keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Merkittävimmät matkat

Tämä on uudelleenpostaus blogin ihan alkuajoista, järjestyksessään toinen blogiartikkeli. Jonkun bugin takia tämän postauksen kuvat olivat kadonneet taivaan tuuliin, niin päivitin postausta samalla 2,5 vuoden takaisesta. Myös blogilinkit lisätty tähän uusimpaan versioon. Vuoden 2016 jälkeen on tullut pari merkittävää matkaa lisää, joten tässä siis päivitetty versio vanhasta postauksesta.

*****

1.10.2016
Monia kymmeniä matkoja on tullut tehtyä, mutta muutama on ylitse muiden:

Ensimmäinen matka Amerikkaan, maalaistollon NYC


Mieheni - silloisen poikaystäväni - ja minun ensimmäinen Pohjois-Amerikan matka New York Cityyn. Vuosi oli 2009. Matka varattiin vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen noin puolen vuoden päähän. Ja kyllä kannatti! Majoituimme halvassa nuorisohostellissa keskellä Spanish Harlemia (tunnetaan myös nimellä El Barrio), jossa hostellin ikkunasta oli suora näköala kolisevaan metrojunasiltaan.

Halpaan huoneeseen kuului poikkeuksellisesti aamupala, mutta nuhjuiset yhteiskylppärit olivat käytävällä. Aika kauhea luukkuhan se oli, mutta siellä käytiin lähinnä yöt pyörähtämässä. Harlemista ei ole kuin hyvää sanottavaa! Meidän mielestä lopulta mielenkiintoisin alue, vaikkei taksikuski suostunut meitä ihan perille asti heittämäänkään. Ja hei, NYC onnistuu myös budjettimatkana!

New York, Brooklyn

Kuukauden kiertue Kaakkois-Aasiassa


Toinen merkittävä matka oli kuukauden Aasian-kiertue alkuvuonna 2012. Lensimme ensin Bangkokiin, josta matka jatkui lyhyiden yöunien jälkeen Kambodzaan, Vietnamiin, Filippiineille ja lopulta Hongkongiin. Esikoinen sai alkunsa heti alkumatkasta, Kambodzassa. Sieltä alkunsa sai myös kammottava turistiripuli, joka vaivasi koko loppureissun - sitä onneksi kuitenkaan pilaamatta. 

Raskaus selvisi meille Filippiineillä: olihan minulla mukana yksi raskaustesti, mutta myös paketillinen tamponeja. (Naiset huom. niitä kannattaa Filippiineille ottaakin mukaan. Näin "siteet" mitä siellä myytiin...) Jo Hongkongissa voin pahoin katukeittiöiden tuoksuista enkä saattanut syödä muuta kuin banaania ja sushia.

Paras biitsi Kambodzassa, Koh Rong Samloem Sihanoukvillen edustalla

Äidin kanssa Islannissa


Olin puolivälissä raskaana esikoisesta, kun vein nyt jo edesmenneen äitini Islantiin. Hän oli aina unelmoinut Islannista, mutta ei ollut saanut vielä houkuteltua isääni mukaan. Koska Islanti kiinnosti minuakin, bookkasin meille loman tulisaarelle. Tämä ei sitten ihan budjettiloma ollutkaan, vaan tällä kertaa oikein hemmoteltiin itsejämme hyvällä hotellilla ja opastetuilla retkillä. Kun oli etukäteen varautunut kohteen superkalliuteen, ei se sitten paikan päällä nyt niiiin kalliilta enää tuntunut.

Varsinkin äitini kuoleman jälkeen olen ollut erityisen onnellinen tästä matkasta. Hän kerkesi käydä unelmiensa Islannissa ja meillä oli ihana yhteinen loma. Ajattelin silloin, että tästä tulee perinne ja jatkossa matkustaisin äitini kanssa säännöllisesti. Hyvät ihmiset matkustakaa sinne, mistä haaveilette. Ikinä ei tiedä, miten elämässä käy.

Raskaana Islannissa, Golden Cirkle


Ensimmäinen Karibian risteily


Viikko äidin kuoleman jälkeen oltiin ulkona kävelyllä, kun satuimme pysähtymään risteilyjä myyvän liiketilan näyteikkunaan. Katsoimme huviksemme risteilypakettien äkkilähtöjä, olisin kovasti halunnut lähteä surua "pakoon" Karibian aurinkoon. Ihan liian kalliita meille. No, joskus kyllä lähdetään, ajateltiin ja kipinä oli saanut alkunsa. Heti samana iltana kotona googlatessa huomattiin, että itse räätälöimällä eivät risteilymatkat niin kalliita enää olleetkaan.

Eikä mennyt montaa päivää, kun viikon Karibian risteily oli jo varattuna vuoden 2014 syksylle - tosin melkein vuoden päähän. Tytär oli matkan aikana hieman alle 2-vuotias: ilmaiset lennot ja ihan parasta matkaseuraa. Reissu oli niin onnistunut, että olemme lähdössä ensi kevättalvena toiselle risteilylle, nyt nelihenkisenä perheenä. Siitä saatte lukea vielä lisää, varmasti moneen otteeseen. Teen aikanaan koosteen myös tästä ensimmäisestä Karibian-matkasta.

Lasten kanssa Karibian risteilyllä: Carnival Glory, läntinen reitti

*****

LISÄYKSET LISTALLE

9.4.2019
Merkittäviä matkoja on ehtinyt muodostua myös tässä 2,5 vuoden aikana. Tässä esittelyssä kolme merkittävintä.

Ensimmäinen yksinmatkani johti Kööpenhaminaan


Ehkä se oli tämän matkablogin syy, että tähän reissuun sain rohkeutta. Tajusin nimittäin, etten koskaan ollut matkustanut yksin. En sitten yhtään enkä yhtään minnekään! Ja olin kuitenkin jo melkein nelikymppinen. Samoin Tanskaan en ollut astunut koskaan jalallanikaan! Miten... suorastaan sivistymätöntä.

Ruuhkavuodet ottivat niskalenkin ja kaipasin aivan valtavasti yksinoloa. Ja niinpä kerran työpaikkahierojan pöydällä maatessani tuli idea lähteä viikonloppureissulle yksin ja kohteeksi valikoitui Köpis.

Se oli erinomainen valinta ensimmäiseksi yksinmatkaksi. Tutulta tuntuva paikka, mutta kuitenkin minulle ihan uudessa maassa. En voinut estää itseäni hymyilemästä läpi koko viikonlopun.
ensimmäinen yksinmatkani Kööpenhaminaan, Tanskaan

Ilman perhettä Tokiossa


Kutsun rakasta ystävääni leikkisästi maailmankansalaiseksi. Sitä hän onkin, aina asustaa jossain päin maailmaa. Keväällä 2017 hän erään terassireissun aikana paljasti, että on hakenut syksyksi Tokioon muutaman kuukauden työpestiin. Minä tietenkin puoliläpällä sanoin, että voisin tulla sinne sitten moikkaamaan häntä.

Pitkäksi venähtäneen terassikiertueen päätteeksi olin jo matkalla bussissa kotiin, kun viesti kilahti: mä sain sen paikan! Vaikka toinen Karibian risteilymme tuntui edelleen kukkarossa, mun oli päästävä Tokioon vierailulle. Nyt, jos koskaan.

Ilman ensimmäistä yksinmatkaani en ehkä olisi niin varauksettomasti ollut lähdössä yksin.  Ainakaan Tokioon! Ja ehkä ilman ensimmäistä yksinmatkaani en olisi osannut nautiskella niin valtavasti Tokiossa yksin liikkumisesta ja ihmispaljouden keskellä olemisesta - heti ensimmäisestä päivästä alkaen. 
Cerulean Tower Tokiossa

Pariskuntamatka romanttisesti Tshernobyliin


Meidän parisuhdematkat ei ehkä ole niitä perinteisiä. Me ei lähdetä kynttiläillallisista tunnettuun Pariisiin, paitsi jos ollaan matkalla Hell Festeille. Budapestin muistamme lähinnä Euroopan-kiertueemme isoimmasta riidasta.

Kun ollaan ilman lapsia liikenteessä, halutaan mennä jonnekin, minne lasten kanssa ei voi tai halua lähteä. Esimerkiksi Tshernobyliin! Itä-Eurooppa -rakkaus meissä oli jo syttynyt, joten Ukrainan matkamme oli vain bensaa liekkeihin. Tämä reissu oli monella tapaa vaikuttava. Yksi mielettömimmistä. 
Tshernobyl ja Pripyat järjestetty matka


*****

Näiden lisäksi monta tärkeää matkaa jäi listalta, kuten häämatka Balille 2010 ja pitkähkö Euroopan-kiertue 2011. Tässä on esiteltynä yhdenlainen valikoima ja lista täydentyy ja muokkautuu ajan saatossa.

Mitkä ovat sinulle erityisen tärkeät matkasi? Mikä niistä teki erityisen?
LUE KOKO POSTAUS »

torstai 11. huhtikuuta 2019

Himarë, rauhallinen kylä Albanian Rivieralla


Kiemuraisen vuoristotien jälkeen saavuimme paikallisella bussilla Sarandasta seuraavaan matkakohteeseemme, Himareen. Meidän majapaikkamme oli hieman Himaren keskustan ulkopuolella, joten Vlorëen matkalla ollut bussi jätti meidät hotellin eteen. Riemuitsimme, kun kumpikaan lapsista ei oksentanut bussissa, sillä ilmastointina toimi vain raollaan oleva kattoikkuna.

Himarë, Himara, Himare. En tiedä edelleenkään, miten sitä pitäisi suomeksi sanoa. Suuhun sopii parhaiten Himare, joten sanomme sitä nyt Himareksi. Saa korjata, jos tiedät paremmin!

Himare on siinäkin mielessä jännä kylä, että siellä on paljon kreikkalaisia. Jossain lähteessä väitettiin, että kreikkalaistaustaisia asukkaita olisi jopa enemmän kuin albanialaisia. Tämä näkyi kyllä ruoassa, mikä oli tosi hyvää. Ja muutenkin kylän tunnelmassa oli tunnistettava kreikkalainen tunnelma - ihan erilainen kuin Sarandassa.

Yllätykseksemme hintataso oli Himaressa hieman Sarandaa korkeampi, erityisesti rantabulevardin ravintoloissa, mutta muuallakin. Hintataso on joka tapauksessa hyvin alhainen, joten rahoista on hyvin vaikea päästä eroon.



Hotelli Prinos ja Prinos Beach


Hotellin väki oli avuliasta ja hakivat esimerkiksi lapsen kengän kanalasta, kun se tippui sinne parvekkeelta. Ja hirveästi tykkäsivät lapsista. Vaikka alun marmatuksesta muuta voisi luulla, majoitus oli lopulta ihan hyvä ja 40 euroa yöltä ihan hyvä hinta.

Hotellin ja merenrannan välissä oli vain rauhallinen tie. Vaikka keskustaan oli kilometrin verran matkaa, oli reitti keskustaan kaunis ja matkalla paljon ravintoloita ja pitkästi todella rauhallista pikkukivirantaa. Hotellille kuului oma rantakaistale, jonka rantatuoleja ja -varjoja saimme ilmaiseksi käyttää. Ranta ei ollut mikään unelmaranta, mutta se oli todellinen sateisten päivien pelastus. Ja lapset rakastivat sitä.

Vaikka lähistöllä oli paljon hyviäkin ravintoloita, täytyy myöntää, että meidän hotellissa oli ehkä Himaren parhaat sapuskat. Hyvä niin, sillä sateiden takia söimme omassa ravintolassa usein.





TEKEMISTÄ HIMARESSA


Harmiksemme Himaressa satoi lähes joka päivä, joten tekeminen oli välillä vähissä. Ei ollut katettuja katuja tai ostareita, sillä kyseessä tosiaan on hyvin rauhallinen kylä. Onneksi lähin ranta kelpasi mainiosti muksuillemme, joten läträttiin siellä joka päivä. Eikä yhtenäkään päivänä satanut aamusta iltaan. Matkan varrella lähikauppaan oli hyvät etana-apajat, josta muodostui lapsillemme reissun kohokohta. Siis etanat!





Testasimme eri rantoja, kuljimme rantabulevardia ja kävimme usein jäätelöllä sekä kylän ehkä ainoassa leikkipaikassa, joka oli eräänlainen minitivoli. Maksullinen tietenkin, joskin alle euron maksoi esimerkiksi karusellikyyti. Tivolin pitäjä oli satunnaisesti paikalla, joten koskaan ei tiennyt olisiko karuselli auki vai ei.

Marachi Beach ja Spile Beach eli rantabulevardin uimarannat oli selkeästi suosituimpia ja oikein mukavia meidänkin mielestä. Spilen ranta oli selvästi Himaren hiekkaisimpia, muttei sekään mikään hiekkaranta kuitenkaan. Rantabulevardin ravintolat ja baarit oli Himaren kalleimpia, mutta jo nurkan takaa löytyi edullisempi kreikkalainen ravintola. Rantabulevardin nurkilta löytyi myös vaatimattomat turistikrääsän myyntipisteet, joiden hintataso oli paikalliseen elintasoon nähden huomattavan korkea.






Himaren vanhakaupunki, Old Himarë Castle


Yhtenä päivänä kävimme Himaren vanhassakaupungissa, joka on vuoren laella oleva vanha linnake, Old Himarë Castle. Ylhäällä tavattiin pari pakettimatkalla ollutta suomalaista, joiden kanssa vaihdettiin lyhyet kuulumiset.

Mukulakiviset kadut vaativat melko hyviä kenkiä retkelle. Linnan rauniot itsessään ei ole kummoiset, mutta vanhastakaupungista on upeat näköalat vuorille ja merelle, joten linnoituksella kannattaa käydä. Sokkeloinen linnake on mielenkiintoinen tutkimuskohde muutenkin ja matkalla voi napsia vaikka viinirypäleitä suoraan pensaasta, sillä niitä kasvaa kaikkialla. Alueella on vielä asukkaita, joten kannattaa kuitenkin olla valppaana, ettei vahingossa mene kenenkään yksityisalueelle.

Taksilla ylös maksoi kolme euroa (sai maksaa euroilla) ja kuski antoi meille vielä puhelinnumeronsa paluumatkaa varten. Takaisin alakaupunkiin haluttiin kuitenkin kävellä ja matkan varrella olikin kaikenlaista katseltavaa.



Patikkamatka Livadhi-rannalle


Eräälle päivälle sadetta luvattiin vasta iltapäiväksi. Lähdettiin aamu-uintien jälkeen pikku patikkaretkelle hieman kauemmaksi, kuvien mukaan upealle Livadhi-rannalle. Livadhi on tunnettu myös siitä, että rannalla on yksi isoimmista Albanian bunkkereista.

Katsottiin kartasta, että päästäisiin Spilestä Livadhi-rannalle kävellen, kun oikaistaisiin kinttupolkua pitkin yhden kukkulan poikki. Jätettiin sataman kupeeseen rattaat ja lähdettiin kiipeämään portaita.

Navigointi oli hankalaa, kun mitään tieviittoja ei ollut eikä karttasovelluksista ollut polkujen suhteen apua. Matkan varrella nähtiin paljon eläimiä: lampaita, kanoja ja kukkoja. Aasikin meitä jostain pusikon takaa möllisteli.

Patikkareissulla lipsuteltiin rantalipokkailla välillä vaikeakulkuistakin maastoa uhkaavaa vesisadetta pakoon. Kassissa heilui uimakellukkeet ja hiekkalelut vaikka siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei uimaan tällä reissulla sittenkään päästäisi.

Vettä alkoi jo sataa, kun horjuttiin viimeistä, hyvin mutaista polkua rannalle. Meidän päästessä  vihdoin rantahiekalle, alkoi rankkasade. Juostiin lähimpään rantabaariin sateensuojaan. Ja sitten sähköt katkesi.

Kyseinen rantabaari olisi ollut kyllä tosi kiva helteellä. Siitä oli suora käynti rannalle ja baarin sisällä olisi ollut uima-allas. Meitä paleli siinä vaiheessa sen verran, että jäi uimatta niin rannalla kuin altaassakin. Sää ei sinä päivänä enää paranisi, joten oli mietittävä miten päästään takaisin keskustaan.

Siirryttiin viereisen leirintäalueen baariin jossa pyydettiin henkilökuntaa tilaamaan meille taksi ja juotiin taksia odotellessa isot oluet. Mies kävi sateessa katsomassa bunkkeriä ja sen sisältä löytyi lähinnä kakkaa.

Hihkuttiin onnesta, kun taksi saapui ja päästiin lähtemään kotiin. Vaikka hymy hyytyikin maksun aikaan, sillä maksettiin viiden kilometrin matkasta yli kymmenen euroa. Mutta minkäs teet, pakko oli lasten kanssa päästä kotiin.











Tramonto sunset restaurant bar

Toisen kukkulan laella, Potami Beachin vieressä, on auringonlaskujen rakastajille näköalaravintola. Matkaa ravintolaan on keskustasta pari kilometriä, mutta meidän hotellilta eli Prinos beachiltä noin kilometrin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että ylös ravintolaan on melko vaikeakulkuinen ylämäki.  Kun tuntuu, ettei tie varmasti johda mihinkään, olet oikealla reitillä. Rattaiden työntely otti tosissaan voimille, onneksi ei ollut helle.

Ylhäältä ravintolasta oli upeat näköalat ja Tramonto oli ihan viihtyisän oloinen ulkoilmaravintola. Me ei lopulta siellä syötykään vaan päädyttiin syömään taas oman hotellin ravintolassa. Suosittelen silti käymään Tramontossa juomassa vaikka auringonlaskun kunniaksi drinkit.

Matkan varrella Potami beachillä oli useita kivan näköisiä rantoja ja houkuttelevia rantaravintoloita, joihin lähes jokaiseen olisi tehnyt mieli jäädä.




Monta kivaa juttua jäi toteuttamatta sään epävakaisuuden takia. Albanian rivieralla olisi ollut upeita rantoja mutta vaikeakulkuisten reittien päässä eikä uskallettu sateessa riskeerata. Myös ravintola, jonka läpi virtaa pieniä vesiputouksia olisi kiinnostanut lähikylässä.

Vaikka säät olivat ajoittain melko kehnot, viihdyimme oikein hyvin Himaressa. Kylän rauhallisuus sopi reissun siihen vaiheeseen erityisen hyvin ja lapsista oli mukavaa, kun kerrankin saatiin keskittyä olennaiseen: kivien heittelyyn veteen, etanabongaukseen ja uimiseen. Ja minä sain lukea rauhassa.

Eikä ollut kiire mihinkään.

Miten Sarandasta pääsee Himareen?

  • Taksi maksaa 35 euroa ja tuntuu olevan fiksattu hinta. 
  • Bussien aikatauluista kannattaa kysellä Sarandan bussiaseman kuskeilta.
  • Matka Sarandasta Himareen rantatietä maksoi noin 5 euroa (700 lekeä).
  • Paikka bussissa varataan jättämällä joku pussukka omalle paikalle.
  • Kerro kuskille, missä haluat jäädä pois.


Lue lisää Albaniasta:


LUE KOKO POSTAUS »

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Matkasuunnitelmat vuodelle 2019



Pitkä, pimeä ja kotiympyröihin keskittynyt talvi alkaa olla takana päin. Talven aikana paiskin töitä, opiskelin, pyöritin perhe-elämää ja olin melko uupunut. Vaikka kotona rauhoittuminen on ollut tarpeen, kasvoi matkakuume samaa tahtia valoisuuden kanssa. Anteeksi ilmasto, mutta talvella tuli tehtyä monet matkasuunnitelmat. Ja on ollut muuten ihanaa suunnitella reissuja, pitkästä aikaa!

Tässä tämän hetkinen kattaukseni, olkaapa hyvä!


KEVÄÄLLÄ

Viikonloppu Tallinnassa

Eikä mikään päiväristeily! Pääsiäistä vietetään ystäväperheen kanssa Tallinnassa, kokonaisen viikonlopun verran. En tiedä yhtään, mitä tehdään enkä tiedä edes sitä, missä majoitutaan. Ilmeisesti jossain Airbnb-huoneistossa. Tämä reissu on täysin miesten junailema. Viime pääsiäinenkin oltiin Tallinnassa - onkohan tästä tulossa perinne?



Legoland Billund

En olisi ikinä uskonut, että pääsen lapset pääsee jo tänä vuonna Legolandiin. Siihen ihan oikeaan ja alkuperäiseen Legoland Billundiin! Jos olet lukenut mun blogia enemmän, tiedät, etten ole kovin hanakka tekemään blogiyhteistöitä. Mutta kun saimme yllättävän kutsun Legoland Billundilta, ei siihen voinut sanoa muuta kuin "Milloin voimme tulla?" 

Aiomme viettää aikaa Legolandin lisäksi ainakin Lego-talossa, Lalandian vesipuistossa ja huristelemme vuokra-autolla pitkin Billundin lähialueita. En tiedä, onko meillä lapset vai minä enemmän innoissaan! Nyt on hyvä hetki heittää ideoita, mitä haluaisit tietää Legolandista?  Ehdin hyvin raportoimaan ennen kesän sesonkia.



lasten kanssa tallinnassa pääsiäisenä


KESÄLLÄ

Road trip Baltiaan

Varsinainen perheen kesälomareissumme tapahtuukin maata pitkin. Baltia on kiinnostanut meitä aina ja tänä kesänä meidän kohteeksi valikoitui Liettuan rannikko. Kauan haaveilemani Kuurin kynnäs on vihdoin toteutumassa! Viikko Baltiassa autolla körötellen, nyt vaan toivotaan suotuisia säitä! Lämmintä merivettä taitaa olla turha toivo anella?

Kotimaan matkailua

Kesäisin reissaamme paljon myös kotimaassa, vaikka niistä reissuista en täällä blogin puolella paljon kerrokaan. Tänäkin kesänä suuntaamme ainakin perinteiselle kotiseutukiertueelle Keski-Suomeen ja Pohjois-Savoon sekä miehen suvun mökille Virroille.

Miehellä on vielä parit festarireissut Euroopassa. Katsotaan, keksinkö minäkin vielä jonkun lyhyen piipahduksen jonnekin...



SYKSYLLÄ

Moldovaan parisuhdematkalle

Meillä on ollut jo monena vuonna putkeen tapana matkustaa syksyllä kahdestaan jonnekin itä-Eurooppaan. Tänä vuonna kohteeksi arvottiin Moldovan Kisinov ja läheinen Transnistria.

Lennot otimme Ukraine Airlinelta Kiovan kautta ja ennen lentoja piti ehtiä tekemään työpäivä. Lentoaikatauluja kuitenkin muutettiin ja nyt joudumme lähtemään jo aamulla kentälle sekä odottelemaan Kiovassa noin 5 tuntia jatkolentoa. Alkuharmituksen jälkeen käänsimme tappion voitoksemme! Käytämme luppoajan hyväksi ja lähdemme piipahtamaan Kiovan keskustassa vaikka syömässä.

Ellei nyt sitten lentoaikoja taas muuteta...

Lähinnä Kauempana -matkablogi


LOPPUVUODESTA

Kaukomatkalle!

Mä en kestämäenkestämäenkestä! Sain vihdoin houkuteltua miehen ja ylipuhuttua meidät Aasian reissulle. Lasten syntymän jälkeen olemme olleet kaukomatkalla vain Yhdysvalloissa ja Karibialla, vaikka Kaakkois-Aasiassa tyttäreni on saanut alkunsakin.

Lopulta se oli mies, joka ne halvat lennot löysi - ja homma oli sillä selvä. Neuvottelut työpaikalla lomasta ja sitten saman tien kilautettiin lennot sähköpostiin. Reitti tulee olemaan about tämä: Singapore - Kuala Lumpur - Malakka - Bintan (Indonesia) - Singapore. Aikaa 2,5 viikkoa.

Lapset varsinkin odottavat kovasti yölentoja ja konetta, jossa on jokaisella omat viihdekeskukset. Ehkä niidenkin hymyt hyytyy pitkien lentojen aikana.

Nyt sitten lapsia mietityttää, löytääkö joulupukki meidät kaukomailta.

*****

Viime vuosina olen matkustanut enemmän yksin, kaverin tai miehen kanssa mutta tämä vuosi on selkeästi omistettu perhematkoille. Millaisia reissuja teille muille on tulossa tälle vuodelle?

Pistähän korvan taakse muistiin myös blogin Facebook-sivut, Instagram ja Blogit.fi -portaali, niin tulevat postaukset eivät mene silmien ohi. 

Lähinnä Kauempana Karibian risteilyllä lasten kanssa

LUE KOKO POSTAUS »

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Belavia Airlines - kokemukset valkovenäläisestä lentoyhtiöstä

Belavia Airlines kokemuksia / Belarusian lentokone


Onko Minskiin mänijöitä? 


Helsingistä pääsee Minskiin helposti suoralla lennolla, kun valitsee Belavia Airlinesin lennon. Itse kuulin koko lentoyhtiöstä ensimmäistä kertaa, kun olin varaamassa lentoja. Nopean googlailun perusteella päättelin kyseessä olevan kuitenkin ihan kelpo lentoyhtiön.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan hakukoneella hintoja vertaillessani. Sekä Skyscanner että Momondo eivät antaneetkaan edullisimpia lentoja, vaan halvimmalla lennot sai suoraan lentoyhtiön sivuilta.

Sen tarkemmin en tiedä, miten hinnat vaihtelee, mutta me maksoimme hieman alle 150 euroa per lippu. Matkustusajankohta oli syyskuu ja matka varattiin joitakin kuukausia ennen matkaa.

Toinen helppo vaihtoehto lentää Minskiin on Riian kautta Air Balticilla, mutta suorilla lennoilla on aina mukavampi (ja ekologisempi) matkustaa.

Belavia Airlines kokemuksia / Belarusian lentokone


Ilman viisumia Minskiin vain lentämällä


Maateitse Minskiin ei pääsekään ilman viisumia, joten lentäminen on senkin puolesta helpoin vaihtoehto. Vain muutamille raja-alueille pääsee viisumitta, käytännössä kauttakulkumatkalla. 

Paitsi! Jos olet menossa vuosittaisille HOG Rally -bileisiin (Harley owners group), ei viisumia tarvita. 

Meidän reissun aikaan (syyskuu 2018) ilman viisumia voi lentää Minskiin viideksi päiväksi, mutta matkamessuilla Valko-Venäjän edustaja kertoi aikaa pidennetyn jopa 30 päivään. Tarkista kuitenkin viisumiasia viranomaistaholta aina ennen matkaa, tai vaikka Visumserviceltä

Belavia Airlines kokemuksia lentoyhtiöstä / Belarusian Airlines lentokone
Belavia Belarusian Airlines kokemuksia lentoyhtiöstä - matkustaminen lentokoneella

Belavian lennolla


Lentokone sijaitsi kaukana kentällä, joten sinne matkattiin tietenkin bussilla. Lentokone oli pieni ja käytetyn oloinen. Ihan siisti kuitenkin. Stuertti jakoi matkustajille venäjänkielisiä lehtiä ja kovia makeisia. 

Ja tälle lyhyelle, alle puolitoista tuntia kestävälle lennolle kuului myös ruoka! Meille jaettiin vakuumipakkauksissa olevat kolmioleivät ja vielä kahvitkin tarjoiltiin. Millä lentoyhtiöllä enää on tällaista palvelua näin lyhyillä lennoilla? 


Lentäminen Minskiin / Belavia Airlines

Vain pienet käsimatkatavarat mukaan!


Vika on todennäköisesti minun, mutta mielestäni tarkistin lentoyhtiön sivuilta käsimatkatavaroiden mitat. Oma cabinlaukkuni oli kuitenkin aivan liian suuri, että se olisi millään ilveellä mahtunut ylälokeroon. Onneksi sain laukkuni survottua edessä olevan penkin alle - melkein kokonaan. 

Belavian henkilökuntaa ei tuntunut yhtään kiinnostavan, minkä kokoisia käsimatkatavaroita matkustajilla on mukanaan. Meidän edessä istui rouva, jonka ruumakokoinen matkalaukku oli tyylikkäästi viereisellä paikalla. Niinpä minunkaan cabinlaukusta ei tullut sanomista, vaikka se ei kokonaan edessä olevan penkin alle mennytkään. 

Belavian lennolla olisin silti mieluummin pienillä matkatavaroilla, kuin aiheuttaisin säätöä isojen kamppeitteni kanssa.

käsimatkatavarat Belavia Airline

Aikataulut ja maahantulomuodollisuudet

Lento pääsi lähtemään hieman myöhässä ja saapui Minskiin hieman myöhässä. Se aiheutti vähän ahdistusta, sillä olimme kerrankin kuin kroisokset ja varanneet kuljettajan hakemaan meidät kentältä hotelliin. Maahantulomuodollisuudet sujuivat kuitenkin nopeasti, pakollisen sairasvakuutuksenkin sai juuri ennen passintarkastusta lähes lennossa (1 euro/päivä -hintaan).

Lentokentältä Minskin keskustaan on 42 kilometriä. Matka on bitkä, mutta bussivaihtoehtojakin olisi ollut. Mutta kun pääsimme saapumisaulaan, oli siellä kyltillä varustettu kuski hyväntuulisena odottelemassa. Tutkimusmatka Minskiin sai alkaa.

Millaisia lentokokemuksia sinulla on ei-niin-tunnetuista lentoyhtiöistä? 
Oliko Belavia Airlines tuttu ennestään? 


Myös nämä tarinat saattaisivat kiinnostaa sinua:
LUE KOKO POSTAUS »

torstai 21. maaliskuuta 2019

Mikä se semmoinen matkabloggaaja on, joka tykkää oleskella kotioloissa?


Monesti saattaa olla mielikuva, että me matkabloggaajat ollaan niitä aktiivisia ihmisiä, jotka viilettävät kaiken vapaa-aikansa mitä erilaisimmissa riennoissa. Ja ehkä niin useimpien kohdalla onkin.

Ja sitten tulee tämä Lähinnä Kauempana -blogi. Tämä perhe tykkää kyllä matkustella ja välillä on meilläkin reissua reissun perään. Touhukkaiden aikojen jälkeen palataan kotiin ja... ai että. Onpa ihana olla kotona! Siksikin on ollut niin ihana vaihtaa vaihdetta vähän löysemmälle ja pysytellä omissa ympyröissä.

Vaikka oma vaihde ei kyllä ole ollut löysällä. Reilu vuosi sitten kirjoittelin, että vaihdoin työpaikkaa ja uusi työ on hyvin vaativaa. Sehän ei itsessään vielä ole kummallinen tilanne, mutta kun sen päälle on vielä pari alle kouluikäistä ipanaa ja vuorotyötä tekevä mies. Kaiken kukkuraksi aloitin vuodenvaihteessa vielä opiskelut avoimessa yliopistossa, joten blogiharrastus on valitettavasti jäänyt tauolle. Ja matkustelu. Ja kissanristiäiset.

Rakastan matkustelua, mutta viime vuosien matkamyllytys aiheutti sen, että matkoja ei enää ole ehtinyt suunnittelemaan - ei edes kunnolla kuumeilemaan, kun on pitänyt lähteä jo uuteen nousuun.

Matkustelun lisäksi rakastan myös matkahaaveilua ja -kuumeilua sekä matkasuunnitelmien tekoa. On ollut ikävä sitä tunnetta, kun selailee Google Mapsiä sillä mielellä, että seuraavaksi voisi varata matkan *tuonne*... katsonpa heti Skyscannerista lentoja! Tällaiseen haaveiluun ei ole ollut pitkään aikaan aikaa eikä inspiraatiota, mutta nyt olen löytänyt itseni yhä useammin matkahaaveiden parista. Se on ihanaa!

Rakastan matkustelua, mutta joskus on vaan ihana käpertyä iltaisin kotisohvalle. Ja tietää se, että huomennakin saan käpertyä raskaan päivän jälkeen kotisohvalle. Eikä tarvitse lähteä mihinkään. Kotonakin on hyvä olla.

Viime aikoina reissulta on tuntunut jo se, kun lähden illalla taloyhtiön saunaan. Vähän niin kuin retkimielessä, sillä onhan meillä omakin sauna. Opintopäivät Jyväskylässä on tuntuneet lähes kaukomatkalta. Ainakin kunnon irtiotolta arjesta. Opiskelu itsessään on tuntunut samoissa sydämen sopukoissa kuin matkustelukin: on ihana avartaa omaa ajatteluaan ja kokea oivalluksia.

Kun mies on lasten kanssa harrastamassa ja minulla olisi mahdollisuus lähteä kavereiden kanssa rientoihin, olenkin valinnut ennemmin tyhjästä kodista nauttimisen. Se, jos mikä tuntuu hermolomalta ja antoisimmalta matkailulta: olla ihan yksin omassa kotona. Ruuhkavuosia elävälle perheenäidille se on luksusta.



Mitä tällä kaikella nyt haluan sanoa? 


Aina ei tarvitse jaksaa! Aina ei tarvitse päästä jokaiseen kissanristiäiseen tai ehtiä kaikkiin niihin instagrammattaviin kohteisiin, joista some huutaa kurkku suorana. Se on jonkun toisen elämää. Maailma odottaa kyllä.

Tänä ilmastoraportin jälkeisenä aikakautena olisin saanut kiillotettua itselleni häikäisevän kruunun. Lopetin matkustamisen, sillä ajattelen ilmastoa! Valitettavasti se ei olisi pitänyt paikkaansa. Toki ajattelen ympäristöä ja haluaisin tehdä paljon enemmän sen eteen, kuin oikeasti teen. Mutta jos elämäntilanteeni olisi toisenlainen, matkustelisin varmasti enemmän.

Kaikki nämä ajatukset kirjoitan myös itselleni, sillä yllätin itseni miettimästä, että meneekö elämäni kotona hukkaan? No ei mene. Onko elämässäni tapahtunut mitään, jos en ole laittanut siitä kuvia Instaan? No on tietenkin. Elämää tehdään itselle, eikä oletetulle someyleisölle. Virtuaaliyleisö on siellä jossain, vaikka oma blogi olisikin tauolla eikä instagramiakaan jaksa päivittää.

***

Te, jotka minut oikeassa elämässä tunnette, arvaattekin mistä on kysymys. Välttelen erään ison opintotehtävän kirjoittamista, joten eksyin päivittämään blogia. Ja tämähän alkoikin tuntumaan taas ihan mukavalta.

Ehkä tästä blogi taas kevättä kohti virkistyy? Aivan kuten matkasuunnitelmammekin. Mutta blogi pysyy amatöörinä ja kuvat tärähtäneinä, aivan kuten aiemminkin. Ei minulla riitä aika järjestää hehkutuskuvia.

Paljastuksena kerrottakoon, että tiedossa on matkoja ainakin Baltiaan ja Moldovaan. Ehkä repäisemme kunnolla ja lähdemme hakemaan ikimuistoiset kokemukset myös Billundin Legolandista! Matkustan jatkossakin yksin, aikuisten kesken ja tietenkin lasten kanssa. Jos aidot tarinat matkoilta ja kotialbumista repäistyt viimeistelemättömät kuvat kiinnostavat, pysyttele jatkossakin mukana.

Ruuhkavuosista olen kirjoittanut ennenkin:



LUE KOKO POSTAUS »

Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017