keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tallinna-vinkki: tunnelmallinen Maiasmokk Kohvik tunnemylläkässä


Pari vuotta sitten lähdettiin parin päivän varoitusajalla kälyni ja Tyttären kanssa Tallinnaan. Oli pimeä vuodenaika, marraskuun loppu. Olin edellisenä päivänä tehnyt juuri-ja-juuri-positiivisen raskaustestin.

Tytär oli alkukuusta täyttänyt kaksi vuotta. Tämä toinen raskaus oli kyllä suunniteltu ja useamman kuukauden yritettykin, mutta ajatukset harhailivat levottomuudesta pakokauhuun.

Raskaustestin viiva oli kuitenkin niin haalea, ettei oltu varmoja koko raskaudesta. Samalla ajatukset jo laukkasi pitkälle tulevaisuuteen: miten ihmeessä me selvittäisiin kahden lapsen arjesta? Äitini oli kuollut äkillisesti vuosi aiemmin ja oli pelottavaa ajatella, ettei tätä kaikkea voisi jakaa hänen kanssaan.

Tallinnassa oli jo joulumarkkinat. Kälyn ehdotuksesta mentiin ottamaan kuumat glögit. Heti sekoilin sanoissani, kun hädissäni korjasin haluavani glögin alkoholittomana. Ihan kuin se pieni viiniloraus olisi mitään haitannut.

Meinasin koko ajan tunnustaa kälylle raskauden, se oli jo ihan kielen päällä. Mutta maltoin vielä mieleni - eihän sitä meinannut edes itsekään uskoa! Olin hajamielinen ja omissa ajatuksissani.


Kun oltiin haahuiltu päivä talvisessa Tallinnassa, eteemme ilmestyi vanhassakaupungissa kutsuvan oloinen kahvila, Maiasmokk Kohvik. Laivan lähtöön oli vielä hyvin aikaa, jalkojakin väsytti ja Tytär kärtti herkkuja. Päätimme astua sisään kahvilaan.

Tilasimme teetä, kahvia ja maitoa. Jostain mielenoikusta otimme vain yhden suklaakakkupalasen kolmella haarukalla. Kerrankin, se oli oikea ratkaisu. 

Ei siksi, etteikö kakku olisi ollut hyvää, vaan koska se oli niin tuhtia ja täydellisen suklaista. Ehkä paras suklaakakku ikinä. Siinä hetkessä, se suklainen kakunpala kolmen naisen kesken jaettuna oli täydellisyys. Siihen hetkeen latautui paljon.

Osansa fiilikseen toi tietenkin myös kohtuni seinämään takertunut solurykelmä. Siinä miljöössä, rakkaassa seurassa, suklaakakkua herkutellessa. En voinut olla ajattelematta, että kyllä kaikki järjestyy.


Cafe Maiasmokk on koko Viron vanhin kahvila - toiminut tässä samassa paikassa vuodesta 1864 alkaen. Yli 150 vuotta! Sisustuskin on pysynyt samana noin 100 vuotta.

Ja sisustus onkin yksi syy tulla kahvilaan, on kuin harppaisi ajassa reilusti taaksepäin. Ikkunassa pyörivä kahvikuppikarusellikin tuo menneen ajan hienostunutta tunnelmaa.

Kahvilan yhteydessä on myös marsipaanimuseo ja ravintola. Marsipaanimuseossa on yleensä aina itse taiteilija tekemässä makeisia ja ravintolasta saa tilattua virolaisia annoksia.


Nykyisin asiakkaille on auki myös kahvilan toinen kerros, joka on erityisen elegantisti sisustettu. Meidän käynnin aikaan se ei vielä ollut avoinna, joten se jäi meiltä harmillisesti näkemättä.

Seuraavan Tallinnan-reissun yhteydessä pitää piipahtaa Maiasmokk'ssa uudelleen. Silloin mukaan tulee myös poikamme Tappi, joka edellisen kerran kahvilassa käydessäni oli vain varovainen toive.

Vaikka en reissulta paljon muuta hämmennykseltäni muistakaan, tämän kahvihetken kyllä muistan.

Mikä on sinun lempikahvilasi Tallinnassa? Liittyykö johonkin kahvilaan erityinen muisto?
Kahvilan toinen kerros // Kuva: Kohvik Maiasmokk
Cafe Maiasmokk 
Osoite: Pikk tn 16, Tallinnan vanhakaupunki
Avoinna: I krs ma-pe 8-21, viikonloppuna 9-21,
II krs ma-su 11-21, Marzipan Room ma-la 10-20


Lue lisää
Lähinnä Kauempana arkistosta:



22 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos kommentista ja vierailustasi blogissani. Täytyypä tutustua blogiisi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakuumekyselyt kiinnostaa aina! Mulla kun sellainen on koko ajan päällä. Silloinkin, vaikka on monta matkaa jo varattuna tulevaisuuteen. :) Ja jostain kumman syystä matkan jälkeen se kuume on pahimmillaan?

      Poista
  2. Tunnelmallisen näkönen kahvila, ehkä sillä joskus tulevalla Tallinnan reissulla on pakko vierailla tuolla! Hyvin valittu sisustuskin ilmeisesti, jos sitä on jaksanut 100 vuotta katsella.. :D Ja ihana kirjoitus myös vauvauutisten osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janni! Kahvila oli kyllä tunnelmallinen ja ihmeen hyvin pitänyt aikaa sadan vuoden ajan. Jostain syystä olin aiemmin aina tämän ohittanut, kun vasta pari vuotta sitten tutustuin kahvilaan ekaa kertaa.

      Poista
  3. Ihana tarina! Pala tuhtia suklaakakkua saa kyllä ajatukset piristymään :) Niinhän se aina menee - kyllä kaikki järjestyy. Ihanaa aina lukea henkilökohtaisia ajatuksia kirjoittajasta. Pitäisi tosiaan päästä jutustelemaan ihan kasvotusten. Pääsetkö tänään tulemaan sinne Megastarin neitsytmatkalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teija! Pala kakkua ja kaikki järjestyy!

      Vitsit, en nyt sitten päässyt sinne risteilylle! Luen kyllä innolla teidän risteilijöiden postaukset uudesta laivasta. Ja järkätään joku oma tapaaminen, ehditään kunnolla juttelemaankin. :)

      Poista
    2. Minäkään en lopulta päässyt risteilylle. Sain kaamean flunssan, mutta viimeiseen asti uskottelin, että voin silti lähteä matkaan. Mittasin tunti ennen lähtöä kuumeen, ja totesin, että kuumeisena ei ole kyllä mitään järkeä lähteä - näkisihän sen laivan sitten toistekin. Tähän hätään joudun itsekin tyytymään muiden kirjoituksiin.
      Täytyy tosiaan järkätä tapaaminen :)

      Poista
    3. Voi ei, miten huono ajoitus! Tai no, onko flunssalla ikinä hyvää ajoitusta? Mutta onneksi Megastar seilaa tässä meidän lähistöllä jatkuvasti, pääseehän sinne. Usein. Eli tutuksi tullee... :)

      Ja nyt sitten tapaamista miettimään, kivaa!

      Poista
  4. Suklaakakku kelpaisi kyllä nyt. Tallinnsta ei ole jäänyt mitään erityistä kahvilaa mieleeni, mutta hyviä kakkuja siellä todellakin osataan tehdä!

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina :) Olen kerran piipahtanut Maiasmokissa sisällä, mutta en silloin jäänyt kahvittelemaan. Ehkä seuraavalla kerralla Tallinnassa voisi piipahtaa tuolla kakkupalalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ollut edes noteerannut aiemmin koko kahvilaa. Mutta jos piipahdat kakkupalalle, niin toivottavasti on joku sitä kakkua jakamassa. Oli kyllä tooodella tuhti palanen...

      Poista
  6. Ihana vauvamuisto, ihana kahvila, ihana postaus! Kyllä huomaa, että on omat bloggaustaidot aivan ruosteessa. Nyt, kun melkein kaksivuotiaamme on oppinut nukkumaan yöllä pidempiä putkia ja ottamaan päiväunia enemmän, kuin puoli tuntia kerrallaan, olen uudelleen aloittanut bloggaamisen. Mutta siis hyvä yhdistelmä henkkoht muisteloa ja matkavinkkiä tämä postauksesi! Maiasmokk on munkin lemppari Tallinnassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Rosita! Se on kyllä mahtavaa, kun lapsi vihdoin alkaa nukkumaan! Meillä _periaatteessa_ lapset nukkuu hyvin, mutta osaa ne silti valvottaakin. Kun toinen nukkuu kuin tukki, toinen könyää yöllä viereen ja varastaa peiton sekä nukkumatilan. Nykyisin ongelmana on kuitenkin oma öinen valvominen... esim. bloggaamisen parissa.

      Poista
  7. Ah, tuttu kahvila! Suosikkikahvilaani en ole vielä Tallinnasta löytänyt, mutta täytyy taas toukokuussa etsiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kiertänyt hävettävän vähän Tallinnan kahviloita, mutta aion tehdä muutoksen. Kakkukevät ja -kesä, here I come! :)

      Poista
  8. Olet aivan oikeassa siinä, että kunnon suklaakakun jälkeen kaikki tuntuu järjestyvän jotenkin helpommin :) Itse en ole käynyt Tallinnassa varmaan 20 vuoteen, mutta suklaakakkuja olen sentään syönyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syödään suklaakakkua - ja asiat järjestyy! :)

      Poista
  9. Onpa suloinen tarina :) Mä en muuten tiennyt, että kakkoskerros on nyt kaikille avoinna! Maiasmokk on itse asiassa yksi mun ehdottomia suosikkikahviloita, varmaan koska käytiin siellä niin usein lapsuudessa. Tapanani onkin käydä siellä edelleen jokaisen Tallinnan-reissun yhteydessä. Ne leivokset, ne leivokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liza! Kakkoskerros avattiin nettisivujen mukaan vuonna 2015 yleisölle. Pitää käydä seuraavalla reissulla katsastamassa sekin! Leivos kuuluu siihen visiittiin ehdottomasti. :)

      Poista
  10. ihana tunnelataus ja se perheen naisten kanssa jaettu hetki kyllä välittyivät tästä <3 Enpä ollut muuten kahvilasta koskaan kuullutkaan - laitetaanpas muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut kuullut itsekään aiemmin! Sattui onneksi osumaan matkan varrelle ja sopivaan saumaan, oli ilo käydä.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017