perjantai 20. lokakuuta 2017

Tšernobyl ja Prypjat - Kiovasta kadotettuun maailmaan

Tshernobylin kokemuksia, ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja hylätyt paikat Pripyatissa, päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

Jotkut matkat on tehtävä ilman lapsia. Tämä on yksi niistä.

***

Meidät noudettiin Kiovan päärautatieaseman nurkilta aamukahdeksalta. Pikkubussiin pääsi vasta passien tarkastamisen jälkeen. Mukaan tuli meidän lisäksemme toinen suomalainen pariskunta, kolme ulkomaalaista osallistujaa ja kaksi opasharjoittelijaa. Saatiin kuulla, että meitä olikin tänään harvinaisen pieni ryhmä. Silti kesti aikansa, ennen kuin päästiin matkaan.

Ajettiin ensin huonokuntoista tietä puolisen tuntia, kunnes pysähdyttiin huoltoasemalle vessatauolle. Samalla sai ostaa evästä (kannattaa!) ja hieman jaloitella. Loppumatkan aikana meille näytettiin dokumentti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. (Hyvä niin, sillä liikennekulttuuri oli aivan kauheaa katsottavaa ja dokumentti vei mukavasti ajatukset pois tiestä ja kuskin ajotyylistä.)

Oli todella tehokasta katsoa ensin dokumetti koko Eurooppaa ravistelleesta ydintuhosta, samalla kun oltiin matkalla tapahtumapaikalle. Tuli jopa mieleen, että onkohan sinne sittenkään ihan turvallista mennä...

Muistin virkistämiseksi, täältä löytyy tarkemmat tiedot onnettomuudesta:

Kokemuksia Tshernobylistä - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come


Pidä huolta, että mukanasi on passi, joka täsmää annettuihin tietoihin



30 kilometrin vyöhykkeellä oli ensimmäinen check point. Paikalla oli pari muutakin autoa, mutta odottelu meni nopeasti infotauluilla ja pienen kioskin valikoimaa tutkiessa.  Kun tuli meidän vuoromme, yksi seurueestamme ei päässyt tarkastuksesta läpi. Hän oli ehkä hieman... reppana. No, tämän reppanan passiselvittelyjä odoteltiin yli tunti. Ja sitten tämä reppana katoaa.

Lopulta me muut lähdetään Tshernobyliin ja yksi opasharjoittelija jäi etsimään reppanaa ja palauttaisi hänet meidän retkueeseen. Oppaamme oli tilanteesta todella pahoillaan, mutta lupasi pientä erikoisherkkua kierrokselle.

Sitä saatiin.

Kokemuksia Tshernobylistä - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Tshernobylin autiokylä "Zalissya"


Vielä tässä vaiheessa Tšernobylissä ei tarvinnut pitää pitkähihaisia vaatteita, sillä säteilyä on siellä vain vähän - muutamia hot spotteja lukuunottamatta. Vierailimme useassa hylätyssä talossa ja sitä varten saatiin hengityssuojaimet. Ei säteilyn vuoksi, vaan koska ilmassa oli paljon pölyä, epäpuhtauksia ja pahimmassa tapauksessa asbestia. Ja hengityssuojaimet olivat tietenkin myös selfieitä varten.

Miltä näyttää kokonainen kylä, joka on jätetty taakse ja hylätty hetkessä? Näin kesällä rehevä kasvusto on suorastaan villiintynyt ja syrjäyttää altaan tiet ja talot. Kylän pääkatu on lähes kasvanut umpeen, eikä kaikkia taloja edes näe kunnolla.

Zalissyan kylässä talot ovat pahasti rapistuneet, kaikki irti lähtevä on nyysitty. Toisaalta, paikalle on myös tuotu tavaraa rekvisiitaksi. Esimerkiksi yhdessä talossa oleva vuoden 1986 kalenteri (alla kuvassa) on vähän liian laskelmoitu. Tuskin on alkuperäinen.

Kokemuksia Tshernobylistä - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come


Vaikuttavin paikka tässä kylässä oli ehdottomasti hylätty lasten päiväkoti. Sen pihassa oli yksi hot spot, joka ei enää säteillyt kuin reilun 5 mikroSievertiä tunnissa (normaali taso noin 0,1 - 0,2). Säteilystä varoittavan merkin luona makasi lasten leikkiuuni, risa nukke ja ruostunut leikkirekka, joka oli nostettu pylvään päälle.

Päiväkodissa lasten päiväunisängyt olivat tyhjät, vain muutama unikaveri oli jäänyt. Vaikka tiesin, että nämäkin on todennäköisesti aseteltu kuvaajia varten, ei se poistanut sitä faktaa, että täällä lapset ja hoitajat ovat onnettomuuden jälkeisinä päivinä eläneet ihan normaalia elämää. Ja supernopean evakuoinnin yhteydessä kaikki irtonainen on jäänyt paikoilleen. Kunnes ryöstäjät ovat saapuneet kylään.

Minua yllätti, että Tšernobylissä asuu edelleenkin viitisen tuhatta ihmistä. Suurin osa niistä on tehtaan työntekijöitä ja osa vanhoja asukkaita, paluumuuttajia.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come
Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Ydinvoimala, reaktori 4

Päiväretkeen kuului lounas ydinvoimalan työntekijöiden ruokalassa. Matkalla sinne pikkubussimme pysähtyi hetkeksi hieman kauemmaksi, jotta näkisimme hyvin koko Tšernobylin voimalan alueen sarkofageineen. Näimme samalla myös rakenteilla olleen reaktori viitosen. Sen rakentaminen jatkui vielä hetken ydinonnettomuuden jälkeen, mutta luonnollisesti lopetettiin, vain kuukausi ydinonnettomuuden jälkeen. Reaktorit 1-3 olivat käynnissä vielä jonkun aikaa onnettomuuden jälkeen, kunnes ne yksitellen ajettiin alas seuraavien vuosien aikana.

Sarkofagi ei ole ihan vielä valmis, mutta on jo reaktorin päällä. Vaikka tiivistäminen on kesken, on sarkofagi laskenut jo paljon alueen säteilytasoa. Ydinvoimalasta ei saa ottaa kuvia kuin tietyistä paikoista; panorama-alueelta ja muistomerkin luota. Muu alue on rauhoitettu työntekijöille.

On laskettu, että työt ydinvoimalalla kestää vielä 50 vuotta, kunnes kaikki radioaktiivinen jäte on saatu siirrettyä väliaikaiseen varastoon. Kukaan ei vielä tiedä, missä ydinjätteen loppusijoituspaikka tulee olemaan. Ainakin niin kauan Tšernobylin alueella on elämää.

Työmaaruokalaan mennessä meitä oli vastaanottamassa lauma pikkuisia koiranpentuja. Ruokalassa saimme tietenkin hyvin ukrainalaisen, laitosmaisen lounaan. Säteilymittarin mukaan oli turvallista syödä, heh!

Kävimme myös ruokkimassa ydinvoimalan jäähdytysaltaan hurjan isoja monneja. Monnit eivät ole säteilyn takia valtavia, vaan ihan luonnollisesti siksi, ettei alueella kalasteta. Oli ne silti jättimäisiä! Ja aika pelottavia kalakammoiselle.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Prypjat / Pripyat / Pripjat


Toinen check-point oli 10 kilometrin turvavyöhykkeellä ja nyt jouduimme pitämään pitkähihaiset vaatteet päällä. Siitäkin huolimatta, että lämmintä oli melkein 30 astetta.

Saavuttiin todella aavemaiseen Prypjatiin (Pripyat englanniksi, Pripjat venäjäksi). Prypjat perustettiin vuonna 1970 läheisen 1977 valmistuvan ydinvoimalan työntekijöille ja heidän perheilleen. Ydinvoimala oli markkinoinnin vetonaula ja sitä kehuttiin maailman turvallisimmaksi ydinvoimalaksi. Kaupungin tunnusmerkkikin oli "atomi". Tšernobylin ydinonnettomuuden sattuessa kaupungissa asui noin 50 000 ihmistä ja se oli kovassa kasvussa.

Prypjatissa ja hot spoteissa on Tšernobyliä korkeampi säteilytaso ja lukemat on lähempänä 1 mikroSievertiä/h. Red Forestin (säteilyn takia punaiseksi muuttuneen metsän) lähellä, Pripyat-kyltin vieressä, mittariin tuli jo pitkälle yli 10 mikroSievertiä. Eikä se ollut edes reissun korkein lukema.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kun saavuttiin umpeen kasvanutta pääväylää pitkin kerrostalolähiöön, meitä vastassa oli kettu. Se oli ihan uskomattoman kaunis eläin. Ja ilmeisen tottunut meihin vierailijoihin, sillä se osasi heti odottaa oppaalta makupalaa.

Prypjatissa onkin eläimet ja kasvit ottaneet alueen valtaansa. Luonto ottaa nyt vallan ihmisiltä.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Olin lukenut muilta bloggaajilta, etteivät kaikki pääse enää uimahalliin sisälle tai kerrostalon katolle. Oltiinkin todella innoissamme, kun meidän retkueemme pääsi näihinkin kohteisiin. Turisteja oli tähän vuodenaikaan vähemmän kuin kesällä ja meidänkin ryhmässä vain vähän osallistujia - ja vielä kaksi opasharjoittelijaa mukana.

Opas nostatti vielä jännitystä kertomalla, että alueella partioi polkupyöräpoliisit ja että näihin rakennuksiin meneminen on ehdottomasti kiellettyä. Veikkaan, että tällä seikalla haluttiin luoda vierailijoille vain lisäfiilistä.

Kerrostalon katolle kiipeäminen


Hylätyn talon katolle kiipeäminen oli yllättävän aavemaista. Säteilytaso oli turvallisella tasolla, mutta oli tarpeen pitää hengityssuojaimia. Ilmassa oli hirveästi pölyä ja hiukkasia. Ehkä asbestiakin. Ilma oli sakeaa.

Hissikuilussa ujelsi ja hissin ovet paukkuivat, kun ilmavirta liikkui onkaloissa. Lasinsirua oli joka paikassa, kaikki irtaimisto oli viety tai hajotettu. Todennäköisesti jokaisessa vessanpöntössä oli ihmispaskaa. Töhryjä ja tägejä seinät täys.

Opas kertoi, että pian evakuoinnin jälkeen saapuivat ryöstöjengit ja putsasivat alueen kaikki talot. Jopa metalliset porraskaiteet oli viety. Tälläkin hetkellä jossakin voi olla hurjasti säteilyä imeneitä huonekaluja, kiertoteitä pitkin koteihin päätyneinä.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kun ryöstelijät olivat saaneet kyllikseen, talot valtasivat asunnottomat ja ilkityön tekijät. Kaikki on rikottu. Ihmisten kodit tuhottu. Talo, joka oli ennen täynnä elämää, oli nyt hiiren hiljaa.

Hiki virtasi, kun kiipesimme katolle 16. kerroksiseen taloon. Suomessa ei koskaan voisi päästää ihmisiä niin huonossa kunnossa olevaan taloon. Monessa paikassa olisi ollut vaarallista horjahtaa tai ottaa harha-askel. Oli katsottava tarkkaan, mihin astuu. Lattiapinta-ala oli täynnä lasinsirpaleita ja sotkua.

Mutta kun pääsimme ylös, hikiurakka palkittiin. Näkymät oli huikeat. Ydinvoimalan kaareva sarkofagi näkyi uljaana horisontissa. Samoin Venäläinen tikka (Duga Radar System) eli valtava  tutkajärjestelmä näkyi korkeana puiden yläpuolella futuristisen näköisenä laitoksena.

Oli ihmeen rauhallista. Mistään ei kuulunut mitään ääniä. Koko seurue oli hämmentynyttä. Tämä oli ehkä vaikuttavin ja mielettömin kokemus pitkiin aikoihin.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come


Liikuntahalli / Uimahalli


Tännekään ei kaikki ole viime vuosina enää päässeet sortumisvaaran takia. Me pääsimme vilkaisemaan uimahallin sisälle, miltä siellä nyt näyttää. Liikuntahalli on varmasti ollut aikoinaan upea, koko seinän kokoisine ikkunoineen. Nyt siellä oli lattiassa reikiä, ikkunat hajonneet ja maalit rapistuneet. Sai katsoa alleen, ettei mene kenkä läpi lattiasta.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Keskikoulu


Koulu on valtava rakennus umpikorttelissa, jonka sisäpihalla oli voimakas hot spot. Yllätyin, miten paljon rojua koulussa vielä oli. Ne kaikki ei mitenkään voinut olla lavastettuja, vaan siellä oli hujan hajan opetustauluja, kirjoja hurja määrä, pulpetteja tuolineen... ja yksi huoneellinen kaasunaamareita.

Täälläkin yleisilmettä vallitsi silmitön ilkivalta, mutta tavaraa oli paikalla vielä paljon. Ehkä opetustaulut ja kirjat eivät varkaille kelvanneet.

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come

Huvipuisto, joka ei koskaan ehtinyt avautua


Prypjatin huvipuiston piti avata ovensa vappupäivänä 1986. Vain muutama päivä aiemmin tapahtui ydinonnettomuus, joka muutti suunnitelmat. Edelleen liikkuu huhuja, että huvipuisto avattiin lyhyeksi ajaksi ennen evakuointeja, jotta saataisiin ihmisten huomio pois ydinonnettomuudesta. Tätä ei kuitenkaan ole viranomaisilta vahvistettu, joten spekulointi jatkukoon.

Joka tapauksessa huvipuisto on kaikessa hiljaisuudessaan hyytävä paikka. Tänne kuuluisi lasten riemu ja kiljahdukset.

Huvipuistosta löytyi meidän reissumme voimakkain hot spot. Koska metalli imee vahvasti säteilyä, säteilymittari pompsahti kaivonkannen lähellä noin 20 mikroSievertiin/h. Siihen ei siis kannattanut jäädä pitkäksi aikaa seisoskelemaan. Edit: kommenteissa korjattiin, että todennäköisesti kaivossa oleva vesi nostaa säteilytasoa, ei se metalli! 

Kokemuksia Tshernobylistä ja ydinvoimalaonnettomuudesta - päiväretki Kiovasta Pripyatiin: Hylätyt paikat ja autiot talot. Retken järjesti Chernobylwel.come


Kiersimme vielä Prypjatin keskustan loput maamerkit. Supermarketin, kulttuurikeskuksen, Prypjatin aikoinaan mahtipontisen bulevardin. Opas näytti valokuvia loistokkaista ajoista, samalla katsoimme ränsistyviä autiotaloja.

Kun olimme valmiit lähtemään, ajoimme pitkin Prypjatin kaupunkibulevardia ja katsoimme Prypjatin kaupungista kertovan propagandavideon; mainosvideon jonka oli tarkoitus houkutella lisää asukkaita ihastuttavaan ja nopeasti kasvavaan Prypjatiin.

Se oli aika pysäyttävää, kun videolla näytettiin samaa pääkatua parhaimmassa kukoistuksessaan, samana keväänä ennen Tšernobylin ydinonnettomuutta. Nyt kaikki oli autiota, rapistunutta, umpeen kasvanutta.

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come


Duga Radar System eli Venäläinen tikka


Koska alkumatkan viivästys sotki koko meidän päivän aikataulun, jouduttiin Duga Radar System käymään läpi puolijuoksulla. Check-pointit menee kiinni tiettyyn aikaan ja meillä oli kiire ehtiä pois. Oli vielä pitkä, kuoppainen matka takaisin Kiovaan.

Betonilaatoista tehdyn, pomppuisan tien jälkeen saavuttiin tutkan luokse. Se olikin vaikuttava näky; tutka on puoli kilometriä leveä ja 160 metriä korkea. Vielä muutaman vuoden tästä saavat vierailijat nauttia, kunnes koko laitos puretaan.

Venäläinen tikka (Duga Radar System) eli tämä valtava venäläinen tutkajärjestelmä näkyi jopa kiipeämämme kerrostalon katolle asti. Järjestelmä on pystyssä enää muutaman vuoden, kunnes se puretaan. Jotkut retkeläiset ovat saaneet kiivetä tutkaan, mutta meillä ei ollut siihen aikaa. Enkä olisi kyllä uskaltanutkaan.

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

Mitä muuta opimme?


Vaikka oppaan mukaan nyt olikin rauhallinen päivä, nousevat vierailijamäärät mietityttää häntäkin. Viime vuonna Tšernobylissä oli vierailijoita jo 36 000, tänä vuonna luku vähintään tuplataan. Kuinka kauan nousu voi enää jatkua? Miten kävijämäärää säännöstellään ja miten rapistuvat, pian romahtamassa olevat rakennukset enää kestää vierailijoita?

Osan päivän onnistumisesta kuuluu meidän oppaalle, joka oli ihana nuori nainen, tasan vuoden ollut hommissa. Kävi ilmi, että hänen ensimmäisellä opaskeikallaan oli mukana Suomen Euroviisuedustaja Soft Engine -bändin jäseniä.

Opas kertoi myös, että hänellä on säteilyä jatkuvasti mittaava tarkempi mittari (kuva alla). Koko vuoden aikana hän saa altistua 4 000 mikroSievertille. Vertailun vuoksi: luonnonsäteily maan pinnalla on noin 0,1 - 0,2 mikroSievertiä/h ja lentomatkalla saa kosmista säteilyä noin 4 mikroSievertiä/h. Muutaman tunnin lentomatkalta saa kosmista säteilyä alle 20 mikroSievertiä.

Opas tekee tätä työtä 4-5 päivää viikosta, aika rankka duuni. Omalle elämälle on aikaa vain pari-kolme päivää viikossa ja siihen päälle paljon säteilyä.

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

Miten Tšernobyliin pääsee?


Helpoiten Tšernobyliin pääsee päivän tai kahden päivän retkelle Kiovasta. Me ostettiin matkamme jo hyvissä ajoin netin kautta Chernobylwel.come'lta, eikä voida muuta kuin suositella. Hintaan (119e) kuului säteilymittari, hyvät materiaalit, osaava ja innostunut opas, lounas Chernobylin voimalan työmaakanttiinissa ja t-paidat. Kuljetukset sujui mallikkaasti passisekoilusta huolimatta ja opas hoiti homman hienosti kotiin.

Paras aika matkustaa on myöhäinen syksy, talvi ja aikainen kevät. Silloin puissa ei ole lehtiä ja näkyvyys on parempi. Myös turistien määrä on silloin pienimmillään. Toisaalta nyt syyskuussa kävijöitä ei ole enää kesäkausiin verrattaen paljon ja rehottava kasvillisuuskin on mielenkiintoinen.

Kahden päivän retkeen kuuluu myös yöpyminen Tšernobylissä. Se voisi olla erityisen mielenkiintoinen kokemus. Ainoa, mikä meidän päiväretkessä harmittaa on, ettei ehditty pelastusajoneuvojen ja raivauskoneiden hautausmaalle.

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come


Vinkit Tšernobylin päiväretkelle!

  • Ota mukaan vessapaperia ja käy vessassa aina, kun mahdollisuus. Vessoja ei ole liian paljon.
  • Pese kädet aina ennen ruokailua - ja muista ettet voi napostella ulkona mitään.
  • Päivä on pitkä ja tarjolla on vain yksi lounas - ota mukaan syötävää (autossa voi syödä!)
  • Älä silitä koiria - ei tiedetä missä hot spoteissa ne ovat pyörineet
  • Ota mukaan varavaatteet ja kengät sekä päälle vaatteet, jotka voi tarvittaessa heittää menemään.
  • Hyvät kengät! Kävelyä on paljon ja maassa voi olla ihan-mitä-vaan.
  • Päiväretki vaatii paljon kävelyä ja kiipeämisiä, vaatii melko hyvää kuntoa.


Kun palasimme takaisin Kiovaan, oli jo pimeä. Oltiin aikataulusta tunnin myöhässä, olimme väsyneitä ja ehkä vähän järkyttyneitä. Silti olemme sitä mieltä, että retki oli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olemme tehneet.

Minä muistan vieläkin, kun kuulin Tšernobylin ydinonnettomuudesta. Muistatko sinä? Uskaltaisitko lähteä Tšernobyliin?

Luettavaa Tšernobylistä:

Muita postauksia Ukrainan-matkalta:

Reissuja voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi -sivustolla

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus / autiot talot ja Prypjat - päiväretki Kiovasta / Chernobylwel.come

52 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus ja upeat kuvat, Tshernobylissa olisi kyllä niin upea päästä käymään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piia! Käynti Tshernobylissä oli kyllä vaikuttava. Tuntuu, että en oikein vieläkään ole kunnolla sisäistänyt asiaa. Vaikka se onkin nykyisin hyvin turistoitunut, on ihan hyvä muistutella itseään ydinvoiman vaaroista.

      Toivottavasti pääset joskus Tshernobyliin. Samalla saa kokea ihanan-ihanan-ihanan Kiovan!

      Poista
  2. Tshernobylissä käyminen on varmasti koskettava kokemus. Kunhan Ukrainassa tulee vierailtua, voisi tuonnekin tehdä päiväretken. Kiva kun kirjasit vinkkejä ja ohjeita noin tarkasti! Muutenkin tämä oli ehdottomasti yksi parhaista Tshernobyl-kertomuksista, joita olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskettava, sitä se oli. Ja jotenkin tarpeellinen, se onnettomuus ei saa unohtua. Niin moni mies uhrautui koko Euroopan puolesta, jotta ydinonnettomuus saatiin edes jotenkin aisoihin. Kiitos hyvästä palautteesta! <3

      Poista
  3. Älyttömän mielenkiintoinen kertomus. Kuvat puhuttelevat. Kekkosen kuolema, Palmen murha ja Tshernobyl ovat ensimmäisiä historiallisia muistikuvia 70-luvun lopussa syntyneelle. Kiinnostaisi kuulla, miltä sinusta tuntui sen jälkeen, kun oli vieraillut alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minulle, myös 70-luvun lopulla syntyneenä! Ja Ceausescun teloitus.

      En oikein osaa vieläkään järjestellä tuntemuksiani. Kierros Tšernobylissä ja Pripyatissa oli niin vaikuttava, uuvuttava ja mielenkiintoinen. Siellä sai paljon myös uutta (unohtunutta) tietoa onnettomuudesta. Vaikka mekin oltiin alueella turisteja, yllätti myös kierrosten hyvin vakiintunut turismi. Ja se vierailijoiden määrä!

      Eniten mietin vain, että tapahtunutta ei saa unohtaa. Ja minne hittoon sitä ydinjätettä säilötään? Suomen peruskallioonko?

      Poista
  4. Tää postaus vaan vahvistaa sitä, että tonne on päästävä käymään! Ja mielellään pian, että pääsee vielä vierailemaan mahollisimman moniin paikkoihin. En kyllä tiedä pystyisinkö jättämään koiranpentujen silitystä väliin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pienet koiranpennut oli niin ihania, mun teki mieli napata yksi sellainen säteilevä pallero taskuun mukaan. Raavaat työmiehet siellä niitä silitteli ja sylitteli, että en mä sitten tiedä onko kuinka perää säteilyssä. Ehkä nuo pienet pallerot ei vielä pyöri pitkin metsiä säteilyä keräämässä? Sovitaan niin! Mä en silti uskaltanut silittää, vaikka mieli teki.

      Poista
  5. Luin juttusi mielenkiinnolla, kiitos! Onko kirja "Tsernobylista nousee rukous" tuttu? Jos ei, suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Ei muuten ole tuttu kirja, mutta nyt kiinnostuin. Pitääkin etsiä käsiini ja lukea nyt, kun käynti on vielä tuoreessa muistissa. Kiitos vinkistä, Merituuli!

      Poista
  6. Olet toteuttanut yhden unelmistani - itse olen aina ollut kiinnostunut hieman oudommista vierailupaikoista, kuten Pripyat. Itse olen "Tsernobil-lapsi" ja syntynyt siis 1986, olin syntynyt alkuvuodesta, kun Tsernobyl kosahti ja näin ollen ehkä innostunut senkin takia vierailemaan ko. paikassa. Jonain päivänä minä vielä minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin itsellä! Myös Kiovaan ja Lviviin olen haaveillut vuosia, mutta Tšernobyl on jostain syystä kiinnostanut matkakohteena. En vaan uskaltanut matkustaa sinne ennen lasten saantia, jostain syystä pelkäsin sen verran paljon säteilyä. Nykyisin säteilymäärä on matalampi ja lapsetkin tehty. Ja kun tuli mahdollisuus tehdä reissu ilman lapsia, niin tartuttiin heti tilaisuuteen! Kyllä kannatti, päivä oli yksi parhaista. Kannattaa pitää mielessä ja tarttua tilaisuuteen, jos sellainen tulee eteen. Kiovakin on niin ihana kaupunki, että voisin matkustaa jo pelkästään sinnekin. <3

      Poista
  7. Upea postaus ja todella mielenkiintoinen! Vei kyllä huomion ja oli pakko lukea _kunnolla_, kiitos tästä :)
    Vähän tunnelmaa latisti tieto asetelluista rekvisiitoista, mutta sehän nyt ei ollut sinun syysi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elisa! Vähän tosiaan itseäkin latisti ne lavastukset, mutta toisaalta ymmärrän. Kaikki asunnoista on ryöstetty moneen kertaan, jotain on haluttu jättää muistutukseksi elämästä. Yritin ajatella sen niin. Eikä siellä mitään hirveän räikeitä asetelmia onneksi ollut.

      Poista
  8. Olikin kiinnostava lukea tämä, jokunen vuosi sitten vähän heitin Ukrainaa ja Tshernobyliä kohteeksi, mutta sitten tuli Krimin valtaus ja levottomuudet ja kiinnostavia paikkoja riitti edelleen muitakin, joten jäi. Mutta pitää muistaa tämä ennen kuin menee liian suosituksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turistien määrä on nyt tosiaan hurjassa kasvussa, opaskin sitä mietti, miten alue sen kestää. Se on kuitenkin fakta, että talot rapistuvat kovaa vauhtia, puut kasvaa jo rakenteista läpi. Osa taloista on jo romahtanut, monta romahdusta on vielä edessä. :( Sentään säteilymäärät vähenee!

      Poista
  9. Laadukas aiheeseen perehtynyt postaus ja upeat kuvat. Kävin itsekin siellä 2014 ja se matka kummittelee edelleen kokemuksena takaraivossa erittäin usein. Hyvä tuuri, jos pääsee pieneen ryhmään. Minulla kävi samanlainen tuuri, meitä oli opas mukaan lukien 4 hyväjalkaista ja pääsimme myös paikkoihin, joihin isoja ryhmiä ei voi viedä. Omaa reissuani väritti lisää vielä se, että silloin oli Kiovan itsenäisyyden aukiolla leirit pystyssä, vaikka itse tilanne olikin jo ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mieltäylentävästä kommentista! Vuonna 2014 onkin näyttänyt voimalan alueella erilaiselta, kun sarkofagi oli vielä tekeillä ja turistejakin oli varmasti paljon vähemmän. Taisi säteilyäkin olla siihen aikaan enemmän? Teillä on ollut kivan pieni ryhmä, tunnelma on saletisti ollut tiivis ja hyvä. Ja saitte Kiovassakin vielä erityistä tunnelmaa! Tykkäsittekö muuten Kiovasta?

      Poista
  10. Kaverin kanssa ollaan puhuttu, että tuolla pitäisi käydä. Vielä ei ole reissulle löytynyt aikaa, mutta toivottavasti lähivuosina! Itse onnettomuudesta en muista mitään, olin silloin vähän alle kolmevuotias. Mutta paikka kiinnostaa silti. Varmasti jokainen hylätty, nykyään turismista elävä paikka, on tavallaan "stailattu". Olen myös itse kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut asiat tai esineet näyttävät tavallaan liian laskelmoiduilta, mutta toisaalta jos kiertäisimme katsomassa paikkoja, joista on jäljellä vain seinät, ei se puhuttele samalla tavalla. Esineet tekevät paikasta henkilökohtaisemman ja tavarat luovat tarinaa. Olivat ne sitten sinne tuotuja tai ei. Pitää pistää tämä postaus muistiin ja palata tämän pariin, kun reissu tuonne on ajankohtainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa itsekin mietin, että jos taloissa ei olis yhtään mitään, niin ei olisi paljon kuvattavaakaan. Eikä ne rekvisiitat nyt niiiiin alleviivattuja olleet, eikä liian räikeitä. Ihan ymmärrättäviä, mutta minusta on ihan hyvä tiedostaa, ettei kaikki ole välttämättä aitoa.

      Jos yhtään tämänkaltaiset katastrofit ja autiot kaupungit kiinnostaa, kannattaa reissu ehdottomasti tehdä. Sulla nyt on vähän reissua tässä tulossa, että ei ehkä ihan heti ole tilausta Ukrainalle. :D

      Poista
  11. "Koska metalli imee vahvasti säteilyä, säteilymittari pompsahti kaivonkannen lähellä noin 20 mikroSievertiin/h." Kaivon kansi ei ime itseensä säteilyä vaan kaivon pohjalla todennäköisesti oli enemmän laskeuman mukana tullutta säteilevää materiaalia. Samoin korkeampia säteilyarvoja voidaan mitata vaikkapa rakennusten sadevesirännien alta. Rakennuksen katolle kerääntyy laskeumamateriaalia ja sadevesi huuhtoo sen alas ja kerääntyy rännin alle maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja erityisen paljon kiitoksia virheen korjaamisesta! Voin vaikka vannoa, että opas puhui myös metallista, mutta ehkä mä vaan itse yhdistin asiat väärin. Hän kyllä kertoi myös juuri mainitsemastasi ilmiöstä veden suhteen, joten voin helposti myöntää olevani väärässä. :) Korjaan tekstiin. Kiitos vielä ja oikein mukavaa loppusyksyä ja talvea!

      Poista
  12. Mielenkiintoinen postaus! Tyoskentelin vuosia ydinvoimalaitoksella ja tuonne olisi kylla kiva paasta tutustumaan. Ehka joskus! Olen lukenut muitakin postauksia aiheesta, jotenkin tama sinun oli kylla yksi ehdottomasti parhaista!

    Mutta jestas kun pelastyin tuota kuvaa, jossa miehesi(?) pitaa kiinni jostain kerrostalon postilaatikosta tms, sateileviin tavaroihin ei saisi koskea paljaalla kadella tai jos koskee niin kasien ehdottoman hyva pesu kontaminoitumisen jalkeen ennen kuin kadella laittaa mitaan suuhun / koskee korvaa, nenaa, suuta jne. Onneksi juttusi lopussa kuitenkin mainitsit teidan tienneet etta ennen kasienpesua mitaan ei saa syoda, hyva niin. Sateilyn kun voi pesta pois iholta mutta jos se menee kaden mukana suuhun ja sita myoden elimistoon sinne se jaa puoliintumaan.. En halua pelotella ketaan, mutta sateilyn faktat on hyva tietaa tuollaiseen paikkaan matkatessa. :) Senpa takia en itsekaan suosittelisi niihin elaimiin koskemaan, jos ne elavat sateilevalla alueella niin ovat varmasti jossain maarin kontaminoituneita ja nain ollen niita rapsuttelemalla kontaminoi omat katensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija itsellesi mielenkiintoisesta kommentistasi! On varmasti ollut mielenkiintoista työskennellä ydinvoimalaitoksella. Ja tietenkin sen vuoksi Tshernobylikin kiinnostaa ihan erityisellä tavalla. Aivan ihana kuulla, että tykkäsit postauksestanikin!

      Jep, mä huomasin myös vasta kuvia katsoessa, että mun mies rämpi sitä postilootaa! Mutta oltiin tietoisia kontaminoitumisriskistä ja pestiin hyvin käsiä. Toivottavasti siitä huolimatta miehen elimistöön ei ehtinyt livahtaa säteilyä... äääks! Mutta oltiin kyllä muuten varovaisia, ihan varmasti!

      Toivottavasti innostut joskus matkustamaan Ukrainaan ja Tshernobyliin. Sun näkemyksellä reissu on varmasti vielä antoisampi ja voin vain kuvitella, miten hyviä kysymyksiä osaat heittää oppaalle.

      Oikein mukavaa ja tunnelmallista loppusyksyä Sinulle!

      Poista
    2. Ei kannata panikoida, uskon vahvasti etta oppaat siella tietavat missa rajoissa millakin alueella mennaan - eika teita olisi paastetty suojavaatteitta paikalle jos sateilytasot olisivat liian korkeat. Jos elimistoon on onnistunut livahtamaan sateilya sormien kautta, kun kuitenkin pesitte kasia kunnolla, niin maara on varmasti niin pieni ettei se vaikuta terveyteen viela mitenkaan. :)

      Ja hienoa, ettet ottanut kommenttiani arvosteluna, koska sen ei tosiaan edes ollut tarkoitus olla sellainen, nykyaan monesti tuntuu etta kaikki kommentit otetaan heti arvosteluna ja herne vedetaan nenaan.

      Toivottavasti omakin polku joskus loytaa tiensa tuonna Tshernobylin alueelle, taustani takia tosiaan kiinnostaa ihan hirvittavasti. :)

      Poista
    3. Siellä meidän kiipeämässä talossa ei ollut säteilyä paljonkaan yli normin. Jos jotain pääsi sisään, niin toivotaan määrän olevan sen verran pieni, ettei aiheuta ongelmia! Mutta kaikkea muuta siellä oli, ilma oli ihan sakeana pölystä ja epäpuhtauksista. Yäk!

      Ja mitä kommenttiin tulee, niin olen vain iloinen että kirjoitit. Mielenkiintoista saada näkemyksiä ihmiseltä, joka on työskennellyt ydinvoimalassa ja tietää siitä aiheesta meitä tavan tallaajia enemmän. Kiva, että näit vaivaa ja kirjoitit! Jospa tästä jäi pieni kutku korvan taakse ja se johdattaisi sinut Tshernobyliin jo ihan lähitulevaisuudessa. :)

      Poista
  13. Meidän on pitänyt monta vuotta käydä tuolla, nyt vihdoin ensi keväälle ollaan otettu puheeksi matka Ukrainaan - täältä Gdanskista kun lentää Kiovaan suhteellisen edullisesti ja nopeasti. Onhan tuo Pripyat jo aikamoinen turistikohde, mutta olisi se kuitenkin siitä huolimatta mielenkiintoista nähdä, ennen kuin se romahtaa lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa, kaikesta huolimatta! Olin jopa hieman yllättynyt paikan turistisoitumisesta. Mutta totta kai, sehän on ihan älyttömän hyvä bisnes. Ja toisaalta myös ihan tarpeen muistutella maailmaa ydinkatastrofista. Minusta ainakin chernobylwel.comen reissu oli hyvin rakennettu ja opas älyttömän hyvä mutta uskoisin muidenkin vetävän tourit aika samaan malliin. Varsinkin dokumenttien katselut automatkojen aikana oli minusta todella tehokasta ja toimivaa.

      On kyllä jännä seurata, kuinka kauan toiminta siellä voi enää kasvaa... ja kauanko ne rakennukset säilyy pystyssä. Ne oli jo tosi huonossa kunnossa...

      Poista
  14. Vaikka kävijämäärät tshernobyliin kasvavat, haluan sinne päästä. Ja ilmeisesti olisi hyvä päästä pikapuoliinkin, sillä ei nuo kauaa pystyssä pysyne. Mielenkiintoinen ja informatiivinen juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suosittelen menemään piakkoin. Ja mieluiten muulloin, kuin kesäsesongilla. Silloin alue on niin täynnä turisteja, että ei ole toivetta päästä rakennuksiin sisälle. Ja tietty aavemaisuus varmasti katoaa, jos porukkaa parveilee joka puolella. Mutta varmasti vaikuttava reissu, oli se milloin vaan! Ja samalle reissulle saa yhdistettyä ainakin Kiovan, niin sehän on jo hirmuisen antoisa reissu sitten!

      Poista
  15. Tosi mielenkiintoinen postaus, varmaan striimin mielenkiintoisin tällä viikolla. Vaikken ole kaikkia edes vielä lukenut, heh.

    Minutkin yllätti se, että siellä asuu tuollainenkin määrä ihmisiä. Ja tunnelma varmasti on kauheimmillaan juuri tuollaisissa kohteissa kuin huvipuistot, joiden kuuluisi olla täynnä melua ja naurua. Haluaisin tänne kovasti vierailemaan, ennen kuin lisääntyvät turistimäärät aiheuttavat sen, että pääsystä alueelle tulee entistäkin rajatumpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Meri! Huh, oli kyllä hurjan mielenkiintoinen paikka. Älytöntä jotenkin, että 50 000 ihmisen kaupunki evakuoidaan muutamassa tunnissa. Kaikki jää paikalleen rapistumaan. Sen vasta käsittää kunnolla, kun menee siihen autiokaupunkiin. Toivottavasti pääsisit lähivuosina vierailemaan. En uskalla edes kuvitella, mihin suuntaan meininki vierailujen suhteen on menossa...

      Poista
  16. Tää oli kyllä tosi hyvä juttu, ja vaikka oon aiemminkin lukenut juttuja Tsernobylistä, niin tästä sai kyllä varmasti parhaan kuvan paikan päältä! Mä edelleen puntaroin, että kun meen Kiovaan pitkäksi viikonlopuksi helmikuussa, niin käytänkö yhden kokonaisen päivän tähän retkeen vai säästänkö sen vielä jonnekin tulevaisuuteen. Kun varmaan ihan itse Kiovassakin riittäisi nähtävää. Josta puheen ollen, mikä olisi sun mielestä ideaali sijainti hotellille, että jalkaisin voisi kiertää keskustaa mahdollisimman paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emma! Me oltiin Kiovassa torstai-iltapäivästä sunnuntain varhaisaamuun. Päivä Tshernobylissä on raskas (siis myös se henkinen puoli, autossa istumiset ja mahdolliset taloihin kiipeämiset), siihen kannattaa varautua. Me ehdittiin hengailla Kiovan keskustassa torstai-ilta, perjantai meni Tshernobylissä ja sitten lauantai Kiovassa.

      Ehdittiin mielestämme tosi paljon nähdä Kiovaa lyhyessä ajassa. Se on yllättävän kompakti (joenrantaa lukuunottamatta, mutta Uber kulkee!) ja helposti haltuun otettava. Tiet vaan jotenkin viettää nähtävyyksiin. Tosi mäkinen kaupunki, tosin!

      Me majoituttiin hieman syrjässä, Universytet-metroaseman lähellä. Siitä kun oli lyhyt matka rautatieasemalle ja metroon. Mutta koin sen hieman liian syrjäiseksi, vaikka kävellenkin jaksoi keskustaan. Majoittuisin siis ihan ytimessä, hotellit kun on edullisia sielläkin. Itsenäisyyden aukio on upea paikka ja siinä lähellä on paljon nähtävää. Samoin Zoloty Vorotan metroaseman lähellä ja molemmista on erinomaiset kulkuyhteydet joka paikkaan. Katselisin jostain sieltä suunnilta.

      Vielä tiivistettynä: me nähtiin mielestämme paljon Kiovassa vain 1,5 päivän aikana, mutta oltaisiin saatu helposti menemään enemmän aikaa. Nyt esimerkiksi jätettiin Lavran tunneliluostariin tutustuminen väliin ja käveltiin vain sen ulkoupolella. Samoin Tshernobylin museo on vaikuttava, mutta päiväretken tehtyä ei haluttu siihen enää käyttää aikaa. Toisaalta - Kiovaan pääsee helposti vielä uudelleenkin! Me mennään sinne vielä uudelleen, ihan varmasti.

      Ihanaa Kiovan-matkaa, olen varma että tykkäät!

      Poista
  17. Tosi mielenkiintoista lukea tätä kirjoitusta, kun kävin itse Tshernobylissä viime kesäkuussa ja vaikka paljon olenkin matkustellut, niin oli kyllä ehdottomasti yksi kaikkein mieleenpainuvimpia paikkoja, joissa olen käynyt. Retki kesti koko päivän ja yhtään kertaa ei tullut pitkästynyt olo vaan koko ajan odotti vaan innolla mitä nähdään seuraavaksi. Tapaushan on traaginen, mutta minua on aina kiinnostanut hylätyt paikat ja Tshernobylin alueella niitä tosiaan pääsee näkemään. Itse tapahtumasta ei ole muistikuvia, koska olen ollut alle vuoden ikäinen silloin. -90-luvulta muistan kyllä katsoneeni dokumenttejä mm. Tshernobylin epämuodostuneista lapsista.

    Olen ymmärtänyt, että Ukrainassa monet paikalliset ihmiset eivät ymmärrä yhtään Tshernobylin matkailua vaan kuumaksuvat ja jopa paheksuvat turisteja, jotka siellä käyvät.

    Aika pitkälti käytiin noissa samoissa paikoissa. Tuossa uimahallin kuvassa näkyy ihminen hyppytornissa, miten hän sinne pääsi? Ainakin kesällä hyppytornista puuttui portaat tuonne ekalle hyppytasolle.

    Pripyat oli omasta mielestäni retken ehdoton kohokohta ja kiipesimme myös tuon 16. kerroksisen talon katolle, josta tosiaan on hienot maisemat. Asuntojakin ehti hieman kiertää ennen kuin oli jatkettava seuraavaan paikkaan ja tietenkin kun aikaa on vain päivä niin kaikkea ei päivän retkellä ehdi nähdä niin hyvin kuin ehkä haluaisi. Itse olisin ainakin voinut viettää tuolla Pripyatissa vaikka kuinka kauan aikaa. On aivan huippukohde myös valokuvaajille.

    Se on totta, että kesällä näkyvyys on paikoin huono. Esimerkiksi Pripyatin kaupunkikuvaa on vaikea hahmottaa rehottavasta kasvillisuudesta ja puiden lehdistä johtuen. On hyvin viidakkomaista, toisaalta taas kesällä näkee parhaiten sen miten luonto ja kasvillisuus on villiintynyt ja alueesta on tullut viidakkomaista. Seuraavan kerran aion kuitenkin mennä retkelle talvella ja kahdeksi päiväksi, jotta ehtii näkeä enemmän.

    Kaikille, joita paikka vähänkään kiinnostaa, suosittelen retkeä ehdottomasti. Virallisestihan esimerkiksi Pripyatin taloihin ja rakennuksiin meneminen on kielletty vuodesta 2012 alkaen, mutta olen tämän ymmärtänyt niin, että oppaat päästävät rakennuksiin sisälle omalla vastuulla tai ainakin meidän piti täyttää menomatkalla jo autossa sellainen vastuuvapautuslappu ym. Jostain olen myös lukenut, että joskus alueella on poliiseja/vartijoita tai muita vastaavia viranomaisia ja silloin oppaatkaan eivät päästä sisälle rakennuksiin. Me pääsimme onneksi noihin rakennuksiin ja uimahalliin ym. sisälle, koska muuten olisi jäänyt kyllä paljon näkemättä.

    Suosittelen vierailemaan alueella mahdollisimman pian jos paikka kiinnostaa. Jossain vaiheessa retket ehkä loppuvat tai ainakin muuttavat muotoaan kasvavista turistimääristä johtuen ja myös siitä, että ne rakennukset menevät koko ajan huonommiksi ja jossain vaiheessa niihin pääsy todennäköisesti loppuu kokonaan.

    Ukraina oli muutenkin tosi kivan oloinen ja mielenkiintoinen maa, ilman Tshernobyliäkin siellä on vaikka mitä nähtävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja ihana, että kerroit kokemuksistasi! Meillä onkin ollut hyvin samantyyppinen kokemus Tshernobylin retkestä. Me valittiin yhden päivän retki ihan siksi, että oltiin niin lyhyen aikaa Kiovassa. Kahden päivän retki olis varmasti huikea, kun siihen sisältyy myös Tshernobylissä yöpyminen. Mutta mä ehkä olisin kokenut sen liian raskaaksi. Oli jo nyt melkoisen hämmentynyt olo pitkän päivän päätteeksi. Ei todellakaan ehtinyt pitkästyä! Mutta yhden päivän aikana ei tosiaan kaikkea ehdi näkemään. Ehkä itsekin voisi ajatella niin, että seuraavan kerran menisi talvella ja kahdeksi päiväksi. Kun on paljon jo nähnyt ja saanut kuulla lisätietoa, voi keskittyä vielä enemmän yksityiskohtiin ja havainnointiin. Eikä ehkä ihan niin raskas ole (henkisesti ainakaan).

      Me kirjoitettiin kanssa vastuuvapaus menomatkalla. Opas kertoi, että on tosiaan rakennuksiin meno kielletty, mutta pienissä ryhmissä hän on ottanut riskin jos seurue haluaa sisään eikä turisteja ole liikaa. Mä kyllä vähän luulen, että poliisit tietää tämän... Rakennukset oli tosiaan hirveän huonossa kunnossa, joten en tiedä kauanko _ihan_oikeesti_ on edes jokseenkin turvallista mennä niihin sisälle. Olisi tosiaan jäänyt paljon kokematta, sillä kerrostalokokemus oli yksi parhaista sinä päivänä.

      Uimahallissa yksi seurueestamme otti ja kiipesi hyppytorniin. Ei ollut portaita nytkään, mutta hän oli jonkun sortin akrobaatti. :D

      Rakastuin ihan täysin Ukrainaan ja Kiovaan, suosittelen ehdottomasti matkakohteena - halusi sitten käydä Tshernobylissä tai ei.

      Mukavaa loppusyksyä ja antoisia matkoja tulevaisuuteen!

      Poista
  18. Todella mielenkiintoinen juttu! En ole edes ikinä ajatellut, että sinne edes enään pääsee! Jos kohde ei vain räjähdysmäisesti kasva turistien suhteen, niin en näkisi yhtään hullumpana vaihtoehtona joskus jopa käväistä tuolla. Onhan se varmasti uskomattoman vaikuttava paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sandra! Paikka on todella vaikuttava. Oppaan mukaan kesäisin on ongelmaista, mutta talvisesonkina on erittäin hyvä ajankohta Tshernobylille. Esimerkiksi marraskuu tai aikainen kevät, kun puissa ei ole lehtiä, mutta ei ole liian kylmä. Silloin myös aavemaisuus tulee paremmin esille, kun muita matkaajia ei juurikaan ole.

      Poista
  19. Todella mielenkiintoinen postaus ja niin aito ku kuvia katselee!ihan kuin ois itse ollut matkalla mukana. Kuulen säteilymittarin voimakkaamman piipauksen kävellessä kiertelees paikkoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata Maria! Se mittarin piipitys olikin kyllä melkoinen, kun lähestyi hot spottia! :)

      Poista
  20. Tämä olisi yksi sellaisista kohteista, joihin olisi mielenkiintoista päästä! Täytyykin alkaa suunnitella tulevia matkoja tätä silmällä pitäen. Kiitos superkattavasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna! Kiovaan kannattaa suunnata, Ukraine Airlines lentää suoraan ja Air Balticillakin pääsee säädyllisesti. Kiovasta onkin sitten jo helppo tehdä päiväretki Tshernobyliin. Ei siis ollenkaan niin hankalaa, kuin voisi kuvitella!

      Poista
  21. Kiinnostava postaus. Ja samalla karmiva. Luin juuri kirjan Tsernobylista nousee rukous ja se toi ihmisten tarinat, elämän ja kuoleman lähelle. En voi mitään sille että tuon kammottavan tragedian jäljillä matkailu aiheuttaa haudanryöstön fiiliksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä kieltämättä vähän haudanryöstäjän tunnelmaa. Vaikkakin alue on putsattu tyhjäksi kaaaauan ennen turisteja. Ehkä kiertämisen alueella voi perustella sille, että mahdollisimman moni muistaisi tapahtumat ja ydinvoimaloiden riskit.

      Moni on nyt kehunut tuota kirjaa, pakko saada se käsiini!

      Poista
  22. Tosi surullinen mutta mielenkiintoinen paikka. Lähtisin kyllä käymään jos mahdollisuus tulisi, vaikka se ehkä vähän hirvittäisikin. Tuossa kun luin noita kommentteja niin kävi kyllä selväksi, että säteilyn kanssa ei ole leikkiminen.
    Jäin vielä miettimään sen ressukan kohtaloa. Löytyikö hän jostain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ressukka löytyi ja palautettiin seurueeseen. Tämä toki ei ollut ainoa katoamistemppu vaan häntä saatiin etsiskellä myöhemminkin...

      Poista
  23. Tsernobylistä on aina yhtä kiehtovaa ja kammottavaa katsoa kuvia ja lukea tarinoita. Hienoja yksityiskohtia olet ikuistanut kuviin. Joku päivä tuolla on pakko päästä käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli vaikuttava paikka! Jos yhtään tapahtuma tai hylätyt paikat kiinnostaa, niin kannattaa käydä.

      Poista
  24. Tsernobyl kiinnostaa aina ja tämä oli itse asiassa varmaan paras blogipostaus minkä olen aiheesta lukenut. Sopivasti yksityiskohtia ja kiinnostavaa historiaa. Lopun ohjeet oli myös tärkeä lisä! Tämä on ehdoton must-see -paikka, joka olisi kiva nähdä nyt vielä ennen kuin massaturismi vie paikan erityisyyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilia! Vaikka matkatoimistosta sai ihan hyvät ohjeet ennen reissua, niin meillä ne meni aluksi roskakoriin ja piti vähän ihmetellä, että mitenkähän sinne pitäisi valmistautua. Ja olisi muutenkin ollut hyvä tietää etukäteen, koska kaikesta huolimatta sinne meneminen arveluttaa. Tietenkin! Vaikka se melko turvallinen nykyisin onkin, se on sitä vain, jos ohjeita noudatetaan.

      Ja kyllä! Kannattaa käydä mahdollisimman pian. Reissu sinne onnistuu vaikka pidennettynä viikonloppuna, lennot saa parhaimmillaan muutamalla kympillä ja paikan päällä on todella edullista. :)

      Poista
  25. En ollut vielä syntynytkään kun onnettomuus tapahtui joten siitä ei muistikuvia ole. Tämä oli hyvä ja sopivan informatiivinen postaus kohteesta. Minua kiinnostaisi kovasti päästä käymään tuolla, tämän tyyppiset hylätyt rakennukset (tai kokonainen kaupunki!) ovat puoleensa vetäviä ja mielenkiintoisia, vaikka onnettomuus ja sen seuraukset olivat karmaisevat. Uutta tietoa minulle oli, että sinne järjesteään myös yön yli retkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylätyt paikat on kyllä mielenkiintoisia. Ja todellakin, saatika kokonainen kaupunki! Vaikka itse ydinonnettomuus ei etukäteen kiinnostaisi, niin retkellä saadut tiedot ja dokumentit saa varmasti kiinnostumaan. Niin montaa ihmistä koko traaginen tarina (joka ei ole vielä edes ohi) on koskettanut ja koskettaa edelleen.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017