Kippis! Mä tein sen, jaksoin kokonaisen vuoden! Tämä vuosi onkin ollut melkoinen puserrus eikä kriiseiltäkään ole vältytty.
Viime syksynä olin juuri aloittanut työt vuoden äitiysloman jälkeen, mutta kaipasin silti jotain omaa harrastusta. Koska säännöllisiin omiin menoihin ei ole mahdollisuutta, piti keksiä jotain luovempaa. Väsyneillä aivoillani sain mahtavan idean:
rakkaus matkusteluun + kehittävä harrastus + jota voi tehdä
Yön pimeinä tunteina keksin blogille nimen: Lähinnä Kauempana. Hehe, pientä sanaleikkiä. En ehtinyt montaa päivää miettiä, kun olin jo rykäissyt blogin Lily-portaaliin. Hyvin pian huomasin, että ehkä tämmöinen keski-ikäistyvä ja väsähtänyt perheenäiti ei ihan istu Trendi-seurapiiriin. Niinpä pakkasin kimpsut ja kampsut ja siirryin ihan omilleni. Lähinnä Kauempana -nimi siirtyi mukana, kun en parempaakaan keksinyt. "Uupuneen mutsin ulkomaan sekoilut" ei ehkä olisi pitemmän päälle kannattanut.
Muistan erittäin hyvin, kuinka viime vuonna tähän aikaan olin raapustellut jo ensimmäiset tekstit. Jännitti ihan hirveästi julkaista. Entäs jos joku tuttu lukee? Entäs, jos kukaan ei lue? Sen verran kuitenkin tähän kirjoitteluun saa kulumaan aikaa ja vaivaa, että olisi ihan suotavaa saada lukijoitakin. Jos meinaan kehittyä, niin sitten on vaan tultava ulos kaapista ja alettava markkinoimaan. Sitä kehittyy huomattavasti ripeämmin, kun on pientä positiivista painetta takalistossa. Tulta päin!
Ja tekee kuulkaa ihan hyvää nelikymppistä lähestyvälle hypätä epämukavuusalueelle.
Yhteisöllisyys
Hyvin pian löysin matkabloggaajien FB-ryhmään ja sitä kautta aloin tutustumaan muihin matkailijoihin. Opin valtavasti uutta blogimaailmasta ja matkustamisesta. Suorastaan hurahdin someen ja perustin pian blogille Facebook-sivut ja Instagramin. Varsinkin Facebookin kautta julkituleminen oli jännittävää, mutta se todellakin kannatti - vaikka alussa sivuista tykänneiden määrä oli hyvin vaatimaton.
Ensimmäinen blogitapahtuma oli tietenkin tammikuiset Matkamessut, jossa tutustuin moneen matkabloggaajaan. Antoisan messupäivän jälkeen päästiin vielä Clarion-hotelliin bilettämään kollegoiden kanssa. Minua ei tunnetusti ole vaikea houkutella, joten pikkutunneillehan nekin juhlat sitten menivät. Sen jälkeen olen juhlinut jo monet juhlat blogiporukoissa!
Erityismaininta Duunireissaajalle, joka uskalsi pyytää minut Matkamessuille seuralaiseksi, vaikkei oltu aiemmin tavattu. Kiitos, ystävä! <3
Haasteita bloggaamisessa
Ei tämä bloggaaminen mitään pelkkää juhlimista ole. Ainakaan kahden pienen lapsen työssäkäyvälle äidille, jonka mies tekee vuorotyötä. Monta hyvää verkostoitumistapahtumaakin on mennyt sivu suun, kun kaikkeen ei vaan pysty osallistumaan. Eikä vanha aina jaksakaan.
Aika on kortilla ja kirjoittaminen valuu helposti yöaikaan. Oman "äänen" löytyminen ja kirjoittamisen helpottuminen on kestänyt yllättävän pitkään. Eikä se ehkä vieläkään ole täysin löytynyt. Sentään yhden blogitekstin tekeminen ei enää kestä kymmeniä tunteja, mitä vielä viime vuoden puolella. Vetävien otsikoiden luominen on älyttömän haastavaa ja hakukoneoptimoinnin opettelu se vasta haasteellista onkin. Hyvin usein tuntuu, että tulipa taas tehtyä paskaa.
Myös valokuvaaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Olen aina tykännyt ottaa matkoilla paljon valokuvia, mutta blogia varten ei tunnu koskaan löytyvän oikeanlaisia. Ja olen huomannut, että matkalla olen ensisijaisesti omalla lomalla, enkä osaa ajatella blogia. Niinpä ideat ja näkökulmat tulee usein vasta reissun jälkeen ja siihen sopivia kuvia ei välttämättä tullut ottaneeksi. Ainakaan tarpeeksi hyviä. Haaveilen kovasti valokuvauskurssista, mutta en vaan vieläkään ole saanut aikaiseksi!
On liian vähän aikaa vuorokaudessa. Sitä ei vaan riitä! Niinpä välillä jätän väliin kirjoittamisen, jotta saan katsoa miehen kanssa jotain Netflixistä. Vaikka luonnoksissa on materiaalia vaikka koko loppuvuoden tarpeiksi, ei inspiraatiota välttämättä tule. Ja olen huomannut silloin paremmaksi tehdä sitten jotain ihan muuta. Tekee hyvää pitää blogiin pientä etäisyyttä ja kirjoittaa vasta sitten kun on oikeasti sanottavaa. Sitten taas joskus olisi inspiraatio kirjoittaa, mutta ei ole mahdollisuutta olla koneella. Se vasta onkin turhauttavaa!
Sosiaalinen media on ajoittain liian kiivasta. Kesti aikansa, että löysin oman laiskanletkeän tahtini. Ei minun tarvitse olla koko ajan online, eikä reagoida jokaiseen kuumaan aiheeseen. On ihan ok, jos Instagram-tilini on viikon hiljaa. Postaan sitten, kun sille tuntuu. Tai ehdin. Ja muistan.
Joskus mietin, että miksi ihmeessä mä kirjoittaisin jostain, mistä on sata muutakin bloggaajaa kirjoittanut - todennäköisesti vetävämmin? Mutta sitten ajattelen, että ehkä jotakuta kiinnostaa juuri minun näkökulma, vaikkapa perheellisen näkökulma. Ehkä jollekin kohde on juuri nyt ajankohtainen ja oma tarinani osuu juuri siihen saumaan.
Pettymyksiäkin on matkan varrelta
Lukijamäärien kasvattaminen on ollut todella työlästä. Joskus se on myös masentavaa; varsinkin jos omasta mielestä on tullut tehtyä tosi hyvä juttu eikä se sitten yleisöä kiinnostakaan. Spämmääminen ei tunnu omalta jutulta ja usein oman postauksen jakaminen ryhmiin ahdistaa. Tiedän, että isompia lukijamääriä saisi vähentämällä lapsikeskeisiä matkajuttuja, mutta en sitä tee. Rakkauteni perhematkailuun oli nimenomaan syynä koko blogin perustamiselle, siinä pysyn. Lapset ensin!
Aina samaan hengenvetoon pitää sanoa, että oikeastaan valtavat lukijamäärät ei edes ole tavoitteena, vaan innostuneet lukijat. Sinä siellä!
Minulla on usein alemmuudentunteita muiden matkablogien parissa, vaikka varsinaista kilpailua blogeilla ei olekaan. Tuntuu usein, että "kaikkien muiden" jutut on loppuun saakka hiottuja, blogit menestyneitä, reissut onnistuneempia ja muutenkin elämä hohdokkaampaa. Sitten on nämä meidän sähläämiset ja blogikin ajoittain vähän repsottaa. On kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa tämmöistä harrastelijablogia kuin kaupallisesti tavoitteellista blogia.
Yhteistyötkin ajoittain mietityttää. Olen tehnyt vain yhden yhteistyöpostauksen (Päiväretki Porvooseen antoi hellettä, humalaisia ja myrskyä) ja talvelle on tulossa toinen yhteistyömatka. Haluan harkita yhteistyöt tarkkaan ja pitää niiden määrän maltillisena. Kun yhteistyötä teen, se on taatusti mietitty ja merkitty sekä siitä tehty juttu rehellinen. Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaa meidän ihan omista ja aidoista matkoista.
Ne blogipostaukset, joita ei sitten luettukaan
Moni bloggaaja tietää tunteen, kun kirjoittaa jostain todella innoissaan, mutta lukijoita ei sitten kiinnostakaan. Tällainen oli viime joulukuinen Zürich. Se ei kiinnostanut julkaisuhetkellä juurikaan, mitä pidän melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena. Onneksi nyt Googlen kautta lukijoita löytää myös Zürich-postausteni pariin, joten toivo elää. Zürich on nimittäin ihana! Lue jutut täältä:
- Zürich-tunnisteen jutut // esim. paljon Zürichissä matkailu maksaa (ei niin paljon, kuin luulet!)
Muita vähän klikattuja ovat mm.
- Hurrikaani Matthew ja sateinen Miami // asiasisältö kutakuinkin nolla
- Kroatia: Hvar autoillen // otsikon perusteella en ihmettele epäkiinnostusta, vaikka muut Kroatia-jutut ovatkin huippusuosittuja
- Tukholma - kadonnutta joulutunnelmaa etsimässä // oma henkilökohtainen joulukriisini ja pieni hurahtaminen joulumarkkinoihin
Paljon luettuja blogipostauksia
On minun jutut saaneet myös hyvin lukijoita. Ja tiettyihin tarinoihin tulee Googlen kautta erityisen paljon. Matkablogi on siitä armollinen, että jutut ei vanhene, tai korkeintaan vanhenee hitaasti. Google on ystävä! Tässä valikoima tämän blogin suosikkeja:
- Karibian risteilyt // suomalaiset ovat tainneet löytää Karibian risteilyt ja hyvä niin!
- Kaksi täysin päinvastaista kokemusta Megastarilla // uusi laiva Tallinnaan kiinnostaa
- Rotermanni - lempipaikkani Tallinnassa// no mutta sehän on ihana!
- Split - mainio lomakohde lasten kanssa// ikisuosikki!
- Blue Air Bukarestiin - kokemuksia lentoyhtiöstä ja hankalista lentoajoista // Romanian halpalentoyhtiö kiinnostaa laajasti. Suosittelen matkaa Romaniaan!
- Oslon Vigeland Park // tähän ihanan veikeään patsaspuistoon löytää Googlen kautta ilahduttavan moni!
Onnistumisista
Olen ollut sydän sykkyrällä onnesta, kun olen saanut peräti kolme Bloggers Regocnition Awardia. Ensimmäisen minulle myönsi Duunireissaaja, jonka jälkeen sain palkinnot vielä ihastuttavilta blogeilta Lentopelko ja MaaQuzuu. Silloinkin oli vaikeuksia taistella kirjoittamisen ja ajanpuutteen kanssa, mutta nämä osoitukset lämmittivät niin paljon, että sain heti repullisen lisää motivaatiota.
Palkintojen lisäksi olen saanut paljon riemua blogit.fi-sivuston sijoituksista. Lähinnä Kauempana on keikkunut koko kevään ja kesän matkailu-listalla TOP 20:ssä. Pitkään olin jopa TOP 10:ssä, mutta bloggaustahdin hiipuessa valuin taas toiselle kymmenennelle. Näin pienelle blogille kaikki huomio on kullan arvoista - vaikka sivuston ränking-perusteet ovatkin olleet hämmennyksen aihe matkabloggaajien parissa.
Bloggaamisen myötä perustettuja Facebook-ryhmiä
Toisin kävi perustamani Blogger-alustalla bloggaavien keskusteluryhmän kanssa. Sinne kyllä tipahtelee jäseniä mukavaan tahtiin, mutta ryhmä ei ole toistaiseksi saanut ihan sellaisia siipiä alleen, millaisia alunperin toivoin. Bloggaaminen kun on yllättävän teknistä ja eteen tulee monenlaisia ongelmia ulkoasun muokkaamisesta koodivirheisiin. Meitä tumpeloita taitaa olla siellä vielä toistaiseksi enemmän kuin niitä moniosaajia, mutta toivottavasti ryhmä lähtee kehittymään.
Mitä muuta vuoteen mahtuu?
Tämän blogivuoden aikana olen kirjoittanut 1-2 postausta viikossa. Tämä nyt julkaistu teksti on 97. juttu. En siis ihan saanut sataa postausta valmiiksi, mutta juhlin sitä tasalukua sitten erikseen.
Tämän blogivuoden aikana olen tehnyt 11 ulkomaanmatkaa, joista peräti 6 on ollut uusia maita. Tarkemmin en nyt näitä selvitä, sillä pian vaihtuu vuosi ja teen vuoden 2017 matkoista taas koosteen. Joka tapauksessa melko monta matkaa yhteen blogivuoteen mahtuu, vaikka välissä on ollut hiljaisiakin jaksoja.
Tämmöistä siis on bloggaaminen Lähinnä Kauempana blogin taustalla. Olihan noita henkilökohtaisia kriisejäkin mutta eiköhän tämä tästä tasoitu. Kun vaan muistan keskittyä omaan juttuun enkä tuijota liikaa lukuja.
Ja nyt onkin hyvä hetki kysellä lisää:
Mitä kautta sinä olet tänne eksynyt? Mitä tykkäät? Millaisia neuvoja tai kommentteja antaisit minulle?Mistä haluaisit jatkossa lukea?
Tai haluatko kysyä jotain lasten kanssa matkustamisesta?
Kiitos, että luit!
Jos et vielä seuraa blogia, voit tehdä sen Facebookissa,
Instagramissa ja Blogit.fi'ssä!
Heippa! En nyt muista olenko jattanyt sinulle kommentin kommenttia.. mutta parempi myohaan kuin ei ollenkaan. Mina tykkaan nimenomaan tallaisesta todellisesta elamasta kertovasta blogista, ilman etta blogia on hiottu viimeiseen saakka ja lahes kaikki postaukset ovat vaan yhteistyossa paikan x ja y kanssa. Moni entinen lempiblogini on muuttunut aivan liian kaupalliseksi omaan makuuni ja jaanet pikkuhiljaa pois lukulistoilta, en kaipaa pelkastaan maksettua tekstia vaikka ymmarran hyvin etta niitakin on kiva joskus tehda tai ns. tarvitsee tehda elaakseen. Sina et myoskaan lupaile kirjoitavasi asiasta X ja Y etka sitten koskaan kirjoitakkaan.
VastaaPoistaVaikka olenkin lapseton niin juttujasi on silti ollut miellyttava lukea! Kiitos!
Niin ja jostain kommentista luin, etta kavitte Thernobylissa, se jos mika kiinnostaa kovasti! :)
Kiitos, Raija! Et usko, miten paljon mun sydäntäni lämmittää sun kommentti. Olen niin iloinen, että olet tykännyt lukea. Ja erityisen kiva, ettei lasten mukanaolo ole häirinnyt sinua.
PoistaItsekin ymmärrän runsaammat yhteistyöt, jos joku blogi on kaupallisesti tavoitteellinen ja esimerkiksi bloggaajan päätyö.
Ja kyllä! Juttu Tshernobylistä on tulossa lähiviikkoina!
Mukavaa loppusyksyä!
Hei ja onnea!!! Olin yllättynyt miten vähän aikaa olet vasta pitänyt tätä blogiasi. Musta kun tuntuu että olen lueskellut sun juttujasi jo pidempään. :) Itsekin tykkään enemmän vähän rosoisemmista blogeista ja teksteistä, vaikkakin tässä viimeiset puoli vuotta olenkin ollut aika pimennossa kaikesta mitä blogimaailmaan kuuluu sattuneista syistä. Mutta pikkuhiljaa taas yritän päästä kärryille ;) Ja kiva kun vinkkasit tuosta FB-sivusta!
VastaaPoistaKiitos, Outi! Mäkin tykkään rosoisuudesta, vaikka joskus ajan- ja unenpuutteen takia rosoa jää vähän liikaakin. :D Mutta sä varmasti nyt ymmärrät, että välillä sitä on vaan kuormittunut, varsinkin jos unet on jääneet vähiin.
PoistaTervetuloa fb-ryhmään! Kiva, kun saadaan lisää lasten kanssa matkustavia keskustelemaan. Te oottekin jo päässeet hyvin reissujen makuun vauvan kanssa! Ja kyllä sitä aikaa taas alkaa hiljalleen löytymään omillekin jutuille. :)
Onnea ensimmäisestä blogivuodesta! :) Musta tuntuu, että melkein jokainen bloggaaja, tai ainakin ensimmäisen julkisen blogin perustaja käy päässään tuon tunnemyrskyn ensimmäistä postausta julkaistessaan. Ainakin itse muistan edelleen hyvin tuon tunneskaalan, joka oli hyvin samanlainen kuin sulla.
VastaaPoistaOli kiva tavata Matkamessuilla, voi olla etten muuten olisi löytänyt sun blogin pariin niin nopsaan :)
Mä tykkään myös kirjoittaa ja lukea tuota matkustamisen aitoa puolta ja sitä, ettei blogi ole mikään ammattitason lehden veroinen. Persoonan pitää näkyä niin teksteissä, kuvissa kuin kantavana punaisena lankana läpi koko blogin. Joskus yritin tavoitella täydellisyyttä oman blogini kanssa, mutta sitten tajusin, että on paljon helpompaa ja mukavampaa olla vain oma itsensä. Jos kaikki eivät siitä pidä niin antaa sitten olla.
Kiitos, Noora! Oli niin kivaa, että saatiin susta ja Laurasta seuraa Matkamessuille. Oli meillä kyllä hauska päivä ja ilta! Tosiaan, mehän ei olla sen jälkeen nähtykään? Toivottavasti tammikuussa taas?
PoistaJa kiva kuulla, että muut käy läpi tämän saman myllerryksen. Mikähän siinä on, että on niin vaikea luottaa siihen omaan tekemiseen ja että sen ei tarvitse mitenkään korreloida muiden tekemisten kanssa? Ja just tuo, että on kuitenkin helpompi ja kivempi olla ihan oma itsensä. Tämä on kuitenkin vain (tosin rakas) harrastus, joten eihän sen pidä stressata. Voisi myös tehdä ihan hyvää pääkopalle pistää se Google Analytics pitemmäksi aikaa kiinni. :)
Musta tuntuu, että tuo aloittamisen ahdistus saattaa liittyä siihen, että Suomessa varsinkin nimetön nettikeskustelu on joskus äärimmäisen raadollista. Kun miettii jotain keskustelupalstoja, niin siellähän meno on aivan hirveää. Jotenkin kai ainakin itse pelkäsin aluksi, että sitä saattaa joutua sen saman riepottelun kohteeksi. Onneksi näin ei ole käynyt. Ja onneksi siitä ensimmäisestä julkaise-napin painalluksesta on seurannut vain kaikkea mukavaa :)
PoistaEi kyllä olla taidettu nähdä sitten Matkamessujen. Ensi vuonna multa jää messut valitettavasti väliin. Seuraa blogiani alkuviikosta, niin saat tietää miksi. Ensi vuodelle on tiedossa jotain astetta eeppisempää ;) Mutta toivottavasti törmäillään taas jossain merkeissä!
Voi pitää hyvin paikkansa, sillä minäkin olen odottanut pitkään, että milloin tulee ensimmäinen haukkuminen. Kun sehän voi tulla hyvinkin pienestä! Tai vaikka mun ulkonäöstä. Tai matkakohteista, lasten osuudesta blogissa... you name it. Eka anonyymi kommentti hirvitti avata, mutta onneksi kaikki kommentit on olleet tosi kivoja.
PoistaOooooh, mä jään mielenkiinnolla odottamaan sun suunnitelmia! Matka on aina ehdottoman hyvä syy olla poissa messuilta. Sehän on meidän ammattitauti - olla aina matkoilla, kun kotimaassa tapahtuu jotain. :D Mutta kyllä me nähdään! Jos ei muuten, niin järjestetään!
Onnittelut yksivuotiaalle! Näitä tämänikäisiä blogeja tuntuu olevan yllättävän monta. Minäkin tulen kohta perässä :) Vertaistukena onkin kiva lukea ensimmäisen vuoden tunnelmista. Minä olen käynyt ihan samanlaista myllerrystä lukijamäärien takia, vaikka kaikkein tärkeintä onkin se, että mukana on juuri ne yksittäiset henkilöt, joita juuri minun tai sinun matkajutut kiinnostavat ❤
VastaaPoistaKiitos, Suunnaton! Mitähän ihmeen laskeumaa on ollut viime vuonna hengitysilmassa, kun niin moni on aloittanut matkablogin? Mutta sehän on tietysti vain iloinen asia ja on ollut kiva saada myös vertaistukea muilta uusilta. Vaikka kuulostaa kliseeltä, niin ei todellakaan blogin kirjoittaminen ole niin helppoa kuin voisi luulla!
PoistaMikähän ihme siinä on, että niitä lukijamääriä pitää kytätä? Kun tosiaan tärkeintä todellakin on juuri ne ihmiset, jotka sitä tekstiä innolla lukevat! Ja uskon kyllä, että ne määrät siitä kyllä kasvaa, kun vaan jaksaa matkustaa, kirjoittaa ja pitää omasta tyylistä kiinni. Välittämättä, mitä muut tekee! Sinulla on ollut niin huikeita reissuja ja hyviä tarinoita, niitä on ollut ilo lukea! <3
Ihana kuulla! Kiitos! ❤
PoistaIhan mahtava vuosi, Kati! Niin monta hauskaa hetkeä ollaan kyllä koettu, ja olen äärimmäisen iloinen että tutustuttiin heti alkumetreillä. Sama meininki jatkukoot niin blogissa kuin sen taustallakin!
VastaaPoistaKiitos, Hanneli! Upea vuosi ja jatkuu vielä upeampana. Olen todella iloinen, että tutustuttiin pian ja ystävystyttiin heti. :) Todellakin, sama meininki jatkuu ja ensi viikolla nähdään. <3
PoistaOnnea yhdestä vuodesta! Me tullaan ihan kohta perässä, synttärit keskiviikkona. :) pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon kaikkia bloggaajien tapaamisia ja tapahtumia ym, harmi kun täällä keski-suomessa niitä ei oikein ole. ): kiva olisi tutustua enemmän muihin matkabloggaajiin.
VastaaPoistaKiitos, Janni! Muistelenkin, että te aloititte blogin pian mun jälkeen. Onnea teillekin jo etukäteen!
PoistaOn kyllä mälsää, kun Keski-Suomessa ei ole blogitapahtumia ja -tapaamisia. Ehkä voisit järkätä jotain itse? Mä olen asunut pitkään Jyväskylässä ja lasten mummi asuu Korpilahdella, joten mekin siellä silloin tällöin pyöritään. Usein vaan tahtoo olla hyvin aikataulutettuja visiittejä. Mut voitas yrittää joskus nähdä? Ja viimeistään tammikuun matkamessuilla, eikö?!
Matkamessuilla sit viimestään! Oon mää täällä paria matkabloggaajaa nähnyt, jotain oon saanu siis järkättyä :) mutta helsingin seudulla kuulostaa olevan niin paljon kaikkia kivoja tapahtumia, joihin ois kiva joskus osallistua!
PoistaOnpa kiva, että kuitenkin tapaamisia on ollut! Hirveän moni tapahtuma menee minultakin ohi, kun ei vaan ehdi osallistumaan. Eikä aina edes ilmoittautumaan. :D Mukavaa syksyä Jyväskylään, nähdään!
PoistaOnnea yksivuotiaalle, toivoo elokuussa kaksivuotta täyttänyt! Hyvin sinulla on mennyt. Itse olen käynyt juttuja lukemassa, kuten nyt Kiovaa. Meillä lapset jo isoja, joten minua lukijana ei kiinnosta lapsijutut mutta ihan varmasti on niitä, joita kiinnostaa. Eli pidä se linja vaan. Olet aika paljon näemmä tavannut muitakin....itse en ole tavannut ketään muita bloggaajia. Pitäsikö yrittää matkamessuille ensi tammikuussa? Ja noista blogijutuista, itse myös pohdin, että jos facessa ei olla kiinnostuttu jutusta niin kyllä joku jossain vaiheessa googlehaulla tietoa tarvitsee. Ja muuten minun Brac juttua luetaan mutta Hvaria ei. Johtuuko saaren suosiosta? Mukavaa seuraavaa blogivuotta! Älä anna innostuksen laantua!
VastaaPoistaKiitos, Sari! Sinullahan onkin jo tuplat pitempi blogitaival. Mä olen lukenut paljon myös sun blogista juttuja, varsinkin tätä viime kesäistä. Varsinkin Albanian jutut luin tarkkaan. Hyviä reissuja!
PoistaJa todellakin tulet matkamessuille! Oli aivan ihanaa tavata niitä bloggaajia, joita näkee yleensä vain profiilien pikkukuvissa. Olisi kiva nähdä sinutkin!
Haaa, jännä kuulla, että Hvar on jäänyt teilläkin jälkeen. Brac taitaa noista saarista ollakin se suositumpi? Hvar taitaa kuitenkin olla nosteessa, joten eiköhän sinnekin lukijoita löydä!
Tuhannesti Onnea yksivuotiaalle ja ihanaa, että lähdit mukaan matkablogien maailmaan! Blogissa saa ja pitääkin näkyä kirjoittajan oma persoona, itselle tärkeät asiat ja ne aidot kokemukset, jotka ovat blogien suola. Pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa matkoista lapsiperheen näkökulmasta ja tällaiset kirjoitukset antavat paljon kokemuspohjaista tietoa (pienten) lasten vanhemmille, jotka miettivät voisikohan muksun kanssa lähteä matkalle.
VastaaPoistaMuistan hyvin nuo fiilikset, kun aloitin blogin hyyyvin salaisena projektina ja jännitti niin vietävästi, että lukeekohan kukaan. Ja jos, niin mikä on vastaanotto? Ensimmäinen vuosi menikin harjoitellessa ja toisena vuotena juttu otti sitten tuulta siipiensä alle, mutta silti kahden ja puolen vuoden jälkeenkään en ole tästä harrastuksesta vielä monelle tutulle kertonut. Aikaa tämä puuha vie, mutta on itselle se oma hetki lapsiperheen kiireisen arjen keskellä!
Ihania tulevia matkoja ja antoisaa toista blogivuotta Sinulle, jatka samaan malliin!
Kiitos, Mia! Tuntuipa todella hyvältä lukea viestisi. Antaa paljon uskoa itseensä, kun saa näin paljon rohkaisua.
PoistaOn kyllä totta, että ensimmäinen vuosi on mennyt pitkälti harjoitellessa. Toivon, että homma alkaa sujumaan nyt vähän jouhevammin ja osaan ehkä suhtautua myös itseeni ja blogiini hieman kevyemmin. Jututkin on ehkä persoonallisempia, kun ei liian tarkkaan mieti vaan kirjoittaa tunteella.
Oletko muuten koskaan paljastunut blogistasi kenellekään? Mua välillä tämän ikäluokan ihmisenä ahdistaa kirjoittaa omalla nimellä ja naamalla. Joku kriisi mulla oli viime vuonna ja päätin heti tulla julki, vaikka se koville ottikin. :)
Mukavaa syksyä ja onnistuneita matkoja sinullekin, Mia!
Onnea yksivuotiaalle! Tunnustan, että minä hieman kadehdin sinua ja blogiasi siinä, että sulla löytyy aikaa hyville julkaisuille tahtiin 1-2 viikossa ja sun niche on niin selkeä.
VastaaPoistaKippis, toivottavasti tavataan uudelleenkin!
Kiitos, Pirita! En kyllä itsekään ymmärrä, mistä ihmeestä mulla löytyy aikaa tähän. Tai no, aamuisin yleensä manailen, että olis taas pitänyt mennä aikaisemmin nukkumaan eikä naputella konetta. :D Mutta kieltämättä niche on selkeä, jolloin kirjoittaminen on yleensä helpompaa. Ja jotenkin mä ihan alussa jo "päätin" että kirjoitan säännöllisesti, että saisin jotain rutiinia tähän kirjoittamiseen. Ei ollut ihan niin helppo homma kuitenkaan. :)
PoistaTulethan taas matkamessuille? Olis kiva nähdä taas iloinen Pirita!
Onnea yksivuotiaalle! :) Tuttuja keloja on tullut käytyä mielessä läpi, varsinkin juuri noita keloja siitä, onko oma blogi riittävän "täydellinen" ja miksei lukijamäärät ole aina pikkaisen parempia. Mutta sitten taas kun saa jonkun yksittäisen sähköpostin, jossa joku kertoo lukeneensa jutun ja kysyy kohteesta lisää, tulee niin hyvä mieli! :) Tää on kyllä harrastus, joka vie mennessään!
VastaaPoistaYllättävää, että lasten kanssa matkailusta kertovat jutut eivät saa niin paljon lukijoita? Musta tuntuu, että luetuimpien ja kommentoiduimpien matkablogien kärjessä keikkuu aina juuri lasten matkailusta kertovia blogeja. :P
Toivottavasti tavataan sun ja monien muiden bloggaajien kanssa matkamessuilla, mä en olekaan sinne ehtinyt moniin vuosiin!
Kiitos, Sonja! Lohduttavaa kuulla, että muut kelailee näitä ihan samoja juttuja ekana vuonna. Ja märehtii kävijämääriä. :) Olen ihan samaa mieltä, että yksikin ihana palaute blogia lukeneelta kannustaa pitkälle eteenpäin! Siksihän tätä tehdään! <3
PoistaMä olen kokenut niin, että lapsettoman matkajuttuja lukee kaikki - myös perheelliset. Mutta lasten kanssa matkailusta lähinnä paljon matkustavat perheet - joita ei suhteessa ole niin paljon. Jos kirjoitan, että "lasten kanssa Roomassa", en usko, että kovin moni lapseton (tai edes isompien lasten vanhempi) klikkaa sitä auki. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin olen miettinyt, että ehkä mun jutut ei vaan ole (vielä) niin hyviä.
Voihan myös olla niin, ettei juuri meidän matkailutapa kiinnosta. Jos meillä olisi vaikka maailmanympärimatka tai ääripään mielipiteitä, voisi lukemat olla ihan eri. Mutta koska en ole vastakkainasettelija, en saa raflaavia mielipidekirjoituksia tuomaan lukijamassoja. :D Kiva kuitenkin kuulla, että ehkä lapsiperhematkailu onkin kovassa nosteessa!
Todellakin ois kiva tavata matkamessuilla, toivottavasti tänä vuonna pääset! Ja onnea tuoreelle vaimolle myös. ;)
Onnea yksivuotiaalla!
VastaaPoistaTuo valokuvien ja tekstin yhteensovittaminen blogijutuksi, tuo, että niitä oikeita kuvia ei sitten juttuvaiheessa lukuisista kuvista huolimatta kuitenkaan löydy, on niin tuttua.
Oikeastaan pitäisi etukäteen jo tutustua kohteeseen niin paljon, että melkein olisi jutturunko ja -idea valmiina ennen kohteessa käyntiä ja lista, että tällaiset kuvat haluat, mutta sitten ollaankin jo mielestäni lähes ammattimaisen artikkelin tuottamisen puolella ja lomamatkasta alkaa loma-etuliite jo pudota pois.
Lukijamääristä - me olemme valinneet täysin avoimen linjan niiden osalta, eli jos haluat verrata lukujasi, niin meidän lukumme löydät täältä. Eipä kai niitäkään kovin huikeina voi pitää, sillä meidänkin "nichemme" on aika suppea ja jutuille harvinaisimmista kohteista ei löydy lukijoita sellaisia määriä kuin vaikka jutuille Tallinnasta. Mutta emme mekään ensisijaisesti tavoittele lukijamääriä vaan matkustamme omien mieltymystemme mukaisesti ja juttumme löytävät sitten ne lukijat, jotka ovat näistä kohteista kiinnostuneita.
Kiitos, Pirkko!
PoistaJuuri täsmälleen samaa ajattelen lomamatkan ja blogin yhteensovittamisesta. Loma ensin ja blogi sitten. Kuitenkin kyse on harrastelijablogista eikä se saa mennä eletyn elämän edelle. Toisaalta, paljon oivalluksia tulee myös pitkän aikaa matkan jälkeen. Joskus en edes saa heti mitään blogiin matkan jälkeen, vaan tarvitsen aikaa antaa ajatuksen muhia. Näkökulma löytyykin sitten myöhemmin.
Kävin vilkaisemassa teidän lukuja ja kyllähän minä jään kaaaaauas jälkeen. :D Mutta antaa hyvin toivoa, että kun vaan jaksaa kirjoittaa ja pitää sen oman ajatuksen, punaisen langan mielessä, niin hyvä tulee kyllä. Ajallaan. :)
Teidän maabongausta ja huikeita reissuja on ollut kiva seurata. Minä haluan samanlaista sitten eläkeiässä, kun ei enää arki rajoita!
Onnea 1-vuotiaalle! Minulla on paljon samoja ajatuksia blogaamisesta. Olen iloinen, että olen löytänyt blogisi ja sinut. Mielenkiintoinen tuo listaus suosituista ja ei niin suosituista postauksista. Ei pystyisi yhtään arvaamaan otsikon perusteella. Mielestäni blogistasi ei välity sählääminen. Ei sitten ollenkaan!
VastaaPoistaKiitos, Rosa! Olen samoin iloinen, että kohdattiin. Olet ollut ajatuksissa, yritetään treffata pian uudelleen!
PoistaJa onpa kiva kuulla, että meidän häsellys ja sähläys ei välity blogista. Sillä sitä se on! Minä kauheen mielelläni syytän siitä aina lapsia, mutta kyllä me onnistuttiin Ukrainassa sähläämään miehen kans kahdestaankin. :D
Onnea 1-vuotiaalle.
VastaaPoistaMuuten. Ei mistään kannata repiä ressiä. Oma Instagram tilini on ollut hiljaa jo 5 kk. Kyllä se siellä pysyy kiirettä pitämättäkin : )
Kiitos! Heh, totta tosiaan, kyllähän se Instagram siellä pysyy vaikka sitä ei koko ajan ränkkäisikään. Senkin takia on muuten huvittavaa tämä mun hötkyily, sillä Instasta tulee tosi vähän liikennettä blogiin. Se on kuitenkin aika kiva ajanviete- ja inspiraatiopaikka - parhaimmillaan. :)
PoistaLämpimät onnittelut ekasta vuodesta - sanotaan, että se on se vaikein. Itsekin olen blogannut vasta pari vuotta,ja mainitsemiasi haasteita riittää, ihan tarpeeksi - juuri lukijoiden löytäminen on yksi ikuisista probleemeista (ei suinkaan ainoa). Tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaKiitos, Mira! Tsemppiä tarvitaan, onneksi on kollegoita joiden kanssa näitä asioita voi vatvoa. :) Mukavaa syksyä sinne maailman ääriin!
PoistaEn ole lukenut blogiasi ennen tätä enkä muutenkaan hirvittävästi seuraile matkablogeja, satunnaisia juttuja luen sieltä täältä (ja ehdottomasti niitä lapsen kanssa matkustamisia). :D
VastaaPoistaMutta tämä postaus oli tosi hyvä. Tosi kiinnostavaa lukea muiden bloggaajien tekemisistä ja tuntemuksista. Kiitos tästä!
Kiitos kommentistasi! Minäkin eksyin nyt ensimmäistä kertaa blogiisi ja pistin sen heti seurantaan. Todella mielenkiintoisia juttuja! Kiva kuulla, että juuri lasten kanssa matkustamisjutut on sulle mieluisia ja että tykkäsit tästä postauksesta!
PoistaIhanaa syksyä!
Onnittelut yksivuotiaalle ja voimia toiselle tuotantokaudelle! Eipä taida tästä maasta löytyä yhtään matkabloggaajaa, joka ei olisi kärsinyt samoista ongelmista. Itse olen jättänyt Instagramin aika hiljaiselolle ja muutenkin postausten tuottaminen on aika ajoin tosi työlästä. Tietty on joukossa paljon mukavia hetkiä, mitkä potkii blogia eteenpäin. Matkabloggaajien yhteisöllisyys on kuitenkin parasta hommassa ja jos jotkut lukijat tykkäävät vielä jutuista, niin se on pelkkää bonusta ��
VastaaPoistaKiitos, Rami! Sitä aina välillä erheellisesti kuvittelee, että nämä hommat on ollut muille paljon helpompia. Ja pienten lasten vanhempana aika on tiukilla, kirjoittamiseen tarvittavaa keskittymistä on vaikea saada muulloin kuin yöaikaan - jos silloinkaan, koska pitkän päivän jälkeen onkin ihan väsynyt! Yhteisöllisyys on ihan mahtavaa ja lukijoilta saatu palaute kultaa!
PoistaNähdään toivottavasti taas matkamessuilla!
Paljon onnea 1-vuotiaalle! Minä tykkään hirmuisen paljon sinun tyylistäsi kirjoittaa. Itselläni ei enää pieniä lapsia ole, mutta olen matkailijana lähtenyt ensimmäisille ulkomaanmatkoille yksin kahden lapsen kanssa, joten sydän sykähtää aina, kun puhutaan reissuista lasten kanssa. Muistuu mieleen omat reissut tyttöjen ollessa pieniä.
VastaaPoistaJa tykkään myös rempseästä tyylistäsi, josta tulee läpi sellainen aitous ja tekemisen riemu. Bloggaajana tunnistan juuri nuo samat fiilikset, joista kerroit. Kun joku juttu ei otakaan tuulta siipiensä alle, kun ei vain ehdi kirjoittaa jne. Ja myöskin ne onnistumisen riemut. Kun joku jakaa postauksesi, kun joku kertoo että sai blogistani inspiraation lähteä jonnekin jne...
Ja kappas, tässähän on omatkin blogisyndet käsillä. Pitäisi kait kirjoittaa samanlainen juttu. :)
Vielä kerran onnea!
Kiitos, Virpi! Tuntuu niin hyvältä lukea näin ihana palaute! Minä tavoittelen jutuillani juurikin aitoutta ja mahtavaa, että se tekemisen (ja matkustamisen) riemu paistaa läpi. Niin pitääkin! <3
PoistaJa ihanaa, että arvostat lasten kanssa matkustamista. Olen lukenut sinunkin kertomuksia lasten kanssa matkailusta, eikä ne reissut ole ollut mitään itsestäänselvyyksiä. Ihanaa, että olet uskaltanut lasten kanssa lähteä!
Olisi kiva lukea sinunkin blogin taipaleesta!
Onnea ensimmäisestä vuodesta! Sulla on hyvä ihan oma tyylisi ja juuri siksi tätä blogia on mukava lukea. Perhematkailu kunniaan ja tsemppiä tuleville blogivuosille!
VastaaPoistaKiitos, Mika, kauniista sanoistasi! Tsemppiä tosiaan tarvitaan (noiden ihanien pikkuapinoiden kanssa!). Perhematkailu on parasta!
PoistaToivottavasti viimeistään matkamessuilla nähdään! Ellei sitten nähdä ennen sitä jossain blogikuvioissa!
Mukavaa syksyä teidän perheelle!
Onnea blogille! <3 Sulla on kyllä mielenkiintoisia matkatarinoita sekä vinkkejä :) Etenkin siihen jos joskus saan lapsen niin miten matkustamisen yhdistää perhe-elämään :D Jatka samaan malliin!
VastaaPoistaKiitos, Niina! Onpa ihanaa kuulla, että tykkäät! On myös ihana ollut huomata, että ei kaikkia ärsytä lasten mukanaolo reissuissa/reissupostauksissa, vaikkei omia olisikaan. Onhan se lasten ja matkustamisen yhdistäminen välillä vähän raskasta ja ihan eri tavalla pitää suunnitella matkoja kuin ennen. Mutta on sen arvoista! :)
PoistaTunnelmallista syksyä Sinulle ja lukemisiin!
Siis mitä? Sä olet blogannut vasta vuoden? Olen aina ajatellut, että kyseessä on niin hyvin ja ammattimaisesti tehty blogi, joka myös saavuttaa lukijoita, että takana on pitkä historia. Nyt häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! :)
VastaaPoistaHih, kiitos Heidi huikeista kehuista! Näköjään bloggaamiseen liittyy nämä alun epävarmuudet ja aallonpohjat. Olen tämän postauksen myötä saanut niin paljon kannustusta ja tsemppiä, että sain pari senttiä lisää pituutta! Moni on kertonut, että ensimmäinen vuosi on vaikein, ehkä tämä tästä helpottuu. Varsinkin kun sain nyt varmistusta tälle omalle linjalle. Vielä, kun joku taikoisi lisää tunteja vuorokauteen... ;)
PoistaSeikkailut jatkukoon, meillä molemmilla!
Onnea yksivuotiaalle - kyllä nyt kelpaa juhlia! Minäkin olen tuota valokuvausasiaa miettinyt paljon, kun olisi kiva osata ottaa vähän parempia kuvia - tai ainakin käyttää kameraa muutenkin kuin automaatilla. Ehkä mennäänkin yhdessä valokuvauskurssille! Minä olen ottanut hieman erilaisen taktiikan kuin sinä, ja olen usein ennen matkaa suunnitellut mahdollisia postauksen aiheita. Olen kokenut, että kun laitan korvan taakse pari-kolme aihetta, niihin tulee keskityttyä matkalla ihan eri tavalla. Toki matkat on aina lomia, mutta silloin yleensä matkan aikana ei tarvitsekaan miettiä blogia sen ihmeemmin. Muistaa vain tietyissä kohdissa pitää silmät ja korvat auki (kuten tekisi muutenkin), ja ottaa niitä tiettyjä kuvia. Muuten huomaan kotona, että mulla on kuvia ja tietoa vain niistä kohteista, joista kaikki muutkin on kirjoittaneet. Ja voihan sitä kirjoittaa samoistakin aiheista, mutta on mun mielestä kivaa löytää uusiakin juttuja "tutuista" kohteista. Olen kokenut, että tällä tavalla mun ei tarvitse matkalla miettiä, että pitäisiköhän keksiä jotain kirjoitettavaakin.
VastaaPoistaKiitos, Katja! Ehkä mäkin alan nyt miettimään jo ennen reissua postausaiheita. En vaan meinaa ehtiä edes pakollisia asioita tutkimaan ja suunnittelemaan, niin itse blogikin on unohtunut siinä rytäkässä. Mutta totta puhut, kun ei etukäteen mieti näkökulmia, niin tulee otettua ne ihan tavalliset turistikuvat - ihan kuten tuhannet muutkin. Uskon kyllä, että kun suhtautuu aiheisiin itse rennosti, niin ne ei liikaa ohjaile lomaa, mutta ehkä matkan aikana hautuu juttuaihioksi.
PoistaJa todellakin järkätään yhdessä valokuvauskurssi! Valokuvia ja viiinä?
Onnea vuosipäivänä! Minä ainakin tykkään blogissasi juuri siitä, että se ei ole ihan loppuun asti hiottu vaan on persoonallinen. Liika kliinisyys usein tekee sen, että bloggaaja jää tuntemattomaksi eikä sitten jaksa lukea pelkkiä matkakohse-esittelyjä. Ja itse kun myös matkustan lasten kanssa niin tykkään tietty lukea reissuista lapsiperheen näkökulmasta.
VastaaPoistaKiitos, Paula! Kylläpä tuli hyvä mieli palautteestasi. Kaikenlaisille blogeille on paikkansa, myös niille kiiltokuvamaisille. Mutta on ihana-ihana kuulla, että myös tämmöiselle kotikutoisemmille ja hiomattomillekin on tykkääjiä.
PoistaKun lasten kanssa matkustaa, niin usein tarvitsee kohteesta tietää vähän tarkemmin asioita ja niitä saa kaikista parhaiten lasten kanssa matkustavien blogeista!
Onnea myös täältä toiselta yksivuotiaalta! :) Kovaa tahtia olet jaksanut ja ehtinyt postausten kanssa pitää! Ehkä tosiaan pääsen myös joskus osallistumaan joihinkin tapahtumiin, vaikka töiden ja Vuokatissa asumisen takia moni menee aina ohi ;) (ja nyt mä luen sen sun Lefkas-jutun) :)
VastaaPoistaKiitos paljon! On tässä tahtia kyllä ollut ja siltä se on tuntunut! Mutta mitään en kadu. :D On ollut jotenkin kivakin paneutua ja perehtyä kerralla kunnolla. Innostuin bloggaamisesta niin kovasti! Mutta tokihan välissä on taukojakin ja ne tekeekin tosi hyvää. Ehkä talven mittaan voisi pitää ihan tiedostaen parin viikon paussin ja ehkä se toisi taas lisää näkökulmia. :)
PoistaYksi vuotis onnittelut! :) ei meistä kukaan jaksaisi lukea pelkkää kaupallista tekstiä, tai joka päivä jotain uutta.. tai no, minä en ainakaan, kun aika kuluu lasten, kodin, työn ja iltaisten Netflix hetkien parissa.
VastaaPoistaItse luen melkein jokaisen postauksesi, kun bongaan että uusi on ilmestynyt. Pidän tyylistäsi kirjoittaa. :)
Kiitos, Sisko! Näissä lapsiperheen ruuhkavuosissa se iltainen Netflix-hetki on yllättävän arvokas. :D Onpa ihana kuulla, että luet blogiani! Myös Hieman_vino on itsellenikin tuttu. :)
PoistaOnnea yksivuotiaalle! Lukijamäärien kasvattaminen on kyllä työlästä, mutta onhan se sitten sitäkin mahtavampaa huomata, kun pikku hiljaa lukijoita tulee enemmän ja enemmän. Nyt kun tuossa pari kuukautta sitten muutin Rantapallosta omilleni, menetin googlenäkyvyyden ja on meinannut itku päästä kun kävijöitä ei olekaan enää niin paljoa kuin mihin oli tottunut. Mutta nyt olen lopettanut tilastojen tuijottamisen, sillä eiköhän ne määrät siitä taas hiljalleen nouse kun keskittyy vaan siihen oleelliseen, eli itse bloggaamiseen :) Bloggaajatapahtumiin olisi ihana päästä ja tavata muita bloggaajia, mutta ulkosuomalaiselle se on hieman hankalaa...
VastaaPoistaBloggaamisen riemua toiselle blogivuodelle! <3
Kiitos, Terhi! Voin uskoa, että alustan vaihtamisen myötä tapahtuu kummia. Mutta eiköhän ne sieltä pian löydä takaisin Vagabondaan! Mun pitäisi kans lopettaa nuo tilastojen tiirailut, kun mikään pakko ei ole. Ehkä se bloggaamisen riemu pysyy sillä tavalla paremmin mielessä, eikä ala stressaamaan. :)
PoistaLämpimät onnittelut yksivuotiaalle blogille! Oisin kanssa luullut, että sulla on pidempikin historia takana, kun blogisi tuntuu jotenkin niin "vakiintuneelta" :) Perässä tullaan ja ihan samoista haasteista kärsitään. Oman blogin suhteen tuskailen, että aikaa on liian vähän, blogi päivittyy liian harvoin, kuvat ovat huonoja, tekstit epäkiinnostavia jne. Ehkä sellainen armollisuus itse kohtaan tekisi yhdelle jos toiselle meistä hyvää :) Iloisia bloggaushetkiä sinulle jatkoon!
VastaaPoistaKiitos, Katariina! Lohduttavaa kuulla, että samoja haasteita muillakin. Mutta älähän nyt ruoski itseäsi liikaa, mä olen lukenut monta mielenkiintoista postausta sinulta! Sorrun tuohon samaan soimaukseen tosin itsekin, mutta pikku hiljaa asiat loksahtelee kohdalleen. Ja näiden kommenttien perusteella huomaan, että olen ihan liikaakin murehtinut kuvia ja blogin viimeistelemätöntä meininkiä.
PoistaMukavia bloggaushetkiä sinullekin ja ollaan jatkossa armollisempia omalle tekemiselle. Ja tietenkin tsempataan toisiamme! Ihanaa syksyä!
Onnea yksivuotiaalle! Minulla on ihan sama ongelma, että postausaiheita riittäisi, mutta aikaa ei sitten lainkaan niin paljon kuin sitä saisi kulumaan blogin parissa.
VastaaPoistaSitä tuskin kannattaa stressata, että viitsiikö kirjoittaa samasta kohteesta/aiheesta kuin joku toinen on jo kirjoittanut, koska tämähän on sinun matkablogisi, eikä kenelläkään toisella ole kuitenkaan täsmälleen samanlaista kokemusta ja mielipidettä asiasta. Juuri sinun lukijasi on varmasti kiinnostunut siitä sinun mielipiteestäsi.
Minäkin niin haluaisin valokuvauskurssille. Aikaa ei kertakaikkisesti vain riitä kaikkeen. Onneksi meillä on sentään nyt entistä parempi kamera, joka paikkailee kuvaajan, eli minun heikkouksia :D
Kiitos, Teija! Todella tsemppaava kommentti. Välillä sitä elää sellaisessa matkabloggaajien kuplassa, varsinkin jos moni on ollut samassa kohteessa lyhyen ajan sisällä. Sitä sitten lannistuu, että eihän kukaan enää jaksa lukea mun kokemusta. Mutta oikeassa olet, mun kokemus on eri kuin jonkun toisen.
PoistaNyt kyllä pistetään joku vetoomus pystyyn ja vaaditaan vuorokauteen lisää tunteja!
Paljon onnea yksivuotiaalle! Meitä viime vuonna aloittaneita matkabloggaajia on tosiaan useampi :) Sinulla on ensimmäinen vuosi mennyt hienosti ja tekstejäsi on ilo lukea. On ollut myös mukava tutustua ja nähdä eri tapahtumissa. Toivottavasti taas pian :) 1-2 postauksen viikkotahti on aika hyvä. Se oli omakin tavoite, mutta nyt olen saanut työstettyä vain yhden jutun per viikko. Migreenin takia yritän välttää stressiä - helpommin sanottu kuin tehty, mutta en halua harrastusten takia alkaa stressaamaan.
VastaaPoistaKiitos, Merja! On ollut ilo tutustua ja kippistellä viinilaseja (kröhöm, useampaan kertaan...)!
PoistaVielä olen jaksanut puskea tähän tahtiin, mutta uskon tahdin hiipuvan jo piakkoin. Näin alussa saa tehtyä juttuja myös aikaisemmista reissuista ja alkuinnostuksessa jaksaa valvoa yömyöhille. Huomaan jo nyt, että ennemmin nipistän postaustahdista kuin sitten omasta elämästä. Maailma ei kaadu jos postauksia ei hetkeen tule ja lukijat todennäköisesti ei huomaa mitään. :D
Mukavaa syksyä Lahteen ja nähdään taas!
Onnea synttärisankarille! Itselläni tulee myös seurattua lukijamääriä ja varsinkin kommentteja ja vähän on - toisaalta kun huomaan miten itse tulee vauhdilla selattua blogeja ja aika harvoin keksii mitään olennaista kommentoitavaa, niin varmaan muutkin on samassa.
VastaaPoistaMulla oli 2013-15 tosi vähäistä bloggauksen suhteen, verrattuna toiseen vuoteeni 2006 jolloin syntyi 343 blogimerkintää. :-D Aikansa kutakin, nyt puretaan viime vuoden rästejä 53000+ kuvaa jäljellä Lightroomissa reissuista, mutta aikaiseksi saaminen tökkii.
Kiitos, Timo! Monesti itsekin lukee tekstejä vaikka bussissa, mutta ei sitten ehdi naputtelemaan kommenttia.
PoistaHurja vuosi 2006, kun melkein joka päivä olet postannut. Huh huh! Kyllä tämä on melkoista inspiraation harjalla ratsastamista tai sitten siellä aallonpohjassa makaamista. :D
Mukavaa blogisyksyä sinulle!