torstai 2. maaliskuuta 2017

IGTT: Pakkomielteenä näköalapaikat

Osallistun nyt ensimmäistä kertaa Instagram Travel Thursday -tempaukseen. Siinä jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina kirjoitetaan blogipostaus kuvituksena vain Instagramiin ladatut matkakuvat. Maaliskuulle on annettu oma teema ja se on "ylhäällä, korkealla".

Ja sehän sopii minulle.

Nimittäin meidän perheellä - tai ainakin meillä aikuisilla - on eräänlainen pakkomielle kiivetä reissuilla aina mahdollisimman korkeaan pytinkiin katsomaan näköaloja. Tämän kuukauden teeman myötä aloin miettimään, miksi näin oikein on. Miksi sinne korkealle pitää päästä?

IGTT Lykavittos ja Akropolis, Ateena
Kaunis Ateena Akropolikselta
Perimmäinen tarve nousta korkeuksiin perustuu varmaan jonkinlaiseen valloittamiseen. Etsimme kaupungin ehkä merkittävimmän maamerkin ja valloitamme sen kiipeämällä sen huipulle.

Toisaalta, korkeuksista käsin on myös hauska hahmottaa kaupunkia:
- Tuolla näkyy meidän hotelli!
- Ai, tuo on noin lähellä juna-asemaa.
- Ja tuolla on se eilinen nähtävyys!
- Hei, tuonne mennään huomenna.
Joihinkin paikkoihin pääsee esimerkiksi kaapelihissillä, hissillä tai muuten hyvin vaivattomasti. Tällaisia paikkoja on ollut esimerkiksi tämän vuoden reissuilla Casa de Campo Madridissa tai Burj Khalifa Dubaissa.

Nämä näköalapaikat ovat vaikuttavia silti. Vaikka Burj Khalifan valloittaminen ei mikään ponnistelu ollutkaan, oli se silti hieno hetki tällaisille näköalapakkomielteisille - maailman korkeimmassa (vielä hetken aikaa) rakennuksessa on nyt käyty.

Nimittäin Jeddahiin on valmistumassa vuoden 2020 hujakoilla kilometrin korkuinen Jeddah Tower. Siinä jää alle 830-metrinen Burj Khalifa suorastaan nysäksi.

Burj Khalifa ja Dubai lasten kanssa
Tytär ihmettelee Burj Khalifan näköalaa
Kun sitten taas toiset näköalapaikat vaativat ponnisteluja huomattavasti enemmän. Viime kevään äkkilähdöllä Splitiin kiivettiin kahteen haastavaan paikkaan. Marjan-kukkulalle ja Vanhan kaupungin St Domniuksen kellotorniin.

Marjan-kukkulalle kiivettiin melko helteisenä päivänä. Tappi-vauva oli minulla kantorepussa ja 3-vuotias Tytär sai hyppelehtiä rappusia itse. Onneksi meillä oli tarpeeksi vesipulloja mukana, sillä pitkä nousu kukkulan laelle oli hikistä puuhaa. Rappuset vain jatkuivat ja jatkuivat.

Matka meni rasittavuudesta huolimatta oikein hyvin ja näköala oli huipulta huimaava! 15-kiloista Tytärtäkin tarvitsi miehen kantaa vain muutaman kerran. Jotain onnellisuushormonia näistä kukkuloiden valloituksista erittyy, sen verran hyvältä kokemus tuntui maisemia katsellessa.

Marjan Hill koko perheellä, Split Kroatia
Marjan-kukkulan hikinen valloitus puolivälissä kahden pienen lapsen kanssa

St Dominuksen kellotorniin kiipeäminen oli taas siinä mielessä huvittava, että lähdettiin kipuamaan torniin hyvin löysin rantein, kevyesti naureskellen.

Hyvin pian huomattiin, että kahden pienen lapsen kanssa torniin kiipeäminen on virhe. Alussa portaat olivat pimeät ja ahtaat. Sen jälkeen rappuset olivat avoimen tornin seinämillä ja vain hutera kaide erotti kuilusta. En tiedä olisiko kiipeäminen ollut pelottavaa ilman lapsia, mutta heidän mukanaolo tuntui sillä hetkellä kammottavalle.

Tappi oli minulla taas edessä kantorepussa. Se muutti painopistettä niin, että jouduin pitämään kaksin käsin kaiteesta kiinni, etten kompastuisi. Samalla vilkuilin järkyttyneenä Tytärtä, sillä häntä ei selvästikään pelottanut. Kepein askelin hypähteli ylöspäin samalla, kun mies yritti pitää sähköjänistä aisoissa.

Alaspäin valuminen sujui huomattavasti helpommin. Mun reidet olivat aivan hapoilla jännityksestä. Koko matkan pelotti niin, ettei ole koskaan aiemmin pelottanut yhtä paljon näköalapaikkaan mennessä.

Täytyy sanoa, että tällä reissulla en ehtinyt, enkä kyennyt, ihailemaan vapautuneesti maisemia. Näin jälkikäteenkin kokemus tuntuu edelleen huimalta.

Ateena Lykavittos, Lycabettus näköalapaikka
Ateenassa Likavitos-näköalapaikassa
Polyterasse, Zürich - Instagram Travel Thursday
Kaunis Zürich Polyterassilta käsin
Viime vuoden lopulla reissattiin ystäväni kanssa Zürichiin joulumarkkinoille. Tottahan toki etsittiin myös kaupungin näköalapaikat. Mitä ylempää, sen parempi. Kun katsoo yllä olevaa kuvaa Zürichin kattojen ja kirkontornien koristamasta maisemasta, ymmärtää miksi näköalapaikkoihin jää koukkuun. Näkymä on maaginen.

Minulla ei ole korkean paikan kammoa...

....ollut vasta kuin viime vuosina. En tiedä johtuuko se iästä, lasten saamisesta vai hiljalleen alkavasta jonkun sortin mielen heikkoudesta. Mutta ennen niin huimana hurjapäänä, lähes mihin tahansa kiivenneenä, en enää kykene läheskään samanlaisiin suorituksiin.

Splitin lisäksi tämä tuli esille myös Zürichissä, kun kiipesimme (ilman lapsia, huom!) kovassa tuulessa Uetlibergin näköalatorniin. Torni tuntui siinä tuulessa huojuvan liikaa, laidat vaikuttivat aivan liian matalilta ja kävelyalustan läpi näki maahan asti. Me molemmat suorastaan raahattiin itsemme ylös kaiteista roikkuen. Osa muista kävijöistäkin kääntyi kesken matkan takaisin, varsinkin ne joilla oli lapsia mukana.

Mutta niin vaan ylös asti päästiin ja hetken päätä selviteltyämme ei korkeus enää tuntunutkaan niin pahalle. Maisema ei lopulta ollut paljonkaan sen kummoisempi kuin alempaa Uetlibergin näköalatasanteelta, mutta tässä koettiin taas se valloittamisen tunne. Me tehtiin se! Me kiivettiin tornin huipulle asti!

Juuri siksi - punttien tutinasta huolimatta - kiipeän jatkossakin korkeille näköalapaikoille. Huipulla tavataan!

Näköalapaikka Uetliberg, Zürich - IGTT
Uetlibergin tornissa oli hetkittäin pelottavaa
Tämä blogipostaus oli siis osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Minut ja Lähinnä Kauempana -blogin löydät Instagramista: @lahinnakauempana


Millainen suhde sinulla on korkeisiin paikkoihin? Tykkäätkö etsiä matkoilla näköalapaikkoja?

Lissabonin näköalapaikka, Instagram Travel Thursday - IGTT
Lissabon kauneimmasta näkövinkkelistä katsottuna

44 kommenttia:

  1. Olen käynyt Splitissä lukuisia kertoja päiväreissuilla, mutta aina olen jäänyt nauttimaan vanhankaupungin ja Rivan tunnelmasta, ja Marjan-kukkula on jäänyt väliin. Upeat maisemat sieltä näköjään avautuu, joten seuraavalla kerralla pitää käydä siellä! St Dominuksen kellotorni on sekin käymättä, mutta sinun kokemusten perusteella saakin jäädä kokematta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjan hill oli muutenkin miellyttävä paikka! Jos ei ihan ylös asti jaksa kammeta, niin siinä puolivälissä oli viehättävän oloinen ravintola. Kyllä mä voisin jotain kuplivaa siinä nauttia maisemista ihaillen. :)

      Poista
  2. Kyllä mekin tykätään johonkin korkeisiin paikkoihin kiipeillä! Sieltä on kiva bongailla paikkoja ja usein saa hyviä kuviakin. :) Marjan hill on meillekin tuttu.
    Itse oon kerran osallistunut igtt-tempaukseen ja tarkotus oli tälläkin kerralla, mutta helmikuu olikin vähän lyhempi kuin muistin, olin valmistautunut kirjoittamaan postauksen vasta ens viikolla.. :D :D Noo, ens kerralla sitten mukaan taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, hyviä kuvia ja näkee paikkoja eri vinkkelistä.

      Ens kerralla sitten mukaan, jos et enää tähän ehdi. Ymmärtääkseni tämä ei kai niin päivän päälle ole? Minä epäröin edelleen hieman osallistumista, mutta viime metreillä rohkaistuin kun oli niin hyvä aihe. Instagramiakin käyttänyt vasta niin vähän aikaa, ettei siellä ole niin valtavasti kuvia. Mutta onneksi tähän aiheeseen löytyi hyvin. :)

      Poista
  3. Tervetuloa postailemaan IGTT:ssa!! Mahtavia paikkoja ja kuvia. Kyllä teillä on reippaat lapset kun ovat jaksaneet joka paikkaan kiivetä. Tuo Uetlibergin näköalatorni olisi voinut kyllä jäädä multa väliin... :) Mulla myös etenkin vanhimmiten tullut korkeanpaikankammo, ja ehkä se myös äitinä muutenkin tullut aremmaksi kun ajattelee että mitäs sit lapsille sattuisi jos itselle sattuu jotain...? Mutta samasta syystä niin kuin sinäkin aina koitan voittaa pelkoni, ja kiivetä ylös, se on myös hyvänä esimerkkinä lapsille olemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kyllä mä monesti ihmettelin, miten Tytär jaksoi kiivetä. Kotioloissa kun välillä 300 metrin matka lähikauppaan tuntuu olevan liian haastava... :D

      Ja hyvin ajateltu tuo esimerkkinä oleminen, sitä en ole tullut ajatelleeksikaan. Kai korkeanpaikankammo tosiaan on jotain äitiyden myötä tullutta. Mutta periksi ei anneta! :)

      Poista
  4. Mä olen ollut hiukan huono kapuamaan kaupungeissa näköalapaikoille, mutta kyllä sekin kannattaisi toteuttaa useammin. Kivoja paikkoja ja tuo Uetlibergin näköalatorni saattaa osua kohdalleni tulevana kesänä, tosin mulla on aikaa Zürichissä vain päivä, joten pitää miettiä mihin näköalapaikkaan ehdottomasti kannattaa mennä. Laitankin tuon sinun postauksen näköalapaikoista muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa, pääset Zürichiin! Mä tosiaan tykkäsin kaupungista kovasti. Uetliberg oli hieno kokemus, mutta jos on vain päivä aikaa, niin ehkä ne keskustan näköalapaikat on helpompia. Sekä polyterasse että Lindenhoff Hill on näppärä nähdä muun kaupunkihengailun yhteydessä eivätkä vaadi ponnisteluja. Mutta teit niin tai näin, niin hyvä reissu tulee!

      Poista
  5. Siis apua! Tuo Uetlibergin näköalatornista otettu kuva sai mut voimaan pahoin. Että korkean paikan kammoinen naikkonen täällä vaan, terve. Anyway, kaikki Burj Khalifasta otetut kuvat näissä postauksissa saa tosiaan harmittamaan, kun ite missattiin mahdollisuus käydä tuolla omalla Dubain-reissullamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan Burj Khalifan maisemat ihan hienot, mutta enemmän siinä melkeinpä painoi vaakakupissa se, että kävi maailman korkeimmassa rakennuksessa. Näkihän niitä huikeita näköaloja paljon muuallakin!

      Olen huomannut, että tekee tosi pahaa, jos kävelee juuri tuollaisella alustalla korkealla, mistä näkee läpi. Tai vaikka lasin päällä. Aivot sanoo, että nyt putoat alas vaikka järki yrittää toppuutella. :)

      Poista
  6. Splitin Marjan kukkulalla mekin kävimme. Ilta-aurinkoa on hieno katsella tuolta puolesta välistä ravintolasta. Huojuvat tornit ovat hiukkasen pelottavia. Jouluaattona Rotterdamin Euromasti huojui. Ylimmäinen tasanne suljettiin. Selvisimme hengissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, hyvä että selvisitte hengissä! :D Meidänkin aikaan Euromast huojui uhkaavasti. Rottiksessa taitaa aika usein tuulla napakasti? Se huojunta on niin inha tunne.

      Voin uskoa, että Marjanin ravintolassa on ollut ihana katsella ilta-aurinkoa!

      Poista
    2. Ai niin muuten tuo Ateena kuva on jollain tavoin hieno ja tuo kuva tyttärestä.

      Poista
    3. Kiitos, Sari! Ateena oli yllättävän ihana ja näköalat sekä Likavittokselta että Acropolikselta huimaavat. :)

      Poista
  7. Mä en pelkää korkeualla, mutta pelkään turvaamattomalla reunalla. Kesällä jäisellä vuorella Innsbruckissa olin varma, että joku meistä liukastuu varmaan kuolemaan. Olin onnellinen kun pääsimme sieltä pois. Tytär tykkää vielä pelotella mua menemällä aina hitusen lähemmäs reunaa, mitä itsekseen menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla itseasiassa varmaan sama juttu, eli jos on turvaton olo, se kammo tulee siitä. Splitin kellotornissa oli just se, kun se rimpula kaide oli ihan olematon. Ja Tytär niin pieni (ja vikkelä!), että olisi ihan helposti voinut kiepsahtaa siitä syvään kuiluun. Ai kamala, tuntuu edelleen pahalta ajatella sitä reissua! :D

      Apua, sun tytär osaa kyllä aiheuttaa sydämentykytyksiä...

      Poista
  8. Kiva, että päätit myös osallistua, ihan mahtavia kaupunkimaisemia kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva osallistua! En enää oikein edes tiedä, mikä minua pidätteli aiemmin. Ehkä tähän nyt jää koukkuun. :)

      Poista
  9. Mullakin on korkeanpaikankammo, mutta silti haluan ylös korkeuksiin ihastelemaan maisemia aina tilaisuuden tullessa. Lähelle lasiseiniä tai kaidetta en mene, mutta tykkään katsella kaupunkeja ylhäältä alas, sillä siinä hahmottaa koko paikan paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisesti korkea paikka ei välttämättä kammota, mutta turvattomuuden tunne kylläkin. Kaupunkien katseleminen ylhäältä käsin on kyllä hienoa ja siinä todellakin hahmottaa paikat paremmin!

      Poista
  10. Korkeat paikat on niin parasta! Mullakin on aivan valtava huiputtamisen tahto. Korkealle on päästävä, vaikka se rankkaa onkin. Toki myös korkeat rakennukset ovat ihania paikkoja käydä ihailemassa suurkaupunkia - varsinkin öisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on parasta! Kiipeämisen jälkeen tulee vielä "mä tein sen" fiilis mutta kyllä me nautitaan myös korkeisiin rakennuksiin menemisistä. Näköalat ylipäänsä houkuttaa.

      Aikanaan Balilla oli ihan mahtavaa kiivetä aamuyöllä Mt Baturille, pilkkopimieässä, ja hikisenä katsella auringonnousua vuoren laelta. Se oli mieletön palkinto ja mahtava tunne!

      Poista
  11. Hih, mulle tuli tonne kellotorniin kavutessa hetkeksi semmonen stoppi että piti ihan mietiskellä tasanteella pystynkö siihen :D Se tunne oli ihan järkyttävä ja olin vielä yksin sisällä :D Menin loppujen lopuksi, mutta kyllä se oli tosi kova henkinen taistelu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, että kellotorniin kiipeäminen teki muillakin tiukkaa! Mä olin siis todellakin puolihalvaantunut järkytyksestä. :D Mekin vaan sinnillä puskettiin ylös, en tajua miten uskallettiin. Huh, kylmä hiki nousee vieläkin pintaan!

      Poista
  12. Ihan sama valloittamisen halu lienee itselleäkin. Mitä korkemapi, sen parempi. Ja ylös mennään vaikka sillä suomalaisella sisulla jos ei muuten. Mutta nämä läpinäkyvät alustat ovat muuten aika karmeita, vaikkei minulla korkeanpaikan kammoa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, sinnillä vaan eteenpäin vaikka pahaa tekee. :D Ehkä siinä läpinäkyvässä alustassa aivot yritttää kuiskia, että nyt on vaarallista - vaikkei oikeasti olisikaan.

      Poista
  13. Hauska postaus, mielenkiintoinen pakkomielle teillä :) Mäkin tykkään sinänsä katsella maisemia laajemmasta perspektiivistä jos tilaisuus reissussa tulee, mutta harvon vartavasten etsin näköalapaikkoja, torneja tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllähän tämä pakkomielle välillä itseäkin huvittaa. :D Mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Pakko kiivetä, vaikka tosiaan välillä vähän hirvittääkin.

      Poista
  14. Tervetuloa mukaan Instagram Travel Thursdayhin!

    Ylös, korkealle tekee minunkin mieleni. Siitä näkökulmasta maailma vain näyttää ihan toisenlaiselta. Kun arki on matalalentoa ja korkein paikka oman kodin yläkerta, on reissussa mukava saada vähän laajempaa perspektiiviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annika! Kyllä näin on, maailma näyttäytyy ihan toisella tavalla ylhäältä käsin! Joskus pitäisi arjessakin keksiä keino katsella elämää vähän eri vinkkelistä. Pitäisi varmaankin kiivetä kotikulmillakin jonnekin korkealle?

      Poista
  15. Näköalapaikat ja tornit on kivoja. Yleensä kun sellaisia vastaan tulee, niihin pitää päästä. Maailma näyttää ihan erilaiselta ylhäältä käsin. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja! Maailma tosiaan näyttää ylhäältä erilaiselta. Ja itse matkakin ylös on monesti elämys.

      Poista
  16. Hienoja näköaloja, etenkin Ateena ja Split sykähdyttivät! Kuulosti myös aika jännittävältä tuo kellotorniin kapuaminen, hyh. Minulla on jonkin sortin tornikammo, joten ihmisen rakentamista näköalapaikoista on sen kanssa vähän vaikea nauttia. Esimerkiksi Eiffel-tornin ekaan kerrokseen sain pakotettua itseni vain itkua tuhertaen :D Vuorille kyllä kiipeän ja vaikka kalliokiipeilen, kun ei se luja kallio jalkojen alla vaikuta yhtään niin huteralta kuin joku pahimmassa tapauksessa tuulessa huojuva torni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, miten erilaiset paikat vaikuttaa niin eri tavalla! Eiffelissä minua ihan pikkuisen huippasi siinä ekalla, avoimella näköalatasanteella, mutta ei enää siellä ylimpänä. Mutta ymmärrän eron kiipeillä vuorilla/kallioilla kuin ihmisten rakentamissa huojuvissa pömpeleissä...

      Poista
  17. Kiva kokoelma! Mutta apua, kilometrin korkuinen rakennus... Zurichin ja Ateenan näkymät vetosivat minuun eniten, jälkimmäisessä olen käynyt, mutta tuijottelin silloin enemmän niitä raunioita kuin muita näkymiä (olin ahkera antiikin kulttuurin opiskelija tuolloin vielä...)! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut ne Akropoliksen rauniot olikin ihan mielettömät! Tosin niin oli näköalakin. :D Voin kuvitella, miten Ateena on kiehtonut antiikin kulttuurin opiskelijaa. Zürich muuten yllätti minut totaalisesti kauneudellaan. Ihana kaupunki!

      Poista
  18. Korkeanpaikankammosta huolimatta minäkin hakeudun näihin paikkoihin, tosin arvostan kyllä kaiteita ja muita turvajärjestelyjä. Nykissä en uskaltanut Rockefeller Centerin korkeuksissa metriä lähemmäksi turvalasia, se taisi olla korkein paikka jonne olin koskaan uskaltautunut. Vieläkin kouraisee vatsanpohjasta, kun ajattelenkin kokemusta. Tämä IGTT oli mulle täysin uusi juttu, täytyypä yrittää muistaa itsekin huhtikuussa osallistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hatunnosto, että korkanpaikankammosta huolimatta kiipeät korkeuksiin! Ja osallistu ihmeessä huhtikuussa IGTT:hin. Minäkin yritän muistaa. :)

      Poista
  19. Korkeat paikat ovat kyllä upeita ja kiehtovat itseäkin kovasti! Huikeita maisemia olet ikuistanut. Ja kyllä, voin kuvitella että pienten lasten kanssa kiipeäminen erilaisiin korkeuksiin tuo hommaan varmasti pientä lisäjännitystä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi! Kyllä se niin vaan on, että lasten myötä pelot lisii vaan. Tuo pienin meillä on nyt vielä just siinä vaiheessa, kun pitäisi saada itse mennä, mutta järkeä ei ole sitten yhtään! Tänään viimeksi Rakveren linnoituksessa sai aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä...

      Poista
  20. Korkeat paikan on kyllä ihan ehdottomia! Hahmottaa koko kaupungin/alueen paljon paremmin. Unohdin, että olen itsekin käynyt Akropoliksella. Mulla ei harmi kyllä taida olla sieltä yhtään näköalakuvaa, joten kiitos muistutuksesta maisemien muodossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Ja olipa kiva, että sain muistuttaa sinua Akropoliksesta! Se paikka oli kyllä upea, niin ne rauniot kuin näköalatkin. Ah, tykkäsin kyllä muutenkin Ateenasta kovasti!

      Poista
  21. Itse rakastan maisemien katselua yläilmoista! On tullut muksujakin kannettua välillä ylöspäin,jotta itse näkee korkealta maisemat :-D Tänään muuten "valloitin" Etelä-Suomen korkeimman huipun Ukko-Kolin lumikengillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katos, Ukko-Kolilla! Minä olen siellä viilettänyt yläilmoissa vain hiihtohissillä. :D

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017