torstai 1. kesäkuuta 2017

IGTT: kun sitä paratiisirantaa ei löydykään - mutta jäät silti henkiin

Miltä tuntuu, kun matkustat useiden aikavyöhykkeiden taakse hakemaan täydellistä paratiisirantaa - ja sitä ei sitten löydykään? Olet kuukausia säästänyt ja suunnitellut reissua, odottanut ja kaivannut lämpöä keskellä kylmää talvea.

Että voisit upottaa varpaasi valkoiseen hienoon hiekkaan ja lämmin merivesi aaltoilee hiljalleen jalkoihisi. Muksut kirmailee rantavedessä ja tekevät hiekkakakkuja. Otat kuvia instagramiin, sillä tässä se nyt on. Minun paratiisini. Vain minä, perhe ja lähes autioranta. Kaikki on täydellistä. 

Miami Beach lasten kanssa / Florida 2017

Puhe on tietenkin viime kevättalven reissustamme Floridaan ja Karibian risteilystämme

Edellisellä kerralla löysimme kaksi paratiisia: Belizen Goff's Cayen ja Caymansaarten Seven Mile Beachin. Tokihan niitä nyt tälläkin reissulla löydämme! Olihan Karibian risteilyn reitillämme sentään Bahamasaarten Nassau, Puerto Ricon San Juan ja vieläpä St Maartenin legendaarinen Maho Beach! 

Lapset saisivat kerrankin räpiköidä rantavedessä sydämensä kyllyydestä ja minä saisin rentoutua omassa paratiisissani.

Miami Beach, Florida - uimakoppi, hengenpelastajan koppi

Miami Beachistä osattiin odottaa vähän vähemmän. Toki, se on klassikko ja pakko nähdä. Omassa luokassaan iso elämys. Mutta jo edellisellä kerralla tiedettiin, että rantavesi on parhaimmillaan vasta illalla auringon laskiessa, kun aurinko ei paahda enää liian kovasti. Silloin hiekka ei polta jalkapohjia, aallot ovat miellyttävämpiä ja ihmisiäkin on rannalla enää vain murto-osa. 

South Beachin rannoilla on ollut aina kovat aallot ja paljon merileväroskaa. Isommille lapsille se on ihan hyvä ranta, mutta molemmat lapset ovat alle kaksivuotiaina kieltäytyneet uimasta. Tappi, joka muuten on vesikirppu, ei halunnut katsoakaan tyrskyävää rantaa kohti vaan vaati pysyä sylissä. Tytär taas juoksi veteen ja kiljui riemusta.

Mielestäni South Beach on hieman yliarvostettu ranta.

Suurimmat odotukset ladattiin suosiolla siis Karibialle! Siellä varmasti Tappikin pääsee rentoutumaan rantaveteen. Ihan kuten Tyttärelle kävi Belizessä. Naurettiin jo silloin, että pitää lähteä toiselle puolelle maapalloa, että Tytär alkaa tykkäämään luonnonvesistä.

Mutta miten kävi?

Bahaman Nassau ja Paradise Island, Karibian risteily 2017

Bahama? Aivan täpötäynnä oleva ranta, kova mökä ja niin kovat aallot, että parikin poikaa meinasi lähteä aaltojen mukana. Ranta olisi varmasti ollut se paratiisiranta, ilman ihmisiä, meteliä ja aallokkoa. (lue tuore juttu: Bahama - hurja aallokko Paradise Islandilla ja kookoskin oli pahaa)

Puerto Rico? San Juanissa saatiin kävellä paahtavassa kuumuudessa hieman liian pitkä matka siihen nähden, että päästiin melko upealle rannalle. Ranta oli kyllä kaunis, auringonpalvojia vähän, mutta isohkoja kiviä oli rannalla jonkun verran ja ne aallot... taas aallot olivat sen verran kovat, että päiväunilta herännyt pikkumies ei piitannut lainkaan vesileikeistä. Kiva ranta, mutta ei ihan postikorttimateriaalia.

Puerto Rico San Juan, rannalla oli kovat aallot! Karibian risteily 2017

St Maarten? No Maho Beach oli tietenkin legendaarinen! Huikea! Nevö Foget! Mutta paikalla oli enemmän jengiä kuin ikinä yhdelläkään rannalla koskaan (enemmän kuin Hondurasin Mahogany Bayssä!). Ja ne aallot... todella kova aallokko täälläkin.

Onneksi meillä oli auto vuokrattuna, joten huristeltiin Ranskan puolelle toisellekin rannalle. Se oli kaunis, hiljaisempi, mutta tähänkin rantaan oli ajautunut aika paljon isohkoja kiviä. Ja ne aallot...

Vaikka mies ja Tytär kiljuivat riemusta ja juoksivat aallokkoon, huomasin minä yhtenään pienen riitasoinnun ajatuksissani. Mielikuvani paratiisirannasta ja todellisuus ei nyt täysin kohdannut.

Mutta miksi näin oli?

Maho Beach St. Maarten / Karibian risteily 2017

Haluan nyt selventää, että kaikki rantareissumme olivat ihania ja meillä oli hurjan hauskaa. Aallokko teki jopa monesta rannasta entistä hauskemman. Varsinkin, jos sattui niin onnekkaasti, että Tappi nukkui suurimman osan ajasta, jolloin saimme molemmat vanhemmat kirmailla aalloissa Tyttären seurana.

Tappi ei päässyt tepastelemaan rantaveteen, mutta eihän noin pieni sellaista osaa toivoakaan - saati harmittelisi sen puuttumista. Eikä noin pienistä tiedä ikinä, millä mielellä asioihin suhtautuu.

Tytär taas oli täysin tyytyväinen rantoihin. Ja niin oli Mieskin, sillä hänestä nimenomaan aallot kuuluvat paratiisiin.

Mutta minä latistin omaa fiilistäni etsimällä täydellistä ja seesteistä postikorttimaisemaa. Missä rantavesi vain hieman liplattelee. Yksikään näistä rannoista ei ollut sellainen, missä ihan kaikki elementit olisivat olleet kohdallaan. Mutta entä sitten? Meillä oli hauskaa, saatiin nauttia lämmöstä ja kauniitahan kaikki rannat olivat. Aallokko toi haasteita, mutta myös riemua.

Kyllä minä olen valmis tunnustamaan, että paratiisirannat on myös kiinni omasta asenteesta. Mutta oma mokahan tämä (taas) oli: Karibian risteilyn maakohteet tulee suunnitella huolella! Ensi kerralla etsin jostain sen ajan ja suunnittelen reissun niin hyvin etukäteen, että löydän ne perhanan paratiisirannat. Ja sitten lasten on parasta pulikoida siellä vedessä ja viihtyä rannalla piiiiitkään! Ja tuuttaan Instagramin täyteen kuvia!
Tämä blogipostaus oli siis osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Muru MouTravellover ja Skimbaco. Lähinnä Kauempana -blogin ja tämänkin postauksen kuvat löydät Instagramista: @lahinnakauempana

32 kommenttia:

  1. Olisi ihanaa lähteä ihan mihin tahansa noista rannoista! 🌞🌊

    Mitä jos ottaisi sen maisemapostikortin ja menisi lillumaan kylpylään? Se voisi toimia minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä idea sieltä! Kylpylävesistä tykkää molemmat lapsetkin. :D Säästyisi aika pitkä pennikin verrattuna Karibiaan, vaikka menisi kalliimpaankin kylpylään.

      No, olihan meillä hauskaa ja olihan ne kivoja rantoja! Mutta niin sitä vaan tuli ladattua itselle hieman liian isot odotukset edellisen reissun perusteella. :)

      Poista
  2. Kauniita rantoja pilattu ihmisillä :) ei vaiskaan. Nyt itsekin alan kaipaamaan kauniita lähes kansoittamia rantoja. Muuten Kuuban Varaderossa ei hirveää ruuhkaa ollut mutta tammikuu ei ollutkaan paikallisten lomakausi vaan heillekin talvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Kyllä me ihan hyvin lopulta onnistuttiin olemaan ärsyyntymättä ihmisistä, mutta veihän se sitä paratiisifiilistä hieman etäämmäksi. Edellisellä kerralla oltiin low seasonina, joten ero oli huomattava! Ihania rantoja ne oli, mutta ei ihan sitä, mitä olin odottanut.

      Poista
  3. Hauska nähdä tää raportti! Meilläkin on ollut puheena Karibian risteily, mutta mun maha kestää aika huonosti aaltoilua ja vaikka laivat on isoja, niin näemmä aallotkin on voimakkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekalla kerralla oltiin syksyllä (syys-lokakuussa) risteilemässä ja silloin tuntui vain yhtenä yönä keinumista. Vaikka oli siis hurrikaanisesonki! Nyt oltiin huhtikuun alussa ja keinutti enemmän. Kannattaa hyttipaikka ottaa mahdollisimman keskeltä laivaa eikä ihan ylimmiltä kansilta. :)

      Ja tästä jutusta huolimatta suosittelen Karibian risteilyä, se on kiva tapa matkustaa perheen kanssa! Niin rentoa! Mutta ne etukäteistyöt maakohteista on hyvä tehdä huolella. :)

      Poista
  4. Tykkään tästä rehellisestä tyylistäsi. Asioilla on aina kaksi puolta, niinkuin kirjoititkin. Mahtavia kokemuksia kyllä varmasti oli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sisko! Nämä olivat mahtavia kokemuksia, mutta tosiaan ei mitenkään täydellisiä - lähimainkaan! Mutta sehän se tärkeintä on, että meillä itsellämme on hauskaa, eikä se mitä saa laitettua Instagramiin. :)

      Poista
  5. Mä en ole mikään rantaihminen, mutta olen onnistunut löytämään Bahamalta täydellisen (omaan makuuni siis) paratiisirannan! Tehtiin Bahamalle päiväretki kaverin kanssa, kun Miami Beach alkoi tulla korvista ulos jo parin päivän jälkeen, ja niin pikaisella aikataululla, ettei ehditty edes pahemmin kohteeseen perehtyä etukäteen. Freeportissa pyörittiin hetken ja mietittiin mitä tehdä, kunnes hypättiin taksiin ja hurautettiin vähän randomilla jonnekin läheiseen kansallispuistoon. Ja siellä se oli, niin upea ranta että olin pakahtua <3 Valkea hiekka, turkoosi vesi, sininen taivas. Vain pari hassua ihmistä jossain kaukaisuudessa. Vesi kuin linnunmaitoa. Rannalle oli vielä ripoteltu upeita ajopuita. Se oli niin täydellinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tuollainen on minunkin paratiisi! Aivan ihanalta kuulostaa! Älytöntä, että löysitte tsägällä. Ei löytynyt tällä kertaa sellaista, mutta oli meillä onneksi hauskaa siltikin. Edellisellä kerralla sentään oli parempi tuuri paratiisien suhteen. :)

      Poista
  6. Nyt kyllä kelpaisi mikä vain noista rannoista! Mutta ymmärrän kyllä, että väenpaljous ja kauheat tyrskyt ei paratiisirannalle kuulu. Ihanin on lähes autio valkohiekkainen ranta, rauhalliset laineet, ja ei niin kuuma aurinko, että hiekka olisi polttavan kuumaa. Aika paljon juuri tuollainen Nooran kuvailema paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, just Nooran kuvailema ranta!

      Ja tokihan nämäkin rannat kelpasivat meille oikein hyvin mutta hieman vaan jäi kaivertamaan sen todellisen paratiisin puuttuminen. Eniten siinä harmitti se, että sellaisia varmasti olisi löytynyt, kun olisi etukäteen googlaillut. Eikä lasten kanssa välttis aina kovin notkeasti liikahda paikasta toiseen, niin päätettiin jäädä niihin missä oltiin.

      Luin vielä eilen oman Belize-jutun ja tuli sinne iso kaipuu. Se oli oikea paratiisisaari! Vaikka sielläkin turisteja oli, niin se ei ollut mitenkään ylikansoitettu. Sellaista kokemusta jäin kaipaamaan.

      Poista
  7. Niin ymmärrän! Täydellistä rantaa ei ole ihan niin helppoa löytää. Jos hakee jotain tiettyä, on ajatuksista poikkeavalla rannalla vaikea päästä täyteen fiilikseen, vaikka kivaa olisikin. Me oltiin tuolla St. Maartenilla mielettömällä rannalla, missä ei ollut juuri ihmisiä, ja siellä meri oli sellaisena poukamana ja hiekkasärkät mursi aallot, joten siellä kyllä tuuli niin, että mies pääsi leijasurffaamaan, mutta aaltoja ei ollut. Se oli aika täydellinen, vaikka taksin saaminen sinne kesti niin kauan, että pelättiin jo, että myöhästytään laivasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaijai, kuulostaa täydelliselle rannalle! Muistatko minkä niminen ranta? Siellä olisi ollut niin paljon niitä rantoja, mutta lopulta me ei uskallettu käydä kuin siinä yhdessä Maho Beachin lisäksi. Lasten kanssa on niin hidasta liikkua ja luultiin myöhästyvämme laivasta. Aamupäivästä oli niin järkyttävät ruuhkat! Mutta sitten sillä toisella puolella saarta ei ollutkaan niin paljon liikennettä vaan saatiin ajella aika suorilla Philipsburgiin. Mutta kerkesi kuumottamaan tosissaan... Keksittiin ajaessa monta B, C ja D-suunnitelmaa! :D

      Poista
  8. Mä oon kyllä niin semmonen täydellisten rantojen etsijä, että jää kyllä harmittamaan jos niitä ei reissulta löydäkkään :D Pahimpia kokemuksia on ehkä ollut Langkawilla :D Löydettiin me sieltäkin ihan melkein kiva ranta, mutta ei se kuitenkaan sitä täydellisen tuomaa iloa tuonut :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nämäkin oli hienoja ja upeita, mutta _ei_ihan_täydellisiä... Vaikka oli tosi hauskaa, niin silti jäi vähän hampaankoloon. Olisi pitänyt selvittää tarkemmin!

      Poista
  9. Voi, täydellistä paratiisirantaa on kyllä todella hankala löytää. Jos onkin täydellisen kaunis, sekä lämmin vesi että sopivan tyyni, niin sitten porukkaa on ihan liikaa. Tosin itse en ole vielä kokeillut sitä, että matkustaisi niin hankalan matkan päähän, ettei muut viitsisi. Mutta en kyllä viitsi itsekään :D Siispä pakko tyytyä niihin kaunokaisiin, joihin on helppo (kaikkien) päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun ei aina itsekään jaksa nähdä kohtuuttomasti vaivaa - varsinkin kun on nuo pari hidastajaa matkassa. :) Ehkä itselläkin nyt oli epärealistiset odotukset päiväreissuille. Löydettiinhän me kuitenkin hienoja rantoja joissa oli kivaa, eli ihan omassa asenteessa vika!

      Poista
  10. Ihan helvetin hyvä juttu! :-D Jo otsikko herätti mielenkiinnon ja mä niiiiin tiedän tän tunteen. Jos paratiisirantaa hakee niin ei TODELLAKAAN riitä mikään keskinkertainen rantakaistale joka on vielä täynnä turreja saati "melko upea" ranta, aivan mainio termi sekin!
    Mielikuvat ja todellisuus eivät aina täsmää, ja on lohduttavaa kuulla, että joku muukin on noin vaativa (ei nirso, eihän!) rantojen suhteen. Koska parastahan sitä tietenkin lomaltaan odottaa. Ens kerralla sitten ne perhanan paratiisit kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin arvasin, että me jaetaan yhteinen sävel tässä(kin!) asiassa!

      Vaikkei ihan just täydellinen ranta olekaan, niin eihän se estä sitä että itse päivä olisi "täydellinen". Mutta jumaliste, jos toiselle puolelle maapalloa lähtee niille perhanan paratiisirannoille, niin sitten sellainen olisi ihan kiva nähdäkin! :D

      Eikä me mitään nirsoja olla, mutta voisko nyt muut painua hemmettiin tältä mun paratiisirannalta? :D

      Poista
  11. Hauska postaus! Mulla oli vähän sama ongelma Indonesian Nusa Lembonganilla (http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/10/30/nusa-lembongan-paratiisisaari-balin-kyljessa/). Se oli kyllä mun lemppari kaikista saarista, joilla Balilta käsin kävin, mutta siellä on kanssa kauneimmilla rannoilla kova aallokko ja sen mukana pyörii vielä teräviä isoja kiviä. Nilkat verillä nautin uimisesta ja kauniista maisemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ja just tää! Että vaikka ulkoisesti joku paikka olis just täydellinen paratiisi, niin sitten jalat verillä siitä sitten nautiskelee. That's the price you have to pay... :D

      Poista
  12. Puerto Ricon parhaat rannat on aika kaukana San Juanista eli niille ei risteilyllä ehdi. Maho Beach on Maho Beach ja aina must, mutta eihän se itse rantana kummoinen ole, mutta koneiden takia sinne mennäänkin :-D Ja hei, ei South Beach ole yliarvostettu -> ehkä rantana, mutta kokonaisuus on niin päräyttävä ja varsinkin iltaisin meno on mahtavaa -> tosin ei rannalla :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No rantana nimenomaan minusta yliarvostettu. Siis tokihan sekin on elämys ja omassa sarjassaan hieno paikka, mutta en missään nimessä pitäisi sitä mitenkään erinomaisena rantana. Kuten kirjoitin, niin iltahämärissa mielestäni parhaimmillaan. Yöelämässä ei olla oltu, koska ipanat. :)

      Poista
  13. Ymmärrän juuri mitä tarkoitat siitä, että rannat on aina ihania mutta silti aina ei mielikuva kohtaa. Minulle on täällä Pohjois-Kaliforniassa käynyt juuri noin. Eihän täällä mitään paratiisirantoja ole joissa tarkenee uida ja vesi on kaunista ja turkoosia. Sellaista aina kuitenkin odotan. Silti mieheni on aina ihan onnessaan kun pääsee rannalle ja kivikkoihin kiipeilemään, ja lapsi tietenkin kun saa leikkiä hiekassa. Onhan nämäkin rannat ihania mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan just noin! Siis onhan ne rannat ihania, mutta... :D No joo, kyllähän minä arvostan monenlaisia rantoja, muitakin kuin niitä stereotyyppisiä paratiisirantoja. Kroatian karut kivirannat olivat huikean hienoja ja mahtavia, vaikka ne oli pienten lasten kanssa vähän hankalia ja vesi kylmää (toukokuussa). Ja voin uskoa, että ne teidän kotirannat siellä Kaliforniassa on se kotoisa vastine paratiisirannoille.

      Poista
  14. Rantaelämää emme juuri harrasta, mutta tuo Miamin kohdalla mainintasi siitä, että hiekka on päivällä liiankin kuumaa toi mieleeni vierailumme Rio de Janeirossa. Jonain aamuna otimme taksin Ipaneman ääripäähän ja kävelimme sitten niin Ipaneman kuin Copacabanan rannat (hotellimme oli Copacabanan toisessa päässä). Kävely rantaviivaa pitkin vesirajassa sujui hyvin, mutta sitten suht leveän rannan ylitys hotellille avojaloin meinasi päättyä katastrofiin, kun en halunnut laittaa sandaaleja jalkaan, kun jalat olivat tietysti hiekassa. Puolessa välissä sitten totesin, että nyt on todella, todella kuumaa hiekkaa, mutta pysähtyminenkin olisi ollut tuskallista, joten jatkoin juoksemista sandaalit jalassa. Pari rakkoa tuosta ylityksestä varpaisiin tulikin! Eli hiekka voi todella olla vaarallisenkin kuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaijai, ihan rakot saitte jalkaan! Miten se hiekka voikin muuttua niin kuumaksi? On kyllä ihan kamalaa yrittää loikkia hiekalla, kun se polttaa jalkoja. En onneksi ole koskaan tainnut rakkoja saada, mutta todella hirveältä se tuntuu.

      Poista
  15. Karibian-risteilyillä tosi harvoin olen ollut rannoilla, mutta jos rantakohteita haluat reitille, kannattaa ottaa sellainen risteily, jossa on Aruba ja Curacao. Niillä on silmänkantamattomiin rantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, Aruba ja Curacao kuulostaa kyllä just sellaisille, että siellä saletisti on paratiisirantoja!

      Edellisellä reissulla paratiisirantaa löytyi, toki Belizessä jouduttiin lähteä sitä hakemaan pikkusaarille.

      Ei meillä tarkoitus ollutkaan, että päivät oltaisiin vietetty paratiisirannoilla makoillen, mutta hölmönä oletin niitä löytyvän vähän helpommin. :D Mutta sen siitä saa, kun ei tee taustatöitä tarpeeksi hyvin! Ensi kerralla sitten suunnaksi eteläinen reitti. Tai ehkä isot risteilyt on nyt hetkeksi risteilty, mä vähän luulen...

      Poista
  16. Suosittelen lämpimästi Mauritiusta matkakohteeksi. Siellä on lukuisia paratiisirantoja, joilla voi olla yksin tai lähes yksin. Rantaan ei tule isoja aaltoja, sillä koralliriutta kiertää saaren ympäri ja estää aallot. Hotelli kannattaa vain valita todella tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauritius! Kiitos vinkistä, Arby. Täytyy sanoa, ettei ole tullut mieleenkään. Mulla on ollut jostain syystä semmoinen mielikuva, että siellä on lähinnä vain All-Inclusive -resortteja. Mutta ehkä tarkoititkin juuri tätä hotellin valitsemisella. Pitääpä joskus tutkailla, kun taas pitkälle matkalle on mahdollisuus.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017