Epäonnistuneet matkakuvat ja tarinat niiden takana

Blogiin tulee yleensä valittua ne kaikista parhaimmat ja onnistuneimmat otokset. Joskus kuitenkin tekisi mieli nähdä aitoja, höpsöjäkin kuvia reissuilta. Me olemme niin tottuneita näkemään blogeissa täydellistä maailmaa, upeita hetkiä ja erinomaista kuvankäsittelyä. Helposti unohtaa, että täydellisten kuvien takana saattaa olla satoja epäonnistuneita kuvia. Uskallan väittää, että jotkut niistä voi olla vielä mielenkiintoisempia, kuin ne onnistuneet!

STOP! Ei saa kuvata!

Niinpä selailin sillä silmällä omia kuviani ja etsin nimenomaan niitä roskakoriin laitettavia kuvia. Ne, missä on jokin mennyt odottamattomasti pieleen tai kulissien takana on tapahtunut jotain odottamatonta. Joskus itse kuvan epäonnistuminen ei niinkään ole erityistä, mutta ehkä tarina sen taustalla on?

Tässä teille matkojemme

EPÄONNISTUNEITA MATKAKUVIA

KREIKKA, Lefkas / 2012

Jotkut ihmiset hehkuvat raskaana upeana ja jotkut näyttävät vain norsulta. Minä kuulun jälkimmäisiin. Vielä, kun lisätään keittoon 40-asteen helle ja aktiiviloma, on kyseinen norsu sekä punakka että turvoksissa.

Tässä tämä ihanuus, huonosti tarkennettu pullukka, jonka hetkeä aiemmin tehdyt uimareissut paljastuvat paidasta. Bikineissä oli muutenkin vaikea pitää koossa koko raskausmuhkeutta. Tämä kuva ei päässyt perhealbumiin.



ISLANTI, Reykjavik / 2012

Mun äidillä oli aivan legendaarisen huono valokuvaussormi. Se nimittäin tuli uskomattoman usein linssin eteen! Tässä hän on ottamassa minusta kuvaa Islannin-reissullamme Blue Lagoonissa ja tottahan toki kolmasosa kuvasta on äidin sormen peitossa. Meinasin heti poistaa nämä kuvat, mutta nauratti silloin - ja naurattaa edelleen - niin paljon, että päätin säästää. Hauska muistohan tämä on. Kaikkia ei ole luotu valokuvaajiksi!

NORJA, Oslo / 2014

Oltiin ihailemassa Ekeberg-kukkulalla maisemia ja haluttiin ottaa ihana isä-tytär -kuva. Puolitoistavuotiaamme oli eri mieltä kuvassa poseeraamisesta ja veti aikamoiset kilarit asiaankuuluvine itku-potku-rimpuiluineen.

Alemman kuvan haluan laittaa ihan vain kiusatakseni miestäni, joka on rajauksen mestari. Eikö ole aika hauskan näköistä, kun Holmenkollenissa otetun kuvan alareunasta pomppaa pää?

Kumpikaan kuvista ei päässyt perhealbumiin.





KARIBIAN RISTEILY, Carnival Glory / 2014

Tyttären ollessa hieman alle kaksivuotias, kävimme ensimmäisen kerran Karibian risteilyllä. Yleensä piipahdimme iltaohjelmaa seuraamassa niin, että toinen vanhemmista jäi lapsen kanssa hyttiin. Joskus tarjolla oli koko perheen stand up -esityksiä johon uskaltauduttiin vilkkaan Tyttären kanssa.

Esiintynyt stand up -koomikko ihastui Tyttäreemme niin, että halusi vielä esityksen jälkeen tulla kujertelemaan.

Ensinnäkin kuvat itsessään ovat jo tärähtäneitä, hämäriä ja suttuisia, mutta näistä tulee hauska sarjakuva peräkkäin laitettuna.

Ensimmäisessä kuvassa "hieman" yli-innokas koomikko lähestyy Tytärtä. Alemmassa kuvassa näyttää ihan sille, että koomikko olisi suuttunut torjunnasta, käsikin nyrkissä. Tilanne ei sentään ollut ihan niin vakava. Äitiä näyttää kuitenkin naurattavan.

Nämä kuvat kuuluisivat roskakoriin, mutta en vaan ole ehtinyt tehdä perkausta. Onhan tästä vasta kolme vuotta...





HONDURAS, Roatan, Karibian risteily / 2014

Tämä on samaiselta Karibian risteilyltä kuin tuo ylempi, mutta Hondurasin maakohteesta Mahogany Baystä.

Tässä on monta asiaa pielessä, mutta pienin niistä ei ole mun naamani. Tarkoituksena oli ottaa potretti upean risteilijän edustalla, mutta takaa pörhälsi vesiskootteri metelöimään. Ehkä minulta sitten meni poseerausfiilikset pilalle.



ESPANJA, Madrid / 2015

Näköjään onnistun parhaiten epäonnistumaan kuvissa raskaana ollessani, tällä kertaa Madridissa odottaessani kuopusta. Muistelen, että yritin rentouttaa naamaani, sillä kärsin Chandler-ilmiöstä. Kun kamera osoittaa minua kohti ja yritän hymyillä rennosti - näytän kaikkea muuta kuin rennolta! Näin siinä sitten helposti käy.

Alempi kuvahan on muuten ihan ok, mutta katsokaa nyt tuota paitaa! Rutussa oleva paidan helma häiritsee minua niin paljon, ettei tämäkään valokuva päässyt albumiin. No, onhan tuo olemus muutenkin vähän norsumainen ja pökkelö.

Samalla voi myös miettiä, että kannattaako raskaana ylipäänsä lähteä matkoille...





KROATIA, Split / 2016

Mies ja Tytär pistivät tanssiksi matkalla Splitin vanhankaupungin St Domniuksen kellotorniin. Vielä tässä vaiheessa tunnelma on riehakas ja isä tyttärineen suorastaan villiintyvät. Minä tätä hupsuttelua seuranneena kaivan kameran esille ja ikuistan tanssihetken - joka ikuistuu hieman epäilyttävään asentoon.

Tässä kuvassa ei ole tapahtumassa kauheuksia, mutta miehen perslihas vähän venähti tanssin huumassa. Ei ole keski-ikäisen miehen hommaa tämmöinen irrottelu. Onneksi pääsimme kiipeämään ylös torniin saakka ilman enempiä vahinkoja. Loppumatka ylös oli näiden ipanoiden kanssa yllättävän hurja.

ST. MAARTEN, Karibian risteily / 2017

Alkuvuoden Karibian risteilyltä ja sen maakohteesta St. Maartenilta on sekä nämä kuvat että jutun ihan ensimmänen kuva. 

Maho Beachillä oli porukkaa kuin pipoa ja oli haastavaa ottaa kuvia turistien ja selfiekeppien viidakossa. Niinpä linssin eteen suhasikin yhtenään väkeä ja aika monta kertaa kävi näin. Kamera tarkensi juuri eteen porhaltavaan turistiin. 

Jostain syystä tässä kuvassa on minusta jotain hienoa. Kuvan vallitsee papparaisen valkoinen tukka (kuten isälläni) ja ruskettunut iho, jossa on valkoista hiekkamurua. Taustalla velloo ihmismeri. Tykkään tästä kuvasta, vaikka se onkin tavallaan epäonnistunut. 

Ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa! Kuten kuvasta näkyy, niin meidän perheen reissuilla kaikki on aina täydellistä ja ihanaa. Todellisuudessa... joskus se on tätä: Tappi huutaa ja Tytär on sitä mieltä, ettei todellakaan halua olla kuvattavana. Miehelläkin näyttää olevan äksyryppy aurinkolasien takana.

Mutta minä. Minä halusin ottaa meistä tämän ihanan perhekuvan, koska ollaan lomalla JA NYT NAUTITAAN.

Harmittaa, että reissujen epäonnistuneet kuvat tulee niin usein poistettua. Onneksi olen ollut patalaiska ja saamaton, joten monien reissujen kuvat on vieläkin perkaamatta. Koska meillä näitä epäonnistuneita otoksia riittää, saatan tehdä tästä postaussarjan "epäonnistuneimmat matkakuvat".

Tuleeko teille muillekin harhalaukauksia valokuvatessa? Laittakaahan muutkin epäonnistuneimmat matkakuvat jakoon! 

LUE KOKO POSTAUS »

Kun lapsi sairastuu matkalla, voi reissun jatko olla vaakalaudalla

Neljä vuotta Tytär on reissannut mukanamme eikä ole sairastanut reissuilla ollenkaan. Yhtään mitään. Pientäkään.

Joka kerta, kun varaamme matkan ja alamme suunnittelemaan sitä, toteamme sivulausessa että jos nyt vaan pääsemme edes lähtemään, lasten sairasteluista kun ei koskaan tiedä. Kerran on kyllä miehen pitänyt peruuttaa oma matkansa, kun loukkaantui juuri lähtöä edellisenä päivänä. Mutta Tytär on pysytellyt aina terveenä, niin ennen matkaa kuin reissun päälläkin.

Tapin tullessa kuvioihin lisääntyi heti myös riski sairasteluihin.  Jo reissumiehen ekat matkat antoivat vähän ymmärtää, että on aihetta jännittää. Joka reissulla on ollut jotain pientä: ekalla matkalla oli koliikki, mutta sehän nyt oli ihan peruskauraa. Sittemmin on ollut silmätulehdusta, flunssaa ja mitä näitä nyt on - perinteisten hampaiden puhkeamisten ja kasvukipuilujen lisäksi.

Floridan automatka ja Karibian risteily

Melkein vuosi sitten alettiin suunnittelemaan huhtikuista Karibian risteilyä mutta takaraivossa kummitteli lasten sairastumiset ja mahdollisuus reissun peruuntumiseen. Meitä oli lähdössä kaksi perhettä - molemmissa taaperot. Riskit sairastumisiin siis melkoiset.

Oltiin suorastaan kiitollisia noroviruksesta, joka jylläsi perheessämme ennen matkaa. No nyt on sairaudet meidän osalta taputeltu, eikö vain?

Matkalle pakattiin mukaan perinteinen ensiapulaukku. Eihän sitä yleensä koskaan tarvitse, mutta aina se on pakko ottaa varulta. Olin juuri ostanut ison pullon nestemäistä särkylääkettä ja harmittelin, kun ei ollut jotain pullonjämää - kun sehän tarvittaisiin ihan vain hätävaraksi.

Lapset sairastuu matkalla - ensimmäiset ajatukset

Niinhän siinä kävi. Ensin sairastui ystäväperheen taapero, heti alkumatkasta Floridassa. Ei onneksi sen kummempaa, kuin pienille lapsille tyypillinen nuhakuume. Tiedettiin heti, että tästä on suunta vain toiseen taaperoon. Asuttiinhan me samassa talossa ja kersat painivat keskenään yhtenään.

Kun ensimmäinen lapsi osoitti terveen merkkejä, oli Tapin vuoro. Hän tosin räjäytti pankin sähäkällä allergisella reaktiolla. On muuten aika hurjan näköistä, kun 1,5 vuotias poika on vartalostaan kirjavan nokkosrokon peitossa.

Tai siihen diagnoosiin me päädyttiin. Kun ensimmäiset oireet alkoivat näkyä, säikähdettiin että kyseessä on tietenkin vesirokko. Tai parvorokko. Tai joku kamala-kaikkiin-tarttuva-kauheaakin-kauheampi-rokko.

En nyt varsinaisesti ole ylpeä itsestäni, mutta tässä välissä kerkesi kaikenlaista miettiä...

Entäs, jos lapsen tauti estää meidän lähtemisen risteilylle?
Mitä vakuutus korvaa?
Jäänkö minä Tapin kanssa Miamiin kun muut risteilee - vai missä me oltaisiin?
Tai olisiko koko perhe jäänyt Miamiin?
Korvattaisiinko risteilystä?
Entä mahdollisesta hätämajoituksesta Miamissa?
Vai salakuljettaisinko sittenkin rokkoisen lapsen laivaan ja piilottaisin sen hyttiin...

Rokkoalue levisi nopeasti laajalle alueelle, kesti vuorokauden ja siirtyi keskivartalosta raajoihin. Selasin googletohtorit ja heitin kaveriporukan Facebook-ryhmään kyselyn. Kaikki päädyttiin nokkosrokkoon. Jos ei olisi parissa päivässä ohi, olisi syytä mennä lääkärille.

Niin... entäs, jos pitää lähteä lääkäriin? Mihin lääkäriin voidaan mennä ja missä kaupungissa... oltiin juuri Orlandosta lähdössä Tampaan ja sieltä Miami Beachille. Ja miten vakuutusasiat hoidetaan? Nolona myönnän olevan näissä asioissa ihan älyttömän kädetön, lääkäreitä ei olla tarvittu koskaan ulkomailla, eikä juuri kotimaassakaan. Kyllä se huoli on hieman isompi reissussa kuin kotona.

Koskaan ei selvinnyt, mistä allerginen reaktio johtui. Ja sitä nestemäistä särkylääkettä särpivät molemmat lapset siihen malliin, että onneksi oli täysi pullo mukana.

Hyödyllistä tietoa: Jos sairastut ulkomailla // Kela

Onneksi iho alkoi hiljalleen normalisoitua eikä lääkäriä tarvittu. Kun nokkosrokosta päästiin, kärsittiin kunnon nuhakuumeesta. Sekin riesa vielä. Päivisin menetteli mutta öisin nousi korkea kuume.

Pahin tilanne oli matkalla Tampasta Miamiin, kun matkustettiin kokonainen päivä sairaan lapsen kanssa. Tyyppi oli ihan väsynyt ja kärttyinen, vaikkei kuumeinen päivällä ollutkaan. Tilanne kulminoitui siihen, että pieni poika sai megalomaanisen raivarin taukopaikan ostarilla puolivälissä matkaa. Miami Beachille saapuessa oli viimeinen kuumeyö, poika parantui juuri sopivasti risteilypäiväksi.

Laivalle päästiin, mutta poika oli kiukkuinen kuin ampiainen vielä pitkään taudin jälkeenkin. Oli muuten hivenen raskasta...

Lähtöselvitetty-Katjan kanssa suunniteltiinkin jo reissuja "rokkomatkat" teemalla. Nimittäin Katjan perheessä koettiin vesirokko Espanjan reissulla ja hän kirjoitti siitä omassa blogissaan: Apua! Lapsi sairastuu matkalla.

Kaiken kaikkiaan Tappi oli reilun kahden viikon reissusta sairaana melkein viikon. Onneksi oli koko ajan hyväkuntoinen ja ulkona hyvin lämmintä, joten päivisin voitiin puuhailla lähes normaalisti. Toki levosta, nesteytyksestä sekä sylityksestä pidettiin erityisen paljon huolta. Samoin tutin käyttö karkasi aivan käsistä, mutta mitäpä sitä ei tekisi, että lapsella on parempi olla. Sanotaanko näin, että nyt ymmärrän, miksi tutista käytetään monesti sanaa "äänenvaimennin"...

Ja tarvitseekohan tätä edes sanoa? Tytär taisi joutua niistämään pari kertaa, muuten pysyi terveenä.

Muista nämä ennen matkaa!

• tarkista hyvissä ajoin ennen matkaa matkavakuutukset
• ota matkalle mukaan vakuutusyhtiön yhteystiedot
• hanki luottokortti, jossa korkea luottoraja (saatat joutua maksamaan hoidon ensin itse)
• hanki eurooppalainen sairausvakuutuskortti (jos matkailet Euroopassa)
• eikä kohteen sairaaloiden tsekkaamisesta etukäteen ole haittaa...

Lue nämäkin reissuun liittyvät jutut:
Vinkit pienten lasten kanssa matkustamiseen
Viikko yhtä h*lvettiä - miten lasten aikaerorasitus vaikutti reissun jälkeen?

Onko sinulla kokemusta lasten sairastamisesta matkoilla? Tai oletko sairastunut itse?

Kaikki kuvat otettu Floridassa maaliskuussa 2017

LUE KOKO POSTAUS »

Floridan Legoland - kun haluat välttyä jonottamiselta!

Pohdittiin Disney Worldia, mutta pienten lasten kanssa päädyttiin skippaamaan niin kallis kohde. En tiedä, tehtiinkö tässä iso virhe, mutta näin päätettiin ja näin tehtiin.

Vaihdettiin Disney World ilmaiseen Disney Springsiin ja Orlando Eye'hin sekä tähän Floridan Legolandiin. Koska me majoituttiin Orlandossa vesipuistollisessa resortissa ei otettu lippuja Legolandin vesipuistoon. Päivä perushärveleissä riittäisi meille. Eli kerron tässä meidän kokemuksia pelkästään perinteisen Legolandin puolella.

Floridan Legoland olikin aivan älyttömän hyvä vaihtoehto!

Se on nimittäin suunnattu hieman pienemmille, eli 2-12 -vuotiaille nappuloille. Meidän reissussa oli mukana kaksi alle 2-vuotiasta taaperoa sekä 4- ja 10-vuotiaat lapset.  Tässä huvipuistossa on yli 50 vempainta, joten ihan pienestä teemapuistosta ei ole kysymys. Floridan Legoland onkin toistaiseksi maailman toiseksi suurin Legoland, heti Legoland Windsorin jälkeen.

Ei päästy paikalle ihan kymmeneksi, kuten aiottiin, vaan parkkipaikalle kurvattiin 10:30. Jo silloin nauratti, sillä parkkipaikkahan oli lähestulkoon autio! Aivan valtava parkkialue täynnä tyhjää. Vain turvatarkastus vaati pienen jonottamisen, mutta sen jälkeen päästiin omaa tahtia härveleihin.

Legolandissa oli siis ihmeen vähän porukkaa. En tiedä, johtuiko se ajankohdasta (maaliskuu 2017) vai eikö Legoland ole saavuttaanut toivomaansa suosiota Orlandossa? Laitteisiin ei ollut jonoja juuri lainkaan, päästiin kävelemällä sisään - tai korkeintaan jouduttiin odottamaan yhden kierroksen verran. Ihan huippua!







Tuntui ihan käsittämättömän hauskalle kävellä tyhjien jonotuskarsinoiden läpi, joiden varrella on kyltit osoittamassa jonotusaikaa: 90 min, 60 min, 45 min, 30 min... me vaan porhallettiin aitojen ali tai juostiin kiemurtelevat tyhjät jonotuskäytävät.

Joidenkin laitteiden jonotusalueella oli lapsille Lego-rakennuspaikka. Älyttömän hyvä idea, menee tylsä jonotus huomattavasti nopeammin. Jos niitä jonoja siis sattuisi olemaan!

Oli niin kiva mennä huvipuistossa ihan vaan sen mukaan mikä huvittaa - ei sen mukaan, että missä on vähiten jonoja. Pystyi kokeilemaan sellaisiakin vekottimia, joista ei ollut edes varma ovatko vaivan arvoisia. Saatiin siis huomattavan rennolla tatsilla viettää koko huvipuistopäivä - taatusti vastinetta rahoille!



TAAPERON HUVIPUISTO

Alueet oli sillä tavalla hyvin suunniteltu koko perheen tarpeiden mukaan, että yhdelle teema-alueelle oli helppo parkkeerata. Porukan alle kaksivuotiaiden lasten kanssa jäätiin katettuun Tot Spottiin eli taaperoille tarkoitettuun leikkipaikkaan ja isommat lapset kiersivät hurjemmissa laitteissa.

Legoland oli todellakin ottanut joka paikassa pienet lapset huomioon, näille porukan pienimmillekin löytyi paljon paikkoja joissa viihtyä. Oli kiipeilypaikkoja, Maatilajunaa ja käveltäviä suihkulähteitä... ja pienimmäthän ovat fiiliksissä ihan vain tällaisessa paikassa olemisesta.

Jos reissussa on mukana vauvoja/taaperoikäisiä, kannattaa tsekata nämä sivut: Legoland noin kaksivuotiaille (Legolandin viralliset sivut, englanniksi). Mä parkkeeraisin pienten kanssa suosiolla Dublo Valleyhin, se oli täysin pienimmille suunnattu tosi kiva alue!

HURJAT HUVIPUISTOLAITTEET

Legolandissa on puolisenkymmentä hurjahkoa laitetta - mihin sen rajan nyt haluaakaan vetää.

Tottuneena Linnanmäen kävijänä Tytär on jo ollut monenlaisessa pyörityksessä. Hän oli haaveillut vuoristoradoista pitkään ennen reissua ja oli innosta piukeana, kun sellainen vihdoin luvattiin. Tyttären pituus riitti juuri ja juuri, joten perhoset mahanpohjassa lepattaen hihkui laitteisiin!

Tässä muutamasta laitteesta 4-vuotiaan kokemukset:

Project X / Lego Technic -alueella 

Tähän pääsee vähintään 42" (106,68cm) pituinen, mutta alle 48" (121,92cm) joutuu ottamaan aikuisen mukaan. Mittaan riittää onneksi pituus kengät jalassa.

Intoa uhkuen Tytär ja isänsä lähtivät laitteeseen. Minä seurasin jännittyneenä, sillä ensimmäinen pudotus näytti aika hurjalta.

Porukka tuli laitteesta ja Tytär vakavana ja valkoisena. Ensimmäiset sanat: "Oli minulle ihan liian hurja, meinasi tulla oksennus..." Hups, oli sittenkin huono idea. Onneksi valokuvauspisteellä jo nauratti, oli sen verran hauska irvistys tallentunut kuvaan!

Tytär ei tästä lannistunut, vaan halusi tämän jälkeen vielä toiseen hurjaan vuoristorataan. Sitkeä likka.

Aikuisen näkökulma: ekan pudotuksen jälkeen melko laimea.





Coastersaurus / Land of Adventures -alueella

Tällä kertaa minä päätin lähteä Tyttären mukaan. Rennolla asenteella istuttiin vuoristoradan junavaunuun, ihan etummaiseen. Tähän laitteeseen riitti, että huimapää on yli 42" pitkä.

Heti ensimmäisessä syöksyssä Tytär tarrautui kiinni käteeni, hautasi pään kylkeeni ja pysytteli siinä tiiviisti koko vuoristoradan ajan. Sama tuomio: oli liian hurja ja taas maha pomppasi niin että oksetti. Käytiin katsomassa taas kuva ja rätkätettiin porukalla. Yhteistuumin sovittiin, että ehkä näiden huimapäisimpien laitteiden vuoro on hieman myöhemmin.

Aikuisen näkökulma: ihan hauska, hyvät lavasteet, vastaa aika paljon Lintsin vuoristorataa.

The Quest for CHI / World of Chima -alueella

Ihan erilainen kokemus joka kasteli meidät aivan likomäräksi. Ei varsinaisesti hurja, mutta interaktiivinen vesiräiskintähärveli. Veneellä matkustettiin jokea pitkin ja vesipyssyillä piti ampua maalitauluihin. Kun maalitaulut sai tarpeeksi osumia, tuli jostain suunnasta vesikylpy. Toinen veneellinen oli myös maalitauluna ja välillä meno yltyikin melkoiseksi vesisodaksi.

Tähän kun vielä lisätään katsojat. He pääsivät radan reunalle myös ampumaan vesipyssyillä ja niin myös me päästiin katselemaan kuivalla maalla olevia. Ai että, miten oli hauska ampua omia joukkoja kuivalla maalla, njäh njäh njäh!

Ja voin sanoa, että me oltiin täysin likomärkiä. Kuin oltaisiin käyty uimassa vaatteet päällä! Mutta niin hauskaa oli, että kannatti kastua.

Viidellä dollarilla olisi saanut kuivauskaapin, mutta Tyttärelle oli vähän vaihtovaatteita ja itse annoin kesän kuivattaa.

***
Seurueen 10-vuotiaalle hurjat laitteet ei olleet liian hurjia, mutta tykkäsi niistä kyllä. Me aikuiset käytiin kaikista hurjimmissa myös, ne oli minusta hauskoja muttei kovin hurjia. Mun miehen mielestä ne oli ihan vässyköitä, mutta se onkin semmoinen äärimmäisten kokemuksien kaipaaja. Sellaisia ei tästä Legolandista löydä - eikä mielestäni ole tarpeenkaan. Tämä on täysin suunnattu lapsille ja hyvä niin.

MINILAND USA

Miniland USA oli Legolandissa taas aikuisille ihan parhainta antia. Mä en harmillisesti kerennyt kiertämään koko aluetta, mutta näytillä oli kaikki tunnetuimmat kaupungit maamerkkeineen.

Vaikkei tällä Orlandon-reissulla ehdittykään käymään Cape Canaveralissa  ja Kennedy Space Centerissä, nähtiin raketin laukaisu täällä Minilandissa.

On nämä Minilandit kyllä huikeita ja huikeen hauskoja. Siellä täällä oli nappeja, joita painamalla tapahtui aina jotain hauskaa. Jos ei olisi ollut härveleitä kierrettävänä, olisin viihtynyt Minilandissa tunteja.

NELJÄVUOTIAAN SUOSIKIT

Kaksikerroksinen karuselli The Grand Carousel (Fun Town) oli Tyttären suosikkeja, vaikka se on ihan simppeli. Mutta yksinkertaiset asiat on joskus parhaita. Tyttärestä oli ihan mah-ta-vaa kun sai rauhassa päättää, millä ratsulla ratsastaa - eikä tarvinnut tyytyä siihen mikä jää jäljelle. Tässä karusellissa käytiin ehkä neljä kertaa, pari kertaa ihan alussa ja pari kertaa ennen kuin poistuttiin puistosta.

Kids Power Tower (Imagination Zone) on torni, jossa hilataan istuin käsivoimin ylös ja napista painamalla pääsee alas. Monta kierrosta oltiin ainoat asiakkaat ja Tytär sai valita minkä väriseen torniin haluaa nousta. Tämä laite on hieman syrjässä, joten monikaan ei sinne löytänyt. Tässä käytiin ehkä kuusi tai seitsemän kertaa. Mahdollisesti enemmänkin, sekosin laskuissa. Nimim. hauikset hapoilla

Muita kivoiksi todettuja oli safari-teemainen seikkailurata Safari Trek, hevosajelu Royal Joust ja moni moni muu. Ankeiksi todettiin 4D-härdelli Lego Ninjago The Ride ja Lost Kingdom -laserpyssyrata.

Välillä oli melkoinen suostuttelu, että päästiin jatkamaan matkaa jostain hyväksi todetusta härvelistä. Lisäksi paahtava kuumuus teki oleskelusta välillä tuskaista, vettä kului paljon. Onneksi siellä täällä oli vesisumuttimia, joiden alla sai käydä "viilentymässä".

Vaikka meillä oli koko päivä aikaa eikä jonoja käytännössä ollenkaan, ei ehditty käymään kaikissa laitteissa. Ja miksi toisaalta pitäisi ehtiäkään? Oli kiva, kun saatiin parkkeerata yhteen vekottimeen vähän pitemmäksi aikaa, kun kerrankin sellainen mahdollisuus oli. Saatiin kierrellä alueella ilman tungosta, se oli kyllä ihan mahtavaa. Kertoo kuitenkin paljon alueen laajuudesta, kun siltikin jäi osa huvipuistosta näkemättä.

Pettymyksiäkin koettiin. Meitä niin keljutti, kun odotettu Island in the Sky lopetti jostain syystä toiminnan jo aikaisin iltapäivällä. Mikä ihmeen idea siinä oli? Oli ajateltu käydä siinä vasta kierroksen lopussa, mutta jäi nyt siis käymättä. Näytti hauskalta ja sieltä olisi varmasti hyvät näköalat Legolandiin!

Huvipuiston laitetarjonta yhdellä silmäyksellä: Floridan Legoland Wikipediassa
Alueen kartta virallisilla sivuilla: Legolandin kartta

RUOKAILUT

Koska porukkaa oli vähän, oli osa ruokapaikoistakin kiinni. Mentiin innoissaan kartasta bongattuun sandwich-baariin, mutta se oli pimeänä. Technic-alueen kaikki ruokakärryt oli kiinni, mutta toisaalta, niistä olisi saanut vain hodarityyppistä sapuskaa. En tiedä, miten paljon parempi ruokatarjonta olisi, jos kaikki paikat olisi auki.

Löydettiin onneksi ihan ok hampurilaispaikka Lego City Burger Kitchen, jossa saatiin maukkaat, mutta melko hinnakkaat ateriat. Täällä taidettiin kokea koko reissun pisin jonotusaika... eikä sekään ihan mahdoton ollut.

Alueen perukoilta läheltä vesipuistoa löytyi toinen iso ravintola ja jätskibaari, siellä käytiin nauttimassa vain jälkiruoka (alla kuva).



Legoland Florida on avattu lokakuussa 2011. Jotenkin se vaikutti minusta paljon uudemmalta, oli edelleen niin siistissä kunnossa. Paljon uusia osioita avautumassa tänä vuonna.

Sijaitsee Winter Havenissa, noin 45 minuuttia Orlando Citystä.

Ei ollut halpaa hommaa Legolandikaan. Netistä kaksi päivää etukäteen ostettuna meidän perheen liput maksoivat yhteensä: 230 euroa. Alle kolmevuotiaat pääsee ilmaiseksi. Ja liput eivät siis sisältäneet sitä vesipuistoa.

Ja tietenkin myös parkkeeraaminen maksoi, online-parkkimaksu 15 dollaria.

Siitä huolimatta oltiin todella-todella-todella tyytyväisiä päivään! Ja miksei oltaisi oltu, hulppean huvipuiston laitteet - lähes jonottamatta!

Voisitko sinä kuvitella vaihtavasi Disney Worldin Legolandiin? Tai käymään vaikka molemmissa? 

Vai olisiko meidän sittenkin kannattanut valita joku Disneyn teemapuistoista...?


Muita tämän reissun tuotoksia:
MSC Divina - kokemuksia toisesta Karibian risteilystä
Viikko yhtä h*lvettiä - miten lasten aikaerorasitus vaikutti reissun jälkeen?

LUE KOKO POSTAUS »

Älä odota, matkusta NYT - matka Islantiin ei onnistuisi enää

Uskaltaako mihinkään enää matkustaa? Terrori-iskuista uutisoidaan Lontoossa, Berliinissä, Tukholmassa, Pariisissa... ja viimeisimpänä kerrottiin terroriuhasta Helsingissäkin.

Jokainen uutinen kavahduttaa ja pistää väkisinkin miettimään. Varsinkin meitä, jotka reissaamme pienten lasten kanssa. Teemmekö väärin, pitäisikö sittenkin pysyä kotona?

Sitten muistan sen tärkeimmän syyn, miksi pitää matkustaa NYT.

Minua ei jotain päivänä enää ole. Eikä sinua. Se, milloin lakkaamme olemasta, on aina mysteeri. Se voi tapahtua huomenna tai se voi tapahtua vasta 60 vuoden päästä - tai vieläkin myöhemmin.

Kuolema voi tulla yllättäen kotikadulla tai voimme kitua pitkään vaikean sairauden kourissa. Yhtä kaikki, joskus se koittaa. Loppu. The End.

Äitini oli kauan unelmoinut Islannista matkakohteena. Mutta kuten elämässä usein käy, ei ollut sinne vielä päässyt. Viisi vuotta sitten päätimme, että nyt tänä kesänä mennään Islantiin yhdessä! Ihan kahdestaan! Maksoi, mitä maksoi!

Ja niin me menimme. Reissun aikana olin puolivälissä raskaana. Järkeilin, että reissaaminen raskaana ja äitini kanssa saattaisi olla raskasta, joten mentiin helpoimman kautta.

Otettiin pakettimatka Reykjavikiin sekä käytiin ryhmämatkoina Golden Circle ja Blue Lagoon. Eikä haitannut yhtään. Lauman mukana kuljettiin nähtävyydestä toiseen ja saatiin höpötellä yhdessä. Rentoa ja helppoa, mutta nähtiin silti paljon.

Mitä sitten tapahtui?

Äitini kuoli yllättäen kotonani, kun Tytär oli edellisenä päivänä täyttänyt 1 vuotta. Kuolema oli järkytys kaikille meille lähimmäisille. Äitini oli periaatteessa täysin terve, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Oletimme, että hän eläisi vielä pitkään. Ja silti kävi näin! Valitettavasti sydän- ja verisuonisairaudet voivat olla oireettomia ja ilmetä äkkikuolemana.

Edellisenä iltana toivotettiin hyvät yöt - aamua ei enää tullut.

Äidin kuoleman jälkeen juuri tämä matka Islantiin on noussut entistä tärkeämmäksi. Olen niin onnellinen, että ehdittiin se kokea. Olen niin onnellinen, että äitini pääsi näkemään haaveilemansa Islannin. Ja meillä olikin upea matka, kuten Islantikin oli. Puhuimme silloin, että ottaisimme kesäkuisesta matkasta yhdessä jokavuotisen perinteen.

Se ei ole enää mahdollista.

Äidin menettämisen jälkeen on tullut entistä tärkeämmäksi, että jos haluan nähdä maailmaa - on se tehtävä NYT. Ei koskaan tiedä, milloin se ei enää ole mahdollista. Entä, jos oma terveydentila ei joskus salli? Entä, jos kohta maailman tilanne ei sitä salli? Jotain muuta yllättävää tapahtuu?

Ei minun ajatuksissa ole mikään matka maailman ympäri, vaan ihan tavalliset, helposti toteutettavat reissut. Sellaiset, joihin tulee lähdettyä, eivätkä jää liian kaukaisiksi unelmiksi.

Kun mies soittaa iltapäivällä, että lähdetäänkö Kroatiaan seuraavana aamuna - silloin lähdetään.



Miksi tästä kirjoitan tänne? Ehkä osana edelleen jatkuvaa surutyötä. Ehkä siksi, että olisin kaivannut aikanaan paljon tekstejä äidin menettämisestä. Tämä on kuitenkin matkablogi eikä surutyöblogi, joten kiedon tämän kaiken ikävän yhteiseen Islannin-matkaamme. Ja siihen riemuun, mitä maailman näkeminen ja kokeminen minussa aiheuttaa.

Äitini poismenosta on aikaa kohta neljä vuotta. Mietin tätä postausta, että onko se silti liian henkilökohtainen, intiimi. Mutta haluan julkaista tämän siitä huolimatta. Ehkä tämä myös koskettaa jotain toistakin? Joku muukin voi tietää, miltä tuntuu menettää oma äiti. Joku muukin voi tietää, miksi pitää matkustaa nyt - eikä sitten joskus.

Äitini aina jaksoi kannustaa matkusteluun. Hän seurasi aina innoissaan kartasta, missä viiletämme. Vaikken äidilleni voi enää lähettää matkoilta korttia, mietin häntä aina, kun lähdemme matkaan.

Mutta toki maailman tilanne huolettaa.

Ehkä olen silti vähän naiivi ja höppänä. Ajattelen, ettei mitään pahaa voi tapahtua, kun juuri me ollaan jossain. Lentokone ei tipu eikä pommi osu sille aukiolle, missä me seisomme. Ja jos niin käy, toivon että se käy niin nopeasti, ettei minusta ole sitä murehtimaan.



Ihan kaikista eniten pelottaa ne matkat, kun olen miehen kanssa kahdestaan matkoilla. Jos meille käy jotain? Mutta tietoisesti työnnän senkin ajatuksen syrjään. Se sama voisi käydä meille vaikka matkalla elokuviin. Meille on tärkeää päästä matkustamaan joskus myös kahdestaan.



Emme siis aio lopettaa. Raahaan jatkossakin lapseni maailmalle, ainakin niin kauan kuin se on edes kohtalaisen turvallista. En tietenkään veisi niitä selvästi levottomaan maahan tai mihin Ulkoministeriö kehottaa olemaan matkustamatta. En matkustaisi sellaiseen paikkaan itsekään.

Mutta niin kauan, kun on todennäköisempää menehtyä liikenneonnettomuudessa kotimaassa kuin terrori-iskussa ulkomailla, me reissaamme.

Toki joskus voi olla, ettei ole mahdollista matkustaa. Tai ettei huvita enää matkustaa. Ja juuri siksi matkustan NYT. Onpahan sitten mitä muistella, jos ei itse pääse enää matkalle.

Älä sinäkään jätä haaveitasi syrjään. Jos intohimonasi on matkustaminen, mene. Mene, äläkä anna pelon voittaa. Minä haluan uskoa, että maailma on hyvä paikka ja hyvyys lopulta voittaa.

Meillä on vain tämä yksi elämä, enkä uskalla jättää sitä elämättä.

Mitä mieltä sinä olet, uskallatko vielä matkustaa? Pelkäätkö koskaan lähteä matkalle?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
Merkittävimmät matkat 
Matkoille raskaana - kannattaako lähteä?

Kaikki jutun kuvat Islannista kesäkuussa 2012.

LUE KOKO POSTAUS »