torstai 22. joulukuuta 2016

Blogipalkinto (oho!) ja pientä pohdintaa matkustelusta

Näitä ruuhkavuosia tarpoessa on välillä ihan nääntynyt. Aika ei tunnu riittävän mihinkään ja viikot hurahtavat ohi huomaamatta. Yöt kuluu tietokonetta näpytellessä ja matkatarinoita muistellessa. Aamuisin pussit silmien alla muistuttaa, että nukkuakin välillä pitäisi. Matkakuvia selatessa ja varsinkin muita matkablogeja lukiessa tulee vielä niin kova matkakuume, että surettaa valmiiksi kaiken rajallisuus. Kaikkialle ei vaan ehdi yhdessä elämässä. Välillä tulee miettineeksi, että onko tässä bloggaamisessa pikkulapsiaikana kertakaikkiaan mitään järkeä?



Sitten, mitä tapahtuu? Meinasi lirahtaa ilopissi housuun, sillä arvostamani Duunireissaaja antaa minulle Blogger Recognition Award -tunnustuksen ja kertoo pienestä blogistani näin:

"Matkasähläriksi itseään kutsuva Kati aloitti bloggaamisen vasta vähän aikaa sitten, mutta olemme saaneet lukea hyviä juttuja jo monelta matkalta. Perhematkailua parhaimmillaan, ja blogi on erinomainen esimerkki hyvästä startista."

Blogitunnustus annetaan bloggaajalta bloggaajalle ja sen vastaanottamiseen kuuluu muutama velvoite: 
  1. kertoa mistä blogi on saanut alkunsa
  2. antaa muutama vinkki aloitteleville bloggaajille ja
  3. jakaa tunnustusta eteenpäin inspiroiville matkablogeille

Miksi aloitin bloggaamisen?


Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksen, sillä lähden niin herkästi lentoon matkajuttujen parissa. Lyhyesti voisi sanoa, että halusin harrastuksen jota voi toteuttaa tässä elämäntilanteessa ilman aikatauluja. Keksin, että rakastan matkustelua, matkailusta puhumista, matkatarinoiden lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tadaa! Tässä ollaan.

Vaikka rakastankin matkustelua, aina ei kuitenkaan ole mahdollista päästä itse matkoille. Silloin lohtua tuo matkablogien ja -uutisten lukeminen sekä matkustavien ihmisten kanssa jutteleminen. 
Tavallaan koen kateellisuutta toisten matkakertomuksista. Kun haluaisi kokea ihan kaiken, matkustaa ihan minne vaan ja ilman rahallisia/ajallisia rajoituksia. Mutta koska se ei ole mahdollista, olen alkanut mielikuvamatkailla myös muiden reissujen mukana. 
Rakastan kertoa omista matkakokemuksista mutta nykyisin tykkään kyllä ihan yhtä paljon kysellä ja kuunnella myös toisten kertomuksia omista matkoistaan. Varsinkin mitä kauempana toisen reissut on omista matkakokemuksista, sitä mielenkiintoisempaa se on. Silloin pääsee osalliseksi sellaisille matkoille, joihin ei ainakaan tässä elämäntilanteessa ole mahdollisuutta tai kiinnostusta.

Siksipä blogin kirjoittaminen, ja sen myötä matkablogiyhteisöön hivuttautuminen, on ollut kaikkien näiden valvottujen öiden arvoista. Tämä matkani on vasta alussa, mutta tunnustuksen myötä motivaatio kasvoi hurjasti.

Itse olen sillä tavalla rajoittumaton, että olen vähän liiankin avarakatseinen matkustelija. Rakastan matkustelun kaikkia muotoja ja voisin matkustaa oikeastaan minne vaan. Minulle kelpaa niin Tukholman-risteily kuin Filippiineillä saarihyppely. En pidä pakettimatkailua yhtään sen huonompana kuin omatoimimatkailuakaan. Molemmista lomista voi saada halutessaan omannäköisensä. Minusta se on ok, ettei kaikki halua samoja asioita matkustelulta. Tai että kaikki ei edes halua matkoille. 

Meidän lähtökohdat tällä hetkellä on, että kahden pienen lapsen kanssa halutaan joskus usein päästä helpolla. Edullisuuskaan ei ole haitaksi. Silti me usein huomataan, että ollaan reissussa useassa kohteessa ja suhataan siellä sun täällä ipanat vinkuen. 


Muutama vinkki aloittelevalle bloggaajalle


Koska olen itsekin aloitteleva bloggaaja, ei minulla kovin montaa vinkkiä ole. Päinvastoin, lueskelen haukkana kokeneempien vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Tässä kuitenkin omia huomioita näiltä ekoilta kuukausilta:
  • Varaudu siihen, että blogin aloittaminen vaatii paljon työtä. Siis PALJON työtä. Myös yötyötä. Pätkätyötä ja vuorotyötä. Kuvien ottamista, selaamista ja muokkaamista. Tekstien kirjoittamista, deletoimista, uudelleenkirjoittamista ja joskus sormet vaan makaa näppäimistöllä eikä tekstiä tule. Toisille tietysti kirjoittaminen on helpompaa kuin minul toisille.
  • Muiden blogien lukeminen! Se on suositeltavaa ihan oppimismielessäkin, mutta tärkeää on  verkostoitua. Kommentoi ja keskustele! Se on todella antoisaa, kun saa jutella matkoista toisten samanhenkisten (vaikka olisikin erityyppisten) matkailijoiden/bloggaajien kanssa. Myös tämä vie paljon aikaa, mutta myös antaa paljon.
  • Just do it, aloita! Pistä blogi pystyyn rakastamastasi aiheesta! Rakkautta todellakin tarvitaan, että jaksaa nähdä kaiken sen vaivan. Ole oma itsesi ja kirjoita. Kirjoita paljon. Mutta muista elääkin välillä.
  • Oikolue ja anna jonkun oikolukea puolestasi. Tästä tietysti voi olla montaa mieltä, mutta itse tykkään lukea hyvin kirjoitettua ja jäsenneltyä tekstiä. Paljon on itselläkin vielä oppimista, mutta matkallahan tässäkin vielä ollaan. Laatu päihittää aina määrän.

Blogitunnustukset jakoon!


Olen hurahtanut useaan matkablogiin ja näitä ainakin voin suositella varauksetta! Näiden lisäksi luen päivittäin aika montaa muutakin blogia, mutta näin aamuyön tunteina ei enää puhti riittänyt jäsentelemään tämän enempää tähän postaukseen. Olkaa hyvät, tässä tämän hetken tiivistetty kooste lemppareistani!

Laamanaaman maailma: Laamanaaman Tero on pienen reissutytön isä ja blogissa matkustetaan rantojen, kaupunkien ja jalkapallon perässä. Jutut on hauskasti kirjoitettu ja Tero on semmoisella positiivisella asenteella varustettu tyyppi, että saisi moni änkyrä ottaa mallia. Futisfania kiinnostaa varmasti ainakin tämä: Mönchengladbach 

Lähtöselvitetty: Katjaan samaistun jo siksi, että hän on melkein nelikymppinen perheenäiti, kuten itsekin. Lähtöselvitetty-blogissa omatoimimatkaillaan kolmen lapsen perheellä ja mukana on usein myös isovanhemmat. Katja kuvailee matkatyyliään "hieman kalliimpi self-made". Tutustu ihmeessä esimerkiksi tähän tekstiin: Lapsiperhe pakkaa

Matkablogi Lähdetään Taas: Teija on kovan luokan Karibian-risteilijä, sillä risteilyjä on kerääntynyt plakkariin jo neljä. Niinpä olen selannut Teijan tarinat risteilyiltä moneen kertaan. Blogissa matkailee myös heidän lapsensa, joka on lähes saman ikäinen kuin meidän Tappi. 


Reppureissaaja: Reppureissaajan Ismo on erityyppinen matkustelija kuin minä itse, mutta Ismon reissuista on hauska lukea: Ismo matkustaa halvoilla lennoilla käytännössä minne vaan ja ymmärtääkseni aina käsimatkatavaroilla. Reppureissaaja matkustaa niin monta matkaa vuodessa, etten edes oikein ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Ismo ei paljon paikallaan pysy, lue vaikka: Reppureissaajan matkavuosi 2016 

Mutkia Matkassa: Blogin kirjoittajat Emma ja Kaisa raportoivat niin Kainuun korvesta kuin maailman ääristä. Matkoja löytyy niin moneen lähtöön, että ihan varmasti siellä on paljon myös sinua kiinnostavaa. Minä olen lukenut erityisellä mielenkiinnolla Kaisan postauksia Azerbaidzanista. Hyvä teksti pintaa syvemmältä: Autenttista vai laadukasta?

Ja tietenkin...

DuunireissujaSuosittelen erityisellä lämmöllä Blogger Recognition Award -tunnustuksen antanutta blogia. Pääpaino on blogin nimen mukaisesti työreissuissa ja se tuo todella piristävän näkökulman matkustamiseen. Yleensä tulee luettua lomamatkoista tai ulkosuomalaisuudesta, niin tämä blogi väläyttää ihan toista puolta matkustamisesta. Hauska esimerkki Hannelin työstä: Duunireissujen erikoisuudet top 5

Kiitos Duunireissaaja-Hanneli!

19 kommenttia:

  1. Onnittelut tunnustuksesta näinkin alkuvaiheessa! :) Itse en ymmärrä, miten ihmiset jaksaa pikkulapsiaikana tehdä yleensä yhtään mitään. Näin nuorena ja vielä lapsettomana kuuntelen lapsiperheiden tarinoita aina kauhulla, sillä niihin liittyy yleensä väistämättä kiire ja kaaos. :D
    Ja samaa mieltä olen tuosta, että bloggaaminen vaatii kyllä tosi paljon aikaa ja työtä. Itsellä on kuitenkin sen verran onnellinen (tai no, asiaa voi katsoa monelta kantilta) tilanne, että mulla ei ole asiaa koskea meidän blogin kuviin, ellei ne sitten ole mun työmatkoilta tai muilta reissuilta, joissa oon ollut ilman miestä. Mies tekee myös työkseen valokuvausta ja on sen verran tarkka, että itse saan keskittyä lähinnä kirjoittamiseen. :D Ja sehän on varmaankin vai puolet tästä työmäärästä, mitä blogin pitäminen yksin vaatis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janni! Mä kyllä ihaillen olen katsonutkin teidän matkakuvia. Ne on todella hyviä! Miehesi on lahjakas valokuvaaja ja sulla luistaa kynä. Ei uskoisi, että olette kans ihan just aloittaneet. Hyvä ja toimiva työnjako, siis! :)

      Onhan tää melkoista härdelliä noiden mukuloiden kanssa, mutta en mä niitä (yleensä) poiskaan vaihtaisi. :D Ihmeen paljon ihminen kestää valvomista. Pitää joulun pyhinä yrittää tankata unta ens vuotta varten.

      Ja hei, matkamessuilla treffataan, eikö?!

      Poista
    2. Jep, jouluna unta koko ensi vuoden tarpeisiin. :D ja siellä nähdään!

      Poista
  2. Mä olen niin samaa mieltä tuosta että aikaa tämä touhu vie paljon enemmän kuin ikinä uskoisi. Minulle yksi blogin kompastuskivi ovat valokuvat - niitä on aina liian vähän tai ei ainakaan sieltä mistä tarvitsisin. yksi vaihtoehto on että ne ovat huonolaatuisia. Siis kannattaa kuvata paljon. Niiden käsittely on kyllä työlästä. Muuten tämä on kyllä ihan huippu puuhaa, tässä tuntee myös oppivansa ja kehittyvänsä vähitellen. Hienoa tulevaa vuotta ja kivoja blogihetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että valokuvaaminen on haasteellista itsellenikin. Tykkäisin kyllä, mutta paljon olis opeteltavaa. Yllätys-yllätys: opetteluun ei oikein meinaa löytyä aikaa. Käsittely on työlästä vaikka kuvat lähinnä vain oikaisen suoraksi ja ehkä vähän rajaan uudelleen. Huh siitä huolimatta.

      Todella tuntee oppivansa, mä olen jo näiden kolmen kuukauden jälkeen katsonut ekoja postauksia ihan nolona. :D Parasta on myös tutustua teihin muihin bloggaajiin! Paitsi se hemmetin matkakuume vaan lisii koko ajan, kun saa kuulla uusista ja taas uusista paikoista missä haluaisi käydä...

      Upeaa uutta vuotta myös sinulle Sarsa!

      Poista
  3. Luin ensin, että "pissat silmien alla", kun kerta on matkustamisesta lasten kanssa. Onnittelut blogipalkinnosta! Itse olen tahkonnut blogiani vaikka kuinka pitkään, eikä ole vielä tullut palkintoa. No, itsellenihän kirjoitan, kun muisti ei enää pelitä, vanhainkodissa voi sitten lukea, missä olen ollutkaan.
    Mun ajatukseni ovat suunnilleen päinvastaisia, ajattelen blogeista herkästi, että hyvä, kun en tuonnekaan lähtenyt. Kaikkein kivoimpia ovat blogit tutuista paikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan hyvin olis voinut olla pissatkin, ei olis edes hämmästyttänyt! Kaikenlaisiin eritteisiin sitä on reilun neljän vuoden aikana tottunutkin. :D

      Itselleen sitä kirjoittaa, ehkä ihan vähän muillekin. Mutta ansaitsisit kyllä palkinnon ja mitalin, sen verran mielenkiintoista tarinoitasi on lukea.

      Voihan sen tosiaan niinkin kokea, että toisten tarinoista tulee helpotus, ettei ole samaan paikkaan joutunut. Ja minustakin on kiva lukea niistä paikoista, jossa olen itse käynyt: miten se toinen on saman kohteen kokenut ja kävikö hän samoissa paikoissa kuin minä?

      Poista
  4. Voi kiitos! Tosi mukavaa kuulla, että Karibian risteilyjen vinkit on tulleet tarpeeseen.

    Ja heh :D Tuo ensimmäinen kappale voisi olla kuin suoraan minun kirjoittamani. Vaikka meillä on vain yksi lapsi, mutta syksy ja töihinpaluu äitiysloman jälkeen on mennyt aivan järjettömän nopeaan. Välillä todella tuntuu, että onko mitään järkeä käyttää blogiin näin paljon aikaa, kun mihinkään muuhunkaan ei ole aikaa. Mutta bloggaamiseen jää koukkuun, eikä tätä osaa lopettaakaan :D Ja tällaiset kohteliaisuudet kyllä aina lämmittää mieltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :)

      On se töihinpaluu aina raskasta, oli yksi tai kaksi lasta. Kuitenkin se uusi arki vaatii niin paljon voimia ja opettelua, kun on päivähoitohärdellit ja sairastumiset päälle. Vielä tämä pimeä talvi on ottanut itsellä voimille. Huh huh, sovitaan niin että kevättä kohti helpottaa!

      Poista
  5. Löysinpä blogisi tämän postauksen kautta, ja tervetuloa matkabloggaajien porukkaan!

    Itse lapsettomana en ymmärrä, miten ihmiset repeävät yhtään mihinkään. Itse en tee muuta kuin käyn töissä ja treenaan salilla ja välillä opiskelen, ja silti on vaikea löytää aikaa bloggaamiseen. Varsinkin, kun ei ole vähään aikaan tehnyt reissuja, inspiraation ja aiheiden löytäminen voi olla vähän kiven alla. Silti, kuten itsekin sanoit, erilaiset tunnustukset ja erityisesti lukijoiden ihanat kommentit ovat mielestäni se suola, joka auttaa taas jaksamaan. Intohimostahan tätä hommaa tekee :D.

    Mukavaa alkavaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sandra!

      Toisaalta, lasten saamisen jälkeen myös aikaa vapautuu. Ainakin minulla iltamenoja oli paljon enemmän ennen lapsia. Milloin oltiin teatterissa, milloin leffassa tai kaveriporukalla ulkona syömässä tai juhlimassa. Nyt sitä herkkua on tosi harvoin enää, vaan illat vietetään pitkälti kotona. :)

      Aiheita on välillä vaikea keksiä, kun ei sitä vanhojakaan reissuja voi ihan loputtomiin lypsää. Mä olen vasta kirjoittamisen alussa, mutta intohimo matkusteluun (ja niistä lukeminen) antaa kummasti virtaa! Ja halu kehittyä. Luen niin hyviä blogeja, että rima on itselläkin noussut korkeammalle. :)

      Oikein antoisaa uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  6. Onnea tunnustuksestasi! Itsellä on hieman vanhempi lapsi (teini) ja kyllä hänkin tuo omat kuriositeettinsa matkoihin. Välillä reissut ovat kaikkea muuta kuin mukavia... Ja silti, jälkeenpäin kaikki ovat tyytyväisiä siitä, että tuli lähdettyä. Maailman näkeminen/jakaminen kun antaa niin paljon enemmän kuin ottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! Auts, sanot siis että homma ei helpota lasten iän myötä? :D Mutta kiva kuulla, että jälkikäteen kaikki on silti iloisia reissuista. Todellakin samaa mieltä, että maailman näkeminen ja jakaminen on iso lahja niin lapsille kuin itsellekin!

      Poista
  7. Paljon onnea Kati tunnustuksesta! Tutulta kuulostaa, vaikka omat lapset ovat jo isoja. Mulla aikapulaa aiheuttaa pitkä työmatka ja urheiluharrastukset. Joskus illalla työpäivän jälkeen käy mielessä, onko tässä mitään järkeä rustailla matkajuttuja nettiin kun väsyttää ja muutakin tekemistä olisi. Se on kuitenkin niin kivaa, että mielummin bloggaan kun siivoan kaappeja. Toivottavasti nähdään messuilla! Olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös livenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja! Niinhän se tietysti on, että kiirettä luo jokaiselle vähän eri asiat. Pitkä työmatka on helposti aikasyöppö. Kun vois kloonautua tai pärjäisi muutaman tunnin yöunilla, niin ehtisi paremmin! :)

      Järjestetään niin, että nähdään messuilla!

      Poista
  8. Onnea tunnustuksesta! Kyllä sitä tosiaan pitää aika motivoitunut olla, että jaksaa varsinkaan pikkulapsiperheen arjessa blogiakin ahertaa. Mutta bloggaaminen on tosi antoisaa! Erityisesti muiden matkabloggaajien kanssa verkoistoituminen on ihan parasta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lotta! Motivaatio on välillä koetuksella, mutta sieltä se aina putkahtaa. On ihana huomata, että juttuja luetaan ja itse opin koko ajan uutta. Odotan kovasti Matkamessuja, että pääsen kunnolla verkostoitumaan ja tapaamaan teitä konkareita livenä!

      Poista
  9. Kiitos tunnustuksesta Kati! :) Olen aina välillä käynyt vilkaisemassa sinunkin blogia ja täytyy sanoa että eri tyylillä matkustellaan. Pakko tässä myöntää että kyllä blogin kirjoitus käy työstä. Itsellä postauksia tulee ihan liian harvoin, vaikka asiaa olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Ismo! Mutta on vaan kiva, kun on erilaisia tapoja matkustaa. Siksikin monia matkablogeja on niin hauska lukea! Enkä oikein voi suositella tätä meidänkään tapaa matkustaa, on se välillä semmoista sähläämistä. :D

      Sulla on niin paljon reissuja, että on varmasti vaikea löytää aikaa kirjoittamiselle. Yritä pusertaa vaan, niin saadaan uutta luettavaa. :) Sulla oli tälle vuodelle varattuna paljon mielenkiintoisia kohteita, joten olis hauska kuulla sieltä sitten kuulumisia.

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017