ja valokuvattava. Hintatasoltaan hieman tyyriimpi kuin edullisemmat kaupunginosat, mutta täältäkin löytyy lompakkoystävälliset 100-yenin kaupat ja pienellä etsimisellä edullisempia ravintoloitakin.

Ja sanoinko jo? Vain pienen kävelymatkan päässä Shibuyasta!

2. SHIMOKITAZAWA - Vintagea ja virkeän pikkukylän tunnelmaa

Eräs päivä tein pienen päiväretken Shimokitaan, rauhalliseen vintage-kaupunginosaan.

Shibuyasta on Shimokitazawaan suora junayhteys Keio-Inokashira linjalla (eli Kekellä). Ihan lyhyt hurautus junalla ja olet aivan eri meiningeissä jo. Ystäväni työpäivän aikana kävin Shimokitazawassa yksin. (Tämä muuten Japanissa on ihanaa, kun on niin turvallista ja mukavaa kulkea yksin missä vaan.)

Fiilistelin värikkäitä myymälöitä, kiertelin kirppiksillä ja katselin monenlaista vintage-tarjontaa. Ravintoloita ja myymälöitä oli joka lähtöön ja katseltavaa olisi riittänyt yksityiskohdissa loputtomiin. Löysin hauskan ja edullisen curry-paikan (Sama Curry), jossa sai räätälöidä annoksen alusta asti ihan itse. Onneksi ohjeet oli myös englanniksi, joten minäkin onnistuin luomaan herkullisen annoksen.

En olisi tullut lähteneeksi Shimokitazawaan, ellen olisi törmännyt Lotta Watian tekstiin tästä mielenkiintoisesta kaupunginosasta. Kiitos vinkistä! Reissu oli ehdottomasti kannattava ja sain taas ihan uuden näkökulman Tokioon.

Lue sinäkin: Shimokita - Tokion aarreaitta / Watia.fi

3. SUGAMO - mummujen Harajuku

Tästä kirjoitin aiemmin jo ihan oman postauksen. Jos sinua viehättää muodikas Harajuku - tai oikeastaan jos sinua ei kiinnosta muodikas Harajuku - niin piipahdapa Sugamossa. Löydät sieltä roppakaupalla mummuenergiaa ja vanhempien ihmisten vilkkaan muotikadun. Kuinka paljon tikkitakkeja mahtuukaan yhdelle kadunpätkälle? Tai onnea tuovia punaisia alusvaatteita? Kävelykeppejä? Vetolaukkuja?

Superhurmaava alue, jossa kauppojen kyltit on isolla fontilla, jotta huononäköinenkin ne näkee lukea. Rutkasti perinteistä Japania värikkäällä kadulla. Ja oman kokemuksen mukaan hauskin sushipaikka Tokiossa.

Minä viehätyin alueesta niin paljon, että vieläkin hymyilyttää alueen aito tunnelma.

Lue koko postaus täältä: Älä missaa Sugamoa - tuota mummojen Harajukua!

Muut Tokio-postaukset löytyvät tästä:

Pocket Wifi pelasti Tokiossa - ainakin tämän maalaistollon
Turistina Tokiossa: tarkista aina aukioloajat nähtävyyksiin
No, miten meni matka Tokioon?
Tokiolaisten pako arjesta: kylpeminen onsenissa

Oletko käynyt Tokiossa ja näissä paikoissa? Millaiset asiat sinua Tokiossa kiinnostavat?

LUE KOKO POSTAUS »

Reissatessa roiskuu: kommelluksia Korfulla ja Albaniassa

Horjahtelua Albaniassa

Nyt kun kesäkuisesta Korfun ja Albanian matkasta on jo hieman aikaa, on hauska koota makoisimmat kommellukset yhteen postaukseen! Kohdevinkkien ja muiden tunnelmien aika on myöhemmin. Pitemmittä puheitta:

PELKOA JA INHOA KORFULLA

Ensimmäinen yö valvottiin matkustaessa, koska Norwegianin suora lento laskeutuu Korfulle vasta aamuyöllä. Seuraavana yönä me aikuiset ei edes ehditty nukkumaan, kun pienimmällä alkoi oksennustauti. Ja oksentelikin sitten ankarasti koko yön. Pikkuruisessa, askeettisessa kreikkalaishotellissa.

Arvaa muistinko maitohappobakteereja tai nesteytyspusseja? No en.

Mies nukkui yhdessä sängyssä ja minä molempien lasten kanssa parisängyssä. Minä nukuin keskellä, jotta sain nopeasti siirrettyä pojan laidan yli oksentamaan - noin vartin välein. Siitä johtuen poika tipahti ehkä kolme kertaa sängystä, jos satuin hetkeksi torkahtamaan.

Tytär ei tiennyt yöllisestä painajaisesta mitään!

Ja voi luoja sitä sotkua ja epätoivoa pienessä huoneessa. "Onneksi" heti seuraavana aamuna lähdettiin Albanian lautalle. Siitä selvittiin hengissä, kun oli oksupussit koko ajan valmiudessa. Vointikin alkoi toisen päivän iltana nopeasti paranemaan.

Kuten arvata saattaa, seuraavaksi sairastui Tytär.

MIES MENI VESSAAN JA JÄI SINNE JUMIIN

Albaniassa meillä oli ihan hyvä huoneisto. Alkeellinen ja hieman puutteellinenkin, mutta tilava.

Lapsiperheet tietää kuvion: lapsille mikään ei ole pyhää. Ipanat ramppaa vessassakin kyselemässä kaikenlaista. Siitäkin huolimatta, vaikka joku olisi siellä juuri tarpeillaan.

Eräs aamu mies meni vessaan asioille ja laittoi oven kerrankin lukkoon. Joskus ne asiat on ihan mukava hoitaa omassa rauhassa. Kun urakka oli saatu päätökseen, ovipa ei auennutkaan. Me rynkytettiin ovea molemmilta puolilta. Lopulta ei auttanut muu, kuin käydä kysymässä yläkerran vuokranantajia apuun.

Vanha mamma tuli paikalle ja selvitettiin tilanne Google-kääntäjän avulla. Mamma kaivoi kaapin perukoilta avaimen ja alkoi työstämään lukkoa auki. Ei saatu auki vieläkään.

Pienin keksi käyttää pideetä käsipesualtaana. Ei annettu juoda, vaikka kuinka yritti.

Viittomalla hän viestitti, että pieni hetki vain, haen lisäapua. Minä nauroin.

Pian mamma tuli paikalle sukulaismiehen kanssa. Parivaljakko totesi, ettei onnistu vieläkään ja hakivat naapurihuoneistosta pari remonttimiestä. Minä nauroin edelleen ja otin kuvia, kun kolme miestä työsti vessanovea. Miehet irrottelivat karmeja, tunkivat erinäisiä työkaluja lukkopesään, syöksyivät olkapää edellä ovea kohti ja BÄM lopulta ovi saatiin auki.

Helpottunut mies astui vapauteen. 

MATKAPAHOINVOINTIA MONESTA TUUTISTA

Olen aiemminkin kertonut, että lapseni kärsivät matkapahoinvoinnista. Tällä reissulla molemmat mukulat antoivat oman osuutensa ja Lähtöselvitetty-Katjan vinkki Ikean minigrip-pusseista tuli käyttöön. Niistä kun saa suuaukon kääntämällä napakan kupin ja tarvittaessa sulkee rojut sisäänsä.

Matkalla Sarandasta Gjirokasteriin meillä oli vuokrattuna kuski ja auto turvaistuimineen. Paikallisella kuskilla oli sen verran reipas ote vuoristossa ajelemiseen, etten ihmetellyt yhtään Tyttären valahtamista kalpeaksi. Minigrip-oksupussi sai kyytiä useamman kerran mutta yhtään tippaa ei roiskunut sen yli. Eikä Tyttärellekään jäänyt traumoja automatkasta, kun kaikki sujui niin siististi.

Sen sijaan 2-vuotias poikamme ei pusseihin oksennellut. Hän - siistinä miehenä - halusi odottaa siihen asti, että pääsee ulos. Matkalla Himaresta vuoristoteitä takaisin Sarandaan hän kiemurteli penkillään koko puolitoista tuntia mutta selviytyi perille saakka. Kun oltiin saatu tavaramme bussista, hän ilmoitti pahasta olosta. Nostin pojan aidan yli oksulle... suoraan arkeologisille kaivauksille.

Sama kuvio toistui, kun ajelimme Korfulla kiemuratietä Pantokratoraksesta alaspäin. Vasta, kun pysähdyimme lounaalle, Tappi ilmoitti auton pysähtyessä olostaan. Ojensin pussia, mutta ei kelvannut. Hän halusi oksentaa ulos. Selvä, sopiihan se.

Sain tällä matkalla tarpeekseni oksuhommista.

AJOKORTTI KOTONA - TAAS!

En tiedä kehtaanko tätä edes julkaista täällä. Mutta menköön nyt.

Meidän oli tarkoitus ajella vuokra-autolla sekä Albaniassa että Korfulla. Minun mies unohti reissuun lähtiessä ajokorttinsa kotiin, joten suunnitelmat menivät uusiksi. Ei muuten ole ensimmäinen kerta.

Albaniassa vuokrattiin auton lisäksi myös kuski, joten ongelma ratkesi siellä sillä.

Korfulla minä vuokrasin auton ja lupauduin olemaan kuskina. Lapset ihmettelivät, että miksi ihmeessä minä menen isin paikalle! Onneksi autona oli pikkuinen Nissan Micra, jota oli tosi näppärä ja kiva ajaa. Tosin kiemuraisten vuoristoteiden kohdalla luovutin kuitenkin ratin miehelle... Olihan se kuskinvaihto vähän riskipeliä, kun vakuutus ei kattaisi rekisteröimättömän kuskin törttöilyjä. Mutta näin ainakin säästyttiin ilman törttöilyjä. 

Sovittiin sitten, että jatkossa mies ottaa ajokortin mukaan joka ikiselle reissulle.

Halusin Korfulla ostaa hedelmäautosta välipalaa, mutta myyjä halusi ottaa yhteisselfien.

PASSI SIELLÄ - MINÄ TÄÄLLÄ

Minulla on tapana pitää reissuilla kaikki langat käsissä. Minulla on tieto missä majoitutaan, mihin on vielä majoitukset maksamatta ja muutenkin on kaikki dokumentit ojennuksessa.

Korfulla uskottavuuteni joutui koetukselle, kun sähläsin passini kanssa. Sisäänkirjautumisen yhteydessä luovutin passini respaan säilöön ja sen saisi pois kirjautuessa ulos hotellista. Lähtöpäivä tuli ja maksoin huoneen. Juttelin respan tyypin kanssa mukavia ja kehuin kovasti Korfua ja Kassiopin hotellia.

Hypättiin vuokra-autoomme ja hurautettiin toiselle puolelle saarta. Oli kauhean kuuma ja lapset todella nälkäisiä. Perillä huomasin, että mukanani on vain kolme passia. Ei h*lvetti, minun passi on edelleen hotellin respassa!

Yritin soittaa hotelliin, mutta sieltä ei vastattu. Laitoin sähköpostia ja pommitin kaikkiin numerohin - perhana faksinumeroonkin - puheluita. Onneksi lentomme lähtisi vasta myöhään illalla, mutta ei huvittanut yhtään lähteä ajamaan samaa reittiä takaisin majapaikkaan.

Vihdoin puhelimeen vastasi sama tyyppi, joka oli minua hyvästelemässä aamulla. Kerroin tilanteen ja alettiin vääntämän passin palautuksesta. Respan mukaan minun olisi pitänyt muistaa kysyä passia ja minä ajattelin, että kyllähän niiden olisi pitänyt se muistaa minulle antaa. Lopulta löytyi ratkaisu: koska lentomme lähti vasta myöhään yöllä, respatyyppi voisi viedä passin lentokentän poliisille, sillä hänellä oli muutenkin illalla asiaa kaupunkiin.

Täydellistä! Jatkoimme lomailua kevyin mielin (okei, illan tullen aloin hermoilemaan että saikohan se toimitettua passini, kun mitään kuittausta ei tullut). Ja niin vain passini löytyi lentokentän poliisin hellästä huomasta.

Pienin katosi Korfulla - löytyi lopulta kaapista.

Tämmöistä matkailu on meidän perheessä. Tapahtuuko teille koskaan reissulla kommelluksia?

Lue myös:
Kommelluksia Dublinissa - kun majoitusvalinta ei mene ihan nappiin...
Epäonnistuneet matkakuvat ja tarinat niiden takana
Odotettu resortmajoitus olikin pettymys - talossamme olikin jo asukkaat!

Seuraa meidän matkasähläystä myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi -portaalissa!

Tosi kiva leikkipaikka Sarandassa! Harmi, että lentokoneen sisällä oli kakka.

LUE KOKO POSTAUS »

Ootko käynyt viime aikoina Kouvolassa?

Yhteistyössä: VisitKouvola*

Pahkasikaa lukeneet muistavat vanhan vitsin: Kouvola on Suomen turhin kaupunki. Täytyy sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa. Ei ollenkaan!

Jos siis et ole hetkeen käynyt Kouvolassa tai ajattelet, että siellä on vain Tykkimäki ja betonisia maamerkkejä - lue erityisellä huolella tämä postaus!

VisitKouvola kutsui kourallisen meitä matkabloggaajia tutustumaan tähän mollattuun kaupunkiin. Kyseessä oli siis blogimatka jonka ohjelman VisitKouvola oli meille järjestänyt maksutta.

Kuva: Hanneli / Duunireissaaja

Päivä oli säiden puolesta mitä upein. Onneksi, sillä huonon ilman sattuessa moni rasti olisi jäänyt tyngäksi, tai jouduttu korvaamaan. Mukana Kouvola-kiertueella oli lisäkseni bloggaajat Lähtöselvitetty-Katja, Toisiin maisemiin -Hanneli, Merjan Matkassa -Merja ja Maa quzuu -Outi. Eli säiden lisäksi myös seura oli mitä parhainta.

Me ehdimme päivän aikana toteuttaa kaiken tämän, mutta alla olevasta listasta voit hyvin poimia vinkit vaikka ensi vuoden Kouvolan Asuntomessujen kylkeen lisäohjelmaksi.



Repoveden kansallispuisto järveltä käsin

Tiesitkö, että Repoveden kansallispuistoon voi tutustua myös järviseikkailuna? Tilaa vesitaksi, joka kuljettaa seurueesi ohi jylhien kallioiden parhaiden patikointireittien varrelle. Vai mitä olisit mieltä näin leppoisasti toteutettavasta kesäpäivästä:

Kuva: Outi / Maa Quzuu

Totta puhuen, emme me pelkästään ottaneet aurinkoa veneellä. Teimme myös pienen patikoinnin Mustanlamminvuoren näkötorniin (postauksen toinen kuva ylhäältä). Maisemat olivat matkan varrella aivan mielettömän kauniit ja näköalatornista ne vasta olivatkin!

Näköalatorni voi olla hieman haasteellinen korkeanpaikankammoiselle, mutta jos yhtään haluat haastaa itseäsi, niin kannattaa nousta. Näkymät ovat vaikuttavat: silminkantamattomiin pelkkää metsää ja vesistöä.

Meidän retkemme Repovedelle räätälöi Kuutinkolon venetaksi. Oli hienoa saada yhdellä kertaa sekä kuljetus että opastus. Vaikka mieheni onkin viettänyt Repoveden kansallispuistossa viikonloppuja telttaillen, meloen ja patikoiden, oli tämä itselleni ensimmäinen kerta Repoveden alueella.

Repoveden kansallispuiston parasta antia onkin se, että eräjormailun voi toteuttaa siellä niin monella tavalla: voi tehdä pitkiä patikointeja, meloa tai soudella sekä yöpyä teltassa tai erämajassa. Mutta luontoon pääsee myös ilman aiempaa kokemusta tai valtavaa varustelua - ihan vaikka vaan hetkeksi hengittelemään metsän keskelle.

Lapinsalmen riippusillasta on sanottava, että se oli jo rikki, kun pääsimme paikalle! Onneksi meidän ei ollut tarkoituskaan ylittää riippusiltaa, vaan alittaa se. Oli vähän surullista nähdä se reppana repsottavan rakkauslukkoineen. Toivottavasti riippusilta uusitaan pian, jotta pääsen itsekin jännittämään salmen ylitystä jalkaisin.



Repoveden kansallispuistovisiitin yhteyteen sopii pari mainioita ja lähellä sijaitsevaa levähdyspaikkaa. Valitse alla olevista sopivampi - tai käy vaikka molemmissa!

Rakkautta ja korvapuusteja Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskuksessa

Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskus on ennen ollut kirkko ja nyt se on rakkausteemainen luonto- ja kulttuurikeskus. Mahtipontisten rappusten varrella on hauska rakkauspuu rakkauslukkoineen ja sisäpihalla viihtyisä rakkauspuisto vaikka kuhertelua varten.

Erinomaisen akustiikan vuoksi kirkossa siis kulttuurikeskuksessa pidetään konsertteja ja kesäisin valoisan salitilan valtaavat vaihtuvat näyttelyt.

Tällä hetkellä viimeisiään vetävä Järviemme Veijarit -näyttely on enää vain muutaman päivän esillä. Jos ehdit, käy ainakin katsomassa upeat Norppa-valokuvat ja aivan mielettömät vedenalaiset kalavalokuvat.



Kaikista tärkeintä on kuitenkin kokea paikan tavaramerkki: muhkea itse tehty korvapuusti. Ne korvapuustit on ehkä maailman parhaimmat. Niitä on legendan mukaan tultu syömään pitemmänkin matkan takaa. Enkä ihmettele, veivät kielen mennessään - kuten alta näet.

Lue lisää: Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskus

Kuva: Katja / Lähtöselvitetty

Orilammen lomakeskus tarjoaa á la cartea ja majoitusta

Kävimme Oriveden lomakeskuksessa myöhäisellä lounaalla. Paikka olikin puitteiltaan mielenkiintoinen ja ravintolasalista oli upea näköala järvelle. Valkoiset pöytäliinat, herkulliset yksityiskohdat sisustuksessa ja monipuolinen ruokalista sai meidän porukan viihtymään siellä hyvin.

Ainoa särö idylliin tuli heti päärakennuksen ulkopuolella, kun lähimmässä majoitusmökissä oli jo iltapäivällä kovaääninen porukka kaljaa lipittelemässä - olleet ehkä jo pidemmän aikaa. No, kyllähän Suomen kesään mahtuu monenlaista, enkä minä toisten ilakoinnista mieltäni pahoittanut. Osaan minä itsekin juhlia. Ehkä he olivat jatkamassa vielä Orilammen lomakeskuksen iltaohjelmaan, sillä siellä on kesäviikonloppuisin esiintyjiä ja teemailtoja.

Orilammen lomakeskus on kuitenkin oiva paikka ruokailulle parempaankin tilaisuuteen! Jopa minun Nanan-leipäni näytti juhlavalta (vaikka suolakurkut jätinkin syömättä). Ja annos oli tietenkin tehty Orilammen omassa uunissa paistetulle leivälle.

Lue lisää: Orilammen lomakeskus

Pienoisrautatiemuseo Semaforo

Jos olet saanut raitisilmamyrkytyksen ja kaipaat keskustasta tekemistä, valintasi voisi olla Pienoisrautatiemuseo. Ihan Kouvolan keskustassa, piilossa toimistotalojen kainalossa, on vanha puutalo. Siinä on toiminut aiemmin VR:n oma koulu, mutta nykyisin siellä pärisee mielenkiintoinen pienoisrautatiemuseo.

Tänne poikkean myöhemmin koko perheen kanssa. Kolmevuotias poikani tulee rrrrrakastamaan tätä paikkaa! Siitäkin huolimatta, että museon pitäjä vähän epäili pienimpien lasten viihtymistä. Omani ainakin ovat paikasta innoissaan ja viimeistään Brion leikkijunarata saa aikaan lähtöitkut. Ja vitriinien takana oli vaikka mitä mielenkiintoista (turvassa olevaa) tutkittavaa.

Minä haltioiduin täysin junaradasta yksityiskohtineen.

Lue lisää: Pienoisrautatie Museo Semaforo





Suppailua ja Tykkimäen Sauna

Veneilyn ja patikoinnin jälkeen maistuikin toisenlainen luontoaktiviteetti. SUP station Kouvola tarjosi meille tunnin suppailuaikaa Kouvolan Käyrälammella, Tykkimäen saunan yhteydessä. Kaunis, aurinkoinen sää muuttui juuri samaan aikaan pilviseksi ja tuuliseksi. Vain kaksi meistä, minä ja Katja, oltiin suppailtu kerran aiemmin.

Tutisevin jaloin hypättiin kuitenkin kaikki viisi rohkeaa laudoille ja lähdettiin urakoimaan eteenpäin. Tuuli yltyi lammen keskiosassa niin paljon, että sai tehdä hartiavoimin töitä, että pääsi oikeaan suuntaan. Vaikka olosuhteet olivatkin hieman haastavat, oli suppailu tälläkin kertaa ihanaa!

SUP stationin paikka oli hyvä suppailuun: on hauska pyörähtää Tykkimäen rannan edustalla, lammella on hyvin tilaa ja suppilaudoilta pääsi juoksemaan suoraan saunaan.

Suppailun jälkeen maistuikin sauna ja uinti. Tykkimäen saunalla on biokaasulla lämmitettävä jättikiuas ja siihen saunaan mahtuu 50 henkilöä. Ei siis tarvitse ihan kylki-kyljessä istua, ellei halua. Ärhäkät löylyt saatiin sympaattisella saunalautalla, jonka saa vuokrattua yksityiskäyttöönkin.

Huomioitavaa on, että saunat ovat sekasaunoja ja niissä saunotaan uikkareissa. Tämä on siinä mielessä kiva, että kerrankin saunominen onnistuu isolla kaveriporukalla tai vaikka oman perheen kesken.

Terasseilta on helppo mennä uimaan ja vesi olikin ihanan lämmintä. Nauruilta ei voinut välttyä, kun osa porukasta yritti päästä kuvassakin näkyvälle punaiselle kelluvalle trampoliinille. Toiset naurut saatiin, kun noustiin vedestä: humuspitoinen vesi tekee aika huvittavan efektin kaikille ihokarvoille...

Saunan ja uinnin jälkeen vilvoittelimme terassilla, katselimme hämärtyvässä illassa tyyntä järveä ja nautimme grillistä pientä suolapalaa. Tähän oli hyvä päättää järjestetty ohjelma ja palata Kouvolan keskustaan.

Lue lisää: Tykkimäen Sauna ja SUP station Kouvola

Kouvolan yöelämä! 

Kouvola on siinä mielessä vähän kuin Jyväskylä, että baarihyppely on helppoa. Ravintolat sijaitsevat kaikki hyvin lähellä toisiaan. Meidän naisporukka etsi rauhallista ravintolaa jossa voisimme notkua keskustellen, viinilasillisten ääressä.

Ehdittiin kiertämään aika monta pubia ja baaria, että rauhallinen viinipaikka löydettiin. Kaupungissa oli samaan aikaan Kymijoki Beer Festival -tapahtuma, joten yöelämä oli poikkeuksellisen vilkasta. Tulipa kuitenkin kierrettyä tehokkaasti koko Kouvolan kattaus aina räkälöistä trendimestojen oville.

Aluksi riennettiin siemaisemaan parinkympin asiakasomistajaviinimme Amarillossa ja epätoivoisen baarikierroksen jälkeen päädyttiin vihdoin Bar Downtowniin rauhalliseen loossiin sangrialle. Iltaa olisi voinut hyvinkin vielä jatkaa, mutta raskas päivä kaatoi seurueen lepoasentoon.

Kouvolan betonibunkkerit

Koska itse olen viehättynyt neuvostoarkkitehtuurista, haluaisin tehdä vielä erikseen pyhiinvaelluksen ihaillakseni Kouvolan "betonibunkkereita". Niistä kuuluisimpia lienee Pohjola-talo, Kouvolan vanha poliisilaitos ja keskuskirkko. Mitä muita näkemisen arvoisia rakennuksia siellä vielä on? Vinkkaa Kouvostoliiton karuimmat paikat vaikka kommenttilootaan, niin minä kipaisen uudelleen Kouvolaan.

Kouvolan blogipäivä oli niin onnistunut, että pölyttyneet mielikuvani pyörähti kertaheitolla ympäri. Seuraavan kerran tullaan koko perheen voimin ja pienoisrautatiemuseon lisäksi testataan kaupungin parhaimmat leikkipaikat ja ehkäpä myös Tykkimäki. Kuka tietää, ehkä saan mieheni houkuteltua myös Asuntomessuille...

Kiitos Henna ja Mikael sekä VisitKouvola. Teitte päivästämme erinomaisen ja näytitte Kouvolan parhaat puolet!

Mitkä on sinun kokemukset tai käsitykset Kouvolasta? Ootko käynyt?

Lue myös muiden Kouvola-päivän kokemukset:
Kouvola - minne mennä, mitä tehdä? / Merjan matkassa
Miltä näytti Kouvola keravalaisen silmin? / MaaQuzuu
Uusia näkökulmia Kouvolaan / Lähtöselvitetty
Kouvolaan luonto- ja kulttuurimatkalle? / Toisiin maisemiin

Kuva: VisitKouvola

LUE KOKO POSTAUS »