Yksin Christianiassa - kuvia Kööpenhaminan vapaakaupungin seinämaalauksista

Kööpenhaminasta tulee useimmille mieleen vapaakaupunki, Christiania. Niin minullekin. Olin ehdottomasti kiinnostunut tästä salaperäisestä, vahvasti hippileimaa kantavasta paikasta. Olin ilman seuralaisia liikenteessä, joten hieman arvelutti mennä sinne yksin. Mutta olin päättänyt paikalla käydä, maksoi mitä maksoi.

Onneksi olin juuri kiivennyt Christianian vieressä sijaitsevaan Church of our Saviouriin, joten olin erittäin hyvissä tunnelmissa. Minä pystyn ihan mihin vain!

Sää oli mitä kaunein. Aurinko paistoi, oli lauantainen iltapäivä ja ihmiset iloisissa viikonlopputunnelmissaan. Kävelin vain muutaman metrin eteenpäin kirkolta ja olin Christianian sisäänkäynnin luona. Sen erotti heti - nyt tultiin Kööpenhaminan vapaakaupunkiin!

Sinne oli menossa paljon muitakin, enkä todellakaan ollut ainoa turisti. Olin jopa yllättynyt, miten paljon ihmisiä sinne vaelsi. Ja monella roikkui kamerat kaulassa, vaikka olin etukäteen kuullut ettei siellä saa kuvata.

Vastaan tuli hyvin kirjava ja eloisa alue, muutamia nuoria taiteili skeittirampeilla. Seinämaalauksia ja graffiteja oli kaikkialla. Hyvin rento ilmapiiri oli käsin kosketeltava.

Ihmettelin, kun en nähnyt sitä puhuttua kuvaamiskieltoa. Ja turistit kyllä kävelivät kamerat kaulassa, joten mietin miksi itse piilottelin kameraa. Uskaltauduin nopeasti ottamaan pari kuvaa kännykällä - koska muutkin ottivat! Sitten hautasin kännykkänikin laukun uumeniin. Huomasin, että kuvauskiellot olivatkin maalattuna alueen rakennuksiin. Tosin heti Pusher Streetin alussa se oli töhritty vaaleanpunaisella sydämellä.

Kävelin eteenpäin ja vastaani tuli eräänlaiset markkinat. Ihan normaalit myyntikojut, joissa myyntiin nopean silmäyksen perusteella hippikamaa ja Christiania-tuotteita. Vaatteita, lippuja, matkamuistoja, jääkaappimagneetteja...

Kunnes saavuttiin Pusher Streetille.

Ne tavalliset markkinat

Pusher Street alkaa tuosta lippujen kohdalta. Vasemmalla reunassa kuvauskieltomerkin päällä vaaleanpunainen sydän.

Täytyy sanoa, että tämä maalainen oli Pusher Streetillä hieman hämmentynyt. Vastassa oli nimittäin toiset markkinat, joissa myytävänä oli matkamuistojen sijaan erilaisia mietoja huumausaineita. Se oli jopa jollain oudolla tavalla koomista, kun myyjä esitteli kiinnostuneille ostajille erilaisia lajikkeita, sätkiä ja välineistöä. 

Ei voi olla todellista! Siinä ihan normaalin näköiset ihmiset kyselivät, että paljonko tämä pikku pussi marihuanaa maksaa vai pitäiskö sittenkin ostaa valmiita jointteja. Ja kumpaako näistä piipuista myyjä suosittelee?

Kävelin alueen läpi, mutta koska en ole kiinnostunut huumausaineista, en jäänyt niitä sen tarkemmin tutkimaan. 

Pitää tässä välissä huomauttaa, että olin siis ensimmäistä kertaa yksin matkoilla ulkomailla. Ja Christianian tyyppinen paikka ei ollut minulle mitenkään arkipäivää, joten en ehkä ollut itselleni ihan kaikista tutuimmassa olotilassa.

Siispä lompsin lähellä olevaan baariin, tilasin oluen ja lähdin pullo-olueni kanssa jatkamaan Christianiaan tutustumista. Kummasti oloni oli heti rennompi.

Nähdäkseni kuvauskielto koski lähinnä Pusher Streetiä, sillä muualla en enää nähnyt kieltomerkkejä. Silti nolostelin kuvaamista, joten kuvasin vain syrjäisemmillä paikoilla seinämaalauksia, kun paikalla oli vain vähän ihmisiä - jos lainkaan.

Nimittäin alue oli todella laaja! Olen aina luullut, että Christiania on vain joku pieni saareke Kööpenhaminan Christianshavnissa, mutta se oli yllättävän iso alue.

Turistit kuvailivat joka puolella estottomasti GoPro-kameroillaan ja järkkäreillään, jotenkin se tuntui minusta liian härskiltä. Vaikka itse olin ihan yhtä utelias, mutta kuitenkin paikalla kutsumattomana vieraana. Paikallisten asukkaiden kotipaikassa.

Luin jostain ohjeista, ettei Christianiassa saisi juosta paniikin aiheuttamisen pelossa. Mutta kyllä siellä oli ainakin lenkkeilijöitä. Ja paljon pyöräilijöitä. 

Jokaisella puistoalueella oli jengiä piknikillä, seurueita viettämässä lauantaipäivää. Näkyi jokunen polttariporukkakin olevan liikenteessä. Oikeastaan aika normaalia meininkiä. Paitsi sitten ne laitapuolen porukat.

Niin, toisin kuin ehkä kuvitellaan, niin näin aika paljon myös epämääräistä sakkia Christianiassa. Ei todellakaan kaikki ollut siistiä ja sievää, vaan huomattavan paljon näin surkeassa kunnossa olevia ihmisiä. Jotka sekoilivat ja näyttivät sille, etteivät ole olleet tietoisia normaalielämästä vuosiin.

Ja sitten toisaalta taas paljon lapsiperheitä. Asuuhan Christianiassa myös perheitä ja niitä oli myös turistien joukossa.

Ihmisten määrä vaikutti myös siihen, ettei missään vaiheessa Christianiassa tarvinnut pelätä. Vaikka minä itse tunsin oloni ulkopuoliseksi, ei se tarkottanut sitä, että siellä olisi ollut pelottavaa tai jännittävää. Oikeastaan päin vastoin. Jos olisin ollut kaverin kanssa tai seurueessa, olisin hyvin voinut istua nauttimaan kauniista päivästä ja muutamasta oluesta. Tällä kertaa tyydyin vain kiertämään polkuja ja kuvaamaan katutaidetta.

Kenelle paikkaa suosittelisin?

Minä itse kävisin Christianiassa jo ihan vaan seinämaalausten takia. Joten jos tykkäät katutaiteesta, niin ilman muuta Christiania on sun paikka. Ja onhan se merkittävä ja poikkeuksellinen alue eurooppalaisessa mittakaavassa.

Paikassa tuoksuu vahvasti kannabis, mutta joka puolella aluetta on isot merkinnät, ettei kovia huumeita suvaita. Luin kuitenkin jälkikäteen, että taistelu kovia huumeita vastaan on liian kovaa ja niitäkin Christianiassa saattaa joutua kohtaamaan. Muutenkin alkuperäinen ideologia on kaapattu huumevälittäjien toimesta. Aluksihan alueella oli lupa myydä kannabista vain christianialaisten toimesta, mutta huumeparonien laiton bisnes on levittänyt rönsynsä tännekin.

Kaikesta tästä huolimatta. Olen iloinen, että kävin.

Lue vielä:
Yksin Kööpenhaminassa - miten meni ensimmäinen soolomatkani? // Lähinnä Kauempana

Christiania // Wikipedia
Christiania // alueen omat sivut (tanskaksi)

Muiden juttuja Christianiasta:
Vapaakaupunki Christiania // Vagabonda-blogi
Matka Kööpenhaminan boheemin Christianian sydämeen // Urbaani Viidakkoseikkailijatar