perjantai 12. toukokuuta 2017

Äiti-tytär -matka Berliiniin - miksi? Ja mitä me tehtiin?

Kerroin jo aiemmin - pariinkin otteeseen jo - että aioin lähteä tälle reissulle alunperin yksin. Suunnittelin ensimmäistä yksinmatkaani ja ajattelin, että ystäviäpariskunnan luokse Berliiniin matkustaminen olisi kiva lähes-yksinmatka. Vähän kuin lämmittelyä varsinaista koitosta varten.

Miksi me sitten lähdettiin lapsen kanssa kahdestaan?


Tytär kuuli keskustelumme miehen kanssa ja vaati ehdottomasti päästä mukaan.

Berliinin muuri Potsdamer Platsz

Berliini, Alexanderplatz

No mikä ettei! Sehän voisi olla tosi kivaa.

Tytär oli piirun alle 3-vuotias kun pikkuveli Tappi syntyi. Meillä oli jo paljon omia leikkejä ja hänellä oli vakiintunut osa ja rooli meidän perheessä. Sitten kaikki muuttui pikkuveljen ilmaantuessa.

Pikkuveljellä(kin!) oli koliikki. Tytär oppi hyvin pian tyytymään muutaman sanan iltasatuun vauvan huutaessa korvan juuressa. Mies tekee paljon iltatöitä ja silloin illoista on vaan selviydyttävä yksin. Ja jos mies olikin illan kotona, minä hytkyttelin kiljuvaa äidinkipeää vauvaa makuuhuoneessa.

Vanhemmiten Tytär on saanut kuulla liian usein, että pikkuveli on vielä niin pieni ja isosiskon pitää nyt jaksaa odottaa vuoroaan. Vaikka arjessa yritänkin järjestää Tyttärelle yhteistä aikaa, on minulla hyvin usein riittämättömyyden tunteita.

Siksikin tämä yhteinen matka esikoisen kanssa oli aivan loistava idea. Nyt saataisiin höpsöttää kahdestaan ja tyttö saa vähän erityiskohtelua. Ja minä saisin tässä samalla matkan Berliiniin, nähdä ystäviäni ja myös aikuisseuraa. Ihan kahdestaan ei siis oltaisi, mutta voisihan tämä olla meidän ensimmäinen lähes-kaksinmatka.

Berliini lentokoneesta, TV-torni

Mitä me sitten tehtiin?


Käytiin leikkimässä hyvin monessa leikkipaikassa. Pidimme majapaikkaa itä-Berliinissä ja ainakin siellä lähes jokaisella viherpläntiltä löytyi kiva leikkipuisto. Ja niitä viheralueita oli ihan julmetun paljon! (Oikeastaan voisin tehdä kivoimmista leikkipuistoista ihan oman postauksensa.) Sisäpiiritietona saimme ystävältämme vinkin mm. salaiseen puutarhaan, jonka leikkipaikkaan tietenkin halusimme. Sen paikan tulen paljastamaan myöhemmin.

Vappuna kaupat on onneksi Berliinissä kiinni, joten lukuunottamatta pientä täsmäiskua Primarkin lastenosastolle, emme tällä reissulla ajautuneet ostoksille. Ihan hyvä niin, sillä rahaa ei juuri edellisen reissun jäljiltä olekaan.

Ystävämme houkuttelivat meidät mukaan kiipeilemään Berta Block -boulderointikeskukseen. Se olikin erinomaista vastapainoa herkutteluille ja Berliinin kaduilla luuhaamiselle. Tytärhän kiipeili heti kuin olisi syntynyt seinälle, lapset on niin ketteriä. Kiipeilykenkiä ei vaan suostunut jalkaansa laittamaan. Ja pääsin minäkin helpoimpia reittejä kipuamaan, innostuin ihan! Jostain syystä olin seuraavana päivänä joka puolelta kipeä...

Berliini, kiipeilyä lasten kanssa, boulderointi

Mauerparkin sunnuntaikirppiksille olikin oivallinen päivä! Sunnuntaina oli vappuaatto, joka tarkoitti berliiniläisille maanantaiksi vapaapäivää. Sää oli mitä mainioin ja nautiskelimme täysin rinnoin Mauerparkin musiikista, tunnelmasta, ruokakojuista ja juomista. Tytär hinkui eniten leikkipaikkaan mutta kyllä hän jammaili myös musiikkiesitysten parissa.

Legoland Discovery Center oli ihan kiva kokemus Floridan Legolandin jälkeen, vaikkei näitä toisiinsa voi tietenkään verratakaan. Berliinin Legoland oli just kivaa puuhaa 4-vuotiaalle ja saatiin siellä aikaa kulumaan vajaa parituntinen. Esitteessä sanottiin paikan sopivan parhaiten 2-10 -vuotiaille ja olen samaa mieltä. Vanhemmalle saattaisi olla jo vähän liian lapsellinen ja pieni, joskin jännittäviäkin paikkoja Legolandista löytyi.

Brandenburgin torilla oli jokavuotinen vapputapahtuma ja lasten festarit. Sieltä olisi löytynyt syötävää jokaiseen makuun, pieni karuselli, poliittisten puolueiden telttoja arvontoineen ja mainostilpehööreineen sekä pieniä ohjelmanumeroita. Lasten festareiden puolella ilmaiseksi pomppulinnoja, pyöräily-/potkulautailuratoja sekä vaikka mitä! Perheet olivat sankoin joukoin liikenteessä. Tytär nautti kaikista eniten potkulautailusta, vaikka alkuun vähän jännittikin.

Ainoa, mikä pisti Brandenburgin tapahtumassa silmään, oli huomattavan suuri poliisipartioiden määrä. Ystäväni mukaan niitä on yleensäkin enemmän kuin suomalaisissa tapahtumissa, mutta nyt hänenkin mielestään erityisen paljon. Myös tapahtuma-alueen reunimmaiset kadunpätkät oli suljettu useilla poliisiautoilla, ettei varmasti kukaan pääsisi ajamaan väkijoukkoon. Se oli hieman riipivää. Olimme varmasti turvassa, mutta tunsin olomme turvattomaksi juuri siksi. Tiedettiin, miltä meitä haluttiin suojella.

Karuselli Berliinin Alexanderplatzilla

Berliinin leikkipuistot ja leikkipaikat

Berliinin lastentapahtuma vappuna Brandenburgin torilla

Mitä me syötiin?


Koska ystävämme ovat supervieraanvaraisia, meidät hemmoteltiin lähes pilalle. Aamut alkoivat maittavilla brunsseilla, pöydät suorastaan notkuivat herkuista. Niiden voimalla olikin hyvä aloittaa taivallus Berliinissä eikä lounasnälkä iskenyt kuin vasta iltapäivän puolella.

Päiväretken varrella syötiin maittavat dönerit tai aasialaista noutoruoka. Ruoka oli niin halpaa, että melkein itketti. Muhkean kokoinen döner oli olevinaan pieni ja maksoi vain muutaman euron. Nuudeli- ja sushibokseja sai myös parilla lantilla. Matalan kynnyksen ruokapaikkoja oli niin paljon, että oli helppo olla suunnittelematta päivä ruokailuja - toisin kuin yleensä lapsireissuilla. Koska Tytär ryntäili leikkipaikoilla ja käveli pitkiä matkoja, oli hänellä (poikkeuksellisesti) erittäin hyvä ruokahalu.

Käytiin viimeisenä iltana hieman paremmin syömässä. Rosenthaler Platzissa sijaitseva Aiko Sushi oli mielenkiintoinen jo sisustukseltaan. Paikka oli aivan täynnä, oli onni että saimme varattua pöydän aiemmin samana päivänä. Ruoka oli melko edullista, vaikka jouduttiin tilaamaan rutkasti lisää (niitä kalleimpia!) lohinigireitä. Tyttären vatsa tuntui olevan pohjaton. Suosittelemme Aiko Sushia, hyvää ruokaa ja kaunis paikka!

Aiko Sushi Berliinissä lasten kanssa

Berliinissä Döner maistuu myös lapsille

Mauerpark Berliini, herkkuja lapsillekin

Mikä sujui, mikä ei?


Meillä ei ollut rattaita mukana, onhan tyttö jo 4-vuotias. Mutta päivät oli tietenkin pienelle lapselle raskaita ja pitkiä. Onneksi ystävilläni oli lainata sateenvarjorattaat hätävaraksi. Päivisin rattaat olisi olleet vaan tiellä, mutta me käytettiin niitä iltaisin, kun haluttiin vielä piipahtaa Alexanderplatzilla. Vaikka päivisin Tytär jaksoi hienosti tepsutella, oli iltaisin jo voimat vähän vähissä.

Tytär halusi olla seurueemme kirkkain tähti ja kertoa mitä leikitään (terveisiä Persikalle ja Timantille!). Aikuisten jutut olivat tylsiä ja saimme kuulla niiden puhumisen olevan kiellettyjä. Suuri huomion määrä nousi siis välillä vähän hattuun.

Pääasiassa meillä meni tosi hyvin ja samoja nelivuotiaan kenkkumaisuuksia oli reissussa mitä kotonakin. En jaksa kävelläää-äää-ää. En halua tehdä tuota, haluan tehdä tätä. Ostetaan karkkia! Peruskauraa, jolta ei voi välttyä missään. Kyllä välillä sai komentaa ihan kunnolla. Silti yleinen fiilis oli ehdottomasti koko positiivinen ja Tytär oli helposti innostettavissa.

Iltaisin nukahtaminen kävi heittämällä ja aamuisin saatiin nukkua pitkään. Koska oltiin ystävien kotona yötä, oli ihanaa iltaisin jäädä juttelemaan keittiön pöydän ääreen ja valvoa pikkutunneille. Hotellissa olisi ollut huomattavasti yksinäisempää ja persoonattomampaa.

Berliini, Mitte

Berliini Mauerpark, sunnuntaikirppis

Matkan jälkeen...?


No, kaikki on ihan normaalisti. Kokemus oli oikein ihana, mutta kyllä me kinastellaan nyt ihan kuten ennenkin, mutta myös hassutellaan ihan kuten ennenkin. Matka oli kuitenkin ihana kokemus yhdessä ja uskon reissun antaneen Tyttärelle juuri sen erikoiskohtelun ja yhteisen kokemuksen, mitä hän on varmasti kaivannutkin.

Vaikkei me ihan kahdestaan oltukaan reissussa, niin jo matkanteko ja matkoilla oleminen meidän perheestä kahdestaan olivat Tyttärelle merkittävää. Omien sanojensa mukaan, Berliinissä parasta oli ihan kaikki ja ihan kaikista eniten oli ikävä pikkuveljeä.

Tuntui hyvälle antaa vain yhdelle lapselle huomiota ja olla reissussa vain yhden lapsen kanssa. Tätä perinnettä voisi jatkaa perheessämme jatkossakin. Kunhan Tappi tuosta vielä kasvaa, niin taidanpa huitaista samanlaisen loman sitten hänenkin kanssaan. Enkä ihmettelisi yhtään, jos isi-tytär -matkakin tulisi puheeksi.

Lähden tänään yksin Kööpenhaminaan ja Tytär sai slaagin kun kuuli, ettei hän pääsekään tälle reissulle mukaan...


Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:

IGTT: Berliini, henkinen kotini
Ensimmäistä kertaa yksin matkoille?
Berliinin salainen puutarha - ja muut mahtavat lasten leikkipaikat!

Lisäys myöhemmin: Berliinin salainen puutarha ja muut mahtavat leikkipaikat

Berliini lapsille

8 kommenttia:

  1. Berliini on varmasti just passeli kohde tällaisille äiti-lapsi -matkoille. Leikkipuistoja piisaa ja nähtävää ja tehtävää on. Aivan ihanaa, että lähditte! Meillä oli hiljattain vierailulla ystäväni 2-vuotiaan poikansa kanssa. Kyseessä oli lapsen ensimmäinen ulkomaanmatka, josta hän ei todennäköisesti muista myöhemmin mitään, mutta kivaa oli. Kölnikin on aika toimiva lapsivieraskohde :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Berliini sopi tähän loistavasti! Alettiin kyllä reissun jälkeen suunnittelemaan heti koko perheellä tehtävää matkaa Berliiniin. <3

      Vaikkei 2v itse matkasta muistaisikaan, jää muistoksi valokuvia. Onhan se myös tärkeää sekin, että ystäväsi pääsi luoksesi vierailulle ja heillä molemmilla oli hauskaa. Minusta jo se riittää hyväksi syyksi reissuun!

      Kölnin pistän korvan taakse, jes, kiitos vinkistä! Kävinkin jo vähän sun blogissa kurkkimassa!

      Poista
  2. Teillä on ollut kiva reissu.

    Itse teen tätä myös, että matkustelen lasten kanssa erikseen. lapsilla on niin paljon ikäeroa, että mielenkiinnonkohteet on erit ja vanhemmat eivät aina halua matkustaa toistensa kanssa. Toki teemme paljon myös yhteisiä reissuja. Useasti kyllä mieskin on mukana. Nuorimman kanssa käytiin muutama vuosi sitten Tallinnassa, Kakkonen kävi taas Englannissa ja vanhin oli mukana Krakovassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli kyllä onnistunut!

      Hyvä pointti myös tuo, että kun ikäeroa on niin paljon, että on täysin eri mielenkiinnon kohteet. Onkin sitten kiva, kun voi tehdä ihan toisenlaisen reissun toisen kanssa. Sen lisäksi yhteiset reissut on sitten mukavia toisella tavalla, mutta joutuu varmasti paljon neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. Kivasti olette järjestäneet perheen matkailun! Minusta voisi muutenkin enemmän puhua tästä, että matkailua voi harrastaa hyvin monella kokoonpanolla ja monella tavalla - yhdenkin perheen sisällä!

      Kiitos kivasta kommentista, Nelli! (Ja nyt aloin haaveilemaan Krakovasta...)

      Poista
  3. Itsekin reissaan mielellään kaksin 10v tyttäreni kanssa. Meidän reissuja on yleensä rantalomat. Ne ei miestä kiinnosta. Kaupunkireissut teen yksin tai kaksin miehen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, eri kokoonpanoilla voi tehdä vapaammin erilaisia juttuja. Miksi ihmeessä miestä pitäisi raahata rantalomille, jos ne ei häntä kiinnosta? Ja kaupunkireissut on kieltämättä helpompia yksin tai toisen aikuisen kanssa. On vaan kiva, kun reissuja voi tehdä monella tavalla - aina niistä saa myös hieman eri tavalla kokemuksiakin!

      10-vuotiaan kanssa on varmasti jo tosi mukavaa ja vaivatonta reissata kahdestaan. On kiva pohtia, millaisia reissuja meilläkin on sitten Tyttären kanssa. :)

      Poista
  4. Hienoa että saitte tällaisen reissun tehtyä! Tunnistan niin hyvin tuon, että isompi lapsi joutuu joustamaan aika paljon pienemmän sisaruksen temperamenttisten vaatimusten vuoksi. Meillä kaikki on niin innokkaita reissaajia, että yhden aikuisen + lapsen reissut ulkomaille asti ei ole oikein tulleet edes mieleen, kun kukaan ei haluaisi jäädä pois, mutta kenties asiaa pitäisi harkita. Meillä viime reissu pääsiäisenä oli muuten ensimmäinen kokonaan ilman rattaita, ja kyllä siitä 4-vuotiaan kanssa selvittiin. Siitäkin huolimatta, että ihan aina ei jaksa kävelläää-äää-ää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi kyllä vielä tullut ajatelleeksikaan, ellei Tytär tosiaan olisi painokkaasti kutsunut itseään mukaan. Oli kyllä kiva huomata, että ilman rattaita sujuu jo reissuilut! Tappi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä haluta mukaan mutta muutaman vuoden päästä voi olla jo vaikea päästä vain yhden lapsen kanssa reissuun. Toivottavasti silti saisi järjestymään.

      Kiva, että teilläkin onnistui viimeisin matka ilman rattaita! Oli varmaan kiva, kun ei tarvinnut koko ajan säätää rattaiden kanssa. Toisaalta niihin myös aina saa aika paljon rojua survottua pois omilta harteilta... :D Me saadaan rattaiden kanssa reissata vielä pari-kolme vuotta, bläääh.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017