sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Paras näköalapaikka Ateenaan - Lycabettus

Karattiin syyskuussa miehen kanssa kahdestaan Ateenaan ja jätettiin lapset kotiin isovanhempien hoiviin. Kotona Helsingissä oli jo reippaasti syksyn tuntua, kun taas Ateenassa porotti helteinen aurinko. Lämpötila nousi helposti 30-asteen yläpuolelle ja pilvenhattarat taivaalla oli harvinaisuus. Siinä paahteessa saikin helposti hien pintaan, kun kiivettiin Lycabettus-kukkulalle katselemaan kaupunkimaisemia.

Edit. Karoliina from Karoliina -blogista korjasi, että kyseessä on Likavitos-kukkula. Englanniksi kukkula on Mount Lycabettus ja siksi tuo kirjoitusasu jäi itsellenikin käyttöön. Kiitos, Karoliina huomiosta!

Lycabettus näköala
Lycabettus nähtävyys näköalapaikka

Meillä oli julkisen liikenteen vuorokausilippu ja kipaistiin kaupungilta metrolla niin lähelle kuin päästiin. Noustiin Evangelismos-metroasemalta ylös ja kiivettiin värikkäitä rappusia Kolonakin kaupunginosaa ylöspäin. Pikku krempoista johtuen ei voitu patikoida Lycabettuksen huipulle saakka, vaan suunnattiin kohti funikulaaria.

Kreikkalaiseen tapaan reitiltä oli jätetty opaskyltit laittamatta. Funikulaarin sijainnin olisi pitänyt olla meillä tarkkaan tiedossa, sillä me jouduttiin muutama kortteli kiertämään ihan turhaan hissiä etsiessä. Helteisenä päivänä se kiipeäminen ei ihan pelkästään hupia ollut. Joten jos haluat moottorikyydin Lycabettukseen, se sisäänkäynti löytyy Aristippoun ja Ploutarchoun kulmasta.

Kun lopulta päästiin funikulaariin, oli se melkoinen pettymys. Kuljetusvaunut kulkivat vuoren sisään tehtyä tunnelia pitkin. Vaunuja oli kaksi (toinen lähti ylhäältä ja toinen alhaalta) ja lähtöjä oli vain puolen tunnin välein - tosin aamukahteen saakka. Meno-paluu maksoi muistaakseni 7 euroa ja matka kesti muutaman minuutin. Pimeään seinään heijastettiin vain jotain sanoja, joten elämykset oli melko vähissä. No, ainakin ylös huipulle päästiin ilman sen enempää uurastamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut kivuta jyrkkää serpentiinipolkua pitkin, mikä näkyy yläkuvissakin.

Nousemista Lycabettukselle lasten kanssa kannattaa etukäteen harkita tarkkaan, joskin lapset usein yllättävät kiipeämisinnokkuudellaan. Ehkä sopiva tauotus ja hyvät matkaeväät voisivat tehdä matkasta pienillekin lapsillekin hauskan eikä liian raskaan. (Pssst. Kolonakissa oli monta herkkukauppaa matkan varrella)
Likavitos Lycabettus
Portaita noustiin pitkään ja hartaasti pitkin Kolonakin katuja
Portaat Lycabettukselle Lykavitos Likavittos
cable car Lycabettus
Funikulaarin sisäänkäynti löytyi lähes pusikon keskeltä.
Ylhäällä kukkulalla on Agios Georgios -kappeli, joka oli itsessään todella kaunis. Kappelin ympärillä oli laaja rakennelma, joka sisälsi useita ravintoloita, mutta myös kaikille avoimia näköalatasanteita. Hieman kauempana oli myös amfiteatteri, jossa on usein konsertteja ja kesäteatteri, mutta siellä ei ehditty käymään tällä reissulla.

Paras näköalatasanne oli aivan ylhäällä, suoraan kappelin sisäänkäynnin edessä. Kun oltiin aikamme huokailtu upeita näkymiä polttavan Ateenan auringon alla, ostettiin kylmälaukkumyyjiltä jääkylmät oluet ja istahdettiin levikkeen reunalle nautiskelemaan.

Kappeli on suosittu hääkirkko ja nytkin siellä oli suuret häävalmistelut meneillään. Eikä aikaakaan, kun häävieraita juhlapukuineen saapui hitaaseen tehtiin paikalle. Me tarkkailimme omassa hiljaisuudessamme kappelin häätohinaa ja turistien sekamelskaa.

Saatiin hieman draamaa, kun kylmälaukkumyyjän lisäksi paikalle kurvasi toinenkin myyjä ja pisti kilpailevan kioskin pystyyn. Seurasimme huvittuneina kahden kauppiaan kilpailua asiakkaista ja välillä napakkaakin huutelua toisilleen. Molemmilla oli täysin sama konsepti: kylmälaukuista olutta ja muita virvokkeita sekä pari pöydällistä turistirihkamaa. Kilpailu asiakkaista oli suorastaan koomista.

Lycabettuksella
Likavittos pariskunta rakkaus näköala
näkymä Lycabettukselta Agios Georgios
talot kaupunki tiheä asutus

Suosittelisin nousemaan Lycabettukselle hyvissä ennen auringonlaskua ja varaamaan ylös paljon aikaa. Jos budjetti antaa periksi, voi myös aterioida upeat maisemat tarjoavassa ravintolassa. Me oltiin kukkulalla niin paljon ennen päivän pimenemistä, joten se komeus jäi tällä kertaa näkemättä.

Acropolikseltakin on tietenkin upeat maisemat, mutta voiko olla parempaa kuin se, missä näkee myös Acropoliksen?

12 kommenttia:

  1. Hienot näkymät mutta hiukan haastetta on tuo kiipeäminen selkeästi asettanut. Hyvät on myös vinkit funiculurin löytämiseen. Ne kun näyttää monessa kaupungissa olevan vaikea löytää. Itse olen kiivennyt vain Akropolikselle. Oli sieltäkin muistaakseni ihan Kivat näkymät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! No onhan ne Akropoliksenkin näkymät ihan mielettömät! Ja Lycabettus näyttää hienolta sieltä käsin.

      Mikähän siinä onkin, että monessa kaupungissa nuo funikulaarit on hankala löytää? Vain nokkelimmat ansaitsevat kyydin huipulle, muut käyttäköön lihaksiaan? :D

      Poista
  2. Totta, parempi se, että näkee myös sen Akropoliksen! Me ei olla vietetty Ateenassa kuin päivä, eli aika tuntemattomaksi on kaupunki jäänyt. Tämä täytyy pistää korvan taakse seuraavaa kertaa varten! Ja selkeästi sitten kiivetään sitä serpentiinipolkua pitkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serpentiinipolku on varma valinta! Ja sen jälkeen on ainakin ansainnut sen ison huurteisen. Jos joskus vielä Ateena osuu reitin varrelle, niin suosittelen tutustumaan!

      Poista
  3. Kiva lukea juttua Ateenasta. Niitä ei ole viime aikoina tullut kovin montaa vastaan, ja olen kiinnostunut vierailemaan Ateenassa. Kreikassa on kyllä käytyä, mutta se tärkeä pääkaupunki on vielä näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen käynyt Kreikassa muualla vaikka ja missä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Ateenassa. Mielenkiintoinen kaupunki! Jos oltaisiin oltu hieman pitempään, olisi lähdetty päiväksi-pariksi jonnekin lähisaarille. Ajatuksissa oli nytkin piipahdus jossain, esim. Hydra, Poros tai Egina, mutta ei sitten jaksettukaan lähteä Pireusta kauemmaksi.

      Poista
  4. Ateena on vielä näkemättä, vaikka juuri pari viikkoa sitten kävin Kreikassa! (Ateenan lentokentän läpi sentään kuljin...) Näköalakukkulat on kivoja. Tykkään itse könytä niille jalkapatikassa, mutta toki hissi- ja käysiratasysteemit säästää aikaa ja vaivaa (siis jos sellaisen löytää, näköjään! :D ). Auringonlasku olisi tuolla tosiaan varmaan upea kokemus! Näkyikö Akropolis jossain noista kuvista...? En oikein tunne aluetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Kröhöm, mä melkein jo laitoin kuvan Acropoliksestakin, mutta se oli niin epätarkka, etten sitten kehdannut. Vähän hölmöä tietty, kun just sitä kuvaa ei ole, mutta ehkä mä etsin netistä jonkun. :D

      Poista
  5. Voi kun tuli lapsuus mieleen, monet kesälomat Ateenassa vietimme - silloin tosin puhuttiin Likavitos-kukkulasta, hetken kesti tajuta että sama homma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska, kivoja lapsuusmuistoja! Itse asiassa Likavitos taitaa olla suomalainen nimi kukkulalle? Mä näin joka paikassa vaan Lycabettus-nimen, niin siksi tuo kirjoitusasu. Kiitos huomiosta, lisään tekstiin korjauksen!

      Poista
  6. Hanneli / duunireissaaja13. marraskuuta 2016 klo 11.54

    Mä tykkään nousta aina mahdollisimman korkealle, ja taatusti kävisin tuollakin, jos joskus Ateenaan pääsen. Kreikka on kokematta, ja todennäköisemmin päädyn ensin pohjoisosiin Balkanin kiertomatkan puitteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin vetää meitäkin aina kaupungin korkeimmalle paikalle! Muutenkin ollaan vähän semmoisia näköalan metsästäjiä. Balkanin kiertoajelu kuulostaa todella kiinnostavalta!

      Poista

Tulen iloiseksi kommenteista, anna siis palaa!

INSTAGRAM @lahinnakauempana


Pysy ajan tasalla uusista julkaisuista

COPYRIGHT

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017