tiistai 18. heinäkuuta 2017

Reissussa kadonneet tavarat - ja niitä on paljon!

Kun reissussa on mukana lapsia ja liikutaan paikasta toiseen, on hyvin tyypillistä että tavaraa häviää siinä hässäkässä. Lasten kanssa reissatessa kun vielä on yleensä mukana kaikenlaista roinaa muutenkin (moni voisi yllättyä, jos kurkkaisi esimerkiksi Tyttären pakkaamaan reissukassiin). Lapsille saattaa olla yllättävät jutut hyvin tärkeitä.

Tässä postauksessa puhutaan vain tästä yhdestä, reilun parin viikon matkasta Floridaan ja Karibian risteilylle. Mitä kaikkea meidän perheeltä hävisi sillä reissulla?

Lasten kanssa matkatessa häviää tavaroita, kuten kuvan aurinkolasit. Kuva otettu Orlando Eyessä.
Kuvan aurinkolasit ovat kadonneet. Tässä menossa en ihmettele.

Hävinneet tavarat:
  • Tapin toinen kenkä katosi jo menolennolla lentokoneeseen. Tilanne huomattiin jo maahantulojonossa, mutta ei välitetty lähteä kyselemään perään. Ne olivat tätä reissua varten hankitut, mutta onneksi edullisesti kirppikseltä.
  • Miehen aurinkolasit katosivat Orlandon resortin uima-altaaseen, kun hän laski ne päässä vesiliukumäestä. Aurinkolaseja haravoitiin pohjia myöten ja uskottiin niiden kadonneen resortin Lazy Riveriin. Aurinkolasit löytyivät tosin seuraavana päivänä infotiskiltä - toki oli ennen sitä ehtinyt ostaa uudet.
  • Tyttären Frozen-lippis hävisi jonnekin Orlando Eyen tonteille. Yhtenä hetkenä se oli päässä mutta kohta se ei enää ollutkaan. Etsittiin sieltä joka paikasta, mutta ei löydetty. Valokuvista katsomalla saattoi arvata katoamishetken, mutta lippiksestä ei ollut enää jälkeäkään. Olipahan hyvä syy ostaa Tyttärelle uusi lippis - vaikka tokihan meillä oli toinenkin kesähattu mukana.
  • Mun lemppari neuletakki katosi MSC Divinan uumeniin. Kävimme ystäväni kanssa tokana iltana drinkeillä ja katsomassa iltashow'n ja muistelen jossain vaiheessa riisuneeni neuletakin. (Laivalla saattaa olla sisällä ilmastoinnin takia vilpoista.) Muistin koko neuletakin vasta monta päivää myöhemmin, eikä sitä enää lukuisista kyselyistä huolimatta löytynyt laivalta. Se oli kyllä jo noin 15 vuotta vanha, mutta mun lemppari ja kiertänyt monissa maissa.
  • Tyttären aurinkolasit, reissua varten uutena ostetut. Ei mitään hajua missä, milloin ja miten ne on hävinneet. Mutta tämähän me osattiin arvatakin, joten aurinkolaseja oli mukana useampia. Ärsyttäähän se silti, taas yhdet arskat hukkateillä.
  • Mun kesähatuilla on joku kirous. Ostin Kroatiasta aivan älyttömän ihanan hatun, jonka lapset hajottivat heti Suomeen palattuamme. Sitten ostin kirppikseltä vähän samantyylisen lätsän, jonka otin tälle reissulle mukaan. Se taas koki reissussa kovia ja löpsähti muodottomaksi. Laivalta ostin tämän hatun joka hävisi - mutta löytyi lopulta ihan omasta hytistä, sängyn alta. Tämä laivalta ostettu hattu meni kuitenkin pilalle jo parin päivän jälkeen St Maartenilla, kun hurja aalto pyörähti minun (ja Tapin!) päälle eikä merivesi tehnyt materiaalille hyvää.
  • Tapin pikkuautoja - en edes jaksanut laskea kuinka monta. Useamman vanhan auton lisäksi hävisi myös yksi ihan uusi Divinalta ostettu pikkuauto. Sinne laivalle se jäi pyörimään, ehkä ikuisiksi ajoiksi.
  • Tyttären Floridasta risteilyn jälkeen ostettu rannekoru. Onneksi oli tosi hyvässä alessa, mutta kyllähän se nyt ärsyttää, kun tyttö ei ehtinyt nauttia korustaan montaakaan minuuttia. Miksi ostaa enää yhtään mitään?
  • Pojan aurinkolasit, jotka ostettiin ihan tätä reissua varten. Ne säilyivät tallessa ihan reissun viime metreille asti - nimittäin ne taisi hävitä vasta jossain vaiheessa matkalla kotiin. Yllättävän pitkäikäiset siihen nähden, että noin puolitoistavuotiaan lapsen suurimpia hupeja on heittää asusteita ympäristöön.
Lasten kanssa matkatessa häviää tavaroita, kuten kuvan aurinkolasit ja pikkuauto. Kuva otettu Puerto Ricossa.
Kuvan aurinkolasit sekä pikkuauto ovat hävinneet.


Nämä kaikki kadonneet tavarat olivat rahalliselta arvoltaan pieniä, joten pitkään kamojen hukkuminen ei itkettänyt. Enemmän ärsyttää ylipäänsä kaikki se vaiva, mikä tulee
a) tavaran hankkimisesta
b) tavaran etsimisestä reissulla
c) mahdollisesti uuden hankkimisesta

Sentään meiltä ei (ainakaan tällä reissulla) hävinnyt avaimia, passeja eikä puhelimia. Ja onneksi päät on kiinni vartalossa, ettei ne pääse hukkumaan. Lukuisia tutteja, pinnejä ja pompuloita jäi tietenkin reissun päälle, mutta se on niin tavallista, ettei sitä enää edes noteeraa. Mulla onkin tapana ottaa niitä mukaan hirveästi, että niitä on varmasti käsillä kun hätä on suurin.

Jos nyt kautta aikain mietitään, niin meillä on hävinnyt ihmeen vähän arvokasta tavaraa. Minulta on Tallinnassa kadonnut lähes koko laukun sisältö, kerran mun mieheni meinasi unohtaa (tai siis unohtikin mutta muisti pian) passinsa ja lentolippunsa lentokentän vessaan (hups!) ja Balilla hänen uimahousunsa jäivät edelliseen majapaikkaan siirtyessämme jo seuraavaan kohteeseen. Uikkareille olisi ollut tarvetta...  Nämäkin olivat ajalla ennen lapsia.

Onko sinulla kertomuksia reissussa hävinneistä tavaroista?


Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

8 kommenttia:

  1. Hauska postaus! :D Mie oon mestari hukkaamaan huiveja ja lapasia milloin mihinkin. Enkä pelkästään reissussa, vaan ihan täälä kotonakin. :D en tajua mihin ne aina häviää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä luin alkuun "huiveja ja lapsia", että onpas sulla kepeä suhtautuminen lasten hukkaamiseen! :D Ja totta tosiaan, talvikausi... meidän huushollista häviää silloin kans ihan hirveä määrä asusteita! Niin lasten kuin aikuistenkin. :D Eikä mitään hajua minne ne oikein häviää!

      Poista
    2. Hahaha :D Kyllä tuo meän neitikin on jo aikamoisen ketterä liikkeistään, että sitäkin saa hakea milloin mistäkin. Välillä pöydän alta ja välillä jostain muualta. :D :D

      Poista
    3. Ehehhe! Odotahan, kun saa kunnolla jalat alleen. Mun pian 2v poika hävisi just kaverin AIDATULTA pihalta. Yhtäkkiä näkyi pellavapää (onneksi melko rauhallisen) tien vierestä, vanhaa traktoria oli ihailemassa. Huh, kyllä taas sydän hyppäsi kurkkuun. :D Oli jotenkin saanut itsensä aidan raosta läpi.

      Poista
  2. Sillee hauska postaus, mutta harmi tietenkin kun tavaroita häviää. Mutta hyvin olit toteuttanut tämän postauksen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe, onhan se harmi mutta onhan tämä näin _jälkeenpäin_ hauska juttu. Silloin ei kyllä naurattanut, kun taas jonkun lippis tai aurinkolasit kadoksissa. :D

      Poista
  3. Me nyt ei liiemmin reissata, mutta sen kerran kun lähdetään niin ihan varmasti hukataan jotain. Nuorimmainen sai Helsingin reissulla söpön pienen pinkin pehmolelun, joka katosi heti seuraavana päivänä. Ei löytynyt, vaikka palattiin omia jälkiä takaisin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tuo! Ottaa niin sydämestä välillä! Ei ole kyse siitä, että menetetty asia olisi mitenkään rahallisesti arvokas, mutta siihen voi latautua (ainakin lapselle) paljon tunteita. Joskus mua ärsyttää, kun meidän meno on aina semmoista häsellystä ja tavaran kylvämistä ympäriinsä.

      Tuli muuten yhtäkkiä mieleen, kun käytiin Dubaissa yhdessä ostoskeskuksessa. Tytär sai ostaa jotain pientä Hello Kitty -kaupasta. Osti muistaakseni pinnit ja kynän. Onnellisena ostoksesta halusi tietenkin kantaa ostoskassia. Ehkä tunnin päästä huomattiin, ettei tytöllä enää ollut sitä pussia. Samoin mekin palattiin samoja jälkiä takaisin, mutta ei sitten enää haaskattu enempää aikaa etsimiseen. Muistaa muuten tämän episodin vieläkin, vaikka reissusta on 1,5v aikaa. :D

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017