perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kuurin kynnäs - hiekkadyynejä, uimarantoja ja pikkukyliä



Lautalle on ruuhkaa. Madellaan hiljaa autojonossa, kun takapenkkiläiselle iskee pissahätä. Eipä hätää, ehditään hyvin käymään puskapissillä ja hypätä takaisin auton kyytiin. Jono liikkuu niin hitaasti, monella kaistalla. Vihdoin ajetaan kassakioskien läpi ja maksetaan reilu 12 euroa lossista. Hinta sisältää myös paluumatkan. 

Monta lossia vetää vain parinsadan metrin levyistä ylitystä. Vaikka autoja on paljon, pian mekin päästään ajamaan lossin kyytiin. Kyytiin tulee paljon myös kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Ylitys mantereen Klaipedasta Kuurinkynnään puolelle Smiltyneen kestää ehkä viisi minuuttia, ehditään pieni hetki haukata happea lossin laidalla.

Kuurin kynnäälle siirtyminen kestää jonotuksineenkin ehkä puoli tuntia. Korkeintaan 45 minuuttia. Siihen ruuhkaan nähden se tuntuu ihan kohtuulliselta. Lapsetkaan eivät ehtineet hermostua.

Kynnään päätielle ei kuitenkaan muodostu jostain syystä ruuhkaa, vaan saatiin ajella omaan tahtiin. On jännittävää ajaa kynnäällä, jota on niin monta kertaa tutkinut kartasta. Tuo ohkainen kaistale Liettuan ja Kaliningradin välissä ja joka on ollut jo pitkään haavelistallani. Nyt se sitten toteutui. Täällä ollaan.



Välillä ajamme kuin vihreässä tunnelissa, sillä kapean tien molemmin puolin kasvaa vehreää metsää. Välillä näemme merta ja toisaalla valtavia dyynikumpareita. Suurimmaksi osaksi näkymä on kuitenkin metsäinen, joskin metsittyneet dyynit tunnistaa kyllä.

Juodkrantén kylä


Pysähdymme 16 kilometrin jälkeen Juodkrantén kylässä. Käytämme lapsia leikkitauolla ja jäätelöllä viehkeässä puutalon ravintolassa. Ravintolassa käy se klassinen: minun tilaamani olut tarjoillaan miehelleni ja minä saan hänen kahvinsa. Baltian matkalla näin kävi minulle usein - eikö täällä naiset juo kaljaa?

Juodkrantén kylä on niin idyllinen, että tekisi mieli jäädä jo tänne. Tunnelmallinen rantakatu ja veikeä luontopolku noitakukkulalla, jossa piipahdin myöhemmin minäkin ihmettelemässä outoja puuveistoksia. 

Meidän matka jatkuu kuitenkin Neringan niemellä Nidaan saakka, ihan Kaliningradin rajan tuntumaan.




Nida sopii hyvin Kuurin kynnään tukikohdaksi


Meidän majoitus on Nidassa asuntoalueella, ison erillistalon yläkerrassa. Ilmaista parkkitilaa on reilusti ja riemastumme pihalla olevista hyvistä leikkipaikoista. Asunnoltamme on kävelymatka keskustaan ja lähellä on nähtävää, camping alue ja pari hiekkarantaa. Erinomaista!

Kylä on selkeästi kesäisin hyvin vireä. Kylän keskustasta löytyy kivoja ravintoloita terasseineen, leikkipaikkoja, baareja... ja näyttäisi olevan oikea sunnuntaipyöräilijöiden paratiisi! Kaduilta löytyi kauniita puutaloja, joita kulkiessamme ihailtiin. Nida on ihana, söpö, nätti.





Kuolleita ja harmaita hiekkadyynejä


Kävimme kuolemanlaaksossa, Death Valleyssä, joka on helposti saavutettavissa Nidasta vaikka ilman autoa. Jos ei jaksa patikoida, autolla pääsee melko pitkälle. Rihkamamyyjät möivät parkkiksella matkamuistoja ja kulahtaneita meripihkatuotteita. Death Valley oli silti oiva paikka käydä ihailemassa maisemia ja tiirailemassa Kaliningradin puolelle. (Jonne me ei siis aikomuksista huolimatta mentykään...

Dyyneiltä löytyy portaita ja polkuja, jonka varrelle on sijoiteltu patsaita ja muistomerkkejä. Lapset juoksivat kilpaa alamäkeen hiekka pöllyten, uudestaan ja uudestaan. Ihastelimme hiekassa vipeltäviä ötököitä (hulvattomin oli joku pihtihäntäinen, labidura riparia) ja ihmettelimme hiekan määrää (myös jälkikäteen autossamme). 



Vierailimme myös "harmailla dyyneillä" (Gray Dunes) eli ison kansallispuiston valtavilla hiekkakumpareilla, josta näkymä oli erityisen kaunis laguunin puolelle. Pysähtyminen olikin tarpeen, sillä otti voimille tarpoa melkein kilometri löysässä hiekassa, ylä- ja alamäissä. Merkityllä reitillä on pysyttävä, eikä mitään saa poimia ympäristöstä. Kun me aikuiset ihastelimme maisemia, lapset hyppivät alas näköalatornista. Onneksi muistimme ottaa vettä mukaan, päivä oli muutenkin kuuma.

Turisteja oli ajoittain aika paljon, mutta emme antaneet sen häiritä. Oli hauska huomata, että myös dyyneiltä olisi löytynyt leirintäalueita innokkaille telttailijoille. Niitä näytti löytyvän paljon pitkin Kuurin kynnästä, joten retkeilijöille tämä on erinomainen kohde!




Moni voi mieltää Kuurin kynnään luontokohteeksi, jonne ei tule lähdettyä lasten kanssa. Vakuutan kuitenkin, että Kuurin kynnäältä löytyy paljon lapsiperheitä kiinnostavia aktiviteetteja. Pitkin kynnästä on uimarantoja moneen makuun, kilometritolkulla. Voi löytää ruuhkaisen rannan palveluiden ääreltä tai sitten rauhallisen sopen ilman muita ihmisiä. Lähde vain etsimään!

Leikkipaikkoja löytyi jokaisesta kylästä ja kadut olisivat sopineet myös rattaiden kanssa kulkeville. Ja tokihan lapset ovat innoissaan maailman suurimmasta hiekkalaatikosta.




Ainoa virhe oli varata majoitus vain yhdeksi yöksi. Kuurin kynnäällä aika pysähtyy ja tekee mieli pysähtyä sen mukana. Vaikka päänähtävyydet kierrettiinkin, olisi tehnyt mieli jäädä vielä ajelehtimaan tähän omanlaatuiseen tunnelmaan. Ja vuokrata pyörät, hengailla raitilla, patikoida useampia luontopolkuja sekä kiivetä vielä kerran jollekin dyynille ja ehkä pulahtaa sen jälkeen jälleen mereen.

Muita tarinoita Kuurin kynnäältä:
Kuurinkynnäs // Wikipedia

Minulla oli tätä kirjoittaessa kauhea tuska, kun en oikein ollut varma tulisiko Kuurin kynnäs kirjoittaa yhteen vai erikseen. Vai Kuurinkynnäs, miten Wikipedia käyttää? Vai onko molemmat oikein? Käytin lopulta erikseen, koska Koituskin käyttää. Miten se sinun mielestä pitäisi kirjoittaa?

LUE KOKO POSTAUS »

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Uusi matkailuaiheinen podcast - Milloin ollaan perillä?




Milloin ollaan perillä? - Tarinoita matkoista ja lapsista


Viime keväänä sen keksimme, nauhottaisimme Lähtöselvitetty-Katjan kanssa podcastin lasten kanssa matkustelusta. Olimme jo monesti jutelleet siitä, että blogiin ei saa kerrottua kaikkia matkasattumuksia, vaan ne on parhaimmillaan kaverille kerrottuna. Podcast olisi meidän paikkamme kertoa ne mehevät jutut, jotka blogista usein jäi uupumaan.

Tapasimme muutaman kerran suunnittelun (ja viinin) merkeissä ja mietimme, millaisen podcastin haluaisimme tehdä ja varsinkin - millaista itse haluaisimme kuunnella. Mistä jaksoissa keskusteltaisiin ja tulisiko mukaan vieraita. Kävimme myös läpi, mitkä asiat yleensä askarruttavat matkustavia vanhempia Lasten kanssa matkailu -ryhmässä.

Lasten kanssa matkailleena molemmille oli hyvin tuttu auton takapenkiltä kuultu hokema "milloin ollaan perillä?". Tätä hokemaa kuulee heti siitä lähtien, kun kulkuväline nytkähtää liikkeelle. Hokema päätyi hyvässä yhteisymmärryksessä myös podcastin nimeksi, sillä "mulla on pissihätä!" ei olisi yhtä houkutteleva nimi podcastille.

Kun suunnitelma oli kunnossa, sovittiin nauhoituspäivät... mikä ei ollut kovin helppoa. Koska elimme kiireisiä ruuhkavuosia ja siihen päälle reissattiin tahoillamme pitkin maailmaa, oli yhteisten nauhoitusajankohtien löytäminen haastavaa. Jaksot päädyimme äänittämään meidän taloyhtiön kerhohuoneella, joka toimi mainiosti äänitysstudiona.

Onneksi saimme jälkitöihin avuksi myös alan ammattilaisia, sillä äänityöt ovat tehneet Jere-Matias Koiso-Kanttila ja Janne Jankeri / Piippu Film Sound. Suuri kiitos heille! Graafisen ilmeen meille loihti ihana ystäväni Anette Siili.


Äänittäminen oli yllättävän jännittävää, työlästäkin, mutta hyvin hauskaa ja lopputuloksesta tuli meidän molempien mielestä hyvä. Palautteen perusteella myös muiden mielestä onnistuimme.


Podcastista sanottua:
"Tää Podcast on niin kuin kahvihetki samanhenkisten kavereiden kanssa "
"Monia matkajuttuja kuunnellut, mut tää oli niin omalle tuntuva!"
"Olenkin etsiskellyt hyviä podcasteja! Nyt löytyi! Ja olen hyvin nirso puhujien äänien ja artikulaation suhteen ja teissä ei ole mitään vikaa!"

Podcastia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa sekä podcastia voi kuunnella Spotifyssä ja Castboxissa. Ja suora linkki podcastiin löytyy myös tämän blogin sivubannerista. Jaksoja on äänitetty kaikkiaan yhdeksän ja uusi jakso ilmestyy aina tiistaisin.

Palautetta ja ideoita otamme mielellämme vastaan, sillä uusi tuotantokausi on jo suunnitteilla. Ideoita ja palautteita voi laittaa joko kommentteihin, podcastin somekanaviin tai vaikka sähköpostiosoitteeseen: milloinollaanperilla( at )gmail.com.

Tervetuloa mukaan matkailukeskusteluihin! 

LUE KOKO POSTAUS »

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Ilman viisumia Kaliningradiin - rajanylitys Kuurin kynnäältä omalla autolla

Kaliningradin rajanylityspaikka Kuurinkynnäällä / Nida 2019

Huomattiin yhtäkkiä, vain muutama päivä ennen reissua, että  Kaliningradin puolelle pääsee viisumivapaasti 1.7.2019 alkaen! Jee, me oltiin pian alkavalla kesälomareissulla menossa Kuurinkynnäälle ja majoituttaisiin Nidassa, ihan Kaliningradin rajan tuntumassa. Laitettiin e-viisumihakemukset vetämään sillä istumalla netin kautta. Ja ilmaiseksi! Ja supernopeasti!

Ensin kuitenkin masentava uutinen. Kaliningradin puolelle ei asuttu jalallakaan. Mutta kun kaikki valmistelut rajanylitykseen oli tehty ja jopa raja-asemalle asti päästiin, niin pitihän siitä postaus kirjoittaa. Eikä netissä vielä kovin paljon ole tietoa e-viisumin hakemisesta, niin jospa tästä olisi muillekin apua.

Näin haet ilmaisen e-viisumin Kaliningradiin 


1) Ota passikuvat (tai käytä korkeintaan puoli vuotta vanhaa passikuvaa)
  • ihan tavallinen, kännykällä otettu kuva käy
  • tausta oltava täysin yksivärinen ja mieluiten valkoinen
  • kasvot kuvattuna suoraan edestäpäin
  • varmista tasainen valo
Meidän kuvat oli todellakin sen näköisiä, että ne oli vain rätkäisty kännykällä. Ja läpi meni pienen valaisukäsittelyn jälkeen! Viisumia haettaessa ohjelma herjasi muutaman kerran, kun kuvassa seinään heijastui varjo. Taustan todellakin tulee olla ihan tasainen.


2) Täytä e-viisumihakemus netissä
  • osoite löytyy täältä https://electronic-visa.kdmid.ru/index_en.html
  • valitse Kaliningrad oblast
  • varaa kaikkien matkaseurueen passit käden ulottuville
  • valmistaudu kertomaan myös työ- tai opiskelupaikkasi tiedot
  • kerro, milloin olet käynyt viimeksi Venäjällä
  • lähetä hakemus/hakemukset!
Sivustolla luvataan e-visan saamiseen 4 käsittelypäivää (sisältää pyhäpäivät ja viikonloput), mutta me saimme myöntävän päätöksen jo kahdessa päivässä.

Näin helppoa! Eikä maksanut mitään!


3) Päätökset viisumista tulevat sähköpostiin
  • tulosta päätökset varulta rajavartiolaitosta varten


4) Liettuan rajanylityspaikka Nidassa, Kuurin kynnäällä

Me kävimme vain pyörähtämässä rajanylityspaikassa. Käynnin ajankohta oli heinäkuun loppu ja alkuilta. Silloin raja-asemalla ei ollut kuin yksi auto, joten tuskin rajamuodollisuudet olisi kestäneet kovin kauaa. Ymmärtääkseni Kaliningradin puolella pitää maksaa uusi kansallispuistomaksu (ruplissa, en tiedä käykö kortti tai eurot) ja autovakuutuksen paperit voisivat olla ihan hyödylliset matkassa. Mutta kuten sanottua, Kaliningradin puolelle emme lopulta menneet säätö- ja aikataulusyistä, vaikka kuinka yritin aviomiestä sinne houkutella.

Kaliningrad jäi kuitenkin sen verran paljon kutkuttelemaan, että ehkä menemme sinne jokin toinen kerta. Ehkä omalla autolla, ehkä lentäen.

Pian, lokakuun alusta, ilmaisella e-visumilla pitäisi päästä myös Pietariin, jee! Minulla on jo sormi näppäimistöllä, että voin tilata junamatkat Pietariin. Laivamatkalle en mielelläni enää lähde, sen verran karu oli kokemus (2013, tilanne voi olla jo parempi nykyisin). Nyt kun e-viisumit on kerran tullut haettua, on kiva tietää miten helppo, vaivaton ja tosiaan täysin ilmainen toimenpide se on.

Toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä!

Olisi ihan mahtavaa kuulla kokemuksista, jos olet mennyt autolla Kaliningradin puolelle Kuurin kynnään kautta! Yritin ennen matkaa kysellä eri foorumeilla, mutta en saanut yhtään vastausta. Kerro ihmeessä minulle, jos sinulla on tästä kokemuksia!

Kuurin kynnäällä Nidan kylän vieressä on Kaliningradin raja-asema

LUE KOKO POSTAUS »

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Lalandia ja Aquadome - vesipuisto meidän makuun!


*Kaupallinen yhteistyö: Lalandia Aquadome ja Legoland Billund Resort


Meillä oli ollut niin kiva loma seikkaillen Legolandissa ja Lego Housessa, että melkein väsytti lähteä koko Lalandiin. Kyseessä oli kuitenkin sovittu vierailu, joten pakkohan se oli jaksaa.

Mä olin jo hieman ärsyyntynyt, kun jouduin etsimään sovittuja rannekkeita pitkin Lalandiaa ja lopulta pyyhesekoiluista, sillä pyyhkeet piti käydä vuokraamassa erikseen lähellä olevasta Winter Worldista.

Pukkareissa en oikein tiennyt miten toimia. Rannekkeet oli kyllä helppokäyttöisiä ja saimme lokerot toimimaan ilman ihmettelyjä. Mutta minulle tulee tämä sama fiilis aina uusissa kylpypaikoissa: mennäänkö altaille pyyhkeen kanssa? Mihin jätetään pesuvälineet? Missä on saunat? Miten täällä toimitaan, saako olla alasti ja mistä hiton ovesta mennään altaille? Vika on mun päässä, myönnetään.

Ensi näkemältä koko vesipuisto ei oikein säväyttänyt. Perusallas näytti aika tylsältä, altaan pohja oli kova ja tuntui että se naarmutti jalkoja. Ja jotenkin paikka vaikutti ensi silmäyksellä pieneltä: tämäkö muka Skandinavian suurin vesipuisto? Onko tässä vesipuistossa nyt mitään ihmeellistä meille, jotka ollaan tottuneita Vantaan Flamingo Spa -kävijöitä?

Lämmiteltiin ensin uintihommia ihan vaan perus uima-altaassa. Lapset sukeltelivat innoissaan, ne ainakin olivat heti lämpöisessä vedessä omassa elementissään. Kun lapset malttoivat, lähdettiin kiertämään aluetta ja löytyihän sieltä vaikka mitä!



Jos alkuun olin epäröinyt, en epäröinyt enää. Lapset lähes juoksivat (kielloista huolimatta) altaasta toiseen. Tuntui, etteivät malttaneet odottaa yhtä vesiliukumäkeä loppuun asti, kun piti jo kiirehtiä seuraavaan altaaseen ja taas uuteen liukumäkeen.

Siinä missä Espoon Vesipuisto Serenassa oli todella kylmä, oli onneksi Lalandian Aquadomessa lämpimämpi. Lämpötilat eivät kuitenkaan yltäneet ihan Flamingo-tasolle, mutta meille riitti hyvin. Aquadome oli mukavan kompakti vaikka olikin suuri sisävesipuisto ja tosiaan Pohjois-Euroopan suurin (yhteensä 30 000 neliötä) vesipuisto.  Joihinkin vesiliukumäkiin oli aluksi vaikea suunnistaa, mutta niihinkin löytyi nopein reitti hyvin pian.

Tyypilliseen tapaan saunat eivät olleet suihkutiloissa vaan vesipuiston puolella. Saunasta oli ikkunat allasalueelle, josta sai samalla seurailla vesipuiston elämää. Jos vilu yllättää, voi helposti käydä kesken vesipuistoilun lämmittelemässä.



Vaikka Tanskassa vannotaan omien eväiden nimeen, Aquadomeen ei saa tuoda omia ruokia tai juomia. Alueella on kuitenkin kattavan näköinen food court, jonka ravintolat ainakin vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta. Hintatasoa en tarkistanut, sillä me oltiin juuri syöty ennen vesipuistoa. Vesipuiston alueella oli paljon aurinkotuoleja ja pöytäryhmiä, missä saattoi ravintoloiden tarjonnasta nautiskella.

Huom! Alle kolmevuotiailla lapsilla tulee olla uimavaippa ja vessojen yhteydessä on myös suihkut peseytymistä varten.

Aikuisten suosikit vesipuistosta


  • Mahallaan laskeminen eli Octopus
  • Hurja vapaapudotus eli Turbo Racer
  • Euroopan pisin vesiliukumäki eli Wild River


Vaikka vesipuistossa on paljon pienille lapsille sopivaa aktiviteettiä, oltiin me aikuisetkin aika innoissan muutamista vesiliukumäistä. Varsinkin Turbo Racer oli hurja, sillä alkupätkä on lähes vapaapudotusta. Voin kertoa, että mun bikinin alaosa kääriytyi pakaroiden väliin, sen verran lujaa tulin alas. Taisin samalla saada myös pienen sydänkohtauksen.

Wild River eli euroopan pisin vesiliukumäki (167 metriä!) oli sitten hauska ja miellyttävä. Wild River -vesiliukumäki meni myös ulkotilojen kautta, mikä on varmasti hauskaa erityisesti talviaikaan. Meille sattui huhtikuussa aurinkoinen sää, joten liukumäestä saatoimme hyvinkin poiketa ulkoaltaaseen päivää paistattelemaan.



Kuusivuotiaan suosikit


  • Mahallaan laskeminen vesiliukumäessä eli Octopus
  • Kiipeilytelineen kaatuva saavi eli Aqua Splash Playground


En olisi ikinä uskonut, että 6-vuotias tyttäremme uskaltaa laskea Octopus-liukumäen, jossa lasketaan matolla kasvot menosuuntaan, mahallaan. Kun kävin ensin kokeilemassa sen yksin, tuntui se minusta ihan hirveän hurjalta - ihan liian hurjalta alle kouluikäiselle. Sen verran jyrkkä viimeinen alastulo on. Mutta niin vaan tästä tuli tyttären suosikki heti ensimmäisen mäen jälkeen. Octopus-vesiliukumäkeä tuli laskettua koko vesipuistoreissun aikana ihan kaikista eniten.

Kiipeilutelineen yläosassa oleva saavi täyttyi hiljalleen vedestä. Kun saavi oli piripintaan täynnä, kaikki 1200 litraa vettä kaatui kaikkien leikkialueella olevien lasten päälle! Ja miten hurjan hauskaa se olikaan, kun valtava vesimassa ryöppysi niskaan! Voisin kuvitella, että ihan pienimpiä tämä voisi hieman pelottaa, mutta ainakin leikki-ikäisestä alkaen kaatuva saavi on vain tosi jännä ja hauska.

Muutenkin 120-senttinen 6-vuotiaamme alkoi saada vesipuistosta jo paljon irti. Oli vain pari liukumäkeä, johon hän ei päässyt ja muutamassa piti olla aikuinen mukana. Voisin sanoa, että Lalandian Aquadome on parhaimmillaan kouluikäisten keskuudessa! Speed Slide ja The Tornado taisivat olla hieman liian hurjia vielä... ilmeestä päätellen!



Kolmevuotiaan suosikit


  • Kiipeilytelineen vesiliukumäet eli Aqua Splash Playground
  • Sukeltelu ihan kaikissa altaissa


Kolmevuotiaamme oli vesipuistosta niin innoissaan, että välillä poikaa sai etsiä. Hän rakastui Aqua Splash leikkipuistoon niin kovasti, että jaksoi kiertää sitä ylös ja alas niin monta kertaa, että siihen ei sormet ja varpaat riittäneet. Vesipuiston keskiosan leikkialueen vesiliukumäet olivat just sopivan hurjia leikki-ikäiselle ja kiipeilytelineessä riitti seikkailtavaa pitkäksi aikaa. Oli hauskaa, kun aina jostain suunnasta suihkusi lämmintä vettä päälle!

Meidän 3-vuotias poikamme on varmaan ollut entisessä elämässään delfiini, sillä hän rakastaa niin paljon vettä ja uimista. Lalandiassa olikin onneksi monta allasta, jossa saattoi liukumäkien ja muun pärskimisen ohessa ihan vain sukellella ja nauttia vedestä. Myös perheen pienimmille löytyi rauhallinen allas, jossa oli pari pientä vesiliukumäkeä.












Oltiin vesipuistossa ihan viimeiseen minuuttiin asti. Kirjaimellisesti laskettiin Lalandian viimeinen vesiliukumäki, meidän perheen miehet olivat jo luovuttaneet hetken aiemmin. Oli niin vaikea päästä lapsen kanssa ulos sieltä: "Vielä yksi mäki!", Vaikka oltiin Aquadomessa tuntikausia, vielä olisi tyttö jaksanut!

Huom! Sain valokuvata kylpylässä, kun vaan pidin huolen että kuvissa esiintyy vain omaa seuruettamme.

Aquadomen pääsyliput kuuluvat Lalandian majoittujien huonehintaan, mutta paikan päältä voi ostaa päivälippuja muutkin. Alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, alle 12-vuotiaat maksavat 230 kruunua (noin 30 euroa) ja aikuiset 280 kruunua (noin 38 euroa). Ota mukaan omat pyyhkeet, niin säästät muutaman euron!

LALANDIA HOLIDAY CENTRE


Lalandia ei siis ole pelkkä vesipuisto, vaan se on kokonainen huvituskeskus. Sisään mennessä tunnelma on kuin Dubain Ibn Battuta Mall -ostoskeskuksessa tai Keskisen kyläkaupassa. Katto oli siis kuin sinitaivas ja rakennelmat itämaahenkisiä.

Lalandiassa voi myös keilata, pelata minigolfia tai käydä leikkipuistossa tai vaikka käydä kuntosalilla. Monky Tonky –alueella on erilaisia leikkitelineitä, liukumäkiä ja leikkitiloja sekä Lalandian Winter Worldissa voi harrastaa talviurheilulajeja eli lasketella, luistella ja kelkkailla ympäri vuoden.





Aquadomen jälkeen ajateltiin, että nyt eivät lapset jaksa enää muuta kuin siirtyä autoon ja kotiin nukkumaan. Mutta niin vaan lapset vielä jäivät ulkoleikkipaikalle riehumaan. Leikkipaikka oli pieni, mutta tosi kiva ainakin 3- ja 6-vuotiaitten mielestä!

Vinkki: käytettiin samaa ilmaista Legolandin P6-parkkipaikkaa kuin varsinaisena Legoland-päivänä. Lalandia kun on ihan Legolandin vieressä! Eli parkkeeraamisesta ei tarvitse murehtia Lalandiaan mennessäkään.




Kannattaa tarkistaa viimeisimmät hinnat ja aukioloajat täältä

Muiden bloggaajien kokemuksia Lalandiasta

Meidän Legoland-reissumme muut postaukset:

Legoland Billund Resort (eli koko Billundin aluetta edustava Billundin kahdeksan eri kunnan matkailun yhteiselin) kutsui minut ja perheeni tutustumaan uusittuun Legolandiin, uuteen Lego-taloon ja Billundin alueen huvituksiin. Legoland Billund Resort tarjosivat yhden lentolipun, majoituksen Vejlessä koko perheelle, sisäänpääsyliput sekä autovuokran. 





LUE KOKO POSTAUS »

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Matti Nykäsen mäki - paras ja erikoisin näköalapaikka Jyväskylässä

Matti Nykäsen mäki Jyväskylän Laajavuoressa

Jos liikut Jyväskylän seudulla ja tykkäät erikoisista näköalapaikoista, niin tässä sinulle oiva täsmäsuositus! Tätä korkeammalle ei taida Jyväskylässä päästä ollenkaan!

Jyväskylän Laajavuoren päällä on legendaariset mäkihyppytornit, joista suurin on Matti Nykäsen Mäki. Tänä kesänä hyppyrimäen alla on kaikelle yleisölle avoinna kahvio ja mäkihyppytornin päällä oleva näköalapaikka.

Mäkihyppytornit Jyväskylän Laajavuoressa

Mäkihyppytornit on Jyväskylän paras näköalapaikka

Olen itse asunut aikoinaan Jyväskylässä yli 10 vuotta ja Matti Nykäsen Mäki on kuulunut aina omaan kaupunkikuvaan niin vahvasti, ettei Jyväskylää voi ajatellakaan ilman. Nyt kun olen asunut jo 10 vuotta Helsingissä, olikin hauska päästä käymään tämän legendaarisen mäkihyppytornin päällä.

Eräänä heinäkuisena aurinkoisena päivänä lähdimme katsomaan tätä nähtävyyttä. Mukana oli 3- ja 6-vuotiaat lapsemme ja lasten mummi. Olimme liikkeellä omalla autolla, joten pääsimme Laajavuoren huipulle hyvin helposti, lihaksia rasittamatta. Mäen päällä oli hyvin ilmaista parkkitilaa.

Jos olet reippailuhenkinen, voi Laajavuoren päälle kiivetä ominkin voimin. Helpoiten mäen päälle löytää Hyppyritietä pitkin, mutta voi mäen laelle kiivetä myös laskettelurinnettä pitkin.

Matti Nykäsen Mäen näkötorni / Jyväskylän hyppyrimäki kesä 2019

LIPUT MÄKIHYPPYTORNIIN MÄKIKAHVIOSTA


Ostimme hyvin edulliset liput mäkihyppytorniin tornin alla sijaitsevasta Mäkikahviosta. Mäkikahviota ja näköalapaikkaa pyörittää Jyväskylän hiihtoseura ry ja kaikki tuotot menevät jyväskyläläisen mäkiurheilun kehittämiseen.

Liput olivat erittäin edulliset: aikuiselta 4 euroa ja ja yli 6-vuotiailta lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä 3 euroa. Eikä tarvitse olla käteistä mukana, vaan korttikin käy. OP-omistaja saa vielä euron alennusta.

Olimme paikalla heti klo 12, kun näkötorni avautui. Koska meillä oli eläkeläinen ja kaksi pientä lasta mukana, menimme ylhäälle suosiolla hissillä.

Hissillä pääsimme suoraan mäkihyppytasanteelle mutta ylempiin kerroksiin on vielä kierreportaita. Toisella tasanteella on näköalapaikka suojassa tornin sisällä, mutta sieltä on vielä yhdet kierreportaat, jotta pääset ylimmälle tasanteelle taivasalle. Kannattaa ainakin lapsille varata mukaan neuletakki, sillä ylhäällä tietenkin tuulee.

Matti Nykäsen mäen näkötorni lasten kanssa / Jyväskylä heinäkuussa 2019

JYVÄSKYLÄN PARAS NÄHTÄVYYS


Meillä kävi hyvä tuuri ja mäkihyppyharjoitukset oli vielä käynnissä, kun saavuimme ylös. Näimme muutaman mäkihyppääjän hypyn ja täytyy sanoa: on se kyllä hullun hommaa! Meitä huimasi jo pelkästään katsominen, joten miten ihmeessä kukaan uskaltaa hypätä sieltä oikeasti alas?

Kun katsoimme hyppytornista alaspäin, maisemaa riitti silmän kantamattomiin. Hyppytornin suksien urat lähtivät niin jyrkästi alaspäin, että heikotti jo pelkkä ajatus. Oli hienoa nähdä, miten rohkeat mäkihyppääjät menivät lähtöasemiin ja liukuivat hyppyrimäestä hurjaan hyppyyn. Suhina vain kuului muovisesta pinnoitteesta.

Kun harjoitukset loppuivat, saimme keskittyä maisemien ihailuun. Ja mitkä näkymät näkötornista olikaan! Ylimmältä tasanteelta näkee Jyväskylän ylle 360 astetta. Vaikkei samanlaista tunnesidettä Jyvässeutuun olisikaan, kuten minulla, niin onhan se todella kaunista seutua. Ylhäältä katsottuna erityisen kaunista! Voin sanoa, että olimme Jyväskylän parhaimmassa ja erikoisimmassa näköalapaikassa.

Jyväskylässä Matti Nykäsen mäen näkötornista on hienot maisemat / Laajavuori kesä 2019

Jyväskylän nähtävyydet / Laajavuoren hyppyrimäki

Muuten näkötornissa on helppo käydä lasten kanssa, mutta alas tullessa kierreportaat oli meidän pienimmälle lapselle hieman jännittävät. Peruuttamalla hän pääsi kuitenkin omin voimin alas ja seuraavat asiakkaat odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan.

Käy ihmeessä kävelemässä Laajavuoren laella muutenkin, sillä hyppyrimäkien juurellakin on hauska kävellä ja ihastella maisemia. Matti Nykäsen mäen vieressä on myös juniorimäki ja vanha puinen hyppytorni. Jos hyppyrimäessä on harjoitukset käynnissä - varo hyppytornista tippuvaa vettä!

Lasten kanssa Matti Nykäsen mäen näkötornissa, hissi ja kierreportaat

NÄKÖTORNI JA MÄKIKAHVIO AVOINNA


Matti Nykäsen Mäen näkötorni ja alla oleva Mäkikahvio on avoinna 4.8. saakka joka päivä klo 12 - 16. Mäkikahviosta sai hyvin edulliseen hintaan jätskit ja kahvit sekä muuta pientä kahviotuotetta. Ainakin minun mielestä tämän kokemuksen jälkeen 3 euroa kahvista ja korvapuustista on suorastaan halpa hinta.

Mäkikahvio ja mäkihyppytorni ovat tähän tietoon avoinna vain tämän kesän. Pidä siis kiirettä! Toivottavasti näköalapaikka kuitenkin saa jatkoa, sen verran kiva tämä kokemus oli. Joten käykää sankoin joukoin vierailulla, niin saadaan ensi kesänäkin näkötorni auki!

Matti Nykäsen mäen näkötorni ja mäkikahvio / Laajavuoren hyppyrimäki / nähtävyys kesällä 2019

Jyväskylästä kotoisin oleva matkablogin Lähdetään taas Teija kävi jo pari vuotta sitten tsekkaamassa näköalat. Tässä linkki juttuun: Jyväskylän paras näköalapaikka

Jyväskylän hiihtoseuran sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa Näkötornista ja Mäkikahviosta: Matti Nykäsen mäen näkötorni ja mäkikahvio avoinna yleisölle

Kiinnostaisiko Sinua käydä katsomassa Jyväskylän parasta ja erikoisinta näköalapaikkaa?

Laajavuoren hyppyrimäki, tekemistä Jyväskylässä
LUE KOKO POSTAUS »

Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017