Jestas, vuosi bloggaajana! Onnistumiset ja pettymykset julki

Kippis! Mä tein sen, jaksoin kokonaisen vuoden! Tämä vuosi onkin ollut melkoinen puserrus eikä kriiseiltäkään ole vältytty.

Viime syksynä olin juuri aloittanut työt vuoden äitiysloman jälkeen, mutta kaipasin silti jotain omaa harrastusta. Koska säännöllisiin omiin menoihin ei ole mahdollisuutta, piti keksiä jotain luovempaa. Väsyneillä aivoillani sain mahtavan idean:

rakkaus matkusteluun + kehittävä harrastus + jota voi tehdä yöllä milloin vaan = matkablogi

Yön pimeinä tunteina keksin blogille nimen: Lähinnä Kauempana. Hehe, pientä sanaleikkiä. En ehtinyt montaa päivää miettiä, kun olin jo rykäissyt blogin Lily-portaaliin. Hyvin pian huomasin, että ehkä tämmöinen keski-ikäistyvä ja väsähtänyt perheenäiti ei ihan istu Trendi-seurapiiriin. Niinpä pakkasin kimpsut ja kampsut ja siirryin ihan omilleni. Lähinnä Kauempana -nimi siirtyi mukana, kun en parempaakaan keksinyt. "Uupuneen mutsin ulkomaan sekoilut" ei ehkä olisi pitemmän päälle kannattanut.


Muistan erittäin hyvin, kuinka viime vuonna tähän aikaan olin raapustellut jo ensimmäiset tekstit. Jännitti ihan hirveästi julkaista. Entäs jos joku tuttu lukee? Entäs, jos kukaan ei lue? Sen verran kuitenkin tähän kirjoitteluun saa kulumaan aikaa ja vaivaa, että olisi ihan suotavaa saada lukijoitakin. Jos meinaan kehittyä, niin sitten on vaan tultava ulos kaapista ja alettava markkinoimaan. Sitä kehittyy huomattavasti ripeämmin, kun on pientä positiivista painetta takalistossa. Tulta päin!

Ja tekee kuulkaa ihan hyvää nelikymppistä lähestyvälle hypätä epämukavuusalueelle.

Yhteisöllisyys

Hyvin pian löysin matkabloggaajien FB-ryhmään ja sitä kautta aloin tutustumaan muihin matkailijoihin. Opin valtavasti uutta blogimaailmasta ja matkustamisesta. Suorastaan hurahdin someen ja perustin pian blogille Facebook-sivut ja Instagramin. Varsinkin Facebookin kautta julkituleminen oli jännittävää, mutta se todellakin kannatti - vaikka alussa sivuista tykänneiden määrä oli hyvin vaatimaton.

Ensimmäinen blogitapahtuma oli tietenkin tammikuiset Matkamessut, jossa tutustuin moneen matkabloggaajaan. Antoisan messupäivän jälkeen päästiin vielä Clarion-hotelliin bilettämään kollegoiden kanssa. Minua ei tunnetusti ole vaikea houkutella, joten pikkutunneillehan nekin juhlat sitten menivät. Sen jälkeen olen juhlinut jo monet juhlat blogiporukoissa!

Erityismaininta Duunireissaajalle, joka uskalsi pyytää minut Matkamessuille seuralaiseksi, vaikkei oltu aiemmin tavattu. Kiitos, ystävä! <3

Haasteita bloggaamisessa

Ei tämä bloggaaminen mitään pelkkää juhlimista ole. Ainakaan kahden pienen lapsen työssäkäyvälle äidille, jonka mies tekee vuorotyötä. Monta hyvää verkostoitumistapahtumaakin on mennyt sivu suun, kun kaikkeen ei vaan pysty osallistumaan. Eikä vanha aina jaksakaan.

Aika on kortilla ja kirjoittaminen valuu helposti yöaikaan. Oman "äänen" löytyminen ja kirjoittamisen helpottuminen on kestänyt yllättävän pitkään. Eikä se ehkä vieläkään ole täysin löytynyt. Sentään yhden blogitekstin tekeminen ei enää kestä kymmeniä tunteja, mitä vielä viime vuoden puolella. Vetävien otsikoiden luominen on älyttömän haastavaa ja hakukoneoptimoinnin opettelu se vasta haasteellista onkin. Hyvin usein tuntuu, että tulipa taas tehtyä paskaa.

Myös valokuvaaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Olen aina tykännyt ottaa matkoilla paljon valokuvia, mutta blogia varten ei tunnu koskaan löytyvän oikeanlaisia. Ja olen huomannut, että matkalla olen ensisijaisesti omalla lomalla, enkä osaa ajatella blogia. Niinpä ideat ja näkökulmat tulee usein vasta reissun jälkeen ja siihen sopivia kuvia ei välttämättä tullut ottaneeksi. Ainakaan tarpeeksi hyviä. Haaveilen kovasti valokuvauskurssista, mutta en vaan vieläkään ole saanut aikaiseksi!

On liian vähän aikaa vuorokaudessa. Sitä ei vaan riitä! Niinpä välillä jätän väliin kirjoittamisen, jotta saan katsoa miehen kanssa jotain Netflixistä. Vaikka luonnoksissa on materiaalia vaikka koko loppuvuoden tarpeiksi, ei inspiraatiota välttämättä tule. Ja olen huomannut silloin paremmaksi tehdä sitten jotain ihan muuta. Tekee hyvää pitää blogiin pientä etäisyyttä ja kirjoittaa vasta sitten kun on oikeasti sanottavaa. Sitten taas joskus olisi inspiraatio kirjoittaa, mutta ei ole mahdollisuutta olla koneella. Se vasta onkin turhauttavaa!

Sosiaalinen media on ajoittain liian kiivasta. Kesti aikansa, että löysin oman laiskanletkeän tahtini. Ei minun tarvitse olla koko ajan online, eikä reagoida jokaiseen kuumaan aiheeseen. On ihan ok, jos Instagram-tilini on viikon hiljaa. Postaan sitten, kun sille tuntuu. Tai ehdin. Ja muistan.

Joskus mietin, että miksi ihmeessä mä kirjoittaisin jostain, mistä on sata muutakin bloggaajaa kirjoittanut - todennäköisesti vetävämmin? Mutta sitten ajattelen, että ehkä jotakuta kiinnostaa juuri minun näkökulma, vaikkapa perheellisen näkökulma. Ehkä jollekin kohde on juuri nyt ajankohtainen ja oma tarinani osuu juuri siihen saumaan.

Pettymyksiäkin on matkan varrelta

Lukijamäärien kasvattaminen on ollut todella työlästä. Joskus se on myös masentavaa; varsinkin jos omasta mielestä on tullut tehtyä tosi hyvä juttu eikä se sitten yleisöä kiinnostakaan. Spämmääminen ei tunnu omalta jutulta ja usein oman postauksen jakaminen ryhmiin ahdistaa. Tiedän, että isompia lukijamääriä saisi vähentämällä lapsikeskeisiä matkajuttuja, mutta en sitä tee. Rakkauteni perhematkailuun oli nimenomaan syynä koko blogin perustamiselle, siinä pysyn. Lapset ensin!

Aina samaan hengenvetoon pitää sanoa, että oikeastaan valtavat lukijamäärät ei edes ole tavoitteena, vaan innostuneet lukijat. Sinä siellä!

Minulla on usein alemmuudentunteita muiden matkablogien parissa, vaikka varsinaista kilpailua blogeilla ei olekaan. Tuntuu usein, että "kaikkien muiden" jutut on loppuun saakka hiottuja, blogit menestyneitä, reissut onnistuneempia ja muutenkin elämä hohdokkaampaa. Sitten on nämä meidän sähläämiset ja blogikin ajoittain vähän repsottaa. On kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa tämmöistä harrastelijablogia kuin kaupallisesti tavoitteellista blogia.

Yhteistyötkin ajoittain mietityttää. Olen tehnyt vain yhden yhteistyöpostauksen (Päiväretki Porvooseen antoi hellettä, humalaisia ja myrskyä) ja talvelle on tulossa toinen yhteistyömatka. Haluan harkita yhteistyöt tarkkaan ja pitää niiden määrän maltillisena. Kun yhteistyötä teen, se on taatusti mietitty ja merkitty sekä siitä tehty juttu rehellinen. Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaa meidän ihan omista ja aidoista matkoista.

Ne blogipostaukset, joita ei sitten luettukaan

Moni bloggaaja tietää tunteen, kun kirjoittaa jostain todella innoissaan, mutta lukijoita ei sitten kiinnostakaan. Tällainen oli viime joulukuinen Zürich. Se ei kiinnostanut julkaisuhetkellä juurikaan, mitä pidän melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena. Onneksi nyt Googlen kautta lukijoita löytää myös Zürich-postausteni pariin, joten toivo elää. Zürich on nimittäin ihana! Lue jutut täältä:

• Zürich-tunnisteen jutut // esim. paljon Zürichissä matkailu maksaa (ei niin paljon, kuin luulet!)

Muita vähän klikattuja ovat mm.

• Hurrikaani Matthew ja sateinen Miami // asiasisältö kutakuinkin nolla
• Kroatia: Hvar autoillen // otsikon perusteella en ihmettele epäkiinnostusta, vaikka muut Kroatia-jutut ovatkin huippusuosittuja
• Tukholma - kadonnutta joulutunnelmaa etsimässä // oma henkilökohtainen joulukriisini ja pieni hurahtaminen joulumarkkinoihin

Paljon luettuja blogipostauksia

On minun jutut saaneet myös hyvin lukijoita. Ja tiettyihin tarinoihin tulee Googlen kautta erityisen paljon. Matkablogi on siitä armollinen, että jutut ei vanhene, tai korkeintaan vanhenee hitaasti. Google on ystävä! Tässä valikoima tämän blogin suosikkeja:

• Karibian risteilyt // suomalaiset ovat tainneet löytää Karibian risteilyt ja hyvä niin!
• Kaksi täysin päinvastaista kokemusta Megastarilla // uusi laiva Tallinnaan kiinnostaa
• Rotermanni - lempipaikkani Tallinnassa// no mutta sehän on ihana!
• Split - mainio lomakohde lasten kanssa// ikisuosikki!
• Blue Air Bukarestiin - kokemuksia lentoyhtiöstä ja hankalista lentoajoista // Romanian halpalentoyhtiö kiinnostaa laajasti. Suosittelen matkaa Romaniaan!
• Oslon Vigeland Park // tähän ihanan veikeään patsaspuistoon löytää Googlen kautta ilahduttavan moni!

Onnistumisista

Olen ollut sydän sykkyrällä onnesta, kun olen saanut peräti kolme Bloggers Regocnition Awardia. Ensimmäisen minulle myönsi Duunireissaaja, jonka jälkeen sain palkinnot vielä ihastuttavilta blogeilta Lentopelko ja MaaQuzuu. Silloinkin oli vaikeuksia taistella kirjoittamisen ja ajanpuutteen kanssa, mutta nämä osoitukset lämmittivät niin paljon, että sain heti repullisen lisää motivaatiota.

• Blogipalkinto (oho!) ja pientä pohdintaa matkustelusta

Palkintojen lisäksi olen saanut paljon riemua blogit.fi-sivuston sijoituksista. Lähinnä Kauempana on keikkunut koko kevään ja kesän matkailu-listalla TOP 20:ssä. Pitkään olin jopa TOP 10:ssä, mutta bloggaustahdin hiipuessa valuin taas toiselle kymmenennelle. Näin pienelle blogille kaikki huomio on kullan arvoista - vaikka sivuston ränking-perusteet ovatkin olleet hämmennyksen aihe matkabloggaajien parissa.

Bloggaamisen myötä perustettuja Facebook-ryhmiä

Koska lasten kanssa matkustelu on niin lähellä sydäntä, olen myös perustanut Facebook-ryhmän lasten kanssa matkustaville. Onkin ollut todella mielenkiintoista, kun ryhmässä ollaan mietitty jäsenten jos jonkunlaista matkaa ja selviämistä reissuissa eri-ikäisten lasten kanssa. En tiedä, olisinko tullut perustaneeksi tätä ilman blogia. Vasta sen myötä olen ymmärtänyt kaikenlaisen verkostoitumisen merkityksen ja varsinkin lasten kanssa reissatessa hyvät neuvot ovat kalliit. Puhumattakaan vertaistuesta, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Liity mukaan:

• Lasten kanssa matkailu - kysy, vinkkaa, linkkaa!

Toisin kävi perustamani Blogger-alustalla bloggaavien keskusteluryhmän kanssa. Sinne kyllä tipahtelee jäseniä mukavaan tahtiin, mutta ryhmä ei ole toistaiseksi saanut ihan sellaisia siipiä alleen, millaisia alunperin toivoin. Bloggaaminen kun on yllättävän teknistä ja eteen tulee monenlaisia ongelmia ulkoasun muokkaamisesta koodivirheisiin. Meitä tumpeloita taitaa olla siellä vielä toistaiseksi enemmän kuin niitä moniosaajia, mutta toivottavasti ryhmä lähtee kehittymään.

• Blogger-käyttäjien keskusteluryhmä

Mitä muuta vuoteen mahtuu?

Tämän blogivuoden aikana olen kirjoittanut 1-2 postausta viikossa. Tämä nyt julkaistu teksti on 97. juttu. En siis ihan saanut sataa postausta valmiiksi, mutta juhlin sitä tasalukua sitten erikseen.

Tämän blogivuoden aikana olen tehnyt 11 ulkomaanmatkaa, joista peräti 6 on ollut uusia maita. Tarkemmin en nyt näitä selvitä, sillä pian vaihtuu vuosi ja teen vuoden 2017 matkoista taas koosteen. Joka tapauksessa melko monta matkaa yhteen blogivuoteen mahtuu, vaikka välissä on ollut hiljaisiakin jaksoja.

Tämmöistä siis on bloggaaminen Lähinnä Kauempana blogin taustalla. Olihan noita henkilökohtaisia kriisejäkin mutta eiköhän tämä tästä tasoitu. Kun vaan muistan keskittyä omaan juttuun enkä tuijota liikaa lukuja.

Ja nyt onkin hyvä hetki kysellä lisää:

Mitä kautta sinä olet tänne eksynyt? Mitä tykkäät? Millaisia neuvoja tai kommentteja antaisit minulle?Mistä haluaisit jatkossa lukea? 

Tai haluatko kysyä jotain lasten kanssa matkustamisesta?

Kiitos, että luit! 

Jos et vielä seuraa blogia, voit tehdä sen Facebookissa, 

Instagramissa ja Blogit.fi'ssä! 

LUE KOKO POSTAUS »

Havaintoja Ukrainasta ja Kiovasta

Jo lentokenttäbussissa huomattiin, että nyt ollaan tultu Itä-Eurooppaan. Ja siis mielenkiintoiseen maahan. Valtavan suuret ja ränsistyneet kerrostalokompleksit tien vierustoilla on muistakin maista hyvin tuttuja, mutta näissä oli kontrastina upeat muraalit sivuissa. Matkalla nähtiin enemmän Ladoja kuin Venäjällä. Metroasemien nurkkia ja lähiöiden ytimiä koristi Mäkkärien ja KFC:n mainoskyltit. Pikaruokaa täältä ainakin saisi. Kiovaa lähestyessä meitä tervehti suuret muistutukset menneistä Euroviisuista ja jalkapallon EM-kisoista. 

Tie oli paikoittain niin muhkurainen, että pompimme bussin takaosassa ilmaan. Bussi oli kallis - se maksoi melkein 3 euroa. Mutta sentään siihen hintaan sai ilmaisen wifin. Tulimme huomaamaan, että wifistä ei tule Kiovassa pulaa. Se löytyy melkein mistä vain, usein vielä ilman salasanaa. Metroasemat, kahvilat, ravintolat, julkiset tilat... wifi on!

Kahvikojut ja kahvilat ovat niin yleisiä, ettei reissussa tarvitse pelätä jäävänsä ilman kofeiinia. Kahvi on halpaa ja erittäin hyvää. Suodatinkahvia tosin ei löydy mistään, vaan kaikki kahvit jauhetaan pavuista kahvikoneessa. Jopa niissä halvimmissa katukojuissa. Kahvinjuojan unelmamaa! Aroma Kava näytti olevan yleisin ketju mutta yhtään Starbucksia ei näkynyt - eikä tullut ikävä.

Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta englantia osaa harva. Edes turisteille suunnatuissa ravintoloissa tai myyntipisteissä ei osattu englantia, mutta elekielellä pärjättiin. Metroasemat on onneksi kyltitetty myös englanniksi, mutta monessa paikassa saa tulkita pelkästään kyrillisiä kirjaimia. Oikeastaan se tuntuu ihan tervetulleelta seikkailulta - varsinkin kun lapsia ei ollut mukana.


Kaupat ovat auki ihmeen pitkään. Ja ällistyttävän paljon kauppoja ja ravintoloita, jotka lupaavat aukioloa kellon ympäri! Kiova never sleeps.




Julkinen liikenne on ihan törkeän halpaa, yksi metromatka maksaa alle 20 senttiä. Hieman hankalaa se vaan on, kun poletti pitää ostaa tiskiltä ja kerralla saa ostaa vain 2 polettia. Automaattia ei saatu toimimaan englanniksi eikä jaksettu selvittää metrokortin salaisuuksia. Poleteilla pärjättiin. Koe myös Kiovan julmetun syvät metrotunnelit esimerkiksi Arsenal'nan asemalla.

Myös Uberin käyttäminen on tiheän wifi-verkon takia helppoa, eikä maksa "mitään". Matka kaupungin toiselta laidalta Äiti Synnynmaan patsaalta Itsenäisyyden Aukiolle (6km) maksoi 1,5 euroa ja hotellilta lentokentälle alle kympin. Sitten toisaalta taas, kukaan ei tuntunut käyttävän turvavyötä. Olisi kannattanut; paluumatkalla lentokentälle kohdattiin lähietäisyydeltä kuolonkolarin uhri.

Siinä missä Romaniassa katukoirat loistivat poissaolollaan, oli Ukrainassa kulkukoiria enemmän kuin mitä olen missään nähnyt. Koirista selvästikin pidettiin, sillä harvoin koirat näyttivät huonokuntoisilta. Raavaat miehet saattoivat rapsutella sessuja. Hirvittäviä tilanteita tuli eteen, kun pikkuiset koiranpennut meinasivat juosta autojen alle.

Varmaan arvasitkin jo, että ravintoloissa oli niin edullista, ettei hintoja tarvinnut katsella fiinimmässäkään ruokapaikassa. Kahden hengen tukeva illallinen juomineen, alkupaloineen ja pääruokineen maksoi helposti rutkasti alle 20 euroa tippeineen. Ravintolat olivat viihtyisiä ja siistejä, mutta välillä sopivaa ravintolaa sai etsiä kaupungilla pitemmän matkaa - jos siis halusi muuta kuin pikaruokaa. Jälkiruoaksi napattiin jätskikojusta mustaa pehmistä. Kaikki ukrainalaiset maut eivät minulle maistu, mutta löysin silti herkullista vatsantäytettä.

Roshen on huippuhyvä karkkikauppa jonka näyteikkunat ovat hauskoja. Länsimaalaisia ostoskeskuksia oli useita, mutta metrotunnelit ja isojen teiden alikulkutunnelit olivat täynnä Itä-Eurooppalaisia myymälöitä. Hauska ostari oli myös Metrograd: suuri ja sokkeloinen maanalainen ostari.




Joka puolella riitti katseltavaa. Kirkkojen ja kappeleiden kultaisia kupoleita, vanhoja merkkejä neuvostoajoista, ränsistynyttä ulkopintaa mutta oivaltavaa katutaidetta, leikkisyyttäkin. Mahtipontiset nähtävyydet näkyvät kauaksi ja nähtävää ylipäänsä on paljon.



Oltiin ihan tyytyväisiä, ettei meillä ollut lapsia mukana. Isompien lasten kanssa olisi varmasti pärjännytkin (Landskape Alley oli ihana!), mutta rattaiden kanssa olisi ollut varmasti tuskaa mukulakivien, metrokuilujen hissittömyyden ja muiden epäselvien liikennejärjestelyjen kanssa. Nautiskeltiin täysin rinnoin kahdenkeskisestä ajasta ilman lapsia.

Taisit huomata, että viehätyin Ukrainasta. Mä olen ihan selkeästi Itä-Euroopan tyttöjä.

Mitä luulet, tykkäisitkö sinä Kiovasta?

Seuraa Lähinnä Kauempana -blogin reissumeininkiä myös Facebookissa, 

Instagramissa ja löytyvätpä tarinat myös Blogit.fi'stä! 

LUE KOKO POSTAUS »

KARIBIAN RISTEILYT - kaikki jutut yhdessä paketissa

Karibian risteilyt kiinnostavat suomalaisia matkailijoita entistä enemmän. Eikä ihme, onhan se ihan älyttömän ihana ja leppoisa tapa matkustaa. Voi ottaa rennosti, syödä hyvin tukevasti, mutta silti hieman seikkailla ja nähdä Karibialla monta kohdetta. Ehkäpä risteilyn aikana tulee päätettyä, mille saarelle tekisi seuraavana talvena pitemmän reissun?

Mielikuva on usein se, että Karibian risteilyt maksavat ihan hirveästi! Kyllähän niihin saa halutessaan rahaa uppoamaan mutta itse räätälöimällä saa juuri sellaisen loman kuin haluaa ja usein paljon halvemmalla. Esimerkiksi me ollaan haluttu aina sisällyttää Karibian risteilyyn myös aikaa Floridassa. No, se tietysti taas nostaa kokonaiskustannuksia mutta sen minkä risteilyssä säästää, voi hassata sitten vaikka Miami Beachillä tai Orlandossa.

Finnair lentää talvikaudella Helsingistä suoraan Miamiin, joten risteily on parhaimmillaan todella helppo toteutettava. Risteilyn voi varata helpoiten esimerkiksi Risteilykeskukselta, mutta näppärästi se käy myös suoraan varustamoilta (paitsi MSC) ja netin välitysfirmoista (esim. Cruise.com).

Alla on kaikki kirjoittamani jutut Karibian risteilyistä ja maakohteista. Ja lisää saa kysyä, jos jokin risteilyissä askarruttaa!

CARNIVAL GLORY - LÄNTINEN REITTI

Ensimmäinen Karibian risteilymme toteutettiin, kun Tytär oli vasta hieman alle 2-vuotias. Läntisestä reitistä sanotaan, että se on ensimmäiseksi risteilyksi helppo ja suositeltava.

Valittiin hieman sattuman kaupalla Carnival Cruisen risteily ja laivamme oli Carnival Glory. Vasta varaamisen jälkeen luettiin, että Carnival kulkee bileristeilyjen maineella, mutta se ei pitänyt ainakaan meidän reitillä paikkaansa. Ikäjakauma oli hyvin tasainen.

Risteilymme ajankohta oli syys-lokakuun vaihde. Se on tunnetusti hurrikaaniaikaa ja se hieman epäilytti etukäteen. Me saimme nauttia erittäin hyvistä säistä, mutta tänä vuonna Hurrikaani Irma pisti Karibian saaria ja Miami Beachiä matalaksi. Karibian risteilijät olivat kuitenkin kaikki turvassa, mutta poikkeusreiteillä. Erään tuttuni viikon risteily MSC Divinalla muuttui Irman myötä 1,5 viikon risteilyksi. Mutta no worries, varaa vaan risteily syksylle, ne on silloin edullisimmillaan eikä paatit yleensä ole täynnä.

Meidän risteilyllä huomioitavaa oli, että alkujaankaan risteily ei ollut loppuunmyyty ja risteilyltä uupui lopulta liki 1000 matkustajaa. Chicagossa oli nimittäin juuri risteilypäivän aamuna tilanne, jossa suuttunut lentoaseman ex-työntekijä oli kiivennyt lennonjohtotorniin ja yrittänyt sytyttää sen palamaan. Kaikki sen päivän lennot peruttiin. Niinpä Chicagon kautta matkustavat 700-800 risteilyvierasta eivät päässeet risteilylle...

Saimme siis nauttia väljästä laivasta ilman jonottamisia!

• Vinkit Karibian risteilylle - tietopaketti Carnival Glorystä

Maakohteita oli tällä risteilyllä neljä. Reitti kokonaisuudessaan: Miami - meripäivä - Cozumel - Belize - Honduras - Cayman - meripäivä - Miami.

MEKSIKO, Cozumel (Tulum)

Oltiin ostettu jo etukäteen Carnivalilta (hieman ylihintainen, mutta ei haluttu riskeerata laivaan ehtimistä) koko päivän kestävä retki Meksikon mantereelle, Tulumiin. Reissu oli pitkä ja raskas, mutta päivän perusteella haluan joskus takaisin Meksikoon!

• Cozumelista Tulumin raunioille yhdessä päivässä

BELIZE, Belize City (Goff's Caye)

Belizeen ostettiin etukäteen netin kautta retki. Hieman jännitti, sillä lähdettiin pikkuruiselle saarelle kolmen vartin venematkan päähän Belize Citystä. Vähän oli aikaerohäikkää, miehellä oli vakava tilanne snorklatessa, mutta muuten ehkä täydellisin Karibia-kokemus ikinä.

• Belizen pikkusaari Goff's Caye - rommiboolia ja hiekkakakkuja

HONDURAS, Roatan (Mahogany Bay)

Varustamon yksityisranta, jossa ei ole mitään alkuperäistä, kaikki rahat menevät rikkaiden taskuun ja lillut samassa rantavedessä tuhansien muiden kanssa. Ei jatkoon. Tälle kohteelle suosittelen keksimään jotain muuta!

• Hondurasin Isla Roatan - ei enää ikinä Mahogany Baylle!

CAYMANSAARET, Grand Cayman, George Town

Epäilyksistä huolimatta Caymansaarten Seven Mile Beach oli meille juuri sopiva. Löysimme rauhallisen paikan, jossa oli just hyvä loiva ranta alle 2-vuotiaalle ipanallemme. Rento, mukava päivä ja ihan mahtavat pulikoinnit meressä!

• Caymansaarten Seven Mile Beach - veroparatiisin helmi

MSC DIVINA - ITÄINEN REITTI

Tämä risteily varattiin hinta ja yksi matkakohde edellä. Miehen pitkäaikainen haave St Maartenin Maho Beachistä olisi vihdoin toteutettava. Risteily oli niin kilpailukykyinen muihin varustamoihin verrattuna, että ristiriitaisista arvioista huolimatta haluttiin valita tämä. Ehdin kirjoitella ennen reissua keskustelupalstojen herättämistä huolista, mutta lopulta oltiin todella tyytyväisiä risteilyyn.

Tällä risteilyllä meillä olikin kaksi perhettä mukana. Oli melkoinen häsellys, kun matkassa oli kaksi alle 2-vuotiasta, 4-vuotias ja 10-vuotias. Vaikka risteily on helppo tapa matkustaa, oli meillä hieman huono valmistautuminen maakohteisiin. Risteilyn ajankohta oli huhtikuun alku ja saimme jälleen nauttia lämpimistä säistä.

MSC Divina on italialaisen varustamon MSC Cruisesin laiva. Ja upea laiva onkin, ihan uskomattoman kaunis! Inspiraation laivalle on antanut itse Sophia Loren. Ja sen huomaa, laiva on todella tyylikäs. Vaikka me ollaan ns. tennarikansaa, ei koettu laivaa missään nimessä liian prameaksi.

Italialaisuus näkyi laivan ruokailuissa ja erittäin kansainvälisessä ilmapiirissä. Pohjois-Amerikkalaisia oli risteilyvieraista suurin osa, mutta myös paljon eurooppalaisia. Minusta ihan kiva niin!

MSC aikoo vallata Karibialla markkinaosuuksia vanhoilta jäteiltä ja tuo kovaa tahtia omia risteilyaluksia kilpailuun mukaan. Jännä nähdä, millaisen vastuksen MSC antaa Karibialla niille perinteisille varustamoille. Ainakin haluavat kovasti antaa elämyksiä, mikä on näin matkustajan näkökulmasta vain ja ainoastaan positiivinen asia.

• Karibian risteilyn suunnittelu - MSC DIVINA ja muutama huoli
• MSC Divina - Kokemuksia toisesta Karibian risteilystä
• Herkuttelua Karibian risteilyllä

Tällä risteilyllä maakohteita oli vain kolme ja reitti oli: Miami - Bahama - meripäivä - Puerto Rico - St Maarten - meripäivä - meripäivä - Miami.


BAHAMA, Nassau

Huono valmistautuminen kostautui heti ensimmäisen maakohteen yhteydessä. Satamasta lähdettiin hetken mielijohteesta Paradise Islandille. Sen kummemmin selvittelemättä ajauduttiin Cabbage Beachin hulinaan ja hurjiin aaltoihin, joissa meinasi yksi jos toinen päättää rantapäivänsä.

• Bahama - Hurja aallokko Paradise Islandilla ja kookoskin oli pahaa

PUERTO RICO, San Juan

Aivan ihanan värikkäät karkkitalot, katutaide, linnoitukset ja rauniot. Kaunis, tunnelmallinen kaupunki kävelyetäisyydellä satamasta. Ihmeen rauhallisen oloinen, vaikka risteilyaluksia oli useampi. Löydettiin me kiva rantakin.

• Vanhan San Juanin talot ovat kuin keksipaketteja - päivä Puerto Ricossa

ST MAARTEN, Phillipsburg

Legendaarinen lentokoneranta Maho Beach on nyt nähty! Me vuokrattiin heti satamasta auto ja huristeltiin saari ympäri. Maho Beachin lisäksi käytiin myös toisella, huomattavasti rauhallisemmalla rannalla.  Jumittiin ruuhkassa, pelättiin että myöhästytään laivasta eikä ajokorttikaan ollut mukana. Että niin nappiin meni taas.

• Autoilu St Maartenilla - eihän sitä ajokortilla ajeta, Karibiallakaan!
• Maho Beach - niitä lentokoneita on muuten katsomassa muitakin...

Vaikka meillä oli aivan ihana risteily ja maakohteissa pidettiin rannoilla hauskaa, olin ihan vähän pettynyt tämän reissun rantoihin. Nimittäin ensimmäisen risteilyn kohteet oli Hondurasia lukuunottamatta niin upeita, että ne ei tällä toisella risteilyllä yltäneet ihan samaan. Ja tässä myös huomasi sen, miten kahden lapsen perheenä ei enää ehtinyt suunnittelemaan. Risteilyt ovat helppoja ja rentoja, mutta yllättävän paljon vaativat suunnittelua etukäteen.

Karibian risteilyjä suosittelen erityisesti lapsiperheille. Samassa paketissa all inclusive -hotellin fiilistä ja seikkailua eri kohteissa.

• Kun niitä paratiisirantoja ei löydykään - mutta jäät silti henkiin

Tykkäsitkö tästä jutusta? 

Seuraa Lähinnä Kauempana -blogin reissumeininkiä myös Facebookissa, 

Instagramissa ja löytyvätpä tarinat myös Blogit.fi'stä! 

LUE KOKO POSTAUS »

Lefkaksen upeimmat paikat viikossa - Kreikkalainen babymoon

Kreikasta löytyy niin paljon upeutta, että sinne voi kevyin mielin ottaa vaikka äkkilähtöjokerin. Siinä matkakohde selviää vasta perillä lentokentällä, meidän tapauksessa se oli joko Lefkas tai Parga. Molemmat kohteet kävi meille mainiosti, mutta majoituksen suhteen saimme vain toivoa parasta. Prevezan lentokentällä meidät sitten ohjattiin Lefkakselle menevään bussiin ja saatiin tietää hotellimme. Se olikin positiivinen yllätys!

Majoituimme ihan Nidrín pääkadun tuntumassa viihtyisällä sisäpihalla. Huone itsessään oli pieni ja vaatimaton, mutta sen avoin parveke limepuun katveessa pelasti paljon. Puhumattakaan ilmastoinnista, jonka ei olisi pitänyt kuulua hintaan, mutta niin se vaan hurisi viileänä päivästä toiseen. Uima-allaskin oli käytettävissä ja aamupalan sai halutessaan muutamalla eurolla. Näinkin hyvin voi käydä majoitusjokerin suhteen!

Oli elokuu vuonna 2012. Odotin esikoista raskausviikolla 30 ja haluttiin viettää viimeinen kahdenkeskinen loma ennen vauvan syntymää eli babymoon. Mies ei ollut aiemmin käynyt Kreikassa, joten lähdin erittäin iloisena esittelemään hänelle Kreikkaa! Lefkaksen saari sopikin tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä siellä yhdistyy Kreikan karun kauniit maisemat ja seikkailumahdollisuudet. Meidän lomaviikolle sattui yli 40 asteen helteet, joten majoituksen ilmastointi oli todellakin tarpeen ja Joonianmeren raikkaus melkeinpä elinehto.

Lefkaksen turistikeskittymä Nidrí (Nydrí)

Lefkas on ollut aikoinaan yhteydessä mantereeseen kapean kannaksen kautta. Korinttilaiset kaivoivat kannaksen auki 650 eaa ja siten Lefkaksesta tuli saari. Nykyisin kannaksen paikalla on silta ja se on jälleen yhteydessä mantereeseen. Saaren pääkaupunki on Lefkas (Lefkáda) mutta suosituin turistikylä on Nidrí (Nydrí).

Nidrí ei ollut meistä kovin kiinnostava ja lopulta vietimme aikaa siellä oikeastaan todella vähän. Satama oli iltaisin ihan tunnelmallinen mutta rannat olivat silloin ainakin aika vaatimattomia. Nidríssä on kuitenkin hyvä valikoima ravintoloita, auton- ja pyöränvuokrausta ja muita palveluita, joten sen puolesta sijainti majoitukselle oli oikein hyvä.

AUTOILLEN LEFKAKSELLA - KOE PARHAAT PALAT

Lefkas on uskomattoman kaunis saari. Saaren keskiosan vuoristo nousee yli kilometrin korkeuteen ja jyrkkien kallioiden katveessa on upeat rannat. Ne vaan eivät ole aina kovin helposti saavutettavissa.

Pariksi päiväksi vuokrattiin Nidrín keskustasta auto ja huristeltiin sillä pitkin saarta. Päätiet olivat todella hyvässä kunnossa, leveitä ja helppo ajella. Mutta kun tie vei pienten kylien läpi, oli minulla välillä vänkärinkin penkillä sydänkohtaus lähellä: sivupeilit hipoen ohitettiin autoja ja jännitettiin mitä tulee seuraavasta mutkasta eteen. Usein päädyttiin keskelle vuohien laumaa.



Ja ne huonokuntoiset serpentiinitiet rannoille! Ai kamala, näen niistä vieläkin painajaisia! Italialaiset hurjastelivat kyljet kolisten teitä ylös ja alas, valkoinen kivipöly vain pöllysi ja me oltiin kauhusta kankeita. Muutama metri eteenpäin ja sitten taas peruuteltiin kun vastaan tuli auto. Mutta kun serpentiiniteistä suoriuduttiin, oli voittajafiilis! Näistä teistä ei harmillisesti ole valokuvia.

Me saatiin vuokraamosta kolhuinen ja naarmuinen pikkuauto. Luojan kiitos! Me nimittäin löydettiin pari tuntia ajeltuamme vähän isompi klommo etupuskurista. Mietittiin koko vuokra-aika, että tuliko se meiltä vai oliko jo vuokratessa. Autoa palautettaessa vuokraaja vain silmäili nopeasti auton läpi ja se oli ok. Ehkä se oli jo?

Vuokraaja vinkkasikin, että kannattaa aina valita se huonokuntoisin auto - kukaan ei enää välitä pikku kolhuista! Upouusi auto syynätään usein suurennuslasin kanssa.

Vähintään nämä kannattaa käydä katsomassa:

Egremni Beach
Äänestetty usein yhdeksi maailman kauneimmaksi rannaksi. Tuhoutui osittain maanjäristyksessä vuonna 2015 mutta siellä taitaa edelleen olla mahdollisuus uimiseen. Egremnille kannattaa tulla heti aamusta, että saa parkkipaikan. Me mentiin heti aamusta, lähdettiin iltapäivällä jolloin jouduttiin  Joudut ensin laskeutumaan 345 askelmaa alas rannalle, jota reunustaa 150 metriä korkea vuorenseinämä. Vain vähän palveluja. Otathan kaikki roskasi mukaasi, sillä rannalla ei ole jätehuoltoa!

Porto Katsiki
Aikoinaan vain vuohet ovat päässeet tälle rannalle, siitä Porto Katsiki (goat port) on saanut nimensä. Tämä sijaitsee lähellä Egremniä ja rannoilla voi käydä vaikka samana päivänä.  Myös Porto Katsikille päästäkseen joutuu laskeutumaan pitkät portaat. Ylhäällä on iso parkkipaikka, jonne automme saatiin helposti jopa iltapäivällä. Paljon ravintoloita ja palveluja (varsinkin ylhäällä kallioilla).

Myös Porto Katsikin ranta vaurioitui vuoden 2015 maanjäristyksessä pahasti mutta on taas toiminnassa. Rannassa parasta on valtavan kallionkielekkeen alle jäävä varjoisa alue. Tällä rannalla katosi vihkisormuksestani timantti Joonianmeren pohjaan.

Cape Lefkada - Lefkaksen eteläisin kärki
Vaatimaton majakka seisoo upealla paikalla. Legendan mukaan Sapfo-niminen runoilijatar on hypännyt kuolemaansa jyrkänteeltä. Oli niin tai näin, näkymät tältä eteläisimmästä kolkasta ovat huimaavat. Niin kreikkalaiset maisemat, kuin vain voi olla. Karuja kallioita syvän sinisessä meressä. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut muita.





Ekklisia Profiti Ilias - luostari vuoren päällä
Jo Nidríssä majoittuessa mietittiin, mikä valkoinen piste kilometrin korkuisen vuoren päällä on. Päätettiin, että sinne mennään autolla ja katsotaan, mitä löydetään. Vaikeakulkuisten reittien jälkeen löydettiin perille luostarille. Se oli suorastaan maagista, sillä paikassa oli niin hiljaista ja rauhallista. Ei ketään muita, kuin me. Näkymät pitkälle Nidrín yli manner-Kreikkaan. Sitten otin ja kompastuin, heitin holtittoman kuperkeikan raskausmahani kanssa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta kovasti säikähdin. Apu ei olisi ollut kovin lähellä.

PYÖRÄRETKI PAAHTAVASSA HELTEESSÄ (raskaana!)

Tämä ei tapahtuisi enää, mutta esikoista odottaessa olin vielä reipas ja sinnikäs. Pyöräretki kannatti, nähtiin paljon kivoja seutuja läheltä ja saatiin samalla liikuntaa - sirkkojen sirittäessä taustalla ihmeen kovaäänisesti. Vesipulloa piti kippailla huomattavan tiheään tahtiin, sen verran paahtavaa 40-asteen helle oli. Päivän pyöräretkelle tuli mittaa noin 30 kilometriä ja ajeltiin aika rauhallisesti, usein pysähdellen.

Nidri Waterfalls / Dimosárin vesiputous
Muutaman kilometrin päässä Nidrin keskustassa on pieni vesiputous, joka on ihan käymisen arvoinen ja kaunis paikka. Me mentiin pyörillä, mutta hyvin saavutettavissa myös patikkaretkenä.

Geni
Pyöräiltiin Vlicho satamapoukaman ympäri Genin niemelle. Ihan kärjestä löytyy tunnelmallinen pieni kappeli ja kauniit näkymät Nidrin kaupunkiin. Matkan varrella on kivoja kuppiloita, joissa sai istahtaa drinkille tai syömään ihan meren äärelle.

Desimi Beach
Mukava ja viihtyisä pikkukiviranta, enimmäkseen paikallisia. Ranta on matala ja saarien suojassa, rannalla ei siis juurikaan aaltoillut. Helteisenä päivänä oli mukava oleskella puiden varjossa. Muutama tunnelmallinen ravintola.

VENERETKI

Kunnon pakettimatkalaisina otettiin valmiina pakettina koko päivän kestävä veneretki. Meitä oli parisen kymmentä osallistujaa ihan kivassa paatissa. Matkanteko oli rauhallista, kauniit saaristomaisemat läpi reissun ja kaikilla tilaa pötkötellä. Ne olikin oikeastaan parhaimpia hetkiä. Lekotella varjon alla, lipua eteenpäin ja katsella merelle, torkahdella.

Laiva piipahti Meganisi-saarella parissakin paikassa, käytiin hämmästelemässä vesirajassa olevaa kallioluolaa, muutamassa poukamassa käytiin meressä pulahtamassa ja tietenkin kierrettiin Jackie Onassiksen aikanaan omistama Skorpios-saari. Siellä pikkuruiselle vaatimattomalle rantakaistaleelle sai mennä myös uimaan.

Ihan kiva retki, mutta olisin voinut elää ilman tätäkin. Työkaverini oli aikanaan vuokrannut päiväksi oman veneen ja seilanneet ominpäin saarilla. Jos olisi ollut navigointiosaamista itsellä, olisi tämä ollut paras vaihtoehto. Mutta ei tällä kertaa tehnyt mieli eksyä merille...

PÄIVÄRETKI LEFKAKSEN KAUPUNKIIN

Lefkaksen (Lefkada) kaupungissa meidät vastaanotti tunnelmalliset kadut ja yllättävän vireä kaupunki. Käytiin Agios Ioannis -uimarannalla, joka oli varsinkin leijasurffaajien keskuudessa suosittu. Ihan kiva ranta, mutta eihän mikään tunnu miltään Egremnin ja Porto Katsikin jälkeen.

Lefkaksen pääkaupunki olisi kyllä ollut myös hyvä majoittumispaikka, ainakin viihtyisämmän oloinen kuin Nidrí.

Tällainen oli siis meidän omatoiminen pakettimatkamme Kreikkaan. Mies ei ollut tätä ennen ollut ollut kovin innostunut Kreikasta, mutta Lefkas antoi parastaan ja mies hullaantui täysin!

Miksi kirjoitan 5 vuotta vanhasta reissusta?

Ensinnäkin Kreikka on ihana. Ja minä aina välillä kummeksun pakettimatkojen vähättelyä, että se olisi muka jotenkin huonompi tapa matkustaa. Pakettimatka voi sisältää seikkailua ja omatoimimatka pitää sisällään vain rentoilua. Ei ole pakko jäädä turistimassaan, jos se ei huvita.

Minä olin tällä reissulla pitkällä raskaana, joten se vähän rajoitti omaa jaksamista. Mutta muuten me mielestäni koettiin Lefkaksen saari monipuolisesti ja nähtiin paljon. Miten paljon enemmän olisi nähnyt omatoimimatkalla? Vai onko niin, että omatoimimatkailija ei edes lähtisi tällaiseen kohteeseen? Turisteja oli tietenkin paljon suosituilla rannoilla, mutta löydettiin paljon paikkoja, joissa saatiin olla ihan rauhassa.

Saavuit Lefkakselle miten tahansa, niin nähtävää ja tehtävää löytyy! Alla vielä kartta, johon merkitty kaikki viikossa nähdyt paikat.

Tätä tekstiä klikkaamalla pääsee tarkastelemaan karttaa.

Vetoaako Kreikka sinuun? Missä kaikkialla Kreikassa olet matkustanut tai haluaisit matkustaa?


Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä jutut:

• Matkalle raskaana - kannattaako lähteä?
• Vinkit pienten lasten kanssa matkustamiseen - jotka sopivat kaikille eikä silti kenellekään
• Lomalla ilman lapsia - parisuhdematka Ateenaan

LUE KOKO POSTAUS »