tiistai 16. toukokuuta 2017

Yksin Kööpenhaminassa - miten meni ensimmäinen soolomatkani?

Nyt se sitten koitti, ihka ensimmäinen yksinmatkani!

Lähdin perjantaina niin rentona matkaan, etten katsonut etukäteen edes bussiaikatauluja. Aurinko paistoi ja pieni kutkutus kihersi mahanpohjassa. Mutta se iso möykkyjännitys loisti poissaolollaan! Olo oli vain toiveikas, odotin matkaa niin paljon. Olin nimittäin todella väsynyt. Kroppa jumitti ja pää se vasta jumittikin!

Lentokentällä join Sol-oluen ja päivitin Instagramin. Vähän kirjoittelin fiiliksiä. Latasin puhelinta. Odottelin.

Norwegian oli kuulutuksen mukaan täynnä ja isoimpia laukkuja pyydettiin antamaan maksutta ruumaan. Annoin oman (Miamista ostetun, vasta Berliinissä käyneen) cabinlaukkuni. Koska olin yksin liikenteessä, ei ollut väliksi vaikka joutuisin perillä hetken odottelemaan laukkua.



Lentomatka meni nopeasti, eihän siinä ehtinyt kuin katsoa maisemia ja lukea kirjaa. Koneen peräosa oli puolityhjä ja sain itselleni kokonaisen penkkirivin. Että niin täynnä se lento sitten oli. Nautiskelin ikkunapaikasta, sillä perheen kanssa matkustettaessa se on Tyttären paikka. Jossain kaukana itki vauva. Toisin, kuin ehkä joku muu, minä en häiriinny lapsista vaikka matkustan kerrankin ilman lapsia.

Hymyilin koko matkan hotellille.




MAJOITUS CABINN SCANDINAVIA

Majapaikkani oli Cabinn Scandinavia, hieman ydinkeskustan ulkopuolella oleva budjettihotelli. Metrolla pääsi suoraan lentokentältä samoille kulmille. Hotelli oli kuin ruotsinlaiva kuivalla maalla: pitkiä hyttikäytäviä, sokkeloiset tilat ja huoneet kuin laivan pikkuruisia hyttejä kerrossänkyineen. Cabinn on siis hotelli, mutta hyvin hostellimainen. Kelpasi kuitenkin minulle!

Sitten tuli ensimmäisen kerran ongelmia. Tanskassa oli perjantaina 12.5. Store Bededag (suuri rukouspäivä) ja kaikki kaupat olivat kiinni. Olin tietenkin piheyksissäni jättänyt lentokoneessa syömättä, mutta en jaksaisi enää ravintolaankaan syömään, oli jo hyvin myöhäinen ilta. Piti siis etsiä lähistöltä vielä joku auki oleva noutoruokapaikka.

Huoneessani haisi todella oudolle, myös respan mielestä. Ehkä siellä oli tupakoitukin, mutta haju oli ennemminkin jotenkin... kemikaalimainen? Kävin hakemassa noutoruokaa ja palatessani sain onneksi vaihtaa huonetta. Kun menin hakemaan tavaroitani huoneestani, tuntui että haju oli entistä pistävämpi! Uusi huoneeni oli muuten identtinen, vain haju puuttui. Nukuin yöni sikeästi, vaikka nukahtaessani ympäristöstä kuului ääniä.

Hotellin aamupala oli ihan hyvä ja monipuolinen. Isot plussapisteet aamupalasuklaasta! Ketkä minut tuntevat, tietää että minulla on aamuisin päivän isoin nälkä. Tukevan aamupalan ansiosta lounasnälkä ei tule liian aikaisin. Nautiskelin aamiaista kohtuuttoman pitkään.



YKSIN KÖÖPENHAMINASSA

Vaikka sekä metroasema että pyöränvuokrausliike oli ihan naapurissa, päätin lähteä liikkeelle kävellen. Katsoin, että etukäteen suunnittelemani reitin varrella oli melko paljon nähtävää eikä minulla ollut kiire mihinkään.

Kööpenhamina onkin todella helppo navigoitava! Edes minä, suuntavaistoton häseltäjä, en eksynyt kertaakaan. Eikä karttaa tarvinnut pitää kädessä, vaan pystyin suunnistamaan ilman jatkuvaa kartan vilkuilua. Etäisyydetkin olivat sen verran lyhyitä, etten lopulta mitään kulkuvälineitä tarvinnutkaan.

Pyörä toki olisi ollut näppärä, mutta koin sen jotenkin liian nopeaksi kulkuvälineeksi.  Halusin kävellä ja fiilistellä. Edetä hitaasti. Nautiskella.

Vaikka jälkikäteen huomasinkin, että olin liian ahne. Istuskelin kahviloissa ja terasseilla tosi vähän! Ja ensimmäisenä päivänä etenin innoissani liian nopeasti, liian paljon. Jalat olivat aivan poikki illalla, enkä jaksanut muuta kuin katsoa Euroviisuja. Aurinkoisessa Kööpenhaminassa oli vaan niin hyvä olla ja mennä.






MITÄ TEIN JA MITÄ JÄTIN TEKEMÄTTÄ?

Luulin etukäteen, että päätösten teko olisi jotenkin hankalaa yksin. En tiedä mistä ihmeestä olin saanut sellaisen päähäni. Helppoahan se oli, kun oli vain yksi matkaaja! Olin laatinut etukäteen noin-suunnitelman, jota toteutin löyhästi. Muutin suunnitelmaa matkan varrella ja menin täysin fiiliksen mukaan.

Esimerkiksi olin etukäteen ajatellut, että käyn ainakin Tivolissa ja kanavaristeilyllä. No, molemmat jätin tekemättä. Tivolin vierestä kuljin ja kurkin aidanraosta sisään, jolloin tuli ihan pähkähullu tunne: haluan tulla tänne vasta koko perheen kanssa! Tivoli näytti todella hauskalle ja niin kauniille! Näin jo mielessäni Tapin leikkivän pienemmille lapsille tarkoitetuissa leikkipaikoissa ja Tyttären niissä vähän hurjemmissa laitteissa.





Tivolin sijaan talsin suoraan viereiseen Glyptoteekkiin, joka tosin oli suunnitelmissa alun perinkin. Se oli henkeäsalpaava! Aluksi ärsytti, kun laukku oli pakko jättää säilöön, mutta oikeastaan oli kiva kulkea ilman kassia. Sain kantaa sitä säkkiä ihan tarpeeksi viikonlopun aikana. Yleensä en jaksa museosäätämistä perhereissuilla ja parisuhdematkoillakin tulee tehtyä ennemmin yhteisiä juttuja. Nyt sain täysin kiireettömästi nautiskella taiteesta!

Olin lukenut Tasty Travellissimo -blogista Kööpenhaminan näköalatorneista. Päätin kiivetä niihin kaikkiin! Ja myös kiipesin. Ollessani matkalla Christianshavniin ja siellä sijaitsevaan kirkontorniin, minun oli pakko hihkaista ääneen JES! Olin vaan niin innoissani ja samalla pelkäsin. Uskaltaisinko? Kyllä uskalsin, mutta palatessani takaisin maan tasalle, olisin kaivannut kaveria. Ensimmäistä ja ainoaa kertaa koko reissulla kaipasin matkakumppania, jonka kanssa jakaa tämä kokemus.




Kävelin lopulta molemmat päivät.

Tungeksin Nyhavnissa, vaelsin Christianiassa. Kävelin Pienelle Merenneidolle toteamaan, ettei se nyt niiiin pieni ole. Pääsin jotenkin zenmäiseen olotilaan kävellessä ja halusin jatkaa niin toisenkin päivän. Joku toinen kerta pyöräilen kuten paikalliset, mutta nyt halusin kävellä. Ja yksinmatkailussa on se hyvä paras puoli, että voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.

Olisin jopa ehkä tarvinnut vielä yhden päivän. En kerennyt tekemään puoliakaan "omista jutuista" mitä olin ajatellut reissun aikana tehdä. Luulin, että olisin paljon enemmän homehtunut huoneessani. Ajattelin esimerkiksi, että olisin ehtinyt kirjoittamaan blogia! No, en ehtinyt.





SATUNNAISIA AJATUKSIA YKSINMATKAILUSTA

Oivalsin, että tykkään tästä hitaasta tavasta tutustua kaupunkiin. Näen enemmän, havainnoin enemmän. Ehdin kuvata ja ajatella. Teen istumatyötä, joten senkin puolesta tuntui kivalle olla liikkeessä. Ensimmäisenä päivänä etenin liian nopeasti, mutta toisena päivänä osasin jo paremmin hidastella ja poukkoilla.

En pelännyt kertaakaan. Tai siis jos ei lasketa sitä kiipeämistä kirkontorniin. En tuntenut itseäni kertaakaan yksinäiseksi.

Tein vain itselleni mieluisia asioita, minkä takia podin vain yhdestä asiasta epämukavuusoloa ja ahdistusta. Tämä epämukavuus tuli selfieistä. Olen niin ankea ottamaan itsestäni kuvia, mutta ihan tietoisesti harjoittelin sitä. Ja tunsin oloni koko ajan tyhmäksi. Muutaman kerran joku turisti tarjoutui ottamaan minusta kuvaa, mutta minä pölvästi kieltäydyin! Miksi?





Ruokailuja jänskäsin etukäteen, mutta en jaksanut käydä kertaakaan illallisella. Löysin kerran kivan kahvilan ja söin kolme pientä smørrebrödiä. Nautiskelin niistä ja tunnelmasta reilun tunnin verran. Olkoon se myöhäinen lounas minun kokemukseni yksinäisestä ravintolaruokailusta. Muuten olin niin kiireinen katujen tallaaja, että koko syöminen meinasi unohtua.






MATKAILENKO YKSIN MYÖS JATKOSSA?

Kyllä, haluan lähteä uudelleen yksinmatkalle! Ehkä tämä voisi olla jokavuotinen, keväinen perinne? Jo tämä yksi viikonloppu piristi minua ihan hirveän paljon. Yllätyin, miten paljon tykkään olla yksin. Ehkä elämäntilanne oli tässä myös ratkaiseva tekijä, en tiedä olisinko aiempina vuosina kaivannut näin tosissani yksinoloa.

Ja miten ihanaa oli palata kotiin, kun mies oli lasten kanssa vastassa. Lapset hyppäsivät kaulaani ja alkoivat välittömästi sen jälkeen kinastelemaan, kumpi saisi kuljettaa neljällä pyörällä kulkevaa cabinlaukkuani. On ne mussukoita.

Mies oli järjestänyt pienet äitienpäiväjuhlinnat kotiin, vaikka kello olikin aika paljon. Pöydässä odotti kukkia ja kakku, sekä noin kymmenen Tyttären taiteilemaa äitienpäiväkorttia. Olin kotona, olin onnellinen.



Viimeiseksi haluaisin kiittää ihan hurjasti tsempeistä, te kaikki minua opastaneet yksinmatkaajat. Ilman teidän kokemuksia ja kannustusta matkallelähtö olisi varmasti venynyt pitemmälle ja ehkä unohtunut kokonaan. Kaunis, nöyrä kiitos, sillä tämä matka teki minulle hyvää!

Nämä voisi kiinnostaa Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Ensimmäistä kertaa yksin matkoille?
Lomalla ilman lapsia - parisuhdematka Ateenaan
Kööpenhaminan kolme erilaista näköalapaikkaa

tai blogikavereilta:
Kööpenhamina-opas // Muru Mou
Ensikertalaisen Dublin // Duunireissaaja - kokemuksia yksinmatkustamisesta
Yksin matkalla - niin ihanaa, niin kamalaa // Kerran poistuin Kotoa

Kuulostaako nämä ajatukset tutuilta? Mitkä ovat sinun tarpeesi tai toiveesi yksinmatkalle? Vai onko se juttusi ollenkaan?

38 kommenttia:

  1. Hienoa, että nautit yksin matkailusta. Se on juuri tuollaista, mitä kuvailit - kireetöntä, omaan tahtiin kulkemista. Suunnitelmia voi vaihtaa lennosta ja ketään ei ärsytä. Ruokailut minullakin menee usein noin, syön sellaisen myöhäsilounaan ja harvemmin menen illalliselle. Ehkä otan hotelliin jotain pientä napsittavaa, mutta en välttämättä lähde mihinkään. Mä olen muuten yöpynyt Kööpenhaminassa ilmeisesti saman ketjun hotellissa Cabin Cityssä. Ei luksusta mutta ihan ok. Kivoja tulevia yksinmatkoja sinulle ja hienoa, että kokemus oli positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sarsa! Kiva kuulla, että muillakin menee ruokailut samalla kaavalla. Ehkä voisin joskus kokeilla sitä illallistakin, mutta olin tosi tyytyväinen ruokailuihin näinkin. En siis kokenut mitenkään jääväni jostain paitsi, vaikken ravintolaillallisella käynytkään.

      Cabinn taitaa tarjota sen verran kohtuullista hotellimajoitusta, että siihen on helppo tarttua. Ja juuri kuten sanoit, ei luksusta, mutta riittävän ok!

      Poista
  2. Miten mukavaa lukea näin hyväntuulista postausta! Itse olen aina tiennyt tykkääväni yksinolosta ja yksinmatkailusta erityisen paljon, huonosti olen vain saanut siihen mahdollisuutta. Eletään toivossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi! Eletään toivossa, että pääsisit sinäkin pian yksinmatkalle. Vain yhden kerran kokemuksella luulen, että se on sitä herkumpaa, mitä harvemmin sitä on tarjolla. :)

      Poista
  3. Eikös vaan olekin ihanan vapaata! Mä huomaan miten paljon siitä Dublinin reissusta oli hyötyä, sillä nyt ekan kerran työmatkalla on tullut käytyä oikeissa ravintoloissa syömässä ilman empimistä. Ja kiitos linkkauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihanan vapaata! Mä sain tästä reissusta varmaan ylipäänsä sellaista tsemppiä, että voin tehdä yksin asioita. Eikä se tunnu nololta tai vaivaannuttavalta. Todella vapauttavaa!

      Poista
  4. Ihana postaus! Tämän luettuani tuntuu entistä enemmän siltä, että haluan joskus kokea saman! Voisin kuvitella toimivani aivan samoin, kiertelisin juuri niitä paikkoja, jotka itseäni kiinnostaisivat, eikä tarvitsisi miettiä kiinnostaako muita. Ja Kööpenhamina oli varmasti tosi hyvä paikka ensimmäiselle yksinreissulle�� Tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! <3 Suosittelen kyllä sekä yksinmatkaa, että Kööpenhaminaa. Köpis oli juuri sopivan kokoinen ja helpostilähestyttävä kaupunki ensimmäiselle yksinmatkalle. Toisen hyvän vinkin sain, että matkustaa sellaiseen kaupunkiin jossa on jo käynyt.

      Sitä oli jo niin monta vuotta mennyt perheen ehdoilla, että piti ihan jo ennen reissua miettiä, että mitä MINÄ oikein haluaisinkaan tehdä. :) Mutta hyvin se omanapaisuus onnistuikin sitten reissun päällä, heh.

      Poista
  5. Yllättäen Norwegian taas myöhässä! Onneksi ei ollut kiire sulla :) niin odotan noita hetkiä kun pääsee itsekseen taas reissuun! On niin mukavaa kun saa itse päättää aikataulun ja suunnan vaikka kyllä sitä aina tietyissä hetkissä kaipaa fiilistelyseuraakin. Mutta kunhan nyt ensin pääsisi vaavin kanssa matkaamaan, niin sitten voi tosissaan jossain kohtaa alkaa haaveilemaan taas soolomatkoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lento oli vain ihan pikkuisen myöhässä, ei haitannut menoa - varsinkaan kun ei ollut mikään kiire! Tietyissä hetkissä kaipaa fiilistelyseuraa ja kyllä edelleen koen että kivointa on matkustaa seurassa. Mutta esimerkiksi kerran vuoteen tämmöinen minä-matka vois olla erittäin toimiva konsepti!

      Kyllä se sinunkin aika vielä tulee ja sitten on i-ha-naa nauttia yksinolosta! Sitä ennen teillä onkin ihania matkoja tulossa vaavin kanssa! Ja perhematkat on musta tosi-tosi-tosi-mahtavia! Kuten olet varmasti huomannut. :)

      Poista
  6. Jes, kivaa! Olen odottanut tätä jännityksellä siitä asti, kun luin, että tämä matka on suunnitteilla :) Hauska kuulla, että nautit. Itselläni tämä on kohta taas edessä, kylläkin 1,5 kk yksin Kazakstanissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet myötäelänyt! Heheh, eihän nää ihan samoja kokemuksia ole: yksin viikonloppureissulla Köpiksessä tai yksin 1,5kk Kazakstanissa. :D Mutta varmaan tunnetasolla verrattavissa: mulle tää eka reissu oli ehkä yhtä iso juttu.

      Matkan aikana kyllä monta kertaa mietin teitä, jotka viimeksi kertoivat kokemuksiaan ja omia tuntemuksiaan. Että miten jollekin toiselle tämä yksinmatkustaminen on ihan arkipäivää ja tavallista. Ja on ollut sieltä teini-iästä asti! Olin lapsellisen ylpeä itsestäni, että vielä tässä iässä teen jotain itselleni uutta ja jännittävää - olkoonkin se jollekin toiselle ihan kuinka normaalia hyvänsä. Olen onnellinen, että lähdin - tulin entistä onnellisempana kotiin!

      Ehkä siltikin tykkään eniten matkustella seurassa, mutta haluan yksinmatkustamisen ehdottomasti muiden matkustustapojeni joukkoon! Oli ihanaa. <3

      Poista
    2. Toki ylpeä pitääkin olla, aina kun rikkoo omia rajojaan! Ei ole mieltä lähteä vertailemaan muihin :)
      Mielestäni parasta onkin, kun voi valita erilaisia matkustapoja.

      Poista
    3. Se on kyllä ihan totta! Mikä on toiselle helppoa, voi olla toiselle vaikeaa. Eikä näitä pidä verratakaan. Ja samaa mieltä, omien rajojen rikkominen on aina hienoa ja siitä saa olla ylpeä! Ja olenhan minä!

      On ihanaa, kun on siinä onnekkaassa asemassa, että ylipäänsä voi matkustaa ja vieläpä saa valita miten matkustaa!

      Poista
  7. Tämä oli sulle selvästikin tarpeellinen reissu joten hienoa että se oli positiivinen kokemus :-)

    Itse olen sinkkuaikoinani reissannut paljon yksin, kun ei aina ollut kaveria seuraksi. Nyt ollaan 15 vuotta reissattu miehen kanssa enkä haluaisi minnekään ilman häntä... en pystyisi kuvittelemaan että kumpikaan lähtisi edes omien kavereiden kanssa ilman toista ja yksin mua ei saisi minnekään. Silloin sinkkuaikoina ainoa huono puoli yksin reissaamisessa oli mielestäni juuri se, ettei ollut ketään joka jakaa samat muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana "tarpeellinen" kuvastaa yksinmatkaani juuri hyvin! Oli mukavaa, että ensimmäinen kerta oli positiivinen kokemus. Voisi olla toisin, jos olisi esimerkiksi ollut todella huono sää.

      Näinhän se on, että tilanteet, olosuhteet ja perhesuhteet vaihtelee. On erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä matkustamiselle, rajoitteitakin. Onnea on, jos on mahdollisuus valita! Kyllä minäkin ihan kaikista mieluiten matkustan jonkun kanssa, mutta teki tosi hyvää reissata yksin. On mukavaa, kun tällä hetkellä on niin onnekas tilanne, että voi matkustaa hyvin monella eri tavalla!

      Poista
  8. Hienoa, että uskalsit lähteä yksin matkaan ja jättää jopa perheen kotiin odottelemaan! : ) Ehdin matkailla melkein kymmenen vuotta yksin ennen kuin sopiva seuralainen löytyi - tunnistan siis kaupunkihaahuilustasi paljon omaa matkailun perinnettäni. ***sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kaupunkihaahuiluni toi vanhat muistosi mieleen! Kymmenessä vuodessa tottuu hyviny ksinmatkailuun - oliko hankalaa alkaa matkustelemaan jonkun toisen kanssa? Matkusteletko vielä yksin? Vaikka toisaalta, rakkaan ihmisen kanssa matkustelu on aina ihanaa.

      Poista
  9. Oi ihanaa, että oli ihanaa! Hyvin näyttävät selfietkin jo sujuvan. Joudut vielä tarkempaan kuulusteluun, kun seuraavan kerran nähdään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa! Blogiin päätyivät ainoat onnistuneet selfiet. :D Oli se kyllä ihan kamalaa. Ensi kerralla annan reippaasti vaan jonkun toisen turistin ottaa musta kuvan. Toivottavasti nähdään pian!

      Poista
  10. Tää oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Me ollaan lähdössä heinäkuussa Tanskaan, minulle ensimmäinen kerta. Poikaystävänihän sielä on jo käynyt ainakin kerran. Kuvia katsellessa tekisi mieli jo lähteä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riikka! Kööpenhamina oli ihana, muut Tanska vielä käymättä. Yritän tässä saada ajatuksiani kasaan ja ennen heinäkuuta tarkempaa postausta Kööpenhaminan tarjonnasta. Käyttekö muuallakin kuin Kööpenhaminassa? Millaista tekemistä muuten kaipaatte? Se Tivoli ainakin oli niiiiin ihanan näköinen, että vaikken itse siellä käynytkään - suosittelisin käymään!

      Poista
  11. Jokaiselle tulee joskus se eka kerta. Luulen, että sitä enemmän jännittää mitä vanhemmaksi on tullut. Nuorena ei jännitä yhtään mitään. Oli kuitenkin hienoa, että nautit matkastasi ja , että se herätti sinussa halun kokeilla yksinmatkailua toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti ihan oikeassa! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pyristellä pois omasta mukavuusalueestaan. Osittain myös siksi lähdin reissuun, että kohtaisin itse luomiani epämukavuuksia ja jännityksiä. Sain paljon itseluottamusta ja totesin, että minähän viihdyn hyvin myös itseni kanssa. Ja osaan kyllä reissata ilman matkakaveriakin! :)

      Poista
  12. Kyllä tuollaisen reissun ja vastaanoton jälkeen kelpaakin hymyillä! Kuvista ja kirjoituksestasi oikein huokuu se tyytyväisyys ja rauha, jota koit reissussa.
    Toivotaan että se tunne kestää pitkälle! :)

    Itse jäin viime kesänä pariksi kuukaudeksi yksin Vietnamiin, enkä voi sanoa hirveästi nauttineeni. Ei se kamalaakaan ollut, mutta kyllä tuli ikävä lapsia ja miestä. Vastaanottokin oli vähän eri minulla.. https://hiemanvino.blogspot.fi/2017/03/torstai-mika-ihana-tekosyy.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa tarinan ja oli tosiaan melkoinen kotiinpaluu! Ensinnäkin kesti melkein vuorokauden ja sitten lapset kääntää vain kylkeä. :D Hauska tarina! Heh, ainakin näin jälkikäteen... :D

      Poista
  13. Kuulostaa niin kivalta! Ihanaa kuulla, että oma viikonloppusi onnistui ja oli nautinnollinen. Mä en ole mikään yksin matkaaja, ts. voin matkustaa yksin mutta on ihan kiva, jos kohteessa odottaa joku tuttu. Ehkä siihenkin tottuisi, mutta en ole vielä koskaan kokeillut, koska en ole kaivannut yksin matkustamista. Voihan olla, että sekin päivä vielä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ollut ennen tätä kaivannut yksinmatkustamista - päinvastoin! En osannut ajatellakaan, miksi lähtisin yksin reissuun. Tylsää! Mutta elämäntilanteet vaihtelee, nyt oli ihanaa karata hetkeksi omien ajatusten pariin. :) Voihan olla, että sinäkin joskus kaipaat reissuun yksin - tai sitten et! On etuoikeus, että on mahdollisuus valita. <3

      Poista
  14. Oot tehnyt todella kivan postauksen Köpiksestä! :) Ihania kuvia myöskin. Oltiin muuten reissussa ihan samoina päivinä :D Mä unohdinkin kertoa myös tuosta perjantaista kun kaupat olivat kiinni. En edes tajunnut tuollaista päivää. Sunnuntainakin mietin olisivatko kaupat kiinni, mutta eivät olleet. Tosin ei paljon tullut shoppailtua, mutta tykkään kuitenkin käydä kaupoissa kiertelemässä:)

    Ja on myös hienoa kun lähdit matkalle yksin. Mä haluaisin myös jossain vaiheessa lähteä reissuun yksin, vapaaehtoistyö kiinnostaisi tosi paljon! Mutta miksei myös viikonloppureissukin. Onhan se ihan erilaista matkustaa yksin kuin jonkun toisen kanssa. Toisaalta on ihanaa jakaa matkamuistoja toisen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Niina! Heh, hauskaa että ollaan oltu ihan samat päivät Köpiksessä! Tosiaan, se perjantain pyhäpäivä tuli yllätyksenä. Muuten se ei niin haitannut, mutta ajatuksena olisi ollut ostaa jotain pientä syötävää kaupasta. Mutta vedinkin sitten ähkyt döner-annoksesta. :D

      Mä kiertelin sen verran kauppoja, että ostin lapsille tuliaiset. Tosin kerrankin, kun olisi saanut yksin kiertää kauppoja, olisi ollut ihan kiva käydä shoppaamassakin. Muutamassa kaupassa piipahdin Strögetillä vaan.

      Yksin oli kyllä yllättävän ihanaa! Tälleen ensimmäiseksi kerraksi viikonloppureissu oli juuri sopiva. Ja toki kun tuota perhettä on, niin ei viitsi ihan kuukausikaupalla poissa ollakaan. :D Eikä mulla ihan sellaiseen tarvetta ole. Mut sä oot nuori ja vapaaehtoistyö olis varmasti hieno kokemus!

      Ihan eniten tykkään matkustaa seurassa, mutta taidan ottaa vuosittaiseksi tavoitteeksi pienen irtiottoloman ihan yksinään. :)

      Poista
  15. Minä en muuten oikein osaa matkaillakaan kuin yksin. Itse asiassa, minua jännittää matkustaminen toisten kanssa, silloinhan muilla on todiste mun kaikista sähläilyistäni. Blogissa taas voi unohtaa tai pikkaisen siloitella omia sähläyksiään ja epävarmuuttaan.
    Jostain syystä minulla on tapana eksyä Köpiksessä, siis kunnes pistän gpsin päälle, sen jälkeen en ole lainkaan eksyksissä, tietenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun yksi kaverini on myös sitä sorttia, ettei halua matkakaveria riesakseen. Kuulemma kammottava ajatus, että joutuisi jonkun kanssa keskustelemaan, että lähdetäänkö tuohon suuntaan vai tuohon toiseen. Tai ehkä hänelläkin on kyse vaan siitä, ettei jää kiinni sähläämisestä! :D

      Onneksi on gps! Minulla kun on joskus vaikeuksia lukea karttaakin...

      Poista
  16. Ihanaa kuulla, että sun eka soolomatka meni hyvin. Mulla tuo on vielä tekemättä, siis että ihan ypöyksin olisin reissussa. Olen kyllä tehnyt sellaisia matkoja, että hypännyt entuudestaan tuntemattoman ryhmän mukaan, mutta se on kuitenkin eri asia. Köpis on näkemättä, joten sieltä olisi hyvä aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köpis oli kyllä helppo kaupunki aloittaa soolomatkailu. Tuli hirmu hyvä mieli, kun kaikki onnistui niin hyvin ja nautin sekä kaupungista että olostani. Mä kyllä pidän sinua seikkailijana, kun kuitenkin olet yksin matkalla - vaikkakin ryhmän mukana. Matkakohteetkin on hieman vaativampia. :)

      Poista
  17. Hyvä, että päädyit Tivolin sijaan Glyptoteekkiin. Onhan Tivolikin kiva, mutta sinne on kiva mennä lasten kanssa, joten sen voit säästää myöhempäänkiin. Glyptoteekista taas varmasti nauttii eniten vain omassa seurassaan (tai jonkun toisen aikuisen).

    Muuten yksinmatkailu on laji, joka ei minulta oikein luonnistu. Ehkä jonain päivänä opin, mutta tähän asti olen nauttinut ihan älyttömästi jo siitä, kun seurana on vain yksi ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin nämä yksinmatkustusfiilikset on tulleet vasta tämän vuoden aikana! Oli ihanaa, teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Köpis oli tähän oikein hyvä kohde. Kyllä minäkin silti ihan eniten tykkään matkustaa jonkun kanssa.

      Glyptoteekki oli kiva kokemus. Eikä vähiten siksi, ettei kukaan odottanut jossain minua ja vilkuillut kärsimättömänä kelloa. Minä taas ahdistunut siitä, että olenko viipynyt taas liian kauan... Nyt oli hyvä.

      Poista
  18. Tunnelma välittyi hyvin! Tunnistan samoja fiiliksiä. Harmi on, että kun on yksin liikenteessä, ravintolaillalliset jää minultakin väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että sain tunnelman välitettyä! Duunireissaaja on suorastaan löytänyt yksin illallistamisen riemun, mutta ainakaan tällä ekalla reissulla en vaan jaksanut päivän päätteeksi sellaista. Oma huone kutsui liikaa. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla paremmin, onko se ollenkaan oma juttu.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!