Junalla Dublinista Belfastiin ja takaisin

Jos Irlannissa on tarpeeksi aikaa, on hyvä idea yhdistää matkaan myös Pohjois-Irlanti ja Belfast. Belfastissa voi sitten viettää joko kaupunkiloman tai saahan sieltä ostettua myös monenlaisia retkiä Pohjois-Irlannin must-see -kohteisiin kuten Giant's Causewaylle.

No, mehän ei tietenkään sinne päästy. Mutta ei keskitytä nyt siihen, vaan tähän junailuun! 

Junalippujen ostaminen ja hinnat

Me hankittiin junaliput Irish Railin nettipalvelusta jo pari viikkoa ennen matkaa. Dublinin ja Belfastin väliä liikennöi uutuuttaan kiiltelevä Enterprise-juna ja liput on helpoiten ostettavissa etukäteen Irish Railin kautta.  Paikan päältäkin olisi voinut ostaa ja istumapaikkoja olikin hyvin vapaana - ainakin noille aamupäivän junille. 

Ruuhka-ajat ovat kalliimpia kuin päiväajat. Joten lähtöaikojen takia hinnoissa on paljon vaihtelua. Meidän perheelle tarvitsi ostaa vain aikuisten liput, sillä alle 5-vuotiaalle ei tarvitse ostaa lippua maksavan aikuisen seurassa. (Mutta kuka jaksaisi pitää koko matkaa 5-vuotiasta sylissään...?)

Junaa varatessa sai tietenkin valita istumapaikat - paitsi lapsille, jos ei erikseen ostanut heille istumapaikkaa. Päätimme luottaa onneemme. Hinnat vaihtelivat lähtöajan mukaan alle 15 eurosta melkein 30 euroon. Meidän aamupäivälähdöt maksoivat menopaluuna noin 45 euroa, eli koko perhe matkustettiin reilulla 90 eurolla Dublinista Belfastiin ja takaisin. Saatavilla on myös edullisia perhelippuja.

Matka Dublinista Belfastiin kestää hieman yli kaksi tuntia ja matkan varrella on vain neljä välipysäkkiä (Drogheda, Dundalk, Newry, Portadown).

Lue lisää tai varaa vaikka liput:

• Irish Rail Dublin - Belfast viralliset sivut
• Enterprise viralliset sivut

Rautatieasema - Connolly Station

Raahauduttiin kävellen rinkat selässä ja muksuja työntäen (Tappi) ja vetäen (Tytär) asemalle. Asuttiin melko lähellä Connolly-asemaa, vaikkei se just sillä hetkellä sille tuntunut. Connollylle olisi päässyt myös julkisilla helposti, tietenkin.

Kaikki InterCity-junat lähtevät Connollyltä eivätkä pysähdy matkan varrella kuin isoimmilla asemilla. Tarkista hyvissä ajoin lähtöasema, ettei käy köpelösti!

Asema ei ole mitenkään järin valtava, joten junaan meno on kivutonta. Me oltiin siellä ihan liian aikaisin. Tappi oli nukahtanut rattaisiin ja toivottiin sormet ristissä, että saataisiin se nukkuvana junaan. Ei saatu. 

Junassa - Irish Rail / Enterprise

Liput tsekattiin jo laiturille tullessa. Mies (oma) heitteli kamat junan tavarasäilytyshyllyille ja taitteli sinne rattaatkin. Hyvin mahtuivat, tilaa oli. Juna oli uusi ja hieno.

Me oltiin varattu kaksi paikkaamme neljän penkin pöytäryhmästä. Siinä istui tietenkin kaksi muuta tyyppiä, eivätkä he heti ymmärtäneet siirtyä junan muille vapaille paikoille. Eikä tietenkään jöröinä suomalaisina sanottu mitään. Kun ährättiin lapset sylissä ikkunapaikoille, ymmärsivät pian, että muualla olisi hiljaisempaa väljempää.

Junasta semmoinen hauska huomio, että jokaisen penkin yläpuolella oli paikkanumeroinnin lisäksi myös merkkivalo. Siitä näki suoraan, onko jokin paikka varattu. Näppärää!

Vessat olivat tietenkin uudessa junassa siistit ja niitä oli jokaisen vaunun päissä. Taisi niissä olla vaipanvaihtoalustakin.

Perinteinen tarjoilukärry tarjoili matkustajille pikkupurtavat sekä kahvit, teet, oluet. Junassa olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta ei jaksettu edes käydä kurkkaamassa. Ykkösluokan vaunussa olisi ollut skumppaa ja buffetti! 

Maisemat junasta oli katseltavan arvoisia ihan koko matkan edestä. Oli nummea ja irlantilaisia kaupunkeja. Me tosin ei juuri ehditty maisemia ihastelemaan, koska jälkikasvun kanssa meni hermot sai touhuta kylliksi. Lapset olivat matkan aikana 10kk ja 3,5-vuotias, joten tilanteita riitti.

Josta tulikin mieleen, että kannattaa ottaa ihan hirveästi naposteltavia mukaan. Parituntinen sujuu sillä tavalla huomattavasti jouhevammin. Vaikka se ruokakärry kulkeekin, hinnat on aika kovia ja tuotteiden saatavuus arpapeliä. 

Perillä Belfast Centralissa

Rautatieasemalta on keskustaan ilmainen bussiyhteys junamatkustajille! Me ei sitä tarvittukaan, koska haluttiin raahautua taas "lähellä olevalle" hotellille kävellen rinkat selässä, lapsia työntäen (Tappi) ja vetäen (Tytär). Mehän ei taksia käytetä!

Lähtiessä Belfastista Dubliniin matkustajat saivat odottaa ihan siistissä odotustilassa junaa. Vasta, kun juna tuli asemalle, liput tarkistettiin ja pääsi laiturialueelle.

Odotustilan yhteydessä oli ihan törkeän kallis kioski, mutta sunnuntain takia muut kaupat olivat kiinni. Tilassa oli muuten joidenkin yhteisöjen myyjäiset, jossa myytiin herttaisia leivonnaisia ja villasukkia. Koska meillä ei ollut punnan puntaa mukana, jäi ostokset tekemättä. Olisin halunnut kyllä tukea!

Paluumatkalla oli kolmen vartin luksushetki - takana tyypillinen varustekassi

Kaiken kaikkiaan junamatkat meni tosi sujuvasti, junat pysyivät aikataulussaan ja meno oli tasaista. Suosittelen junamatkustamista varauksetta lapsiperheille - ja tietenkin muillekin. Tämä oli lasten ensimmäinen kaukojunakokemus ja sen perusteella matkaillaan kyllä jatkossa mielellään junilla.

Belfastista joku toinen kerta. Me ei tällä kokoonpanolla yksinkertaisesti jaksettu lähteä kikkailemaan Giant's Causewaylle ja muihin upeisiin paikkoihin. Se jäi vähän harmittamaan, sillä Belfastista olisi ollut kyllä helppo ostaa retkiä eikä ne vaikuttaneet kovin kalliiltakaan. Palaan sinne vielä joskus, lupaan. Tykättiin Belfastista tosi paljon!

Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:

• Kommelluksia Dublinissa
• Bray - helppo päiväkohde Dublinista
• Kaupunkilomalla lasten kanssa - ja vinkit miten siitä selviää
• Belfast turistibussista - kannattaako vaivautua?

Tykkäätkö sinä matkustaa junalla? Oletko käynyt Belfastissa ja Giant's Causewayllä?

LUE KOKO POSTAUS »

Tallinna-vinkki: tunnelmallinen Maiasmokk Kohvik tunnemylläkässä

Pari vuotta sitten lähdettiin parin päivän varoitusajalla kälyni ja Tyttären kanssa Tallinnaan. Oli pimeä vuodenaika, marraskuun loppu. Olin edellisenä päivänä tehnyt juuri-ja-juuri-positiivisen raskaustestin.

Tytär oli alkukuusta täyttänyt kaksi vuotta. Tämä toinen raskaus oli kyllä suunniteltu ja useamman kuukauden yritettykin, mutta ajatukset harhailivat levottomuudesta pakokauhuun.

Raskaustestin viiva oli kuitenkin niin haalea, ettei oltu varmoja koko raskaudesta. Samalla ajatukset jo laukkasi pitkälle tulevaisuuteen: miten ihmeessä me selvittäisiin kahden lapsen arjesta? Äitini oli kuollut äkillisesti vuosi aiemmin ja oli pelottavaa ajatella, ettei tätä kaikkea voisi jakaa hänen kanssaan.

Tallinnassa oli jo joulumarkkinat. Kälyn ehdotuksesta mentiin ottamaan kuumat glögit. Heti sekoilin sanoissani, kun hädissäni korjasin haluavani glögin alkoholittomana. Ihan kuin se pieni viiniloraus olisi mitään haitannut.

Meinasin koko ajan tunnustaa kälylle raskauden, se oli jo ihan kielen päällä. Mutta maltoin vielä mieleni - eihän sitä meinannut edes itsekään uskoa! Olin hajamielinen ja omissa ajatuksissani.

Kun oltiin haahuiltu päivä talvisessa Tallinnassa, eteemme ilmestyi vanhassakaupungissa kutsuvan oloinen kahvila, Maiasmokk Kohvik. Laivan lähtöön oli vielä hyvin aikaa, jalkojakin väsytti ja Tytär kärtti herkkuja. Päätimme astua sisään kahvilaan.

Tilasimme teetä, kahvia ja maitoa. Jostain mielenoikusta otimme vain yhden suklaakakkupalasen kolmella haarukalla. Kerrankin, se oli oikea ratkaisu. 

Ei siksi, etteikö kakku olisi ollut hyvää, vaan koska se oli niin tuhtia ja täydellisen suklaista. Ehkä paras suklaakakku ikinä. Siinä hetkessä, se suklainen kakunpala kolmen naisen kesken jaettuna oli täydellisyys. Siihen hetkeen latautui paljon.

Osansa fiilikseen toi tietenkin myös kohtuni seinämään takertunut solurykelmä. Siinä miljöössä, rakkaassa seurassa, suklaakakkua herkutellessa. En voinut olla ajattelematta, että kyllä kaikki järjestyy.

Cafe Maiasmokk on koko Viron vanhin kahvila - toiminut tässä samassa paikassa vuodesta 1864 alkaen. Yli 150 vuotta! Sisustuskin on pysynyt samana noin 100 vuotta.

Ja sisustus onkin yksi syy tulla kahvilaan, on kuin harppaisi ajassa reilusti taaksepäin. Ikkunassa pyörivä kahvikuppikarusellikin tuo menneen ajan hienostunutta tunnelmaa.

Kahvilan yhteydessä on myös marsipaanimuseo ja ravintola. Marsipaanimuseossa on yleensä aina itse taiteilija tekemässä makeisia ja ravintolasta saa tilattua virolaisia annoksia.

Nykyisin asiakkaille on auki myös kahvilan toinen kerros, joka on erityisen elegantisti sisustettu. Meidän käynnin aikaan se ei vielä ollut avoinna, joten se jäi meiltä harmillisesti näkemättä.

Seuraavan Tallinnan-reissun yhteydessä pitää piipahtaa Maiasmokk'ssa uudelleen. Silloin mukaan tulee myös poikamme Tappi, joka edellisen kerran kahvilassa käydessäni oli vain varovainen toive.

Vaikka en reissulta paljon muuta hämmennykseltäni muistakaan, tämän kahvihetken kyllä muistan.

Mikä on sinun lempikahvilasi Tallinnassa? Liittyykö johonkin kahvilaan erityinen muisto?

Kahvilan toinen kerros // Kuva: Kohvik Maiasmokk

Cafe Maiasmokk 
Osoite: Pikk tn 16, Tallinnan vanhakaupunki
Avoinna: I krs ma-pe 8-21, viikonloppuna 9-21,
II krs ma-su 11-21, Marzipan Room ma-la 10-20


Lue lisää
Lähinnä Kauempana arkistosta:

• Matkalle raskaana - kannattaako lähteä?
• Viron kaksoiskaupunki Valga - Valka
• Pärnu - rantaloma Viron parhailla hiekkarannoilla

LUE KOKO POSTAUS »

Key West alle vuorokaudessa

Key Westissä viivyttiin vain yksi vuorokausi ja se jäi harmittamaan. Siellä oli niin rennon letkeää tunnelmaa, että minusta tuntuu että ajantajukin jotenkin katosi. Mutta ehtii sitä onneksi yhden yön reissullakin jotain nähdä, vaikka mukula (lähes 2v) hieman rajoittaakin. Ainakin iltamenoja.

Varsinaisia nähtävyyksiä ei paljon ole, mutta ei nähtävyydet Key Westin vetonaula olekaan. Minä nostaisin nimenomaan kaupungin tunnelman merkittävään asemaan. Jos ei ole lapsia mukana, olisi ollut todella houkuttelevaa pyöriä kuumassa yössä baarihypellen ja värikästä tunnelmaa ahmien.

Tässäpä kerrottuna meidän jutut, mitä me ehdittiin Key Westissä nähdä yhden yöreissun aikana.

Se pakollinen nähtävyys

Eli US Continental Southernmost Point. Eihän Key Westissä ole käynyt, jos ei tällä merkkipaalulla ole pyörähtänyt. Mieluiten myös valokuvannut sen. Meille sattui tuuri, eikä paikalla ollut kuin vain vähän jonoa. Olen monelta kuullut, että tolpalle jonottaa aivan valtava väkimäärä.

USAn mantereen eteläisintä paikkaa osoittava tolppa on kauniilla paikalla muutenkin. Asettaudu zen-olotilaan ja mene paikalle väkimäärästä huolimatta. Yritä unohtaa tungos ja fiilistele, että tästä pisteestä vain 90 mailin päässä pötköttää Kuuba.

Kaunein auringonlasku ja iltahulinat

Mallory Square täyttyy ihmisistä iltaisin, kun kaikki kynnelle kykenevät kerääntyvät katselemaan auringonlaskua tälle rantabulevardille ja nauttimaan musiikista, esityksistä, karnevaalimeiningistä ...ja aika älyttömästä tungoksesta. Mutta toisaalta, oli siinä hässäkässä kaikkea kivaakin, ainakin hetkiseksi.

Me ei jaksettu kauan siinä pöhinässä olla, vaan katsottiin muutaman sirkustaiteilijan temput ja se perhanan auringonlasku. Paikalla on useita ruoka- ja juomakärryjä ylihintaisten ravintoloiden lisäksi. Mekin otettiin kahvia ja olutta yhdestä kärrystä mukaan iltakävelylle.

Sitten lähdettiin väljemmille vesille, käppäiltiin värikkäitä katuja pitkin keskustan ihan toiseen päähän - mihin oltiin saatu auto parkkiin. Pitkän etsinnän päätteeksi.

Duval Street - Key Westin pääkatu

Ainakin päivisin vilkkainta on Duval Streetillä. Paljon ravintoloita ja värikkäitä puoteja mutta kävelipä meidän kanssa kadulla muutama kanakin.

Katukuvassa näkyy, että Key West on sateenkaarikaupunki. Sateenkaarilippuja heilui monen rakennuksen lippusaloissa ja ilmapiiri oli muutenkin rennon suvaitsevainen. Ehkä juuri se toi niin letkeän ja iloisen tunnelman?

Duval Streetillä oli paljon hauskoja kauppoja mutta silmiinpistävintä oli lukuisat T-paitakaupat. Kaupoissa tehtiin odottaessa melkeinpä ihan millaisen T-paidan asiakas vaan halusi. Mies tilasikin heti muutaman hihattoman paidan toiveiden mukaan.

Taidemuseon tienoot

Entinen postitalo on valmistunut 1891 ja nykyisen sen tilalla toimii taidemuseo the Key West Museum of Art and History at the Custom House. Me ei edes käyty itse taidemuseossa, mutta kierreltiin ulkopuolella ihastelemassa hauskoja patsaita. Teokset olivat ihanan realistisia ja osa myös humoristisia.

En tiedä liittyykö ne varsinaisesti mitenkään tähän taidemuseoon, sillä näitä samanlaisia teoksia oli pitkin Key Westiä. Eniten tässä taidemuseon tienoilla ja lisää sitten majakan ja Ernest Hemingwayn kotitalon kulmilla. Alla niistä lisää.

Majakka sekä Ernest Hemingway Home & Museum

Perinteinen "pakollinen" kiipeäminen korkeaan paikkaan suoritettiin tässä Key Westin majakassa. Majakka sijaitsee keskeisellä paikalla, ihan Duval Streetistä kortteli sivuun. Majakkakäynti on hyvä yhdistää Ernest Hemingwayn kotimuseon kanssa, sillä ne sijaitsevat aivan vierekkäin.

Majakkaan johti kapeat kierreportaat ja pienimmät lapset on tietenkin kannettava ylös. 88 askelman kiipeäminen kannattaa, sillä ylhäältä on todella kaunis näköala vaikkei kovin korkealla olekaan. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Key Westin majakasta.

Majakassa on myös pieni näyttely majakan historiasta ja "lighthouse keeperin" elämästä.

Ernest Hemingwayn kotimuseo oli ihan jees. En mikään iso fani varsinaisesti ole, joten ei se käynti siellä mikään unelmien täyttymys ollut. Paikka kuitenkin kiva, ulkona hauskoja patsaita (jälleen) ja mukava käynti se oli. Majakan läheisyys näppärä kun saatiin hoidettua molemmat nähtävyydet samalla piipahduksella.

Museosta mulla ei olekaan yhtään kuvaa, joten alla olevasta linkistä voi tutkia museon tarjontaa paremmin, mikäli Ernestin elämä kiinnostaa!

Lue lisää:

• Ernest Hemingway Home & Museum viralliset sivut
• Key West lighthouse KWAHS sivuilla
• Key West lighthouse Wikipediassa

Hiekkarantoja

Ehdittiin käväisemään vain yhdellä rannalla, Southernmost Pointin lähellä Atlantic Bulevardilla. Se vaikutti lyhyen käynnin perusteella ihan mukavalta perusrannalta palveluineen.

Ihan rannan välittömään yhteyteen sai auton parkkiin. Voisi hyvin vaikka samalla parkkeerauksella yhdistää uimareissun ja Southernmost Pointin.

Key Westissä tuntui olevan paljon uimarantoja, mutta en nyt osaa tämän yhden lyhyen käynnin perusteella sanoa rantatarjonnasta muuta. Tämä meidän piipahtama ranta ainakin vaikutti ihan mukavalta ja toimivalta pikkuruiselta biitsiltä. Ruuhkaakaan ei ollut.

Majoitus Key Westissä

Olimme sen yhden yömme Parrot Key Hotel and Resortissa ja kerrankin oikein pröystäiltiin resort-tasoisella majoituksella. Se vähän rokotti Key Westiin tutustumista, sillä viihdyttiin paikassa liian hyvin. Ja miksei olisi viihdytty:

Huone oli tilava, jossa oli kaksi queen size -vuodetta. Takapihalla oli pieni veranta (toisessa kerroksessa parveke) josta pääsi viidakkomaista katettua käytävää pitkin uima-altaille. Paremmissa huoneissa oli oma hiekkarantansa, ilman vesiyhteyttä tosin. Suurelle aidatulle laiturille pääsi kyllä lähemmäksi merta.

Uima-altaita oli takapihalla neljä, joista ainakin pari oli eristyksissä korkean kasvillisuuden sisässä. Paikka oli muutenkin rakennettu mielenkiintoiseksi ja viihtyisäksi. Meidän lisäksi altaalla ei ollut useinkaan muita, joten oli kuin meillä olisi ollut ihan privaattiallas.

Pidemmällä isompien altaiden yhteydessä olisi ollut ravintolaa ja muuta viihdykettä. Huoneen pyyhkeitä ei tarvinnut käyttää, vaan allaspyyhkeitä sai hakea allasravintolasta. Ulkokäytävillä oli myös jenkkiläiseen tyyliin jääpala-automaatteja.

Pysäköinti oli ilmaista ja parkkitilaa oli vähintäänkin riittävästi. Vieressä on myös iso ruokakauppa, jos on pikkuostosten tarvetta (kuten lapsiperheessä aina on).

Jotain jäi näkemättäkin

Tässä linkit virallisille joihinkin kohteisiin, jos haluat tutustua:

• Key West Butterfly and Nature Conservatory
• Shipwreck museum
• Key West Aquarium
• Ripleys believe it or not
• the Key West Museum of Art and History at the Custom House

Key West on kyllä viehättävä, rento ja värikäs pikkukaupunki. Olisi siellä voinut vielä toisenkin yön viettää, vaikkei varsinaisia nähtävyyksiä paljon ollutkaan. Tunnelmasta olisi ollut mukava nauttia pitempään rannalla, ravintoloissa ja kaduilla. Fiilistellä ja tunnelmoida.

Vinkki: auto saattaa olla vaikea parkkeerata jos turisteja on paljon. Majoitus keskustasta voi olla mainio ajatus, jos hotellilla ei ole kuljetuspalvelua tai pitkähkö kävelymatka ei innosta. Ilmaisia kadunvarsipaikkoja löytyy hieman kauempaa kyllä. Edit: kannattaa selvittää myös pyöränvuokrausmahdollisuus!

Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:

• Road Trip Miamista Key Westiin - entäs kun on muksu mukana?
• Vinkit Karibian risteilylle - Carnival Glory

Lue lisää Key Westistä:

• Key West Wikipediassa
• Key West Travel

LUE KOKO POSTAUS »

ROAD TRIP Miamista Key Westiin - entäs kun on muksu mukana?

Mikä se semmoinen Miamin reissu on, jos ei ole visiittiä Key Westiin? No ei mikään ja niinpä mekin otettiin auto alle ja lähdettiin ajamaan niin etelään kuin vain tietä pitkin päästäisiin.

Mukana meillä oli hieman alle 2-vuotias Tytär matkakaverina joka kärsii ajoittain matkapahoinvoinnista (autoilu Hvar-saarella). Se tuo hieman lisähaastetta road trippeihin, mutta mitä pienistä. Wet wipesit, oksupussi, tankki täyteen ja Florida Keys täältä tullaan!

Matkustusajankohta oli lokakuu 2014 - sää oli kuuma ja kostea. Autoiltiin Miamista Key Westiin, olimme yhden yön perillä ja seuraavana päivänä takaisin Miamiin. Key Westissä olisimme viihtyneet useammankin yön, mutta siitä joku toinen kerta. Nyt keskitytään itse automatkaan.

Oltiin jo etukäteen fiilistelty Miami - Key West -reittiä:

• 250 km Miamista Key Westiin
• US 1 / The Overseas Highway
• 44 siltaa (lähteestä riippuen)
• Hurrikaani tuhosi aiemman saaria yhdistävän rautatien 1935
• Overseas Highway valmistui rautatien tilalle vuonna 1938
• Pisin silta Seven Mile Bridge (10 885m)
• The Keys käsittää noin 800 saarta 
• Islamorada & Key Largo & Marathon - kiehtovat pikkukaupungit reitillä
• Koulubussin pysähtyessä koko liikenne pysähtyy

Key Westiin ajettiin US 1 -tietä pitkin ja matka kesti pysähdyksineen useamman tunnin. Tie menee useiden pikkukaupunkien läpi, joten ajonopeutta on laskettava ajoittain taajamavauhtiin. Matkaan kannattaa varata vähintään 4 tuntia aikaa.

Mitä etelämmäksi mentiin, sitä enemmän tie oli meren päällä. Kuten tien nimikin kertoo: "The Overseas Highway". Mä nostin jalat ylös ja otin tyttären nukkuessa rennosti. Oli aika mieletön fiilis ajella upeissa maisemissa. Kuunneltiin kantrikanavaa radiosta ja fiilisteltiin amerikkalaista unelmaa. Hauska huomio muuten, että tosi monissa kantribiiseissä lauletaan aina viskistä tai ainakin vähintään oluesta?!

Tytär ei tosiaan ole mikään automatkailua parhaiten kestäviä tyyppejä, vaan tälläkin kertaa nukkui menomatkalla tunnin ja paluumatkalla 45 minuuttia. Siinä sai viihdytystoimisto olla välillä ahkerana, että lapsi jaksaisi istua autossa useampia tunteja. Onneksi matkan varrella on mielenkiintoisia kyliä ja ravintoloita, jopa valtava leikkikenttä löydettiin!

Pikkukaupunkien läpi oli hauska ajaa, sillä tienvarsilla oli värikkäitä matkamuistomyymälöitä, rantatarvikekauppoja, ravintoloita jotka mainostivat tietenkin Key Lime Pie'ta ja ihan hirveästi T-paitakauppoja. Kannattaa pysähdellä ja hämmästellä. 

Leikkipaikka Marathonissa

Käytiin Marathonissa kotoisassa kadunvarsiravintolassa (LuLu's Garden Grill) syömässä kevyt lounas. Piiloteltiin siellä vielä hetki polttavana porottavaa aurinkoa, wifistä nautiskellen. Ulkona olisi ollut vielä nimen mukaisesti puutarha, jossa olisi voinut myös hengailla.

Ravintola oli täysin tyhjä, joten saatiin kaikki huomio tarjoilijalta. Hetken päästä tarjoilija tuli kertomaan, että ihan lähellä on suuri leikkipuisto, missä Tytär voisi purkaa ylimääräistä energiaansa. Ai miten niin...? Vihjaus ymmärrettiin heti ja tippaamisen jälkeen painelimme tarjoilijan osoittamaan suuntaan.

Leikkipuisto oli aivan valtava! Ja me oltiin ainoat ihmiset siellä. Missähän muuten kaikki oli Marathonista? Onkohan siellä aina yhtä autiota... Mutta siis leikkipuisto! Siellä oli kiikkuja, liukumäkiä, kiipeilyseiniä, tähystystorneja, vimpaimia, piknikpöytiä ja varjoja (varjoja tarvittiinkin!). Koko leikkipuisto oli kuin järjettömän suuri labyrintti. Välillä Tytär katosikin leikkipuiston syövereihin.

Leikkipuiston synnyllä oli ihan mielenkiintoinen tarina. Marathonin Rotary Club ja vapaaehtoiset ovat keränneet rahaa ja rakentaneet tämän leikkipuiston kaupunkilaisten iloksi. Jos en ihan väärin muista, niin olikohan lapset jopa päässeet paikan suunnitteluun. Leikkipuistossa oli edelleenkin niiden kaikkien hankkeeseen osallistuneiden lasten kädenjäljet ikuistettuna.

Eli jos satutte lapsiperheellä ajamaan Marathonin läpi, niin suosittelen piipahtamaan leikkikentällä. Hyvä paikka purkaa sitä kuuluisaa ylimääräistä energiaa!

Lue lisää: Rotary Childrens Park Marathon

Ravintolasuositus Key Largossa Bloodline-sarjan ystäville

Tämä lounaspaikka oli vasta paluumatkalla, mutta sopii hyvin kertoa siitä tässä välissä. Satuimme pysähtymään Key Largossa. Tytär oli taas tuttuun tapaan hieman hermona automatkailusta, joten pieni tauko oli paikallaan.

Satuttiin hauskaan kuppilaan, Mrs Mac's Kitchen'iin, jonka koristeluna oli käytetty valtavasti rekisterikilpiä. Tytär vetäisi ison lautasellisen ranskalaisia ja corn dogeja ja joi litran maitotonkan päälle. Me maistettiin tietenkin vielä maan kuulua Key Lime Pie -piirakkaa. Tytär ei halunnut edes maistaa mutta meistä se oli herrrrrkullista!

Huoltohommien yhteydessä veskissä sai kokeilla paikan omaa "kookossuolaa" mikä on itsetehtyä kuorintavoidetta kookoksesta ja suolasta. Tuli niin siloinen iho siitä, että pakko oli yksi purnukka ostaa mukaan. Ravintolan yhteydessä oli muuten myös pieni matkamuistomyymälä, melko suolaisin hinnoin.

Sitten melkein pari vuotta myöhemmin katsottiin Netflixistä Bloodline-sarjaa, joka sijoittuu näille seuduille, Islamoradaan. Yhtäkkiä huomattiin, että Hei, noi on kahvilla samassa paikassa missä me käytiin! Tämmöiset maalaiset on ihmeissään kun näkivät TV:ssä tutun paikan!

Bloodline-jaksossa S2 E6 on Mrs Mac's Kitchen -kohtaus, joka alkaa ajalla 23:30.

Vinkit automatkalle lapsen kanssa

Miamista Key Westiin uskallan suositella ajettavaksi huonollakin ajokestävyydellä varustetun lapsen kanssa. Siitäkin huolimatta, että matka kestää suhteellisen kauan. Tiet ovat hyväkuntoisia eikä mutkittele liikaa. Vaikka meistä aikuisista merimaisemat pitkine siltoineen ovat hengähdyttävän upeita, ei niitä muksut välttämättä arvosta kovin pitkään.

Onneksi Keysien keskustojen läpi ajaessa tien varsilla on vaikka minkälaista värikästä myymälää ja koristeita. Matkalla nähtiin koulubusseja, hävittäjiä, lentokoneita, lintuja... tarkasteltavaa riitti lapsellekin. Siitä huolimatta tarvittiin vähän muutakin:

• aikaa kunnolla matkantekoon, tätä reissua ei kannata tehdä kiireessä
• iPädi tai älypuhelin (toisille voi tulla huono olo älylaitteista autossa)
• hermokestävyyttä vanhemmille
• reilut tauot ja lapsen juoksuttaminen
• naposteltavia (myös aikuisille, tärkeää!) ja vesipullot
• muovipusseja roskia ja mahdollista pahoinvointia varten
• vaihtovaatteet kaikille käden ulottuville
• musiikkia (jos tosi paha tilanne, niin tuttua lastenmusaa)
• ethän unohtanut wet wipesejä?

Sen vielä vinkkaan, ettei kannata koko ajan kysellä lapselta onko tällä huono olo. Tytär rupesi lopulta joka kerta autoon istuutuessaan sanomaan "onko huono olo" ennen kuin auto oli edes käynnissä. Mutta tällä reissulla ei tarvinnut putsata pukluja, luojan kiitos!

Joka tapauksessa ajomatka Overseas Highwaylla on osa Florida Keys -elämystä. Älä missaa tätä!

Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Karibian risteily
Hurrikaani Matthew
Kroatia: Hvar autoillen

Lue lisää:
Fla-Keys Official
Seven Mile Bridge Wikipediassa

Bonus! Tätä kuuntelemalla pääset meidän road tripin fiilikseen, sillä se kuului automatkan aikana monta kertaa.

Oletko ajanut Miamista Key Westiin? Mitkä on sun hauskimmat road trip muistosi?

LUE KOKO POSTAUS »

Zürichsee - järviristeily ja Rote Fabrik Zürich kulttuurikeskittymä

Olin ystäväni kanssa joulukuussa Zürichissä (ilman lapsia ja miestä, hei!) ja joulutorien lisäksi ehdittiin kaikenlaista muutakin. Tässä mielestäni kaksi parhainta kokemusta Zürichissä ja ne voi kätevästi nähdä samalla kertaa.

Meitä hellittiin aivan järjettömän kauniilla säällä: taivas oli kirkas ja lähes pilvetön, aurinko paistoi lämpimästi vaikka välillä hieman vilpakka olikin. Lämpötila oli parhaimmillaan +8 astetta. Täydellinen päivä kaupungin nähtävyyksille siis.

ZÜRICHSEE - JÄRVIRISTEILY

Lauantaina hyvän aamiaisen jälkeen hypättiin ratikkaan ja mentiin päättärille (Bahnhof Tiefenbrunnen) asti, tarkoituksena tsekata Zürich-järvi ja kävellä Limmat-jokea pitkin takaisin keskustaan.

Kävellessä huomattiin kiva uimaranta ja käytiin katsomassa se, samalla kuvitellen millainen se on kesällä. Paikka vaikutti kivalta ja haluaisin päästä käymään siellä kesähelteillä. Lapsille oli oma rajattu alue, jossa oli vesiliukumäkiä ja kiipeilypaikka vedessä. Uimapaikan yhteydessä oli paljon puistoaluetta, missä voisi hyvin pitää piknikin järvimaisemissa.

Järvessä oli myös kelluva allas, mikä on taatusti täynnä hellepäivinä. Nyt sen laidoille pääsi kävelemään ja ihastelemaan järveä.

Matkabloggaaja kaupunkilomalla *

Järvialtaan reunoilla oli kiva käydä kävelyllä

Uimapaikan jälkeen oli Zürichhorn Casino, vähän hienompi ravintola, lasiterassi sekä veden päälle ulottuva terassikansi. Paikka vaikutti tyyriiltä.

Casinon rannassa oli pitkä laituri, josta huomattiin kulkevan järvilaiva! Hei, hypätään kyytiin!

Kesäaikaan niitä kulkee useampiakin, mutta tämä oli ihan tavallinen reittilaiva, joka on liitettynä julkiseen liikenteeseen. M/S Albis, mihin me hypättiin, kiersi vain pienen osan järveä ja koko lenkki kesti 1,5 tuntia. Pitempi reitti kestää 4 tuntia ja käy paljon kauempana Zürich-järvellä.

Koska meillä oli julkisen liikenteen päiväkortit, maksettiin kyydistä laivan kassalla 3 frangia (hieman alle 3 euroa). En oikein vieläkään ymmärrä maksupolitiikkaa, mutta väliäkö tuolla kun elämys oli noin halpa. Muutama frangi sinne tänne ja sisään laivaan!

Alla olevasta kartasta (lähde ZSG) näkee lyhyen reitin. Me hypättiin siis Zürichhorn Casinolta ja kierrettiin koko reitti myötäpäivään. Jostain syystä laiva kiersi joka toisen kierroksen toiseen suuntaan. Zürich Bürkliplatz on keskustan "pääsatama" Limmat-joen suulla, josta suurin osa aloittaa risteilyn. Jokaisella pysäkillä voi nousta kyytiin tai hypätä pois.

Järviristeilyn lyhyt reitti

M/S Albis

Nyt tuntuu hyvälle

Laivan ulkokannella oli hyvin tilaa

Laivasta voisi varata etukäteen pöydän ruokailua varten. En ole ihan varma, saako lämmintä ruokaa lennosta. Koska me noustiin kyytiin pääpysäkin jälkeen, oli kaikki parhaimmat istumapaikat jo mennyt. Mutta hyvin me silti mahduttiin, istumapaikkoja oli paljon. 

Käytiin hakemassa baarista drinkit ja mentiin paistattelemaan päivää etukannelle. Ai että, niissä maisemissa sielu lepäsi.

Kun alkoi viluttaa, mentiin sisälle istumaan. Löydettiin ihan kivat paikat kiinalaispariskunnan pöydästä. Mikäs siinä lämpimässä istuskellen järvimaisemissa ja drinkkien siivittämänä henkeviä keskustellen.

Bürkliplatzilla jäi "kaikki" pois laivasta. Tein muuten huomion, että perheitä oli laivan kyydissä todella paljon - varsinkin lattepappoja kantoreppuineen. Rattaille oli yläkertaan vievien portaiden alla hyvin tilaa.

Kun laivalta oli lähtevä väki poistunut, päästiin me valkkaamaan yläkerrasta paraatipaikka. Nopeasti meni puolitoistatuntinen.

Zürichsee

Bürkliplatz eli Zürichin keskusta

Valtavat jonot Bürkliplatzilta

Näin talvella näyttäisi olevan fondue-kruisingeja! Laivan kannelta saa suoraan tynnyristä höyryävän kuumaa juustofondueta, olisipa tunnelmallista! Kannattaa muutenkin ennen reissua tsekkailla ZGV:n sivuilta tarjontaa ja teemaristeilyjä. Tuntuvat järjestävän kaikenlaisia järviristeilyjä, kaikkina vuodenaikoina.

Hyvä tietää

Miten risteilylle pääsee? Keskustasta kävellen, järven rannalta ratikka 7, 4 tai 2.
Paljonko risteily maksaa: 8,60 CHF ilman päiväkorttia
Esteettömyys: laivalla oli paljon lapsiperheitä rattaineen
Tekemistä lapsille: ei juurikaan, jos ei juoksemista kansilla lasketa. Kokemus voi silti olla lapsesta kiva.
Palvelut: lämmintä ruokaa, naposteltavia, monenlaisia juomia alkoholioikeuksin
Hintataso: Aperol Spritz 12 CHF,  iso olut 8, muuta menua ei tarkasteltu
Huomioi: laiva vetää (ainakin joulukuussa) reitin vuorotellen eri suuntiin ja eri vuodenaikoina järvellä on vähän eri liikennöintiä.

Suosittelemme: kauniin ilman sattuessa drinkit kannattaa nauttia ulkokannella

Vinkki! Me hypättiin keskustasta seuraavalla (Zürichhorn Casino) pysäkillä ja parhaimmat paikat sisältä oli jo viety - toisaalta ulkokannella oli hyvin tilaa. Jos taas nousee kyytiin keskustasta (Bürkliplatz), se taas saattaa olla tosi ruuhkainen ja jonot pitkiä. Suosittelemme nousemaan kyytiin joko keskustaa edeltävältä tai seuraavalta pysäkiltä välttääksesi ryysiksen.

Lue lisää: ZSG - Short Winter round trip 

ROTE FABRIK ZÜRICH - vanha silkkitehdas

Tarkoitus oli jäädä laivalta samalla pysäkillä pois, mistä oltiin noustu kyytiinkin eli Zürichhorn Casinolta. Huomattiin (kröhöm, ehkä parilla drinksulla oli osuutta asiaan), että ollaankin menossa väärään suuntaan. Unohdettiin, että laiva kiertää Zürich-järveä vuorotellen eri suuntiin. Hypättiin seuraavalla (eli Zürich Wollishofen, katso kartta ylempää) pysäkillä pois - eli meidän suunnitelmiin nähden väärälle puolelle järveä.

Maissa lähdettiin etsimään lähintä bussipysäkkiä. Yhtäkkiä huomaamme teollisuusalueen, joka on aivan täynnä graffiteja ja tägejä. Paikka ei heti ulkoapäin erottunut, mutta kun vahingossa vilkaistiin sisäpihalle, näky oli mielenkiintoinen. Mieleen tulee heti Tallinnan Telliskivi ja Helsingin Suvilahti... ja toiminta näyttäisi olevan Rote Fabrik Zürichissä samanlaista.

Rote Fabrik oli kuin täysin eri kaupungista, oli kuin oltaisiin hypätty yhtäkkiä ihan eri todellisuuteen. Paikka poikkesi niin Zürichseen autuudesta kuin keskustan tyylikkyydestä. Mutta ihan hyvällä tavalla.

Rote Fabrik*

Pyörittiin ensin sisäpihalla ja mietittiin, mikä paikka oikein on. Paikalla ei alkuun näkynyt ketään.

Hieman syrjemmässä rannan puolella oli pari kaverusta tekemässä graffitia siihen tarkoitettun seinään, maali haisi pitkälle.


Meillä alkoi olla jo kova nälkä, kun saavuttiin paikan melko suuren ravintolan luokse. Ziegel Oh Lac oli hauska, iso avara halli, jossa oli paljon ruokailijoita. Brunssi oli juuri päättynyt, joten päädyimme tilaamaan ruokalistalta.

Zürichin hintataso huomioonottaen, ruoka oli kohtuuhintaista mutta oikein maukasta. Sveitsiläiset tuntuvat tykkäävän fonduen ja racletten lisäksi burgereista ja päädyin maistelemaan sellaisen. Matkaseuralainen valitsi perinteisen röstin. Molempien annokset olivat herkullisia ja täyttäviä. Nyt taas jaksaisi painaa kaupungilla.

Ravintolassa oli paljon hauskoja yksityiskohtia. Vessakopit oli jokainen maalattu eriväriseksi ja alueen teeman mukaisesti nekin olivat täynnä töherryksiä. Tarjolla oli paljon syöttötuoleja, näköjään Sveitsissä lapset otetaan hyvin mukaan ravintoloihin. Nytkin paikalla oli paljon lapsiperheitä.

Ulkona ravintolan edessä oli tupakointipaikka tehty vanhasta gondolihissistä. Hauska idea! Vaikkakin Zürichissä tuntuivat käyttävän vanhoja hiihtohissikoppeja paljonkin eri tarkoituksiin.

Päivällä siellä oli tosi rauhallista, mutta kun vilkaistiin iltaohjelmaa, oli tarjontaa moneen makuun. Oli keikkoja, teatteria, tapahtumia... jos iltaelämä kiinnostaa, tämä alue voisi ola mielenkiintoinen valinta.

Hyvä tietää

Miten Rote Fabrikiin pääsee: järvilaivan pysäkki Wollishofen tai ratikka 7 Bahnhof Wollishofen
Paljonko maksaa: sisäänpääsy alueelle ilmainen
Esteettömyys: ainakin alueella yleisesti on esteetöntä
Tekemistä lapsille: värikäs paikka itsessään on kiehtova ja ainakin yhdestä rakennuksesta löytyi leikkipaikka
Palvelut: ravintola
Hintataso: keskihintainen ravintola, pääruoat 12 - 23 CHF, tapahtumien hintatasoa ei katsottu
Huomioi: paikka on ihan järven rannalla ja kyse on teollisuusalueesta, joten ainakin lasten perään kannattaa katsoa.

Vinkki! katso keikkakalenterista etukäteen vaikka teatteriesitys tai keikka ja jää paikalle koko illaksi!

Lue lisää: Rote Fabrik Zürich

Rote Fabrik*

Rote Fabrikissa oli myös pyöräliike

Rote Fabrik

Rote Fabrik*

Innostuitko yhtään järviristeilystä tai Rote Fabrikin tarjonnasta?

Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Zürichin parhaat näköalapaikat
Zürichin joulumarkkinat ja tunnelmantekijät

* tähdellä merkityt kuvat by Liisa Ekman

LUE KOKO POSTAUS »